Taattua sinulta. Kyseenalaistat ja jopa halveksit toisen näkemystä, mutta et esitä mitään tolkullista vasta-argumenttia. Todella mielekästä käydä keskustelua näistä lähtökohdista.
Tämä on kyllä aikamoinen kommentti.
Vertailun vuoksi Tarja Halonen sai aikoinaan melkoisen likasangon niskaansa porvareiden toimesta, kun totesi YK:n kokouksessa sen itsestäänselvyyden, että USA:n johtaman koalition hyökkäys Irakiin oli laiton ja kansainvälisen oikeuden vastainen..
Kyllähän Suomen poliittisen johdon kannanotot ovat aika huolitellun varovaisia ja jatkavat sitä ainoista jargonia, että hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat Suomen etu ja että Suomen ei pidä osallistua Venäjän painostamiseen, koska siitä koituu valtion kassalle harmia.Tästä haluaisin lisätietoja. Minä en ole kuullut kenenkään vakavasti otettavan poliittisen toimijan mielistelleen Venäjän toimia.
Kyllähän Suomen poliittisen johdon kannanotot ovat aika huolitellun varovaisia ja jatkavat sitä ainoista jargonia, että hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat Suomen etu ja että Suomen ei pidä osallistua Venäjän painostamiseen, koska siitä koituu valtion kassalle harmia.
Tiedän, etteivät kantaupseerit saa osallistua puoluepolitiikkaan. Mutta toivoisin silti asiasta tietäviä ja osaavia upseereita ottamaan kantaa Nato-kysymykseen. Se voisi avata taas joidenkin silmiä. Sillä Nato-jäsenyys on kansallinen kysymys, ei puoluepoliittinen.
Idän suuntaan vastaavaan ei ole kyetty sitten 1970-luvun.
Yleinen vasta-argumentti on Natoa vastaan ettei haluta lähettää suomalaisa poikiamme kuolemaan jonkun muun maan puolesta.
En pidä mitenkään kohtuuttomana hintaa, mikäli vapaaehtoisena taisteluihin lähtenyt sotilas tulee arkussa kotiin. Tällaistakin voitaisiin pitää helposti isänmaan puolesta kaatuneena sankarivainajana jos näiden uhrauksien ansiosta Suomi olisi oikeutettu Naton turvatakuisiin.
Olisi eriskummallista, jos Suomen johto ei olisi tuominnut Venäjän toimia. Kuitenkin keskustelu on ollut sitä tyypillistä poliittista liturgiaa, jossa jätetään kaikki ovet avoimiksi ja pyritään kumartamaan joka suuntaan. Talouspakotteitakin on vastustanut ainakin Soini ja Esko Aho jossain YLEn keskustelussa. Lähes kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että Suomen pitäisi vain "jatkaa dialogia Venäjän johdon kanssa". Joo, vamaan pitääkin, mutta aika hedelmätöntä ja hyödytöntä se on, kun ottaa huomioon Putinin pyrkimykset ja hänen kannattamansa linjan suosion. Suomi on Venäjän suhteen aika pieni tekijä.Suomen poliittinen johto on:
- tuominnut Krimin valloituksen laittomaksi
- ilmoittanut seisovansa EU:n asettamien pakotteiden takana
- peruuttanut joitakin tapaamisia Venäjän edustajien kanssa
Mitä toimenpiteitä oikein kaipailisit lisää, jotta kyse ei olisi Venäjän mieleistelystä? Jos nyt verrataan vaikkapa siihen Irakin sotaan, niin kovemmat otteet nyt on ollut käytössä.
Suomen pitää joka tapauksessa pistää lisää panostusta siihen, että rajojemme sisäpuolella rauha säilyy eikä ole turhaa kuohuntaa.
Omien puolutusvoimien alasajosta ja nykyisestä taloudellisesta tilanteesta voidaan sitten keskustella erikseen, mutta nykyisessä maailman tilanteessa tuolla ensinmainitulla nyanssilla pärjää pitkälle. Ehdoton ei tietenkin sotilasliitolle.
Siis mitä sinä oikein tarkoitat? Torjumalla yhteiskunnallinen eriarvoisuus torjutaan myös rajan yli tulevat rauhanpanssarit ja rauhanohjukset?? Nyt kyllä kaipaan hieman lisäselvitystä.
Hienosti tavallaan sen itse selvensit. Kyllä sieltä Natoon liittyvien puolelta lentää vähintään yhtä karrikoituja heittoja kuin nuo väsyneet sinkkiarkut ja omien poikien lahtaaminen vieraalla maalla. Ei kai kukaan asioihin vakavammin suhtautuva käytä moisia.
Pitämällä yhteiskunta sellaisena ettei siellä kuohu erilaisten vähemmistöjen jatkuva kapina tai sisäinen eripura omien kesken vältetään yllättävän paljon niitä ulkopoliittisiakin ongelmia. Se että Suomella on jonkinlaite ruutu tulevassa isossa rähinässä on mielestäni toisarvoista. En laske Suomen tilannetta sellaiseksi, että invaasio Suomeen olisi mitenkään todennäköistä. Esim. Venäjän suhde Krimiin on ollut kaiketi hieman toisenlainen... Olikos se 90-luvulla kun se ensi kertaa yritti liittyä takaisin?
Se kuuluuko Suomi Natoon vai ei, ei kyllä mielestäni ole mitenkään ratkaisevassa osassa siinä tunkeutuuko itänaapurimme meille kylään. Lasken että tällaisessa tilanteessa ollaan sitten jo niin pitkällä että sota riehuu kaikilla rintamilla ja maailma palaa.
Meidän historiamme on pitkään ollut stabiili ja vaikka siihen ei tietenkään voida näköjään nykymaailmassa luottaa, niin siitä huolimatta en näe sotilaallista liittoutumista minkäänlaisena ratkaisuna. Kumppanuuksia on monenlaisia ja nykyiseltä puolueettomalta kantilta on hyvä säilyttää suhteet tällä maantietellisellä sijainnilla.
Aika paljon saisi muuttua päättäjiemme laatu ja materiaali, jotta he Suomen Natoon veisivät, jää nähtäväksi.
Suomen ollessa Naton ulkopuolella puolustuskyky on varmasti ihan lapasen tasoa, ja sitten taas mikäli sinne mennään, niin varmasti tuo itänaapuri alkaa paineistamaan Suomea ihan eri tavalla. Veikkaisin lisäkiemuroita politiikkaan ja talouteen ainakin.
Kyllä se Venäjä varmasti joutuisi hyväksymään asian, mutta en uskaltaisi veikata, että kuinka kauaksi aikaa. Enkä tiedä mistä faktoista sen voisi sitten päätellä että tilanne olisi näin vuosikymmeniä?Itänaapuri joutuisi siinä tilanteessa hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden de facto. Se olisi pysyvä tilanne vuosikymmeniksi eteenpäin. Venäjä tajuaisi tämän. Ja kun Venäjä höytyy taloussuhteista Suomen kanssa, niin ei sen kannata ruveta panemaan kapuloita rattaisiin.
Uhkailuja tulisi, niin kuin tulee nyt jo silloin tällöin ja niin kuin Baltian maita uhkailtiin ennen liittymistä, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Ei voi muuta kuin olla eri mieltä. Putinille riittäisivät aivan hyvin syyksi hyökätä Suomeen esimerkiksi laskeneet kannatusluvut joskus muutaman vuoden kuluttua. Siitä se suosio taas nousisi kohisten 70%-80% tasolle, kun uljaat venäläisjoukot kävisivät vapauttamassa länsinaapurin venäläisten kansanmurhaa suunnittelevan fasistihallituksen ikeestä..
Venäjä näkisi mielellään tilanteen säilyvän nykyisellään, siis sellaisena jossa Venäjällä olisi Suomen aluetta koskien nykyisen kaltainen pelivara mahdollista kriisitilannetta ajatellen. Eli tarvittaessa Venäjä pyrkii ottamaan Suomen haltuun ennen kuin vihollinen ehättää ensin, mikäli Venäjä arvioi tämän olevan strategisesti hyödyllistä. Kai tämän nyt luulisi olevan selvää kenelle tahansa, joka pystyy ajattelemaan kokonaisuuksia.Kyllä se Venäjä varmasti joutuisi hyväksymään asian, mutta en uskaltaisi veikata, että kuinka kauaksi aikaa. Enkä tiedä mistä faktoista sen voisi sitten päätellä että tilanne olisi näin vuosikymmeniä?
Taloussuhteet ovat Suomelle varmasti merkittävämmät Venäjää kohtaan, kuin Venäjälle Suomea kohtaan. Lukuja en tosin ole tarkistellut mutta veikkaisin että Suomi ei ainakaan ihan kauppakumppanilistojen piikkipaikoilla Venäjällä ole.
...Taloussuhteet ovat Suomelle varmasti merkittävämmät Venäjää kohtaan, kuin Venäjälle Suomea kohtaan. Lukuja en tosin ole tarkistellut mutta veikkaisin että Suomi ei ainakaan ihan kauppakumppanilistojen piikkipaikoilla Venäjällä ole.
Nato ei varmaankaan määrittele, miten Suomi jäsenyyden hakemisesta päättää.
Paitsi että Nato hylkää Suomen hakemuksen, mikäli asiasta ei ole järjestetty kansanäänestystä jossa enemmistö kansasta antaa tukensa Suomen Nato-jäsenyydelle.
Toki positiivinen tulos ei sitoisi eduskuntaa hakemaan jäsenyyttä, mutta negatiivinen tulos poissulkisi Suomen Nato-jäsenyyden.
Tämä voi pitää paikkansa, minulla oli vain tieto että Nato-jäseneksi kelpaavat vain maat, joissa enemmistö kansasta kannattaa jäsenyyttä.Tämä ei taida pitää paikkaansa, ainakaan eilisen Hesarin sunnuntaiosion mukaan:
Melkoinen toteamus. Mutta jos päättäjät joskus ajattelevat näin, niin ei muuta kuin äkkiä Natoon ja periaatteessa voitaisiin alkaa valmistatua invaasioon sekä mahdollisesti hyökätä jopa ensin. Lapasesta on lähtenyt kyllä, kaikilla osapuolilla. Eikä vähiten kotimaisella lehdistöllä.
Hyvää tekstiä oikeastaan koko kirjoitus sieltä, vaikka lainasinkin vain pienen osan. Mutta voiko olla mahdollista että tuo pelivara säilyy Venäjällä siitä huolimatta kuuluuko Suomi Natoon vai ei? Voin olla väärässäkin mutta epäilen siis myös sitä olisiko Natolla tosiaan intressiä paljon Suomea puolustella, jos liekit löisivät laajemmaltikin euroopassa? Veikkaan että prioriteetit olisivat muualla. Venäjällä prioriteettina on helposti se kuuluisa Pietarin suojeleminen rajojen siirtelyineen, mutta Natolla ei ihan samanlaista prioriteettia Suomen kohdalla ole.Venäjä näkisi mielellään tilanteen säilyvän nykyisellään, siis sellaisena jossa Venäjällä olisi Suomen aluetta koskien nykyisen kaltainen pelivara mahdollista kriisitilannetta ajatellen. Eli tarvittaessa Venäjä pyrkii ottamaan Suomen haltuun ennen kuin vihollinen ehättää ensin, mikäli Venäjä arvioi tämän olevan strategisesti hyödyllistä. Kai tämän nyt luulisi olevan selvää kenelle tahansa, joka pystyy ajattelemaan kokonaisuuksia...
Eli kyllähän kauppapuolella Suomi olisi suurempi kärsijä jos niikseen tulisi vaikka EU onkin merkittävässä osassa Venäjän kauppaa?EU-maiden osuus Venäjän tavaraviennistä oli vuonna 2012 52,7 prosenttia. Suomi oli Venäjän 14. tärkein vientimaa 2,2 prosentin osuudella kokonaisviennistä. Tuonnissa EU-maiden osuus oli 42,1 prosenttia. Suomi oli tuontimaista 16. suurin alle kahden prosentin osuudella kokonaistuonnista. (Lähde: Venäjän tullin tilastot)
Lainaus Suomen edustustot Venäjällä : Tietoa Venäjästä : Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa
Aina luotettavan wikipedian sivuilla kerrottiin, että vuonna 2011 Venäjän osuus Suomen viennistä oli 9,4% ja Venäjä oli kolmanneksi suurin vientimaa...