Pakko myöntää, että ulkoministeri Haaviston lausunto, ettei Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä ellei oman puolustuskyvyn heikkeminen anna siihen syytä, on diplomaattisesti ovela veto. Siihen sisältyy pallo Venäjälle, että ei kannata yrittää vaikuttaa asioiden kehittymiseen kielteisesti Suomessa.
Kaikenlaista se suomettumisen perintö on nuorisolle opettanut *hymiö*
E: Ulkoministeri eikä puolustusministeri.
Itse en lausunnosta tykännyt lainkaan, mutta tosiaan siinähän ei oteta kantaa siihen, missä määrin turvallisuustilanteen on heikennyttävä että haetaan jäsenyyttä. Kuulosti äkkiseltään siltä että Suomen ollessa samassa tilassa kuin Ukraina nyt, voidaan pitkin hampain hyväksyä länsimaailman puolustusjärjestöön kuuluminen sen lisäksi että kuulutaan jo kaikilta muilta osin länsimaailmaan ja ko. puolustusjärjestöönkin käytännössä viimeistä sinettiä ja niitä turvatakuita vaille täysin.
Venäjähän on heikentänyt aktiivisesti turvallisuustilannetta tässä kulmassa Eurooppaa ja Suomessakin erilaisin kyberiskuin. Toki venäläishävittäjien rutiininomainen eksyminen Suomen ilmatilaan ja harjoitushyökkäilyt strategisiin kohteisiin olisi myös aika monella mittarilla katsottuna ei-toivottavaa tekemistä (mietitään mitä tapahtuisi jos Suomelta eksyisi lentohärveli metrinkään naapurin puolelle tai lentelisi muutaman tovin kurssilla mikä osoittaisi jotain itämaan ydinvoimalaa tms. kohti). Toki siellä vedetään wanhanaikaisella reaalipolitiikan käsikirjalla yhdistettynä suurvaltakrapulaan ja siitä johtuvaan hirveään kansalliseen alemmuuskompleksiin. Lisäksi toisaalta kleptokratian ehdoilla kaikki edellinen, mikä on tehokkaasti estänyt maan strategisen aseman vahvistumista. Joka tapauksessa inhorealistisen roisto/voimapolitiikan kontekstissa itämaan ulkopoliittinen toiminta on ymmärrettävää. Myös siinä kontekstissa että maan johtoon valitaan kerta kerrasta isoimpia varkaita on sisäpoliittinen toiminta ymmärrettävää, vaikka heikentääkin ulkopoliittisia tavoitteita (joilla toisaalta pönkitetään sisäpoliittisia tavoitteita, suuren ja mahtavan palautus ryöstämällä "lähi"ulkomaita antaa oikeutuksen pitää maan sisällä tapahtuvan kehityksen täysin jäissä, vaikka melko nopealla laskutoimituksella olisi havaittavissa että itse asiassa laajeneminen
ja sisäinen kehittyminen olisi mahdollista jos kaikkea ylijäävää omaisuutta ei pitäisi luukuttaa oligarkkien kautta).
Suomen toiminta on joka tapauksessa epäloogista, vaikka kyseessä olisikin jonkunlainen ovela poliittinen pallottenu neukkulan kanssa. Naapurillamme ei ole tosiasiassa voimaa eikä todistettavasti halua lähteä haastamaan länsimaailman puolustusvoimia, niin niiden jäsenenä ollessa ei tarvitsisi edes arpoa että olikohan nyt suomettumista vai ovelaa pallottelua ja kummallehan tuli piste, kun koko peliä ei tarvitsisi pelata. Etsikkoaika oli toki 90-luvulla, mutta kyllä sinne NATOon otettaisiin edelleen, joskaan ei siinä vaiheessa kun turvallisuustilanne on siinä määrin heikentynyt että jopa kepulaiset alkaisivat uskoa itänaapurin pahantahtoisen toiminnan olevan tosiasia (eli suunnilleen siinä vaiheessa kun se Kaakonkulman Kansantasavalta on perustettu desantti bäckman komissaarinaan).