No jos tässä löysässä hirressä roikkumisessa jotain hyvää on, niin ainakin henk.koht. saisi röhönaurut nähdessä yhdellä jos toisella NATO-vastustajalla ja Venäjästä hyvää uskovalla tonnin setelit naamalla. kun ennen pitkää Venäjä käyttäisi Suomen hölmöyttä olla liittymättä NATO:on hyväkseen ja hyökkäisi. "Noo, Suomi-poika kyllä jaksaa sotia!" Joo, meriyhteydet katkaistu, ennen pitkää ilmatila suljettu Suomelta ja ainoat kunnon tieliikenneyhteydet Ruotsiin tuhottu. Tyhjin vatsoin ja ammuksittako meinattiin pärjätä? Onnea matkaan. Jostainhan sitä tuossa lohduttomassa tilanteessa pitäisi yrittää hupia löytää.
En epäilekään, etteikö meidän Hornetit (myöhemmin F-35:t) aiheuttaisi suuria tappioita venäläisille, mutta eihän nekään meitä herran tähden yksin pelasta. Ja huoltovarmuus on kyllä käytännössä yhden heikon kortin varassa. Ei tarvitse mikään Sherlock olla tajutakseen, kuinka kusiset paikat meidän kauppalaivastolla tulisi olemaan, kun sen kimppuun käytäisiin lähes vapaasti jo Kaliningradista käsin. Ei meidän vähäinen laivastomme voi siinä tilanteessa tehdä juuri mitään, tai voi tietty yrittää ja tulla tuhotuksi.
NATO:n kanssa Itämerellä roolit olisivat jos eivät nyt toisinpäin, niin ainakin Venäjä joutuisi miettimään erittäin tarkasti, missä se laivastoaan käyttäisi. Toisaalta Kaliningradkaan ei välttämättä olisi meidän toimituksillemme uhka kauaa, olettaen ettei venäläisiä päästetä yhdistämään sitä Suwalkin-käytävän kautta. Viimeistään kun isommat merimahdit (Britannia, Ranska, USA) toisivat läsnäolonsa Itämerelle, olisi Venäjän parempi pitää Itämeren laivastonsa visusti Pietarissa, ellei sitten välttämättä haluaisi rikastuttaa merenpohjaa romuraudalla.
Olen sanonut aiemmin, mutta sanon uudelleen: sotilasjohdolla on Suomen sotilaspoliittisestatilasta paras kokonaiskuva. NATO:n kannatus on näissä piireissä selvää. He tietävät asioiden todellisen laidan. Suomen kokoisella maalla ei yksinkertaisesti riitä resurssit kaikkien osa-alueiden kattamiseen sotatilassa. Uskottavaan puolustukseen näen kaksi vaihtoehtoa; 1. liitytään NATO:on, tai 2. tingitään kaikesta muusta mihin hyvinvointivaltiossa ollaan totuttu ja ruvetaan ohjaamaan tyyliin kolmannes valtion budjetista puolustushankintoihin. Enemmänkin voi satsata, jos siltä tuntuu.
Ei pitäisi kauaa tarvita miettimisaikaa, kumpi on järkevämpi vaihtoehto ja kumpi ylipäänsä on edes toteutettavissa ilman suuria yhteiskunnallisia muutoksia.