Minun on vaikea kuvitella sellaista tilannetta jossa strategisesti tärkeästä paikasta kyettäisi idän ja lännen välillä käymään taistelua vain paikallisin voimin. Voit varmaankin kertoa tällaisen paikan, jossa Venäjän johtama liittouma tyytyisi paikalliseen yhteenottoon lännen eli NATO:n välillä, ilman että on vaaraa kriisin leviämisestä laajemmalle?
Kiinan ja Yhdysvaltojen hypoteettinen yhteenotto on sitten toinen asia, mutta Suomessa käytävässä NATO-keskustelussa on syytä pitää mielessä ainakin ajatuksen tasolla sellainen tilanne, jossa Venäjä on kriisin toinen osapuoli ja tämänhetkisen kehityksen perusteella sellainen on teoreettisesti mahdollinen tulevaisuudessa ja tähän teoreettiseenkin mahdollisuuteen on syytä varautua vakavasti. Se ei onnistu puita halailemalla tai toivomalla, että järki voittaisi.
vlad.
Ihan hyvää pohdintaa, mutta jos katsot maailmankarttaa strategispoliittisesti, huomannet usan rakennelleen hissunkissun tai ainakin pyrkineen rakentelemaan, tietynlaista blokkia eurooppa/lähi-itä/kauko-itä/oseaania, tietysti liittolaistensa avulla, ei yksin. Instumentteina nimenomaan nato ja paikalliset kriisipesäkkeet, joko luodut tai todelliset. Venäjä heräsi tähän ajatteluun viimeistään silloin, kun puolaan ja muihin lännen etuvartioihin suunniteltiin raahattavan ohjustukikohtia, muka terrorismin vastaisen sodan nimissä.
On toisarvoista miettiä, miksi ne hermostuvat venäjällä joistain lännen rauhaa turvaavista ohjusasemista, kun oivaltaa, että niidenhän on pakko oman turvallisuusnäkymänsä johdosta niin ajatella. Niin Suomessakin tulisi osata ajatella, meidän valtionjohdolla pitää olla ensisijalla oman kansan turvallisuus ja ne keinot, joilla se turvallisuus on maksimaalinen puolustuspolitiikan päämäärien johtotähtenä.
Tuota mainitsemaasi tappelusta ei todellakaan varmasti käytäisi paikallisin voimin, ne on siellä halusivat tai ei. Me oltaisiin osapuoli vain siinä tapauksessa, että kuuluttaisiin jompaankumpaan kahinoivaan blokkiin sitoutuneena. Venäjän johtamaa liittoumaa en oikein osaa nähdä muuna kuin retorisena höpötyksenä, ei venäjällä enää ole mitään liittolaisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö venäjällä olisi kykyä tai halua moisiin kahakoihin strategian nimissä osallistua mitä erilaisimmin ja kekseliäinkin tavoin vrt. ukraina. Tälläisen hieman lipsahtaen syntyneen konfliktin seurauksena suomi nato-maana joutuisi rajanaapurina varsin kuppaiseen tilanteeseen. Näitä mahdollisia leimahtamispesäkkeitä löydät karttapalloltasi kymmeniä maapallon puolelta toiselle, se mikä mahdollisesti realisoituu on toisarvoista pohdittavaksi, kun tarkoitus on hahmottaa isoa kuvaa ymmärrettäväksi. Siinä isossa kuvassa on useampia toimijoita, kun taas meillä, johtuen venäjän läheisyydestä vähän sumenee sen ison teatterin painopisteet ja päämäärät, toki venäjä on toimija siinä teatterissa, sitä en yritä pois sumentaa.
Yleensäkin, kun nyt tulin ottaneeksi osaa kommenteillani tähän debattiin, lienee korrektia yrittää valaista mistä asetelmista niitä täällä lauon: Olen siis kaikkea muuta kuin pro venäjä mielinen, enkä lainkaan mielissäni siitä kehityksestä, joka siellä on meneillään, mutta historiasta jonnin verran perillä olevana näen myös venäjän uhkan, vaan paljon pienempänä, jos emme kuulu sen vastaisiin valtablokkeihin, maantieteellemme emme mitään voi ja sen täytyy olla pohjana valintoihin, joita maan turvallisuuden nimissä tehdään. Venäjä voi katsoa ja varmaan katsookin, että Suomi kuuluu sen etupiiriin, vaikka itse olisimme aivan toista mieltä, ei me voida tosiasioita sivuuttaa. Eurooppa on rampa ankka sotilaallisesti ja nato usan valtapolitiikan instrumentti, näissä ei meille ensisijaiset asiat ole agendalla kuin sivulauseessa, jos sielläkään. Huomata myös kannattaa, että (vrt. Ukraina), jos venäjä katsoo vihulaisensa astuvan sen valtapiirin varpaille, länsimainen ajattelu ei enää vastaa todellisuutta venäjän reagoinnissa, minä epäilen suuresti, huolimatta venäjän sovinnollisistakin lausunnoista, että jos liittyminen natoon olisi käymässä toteen, isku tulisi jo ennen kuin siihen kuviteltuun turvasatamaan pääsisimme, jonka jälkeen me oltaisiin poliittista kauppatavaraa globaalissa kädenväännössä vailla sanansijaa lopputulemassa.
Sorgen, nyt on kiire hommiin, joskus toiste lisää.