Näköjään tätä sinulta eilen jo kysyttiin, mutta minuakin kiinnostaisi tietää perusteesi boldattuun kohtaan lainausta. Miksi Suomen maanpuolustusta ei voisi perustaa toimivimpaan ja ylivoimaisesti kustannustehokkaimpaan vaihtoehtoon pitää terroristiraiskaajat rajojemme ulkopuolella? Tuo maanpuolustustahtokin on ainakin gallupien perusteella huomattavan korkea mm. sinun kirjoittamiesi viestien sävyyn nähden, vaikka luonnollisesti paniikinlietsonnasta tuloksensa tekevä iltapäivälehdistö repiikin lööpit yksittäisistä henkilöistä ketkä tulevat ylpeänä ja omalla nimellään retostamaan miten heille on kyllä vaan oma napa tärkein ja Suomesta kelpaa kaikki oikeudet muttei mitkään velvollisuudet. Samaan tyyliin kuin aina löytyy joku kehumaan miten on hienoa väärinkäyttää sosiaalietuuksia ja loisia yhteiskunnan rahoilla.
Tämän hetkinen sodan ajan vahvuushan (280 000), ja siten myös maavoimien (180 000), on huomattavasti pienempi kuin aiemmissa sodissa.
/img-s3.ilcdn.fi/22844f10b7e10907456be3fbd82b038576a580fcb492cdf42b435fbca359631d.jpg)
www.iltalehti.fi
Tämä kelpaisi muutamaan muuhunkin ketjuun, mutta laitetaan nyt tänne, eli vähän juttua Saksasta ja ilmapiiristä koskien aseistautumista ja varautumista:
Järisyttävä muutos Saksassa – Tällaista ei ole kuultu sitten toisen maailmansodan
Saksa on Venäjän hyökkäyssodan myötä joutunut sopeutumaan täysin uudenlaisiin odotuksiin. Kohti uudistusta maata ajaa poikkeuksellinen puolustusministeri, jonka sotapuheet ovat aiheuttaneet skandaalin.
Tuttua toki monille jo entuudestaan, mutta valaisee sitä, miksi perussaksalaiselle voi olla vaikeaa niellä ajatusta vahvasta armeijasta ja miksi sellaista ajava saksalaispolitiikko ottaa ison riskin uransa kannalta katsottuna.
Tuskinpa kukaan mielellään haluaa tulla persraiskatuksi. Saksalaisilla on kuitenkin omakohtaista kokemusta siitä, että nimenomaan "oman puolustuksen kuntoon laittaminen" voi lopulta johtaa persraiskatuksi tulemiseen. Tämä vaikuttaa paljon saksalaisten ajatusmaailmaan, vaikka se esim. Suomen näkökulmasta voi tuntua oudolta.
Juuri siksi laitoinkin lainausmerkkeihin tuon "oman puolustuksen kuntoon laittamisen". Hyökkäämiseen ne tietenkin oli tarkoitettu, mutta niitä perusteltiin puolustustarkoituksella.
Tätä on jossakin suunnassa pelätty vaihtelevalla totisuuden asteella, lähinnä kuitenkin osana retorista kekkulointia. Aiheesta voi koostaa jonkinmoisen katsauksen mm. selailemalla SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajien puheenvuoroja eduskunnassa viime vuosikymmeniltä.
Tuossa jutussahan kyllä sanotaan, ettei saksalaisen puolustuspolitiikan kulttuurin muotoutuminen nykymuotoon ole pelkästään saksalaisten mielipiteistä kiinni, vaan että mm. Iso-Britannia ja Ranska ovat näyttäneet nuivaa naamaa saksalaisten varustautumiselle toisen maailmansodan jäljiltä. Kuten jutussa sanotaan, kylmän sodan aikana (Länsi-)Saksalla oli iso armeija, kun oli etulinjassa, mutta sitä ei haluttu itsenäiseksi, vaan se oli tiukasti Naton (eli Yhdysvallat-Ranska-Iso-Britannia -akselin) ohjaksissa.
Näen sikäli eri tavalla, että asiat kulkevat lähestulkoon verenperintönä sukupolvelta toiselle.
Vähän jäi, joo, mutta ei mitään senlaatuista kuin Saksalle.
Ei tässä mun puolelta ole kyse mistään tekosyistä, vaan syistä ja seurauksista. Saksalainen turvallisuuspolitiikka on muotoutunut tuon 80 vuoden aikana, eikä todellakaan pelkästään saksalaisten vaikutuksesta, vaan siihen on liittynyt Euroopan maiden välistä politiikkaa. Kun Ranska ja Iso-Britannia eivät ole katsoneet hyvällä sitä, että Saksa alkaa varustautumaan, niin Saksa ei ole alkanut varustautumaan: koko toisen maailmansodan jälkeinen aika nojasi vahvasti siihen, että Saksa pidetään kurissa ja herran nuhteessa kaikenlaisin sopimuksin ja muine menetelmineen.
Näinpä. Minä tykkään ymmärtää sitä, millaisten syiden takia seuraukset ovat syntyneet. On paljon helpompi ymmärtää maailmaa, kun ymmärtää, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet asioiden muokkautumiseen johonkin suuntaan.
Asia on juuri näin. Minulla on sellainen kyseenalainen onni, että isänpuoleinen sukuni on Suomesta ja äidinpuoleinen sukuni Saksasta. Seuraava esimerkki on aika kärjistynyt, mutta tuon sen esiin, koska se on omakohtainen (lähisukuun lasken kuuluviksi isovanhemmat ja heidän sisaruksensa sekä serkkunsa perheineen):
Tämä menee hieman jo Natosta ohi, mutta soveltuu keskusteluun Suomen ja Saksan erilaisesta perinnöstä. Saksa oli oikeasti syyllinen sotaan ja saksalaiset tietävät itsekin sen. Samoin saksalaiset ovat vastuussa Hitlerin valtaannousuun, vaikka asian syitä voidaan pohtia syvällisemmin, samoin kuin sitä, mikä sai ison osan ihmisistä hurahtamaan sellaiseen ihmisvihaan.
Mut siis saksalaisethan lähtivät itse ensin perseraiskaamaan. Onko ihan oikeasti sitten vaara olemassa, että eivät pysty vastustamaan kiusausta, jos käsissä on Euroopan vahvin armeija? Kyllä se nuukuus taitaa olla myös yksi iso syy tähän, että ei oteta isoja askeleita armeijan vahvistamiseksi.
www.is.fi