Mielenkiintoista keskustelua, joka tietenkin välillisesti sivuaa Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Toivottavasti tuo kortti nyt katsotaan ainakin sillä asteella, että asiasta uskalletaan avoimesti keskustella. Olen aina pitänyt sitä näkökantaa vähintäänkin huvittavana, että liitytään sotilasliittoon siinä vaiheessa, kun sodan uhka on päällä. Vähän kuin järvenselältä huutaisi rannalla odottavalle kaverille, että viitsisitkö uimalla käydä tuomassa ne pelastusliivit, kun tämä vene on uppoamassa.
Itse olen ollut pitkään toiveikas sen asian suhteen, että Suomi pärjää ilmankin jäsenyyttä. Sinällään pidän outona ajatusta siitä, että tuo mahdollinen jäsenyys on koplattu Ruotsin päätökseen pysyä puolueettomana. Ottamatta huomioon sitä, että Ruotsin tilanne noin maantieteellisesti on huomattavasti parempi kuin Suomen. Pitäisin huomattavan epätodennäköisenä, että Venäjä työntyisi Suomea pidemmälle mahdollisten valloitussuunnitelmian kanssa ja mikäli tämä maapala olisi miehitetty, niin siinä vaiheessa Ruotsi varmasti pyrkisi kiivaasti varmistamaan oman turvallisuutensa. Uskon että sellaisessa tilanteessa Ruotsi hyvin voisi päästä sotilasliiton jäseneksi, koska Venäjän eteneminen haluttaisiin varmasti pysäyttää mahdollisimman aikaisin.
Toivottavasti tällaisia asioita ei tarvitse kenenkään koskaan vakavissaan miettiä. En vain voi pitää kyseistä tilannetta enää täytenä mahdottomuutena. Putin ei selvästikään tällä hetkellä hirveästi välitä lännen mielipiteistä, eikä ole oikeastaan välittänyt enää vuosikausiin. Nyt on vain uudenlainen uhka päällä, kun peilaa tuota Ukrainan tilannetta ja muistelee muutaman vuoden takaista Georgian konfliktia. Mitä ei voi pitää enää yksittäistapauksena, vaan tilanne on nyt toistunut. Ukraina on monella tapaa erilainen maa Suomeen verrattuna ja ollut vielä paljon kiinteämmin sidoksissa Venäjään, niin enää ei voi pitää täytenä mahdottomuutena sitä, että Venäjän pyrkimykset voisi tulevaisuudessa siirtyä myös tänne. Mikäli tuolla taustalla on joku ideologia, jolla pyritään tekemään Venäjästä taas supervalta ja siihen kuuluu alueiden laajentaminen. Niin millä perusteella Suomi muodostaisi poikkeuksen muihin entisiin alusvaltoihin verrattuna? Tässä mahdollisessa tilanteessa Venäjä olisi jo kansainvälisesti hylkiö otettuaan ensin Krimin, Ukrainan ja mahdollisesti jonkun toisenkin valtion itselleen.
Mikäli Venäjää ei kiinnosta lännen mielipiteet. Ei EU:n eikä Yhdysvaltojen, niin mitä diplomaattista vipuvartta Suomella olisi mahdollisessa lähestyvässä konfliktissa? Mikäli Venäjä haluaa edelleen eristäytyä muista sivistysvaltioista, niin silloin näkisin parhaimpana puolustuksena Nato-jäsenyyden. Mikäli sellainen kortti on enää edes pöydällä. Siinä vaiheessa tietysti on tärkeää pyrkiä pitämään myös hyvät kahdenväliset suhteet, mutta mikäli uusi suomettuminen uhkaa, niin tällöin on parempi toimia ennakoiden, kuin pakon edessä uhkaavan konfliktin alla. Venäjä ei varmasti tykkäisi mahdollisesta jäsenyydestä, mutta mieluummin siinä tapauksessa tehdään se vaikea ratkaisu ennen kuin alistutaan mielivallalle.
Tuohon aiempaan keskusteluun heittäisin sellaisen ajatuksen, että missä vaiheessa tällainen demokraattisesti valittu diktaattoriksi muuttunut hallitsija on sopivaa syöstä vallasta? Siinä vaiheessa kun mies on sementoinut asemansa sellaiseksi, että se on käytännössä mahdotonta, eli ajanut maan esim. Valko-Venäjän tielle vai siinä vaiheessa, kun mies on paljastanut karvansa, mutta on vielä syrjäytettävissä? Demokratio on hyvä järjestelmä siihen asti, kun kaikki ovat valmiita alistumaan sen armoille. Mikäli hallitsevalla osapuolella ei ole tähän pyrkimystä, ei se toimi enää demokraattisesti itsekään ja altistaa itsensä vastatoimille.