Minusta tuntuu, että Nato ei ole kovinkaan määrittävä kysymys, kun ihminen tekee äänestyspäätöstään. Ne kiihkeimmät Nato-fanaatikot löytyvät pääosin jo valmiiksi Toivotalkoiden osallistujalistasta.
Persuillakin taitaa olla monopoliasema noin 80 prosenttiin suomalaisista pakkoruotsikysymyksessä, mutta siitä huolimatta ylivoimainen enemmistö pakkoruotsin vastustajista valinnee jonkun muun puolueen kuin persut.
Ukrainan tilanne mediassa lietsottuine pelkoineen on se kauan odotettu keppihevonen, jolla Nato-jäsenyys ratsastetaan lopultakin seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. Vankkumattomana Nato-jäsenyyden kannattajana hyväksyn toki sen, että tarkoitus pyhittää keinot.Mikäli Venäjä Suomea vastaan sotilaallista voimaa käyttää, niin muiden maiden reaktio on hyvin samanlaista kuin mitä se on nyt Ukrainan kanssa ellei olla Naton täysjäseniä. Eli jotain pakotteita ja torumista, mutta ei juuri muuta.
Toivon että olet oikeassa, ja pidän äärimmäisen epätodennäköisenä että ko. tapahtumaketju toistuisi Suomessa edes kovin pitkällä tähtäimellä, saati sitten lähitulevaisuudessa.... Ukrainassa on takana puoli vuotta kestänyt totaalisen karmea ja absurdi tapahtumaketju, jossa 1) maan pääkaupungin kaduille on ammuttu 70 mielenosoittajaa, 2) maan presidentti on syrjäytetty, 3) maahan on nimetty toistaiseksi valtaa pitävä väliaikaishallitus, jonka avainministerien salkkuja on osoitettu maan itäosissa viime parlamenttivaaleissa vain 1-2 % kannatuksen saaneen, kansallismielisen ("fasistisen") puolueen edustajille, ja jossa 4) maa on menettänyt merkittävän itsehallintoalueensa rajanaapurilleen kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja 5) ajautunut lopulta sisällissotaan ja kaaokseen itäisillä alueillaan.
On päivänselvää, että kohdat 1-5 eivät koskaan - siis eivät koskaan, voi toteutua suvereenissa Suomen tasavallassa;
Ukrainan tilanne mediassa lietsottuine pelkoineen on se kauan odotettu keppihevonen, jolla Nato-jäsenyys ratsastetaan lopultakin seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. Vankkumattomana Nato-jäsenyyden kannattajana hyväksyn toki sen, että tarkoitus pyhittää keinot.
En sen sijaan ymmärrä alkuunkaan, miksi Ukraina rinnastetaan yhä useammissa puheissa Suomeen. Kyllä, molemmat ovat Venäjän federaation läntisiä naapurimaita, mikä on aivan omanlaisensa "erityisasema" mille tahansa valtiolle, mutta, mutta, mutta... Toinen maa on eurooppalainen, länsimainen oikeusvaltio, joka on ollut itsenäinen 97 vuotta ja kuulunut 20 vuotta Euroopan unioniin (ja 15 vuotta euroalueeseen). Toinen on sen sijaan itsenäistynyt "vasta" vuonna 1991 Neuvostoliitosta ja käynyt läpi toistuvia hallituskriisejä käytännössä koko olemassaolonsa ajan sekä yrittänyt vähitellen opetella demokraattisia prosesseja, mikä selittyy ja näkyy osaltaan maan äärimmäisenä poliittisena kahtiajakona itä-länsisuunnassa.
Pahaa pelkäänkin, että Nato-jäsenyyttä aletaan markkinoida myös vaalipuheissa populistisen keskustelupalstaretoriikan muodossa: "Suomi on uusi Ukraina!" Suomen ja Ukrainan nykytilan vertaaminen on nimittäin mielestäni jo ajatuksen tasolla älyllisesti hyvinkin epärehellistä, sillä Ukrainassa on takana puoli vuotta kestänyt totaalisen karmea ja absurdi tapahtumaketju, jossa 1) maan pääkaupungin kaduille on ammuttu 70 mielenosoittajaa, 2) maan presidentti on syrjäytetty, 3) maahan on nimetty toistaiseksi valtaa pitävä väliaikaishallitus, jonka avainministerien salkkuja on osoitettu maan itäosissa viime parlamenttivaaleissa vain 1-2 % kannatuksen saaneen, kansallismielisen ("fasistisen") puolueen edustajille, ja jossa 4) maa on menettänyt merkittävän itsehallintoalueensa rajanaapurilleen kansainvälisen oikeuden vastaisesti sekä 5) ajautunut lopulta sisällissotaan ja kaaokseen itäisillä alueillaan.
On päivänselvää, että kohdat 1-5 eivät koskaan - siis eivät koskaan, voi toteutua suvereenissa Suomen tasavallassa; sen verran on luotettava ja uskottava maamme kansalliseen yhtenäisyyteen, positiiviseen vapauteen sekä demokraattiseen, aitoon kansanvaltaan, joka on satavuotisen itsenäisyyden aikana rakennettu. Edellä kuvatut arvot ovat mielestäni niin ikään laajemminkin länsimaisia, yhteiseurooppalaisia sekä kaikissa oloissa puolustamisen arvoisia, minkä vuoksi kannatan ehdottomasti Suomen Nato-jäsenyyttä. Tämä siitäkin huolimatta, että Nato ja EU ovat tehneet laajentumispolitiikassaan useita räikeitä virheitä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana (vrt. esim. Bulgaria ja Romania).
Nato ei valitettavasti voi taata, etteikö jokin ulkovalta yrittäisi pahimmassa mahdollisessa tapauksessa horjuttaa Suomen kansallista itsemääräämisoikeutta. Nato-jäsenyys varmistaa kuitenkin, sen sijaan, että kynnys horjuttamisaikeille olisi mahdollisimman korkealla - joka tilanteessa.
Persuillakin taitaa olla monopoliasema noin 80 prosenttiin suomalaisista pakkoruotsikysymyksessä, mutta siitä huolimatta ylivoimainen enemmistö pakkoruotsin vastustajista valinnee jonkun muun puolueen kuin persut.
Sen sijaan pakkoruotsi ei ole lopultakaan ollut muuta kuin yksi Soinin keppihevosista.
Tuomioja ehti jo kieltämään moiset selvitykset.
Tuomioja ehti jo kieltämään moiset selvitykset.
Tuomiojalla on ne tyypilliset vasurin asenteet: automaattinen ei NATOlle ja rasistinen suhtautuminen juutalaisiin, jota sanovat kriittisyydeksi... Kyllä, meillä on tyylipuhdas rasisiti ulkoministerinä.Niin, Erkki on muuten erittäin ok, mutta eipä taida koskaan tulla taipumaan Naton kannalle. Sinänsä outoa, koska ei muuten mitenkään myötäile Venäjää, toisin kuin nämä Lehtomäet ja Ahot, jotka seuraavien vaalien jälkeen tulevat valtioneuvostoon. No, kansa tietää.
Ei vaan Neuvostoliiton määräämät presidentit ja ministerit, se kepun kultainen maanpetturuuden jakso.taitaa olla mallikajanderit jälleen kepulaisten mielissä...
Tuomiojalla on ne tyypilliset vasurin asenteet: automaattinen ei NATOlle ja rasistinen suhtautuminen juutalaisiin, jota sanovat kriittisyydeksi... Kyllä, meillä on tyylipuhdas rasisiti ulkoministerinä.
Sen lisäksi, että SAFKAn piirissä väittävät hänen olevan vieläpä takkinsa kääntänyt ja fasistiksikin Tuomioja on leimattu.
Tiedyssä mielessä "harmillista", että Tuomioja on naulannut omat mielipiteensä niin tiukasti kiinni ettei hänestä ole näkemään mahdollisuutta NATOon liittymiselle vaikka toki onkin viitannut - virkansa puolesta - NATO selvitystyötä tehtävän.
***
Tulevissa vaaleissa on hyvin vaikea valita soveliasta ehdokasta, kun ei tunnu olevan sitä oikeaa puoluettakaan minulle. NATO on merkittävässä roolissa valintaa tehtäessä ja toinen on vastaavasti tietyt henkilökohtaiset arvoni, joista johtuen potentiaalisten ehdokaspuolueiden määrä on hyvin minimaalinen, oikeastaan olematon. Mutta katsotaan keskustelun kehittymistä ja sitä, että millaisia ehdokkaita tällä suunnalla Suomea on, kuka profiloituu ehdokkaana sellaiseksi jolle voisin kuvitella antavani äänen ollen vieläpä sellaisesta puolueesta joka ei nostata niskavilloja pystyyn.
vlad.
Näinpä, mutta Erkillä olisi vielä yksi järeimmän luokan valtiomiesteko takataskussa odottamassa, eli demarien vakuuttaminen positiiviselle Nato-kannalle omista arvolähtökohdista ja elämän varrella omaksutuista asenteista huolimatta. Tapaus ei olisi edes ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tosin tämä olisi, jos mahdollista, jopa jämerämpi toimi kuin Heikki Haaviston ryhtyminen perustelemaan talonpojille, miksi Suomen pitäisi liittyä EU:n jäseneksi.Niinpä, kyllä tässä raskain mielin ihminen miettii Kokoomuksen äänestämistä. Puoluehan "kannattaa" Natoon liittymistä sangen huolellisen etäisesti varsinaisen ideologisen vakaumuksen kannalta (mikä voisi peräti johtaa siihen kauheimpaan mahdolliseen asiaan eli oppositioon), mutta - kuitenkin - kannattaa. Olemme todellakin jo tarpeeksi odottaneet Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen selkiytymistä. Se on nyt selkiytynyt. Suomen ehdottomasti järkevin vaihtoehto on tässä tilanteessa hakeutua Naton jäseneksi kun vielä voimme.
Tällainen teko tekisi Erkki Tuomiojasta välittömästi kuolemattoman hahmon.
Siinä nyt ei olisi mitään valitomiesmäistä, että hylkäisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen pitkän linjan ja olisi tekemässä jotain totaalista äkkikäännöstä. Etenkin kun kyseinen sotilasliitto on pitkälti yhden sotahullun roistovaltion johtama.
Siinä nyt ei olisi mitään valtiomiesmäistä, että hylkäisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen pitkän linjan ja olisi tekemässä jotain totaalista äkkikäännöstä. Etenkin kun kyseinen sotilasliitto on pitkälti yhden sotahullun roistovaltion johtama.
Mainitusta linjasta kaksin käsin kiinni pitäminen on nykyajassa hieman sama juttu, kuin bussiyhtiö ajaisi vuodesta toiseen sinnikkäästi Oripää-Narva -reittiä kahdesti päivässä. Ajattaminen perustuu sellaiseen aikanaan hankittuun empiiriseen näyttöön, että vaikkei bussissa nykyään näytä matkustavan enää ketään, niin Kekkosen aikaan bussi oli tämän tästä peräti puolillaan. Ja jos saadaan riittävät tukiaiset bussin ajamista varten, niin vitunko väliä sillä on jos matkustajia ei ole.Siinä nyt ei olisi mitään valtiomiesmäistä, että hylkäisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen pitkän linjan ja olisi tekemässä jotain totaalista äkkikäännöstä. Etenkin kun kyseinen sotilasliitto on pitkälti yhden sotahullun roistovaltion johtama.
