Ja ennen kaikkea otetaan yhteyttä Natoon itseenä ja kysellään vähän heidän ajatuksiaan Suomen mahdollisesta jäsenyydestä. Toki tällaisia keskusteluja on jo käyty, mutta olisi hyvä saada lisää konkretiaa keskusteluihin, mm. päätös siitä miten asevelvollisuusarmeijamme suhteutuu Naton toimintalinjaan.
Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kanssasi tässä asiassa, ja tietyssä mielessä olisi hyvä, että joitain merkittäviä teemoja tuotaisi julkiseen keskusteluun ja avattaisi ne kansalaisille niin hyvin kuin mahdollista. Ensimmäinen ja merkittävin teema tässä vaiheessa on minusta se, että kuinka NATOssa suhtaudutaan Suomen mahdolliseen jäsenhakemukseen ja millainen proseduuri se tulee olemaan jos Suomi jäsenhakemuksensa jättää sitten aikanaan ja tähän teemaan voi sitten linkittää toisen merkittävän teeman eli NATOn suhtautumisen asevelvollisuusarmeijaan nykymuotoiseen Suomen puolustamiseen.
Seuraava on sitten täysin minun oma mielipiteeni ja täydellistä spekulaatiota - eli kenenkään ei pidä ottaa sitä kovinkaan vakavasti.
Olen hiukan miettinyt sitä kuinka NATOssa suhtauduttaisi Suomen asevelvollisuusjärjestelmään ja puolustusvoimiin yleisesti, mutta pohdinnoistani huolimatta en ole löytänyt oikeastaan mitään sellaista negatiivista syytä miksi näiden seikkojen tähden Suomen NATO-hakemus joutuisi jollain tapaa erityistarkasteluun ja pöydälle, en etenkään jos Suomessa kyetään järjestämään tulevaisuudessa edes noin 230 000 miehen reservi asevoimille.
Ja mikäli jostain kummallisesta syystä Suomessa päätettäisi panostaa olennaisella tapaa puolustukseen lisää varoja (esim. siirtää kehitysyhteistyöstä jokunen sata miljoonaa puolustusbudjettiin - mitä kannatan varauksetta) ja näin kyettäisi nostamaan lopulta reservin määrää olennaisesti vaikkapa jonnekin 300 000 mieheen ja pitämään se siellä ja harjoituttamaan sitä riittävästi, niin näkisin asian sellaisena, että Suomen sitoutuminen omien rajojensa puolustamiseen on sen verran vakuuttavalla pohjalla, että tällöin NATOn ei missään nimessä kannata ryhtyä asettamaan erityisehtoja Suomelle.
On huomioitava, että kriisitilanteessa Suomi kykenisi tarjoamaan NATOlle jotain - miettikää mitä. Ja toisaalta jos joku päivä päästään sopimuksessa niin pitkälle, että Suomi liittyy NATOon niin Suomen on mahdollista saada apua avainsektoreilla eli juuri ilmapuolustuksessa sekä ilmavoimien toiminnassa - helpottaisi nimittäin suuresti Suomen ilmapuolustuksen järjestämistä jos joukoilla olisi suora kontakti vaikkapa NATOn ilmavalvontaan ja ilmapuolustus saisi reaaliaikaista tietoa NATOn AWACS-koneilta, koska sellaisia joka tapauksessa operoi kriisitilanteessa Jäämerellä ja Norjan ilmatilassa.
Ja niin kauan kuin Suomi kykenee hoitamaan puolustuksensa nykyisellä budjetilla jotakuinkin hyvin, on se samalla myös osoitus NATOn suuntaan siitä, että inhimillisinkin resurssein puolustus on järjestettävissä ja vieläpä kohtuullisen hyvin - mutta painotan,
varaa laskuun ei ole yhtään. Nyt ollaan jo alarajalla ja henk.koht. olen sitä mieltä, että tätä alemmas ei tule mennä. Seuraavaksi voisinkin siirtyä asevelvollisuus-ketjuun, mutta jätetään se toiseen kertaan.
Tämä tällaisena kevyenä ajatusryöppynä aiheesta.
vlad.