Kiina tosin ainakin nykyisessä maailmantilanteessa hyötyy siitä, että se pysyttelee näiden konfliktien ja sotien ulkopuolella. Antaa korkeintaan hiljaista tukea ja hyväksyntää. Minä näkisin, että täytyy tapahtua iso käänne huonompaan suuntaan koko maailmantilanteessa ennen kuin Kiina ihan selkeästi liittoutuu sotilaallisesti esim. Venäjän ja/tai Iranin kanssa. Näkisin, että sillä on liikaa hävittävää tuossa koska se on rakennellut tätä omaa maailmanvalloitussuunnitelmaansa maltilla ja pitkäjänteisesti, ja huomattavasti Venäjää pehmeämmän vaikuttamisen kautta.Unohdit vielä yhden merkittävän asian eli Kiinan. Jos Kiina esimerkiksi liittoutuu sotilaallisesti Venäjän ja vaikkapa Iranin kanssa, se on ihan eri tason haaste Natolle.
Toki käänteet näissä on välillä myös arvaamattomia, yksi asia johtaa toiseen ja ollaan matkalla isompaan maailmanpaloon, ja se silloin muuttaa näitä lähtökohtia siten, että nyt järjettömältä tuntuvat ratkaisut voivat olla ihan loogisia.
Kyllä Kiina on silti aina jonkinlainen sotilaallinenkin uhka, ihan pelkästään sen valtavien resurssien ja populaation vuoksi. Se on paljon pragmaattisempi toimissaan kuin lumpeenlehdeltä toiselle hyppivä Venäjä, ja siellä korruptio ei ole ainakaan ihan niin kaikenkattavaa kuin tunkiomaassa, jossa joka tasolla vedetään välistä niin paljon että tehokkuus jää aika pahasti vajaaksi. Mutta Kiina on pitkään mennyt Venäjän opeilla niin kaluston kuin koulutuksenkin suhteen, ja siellä joudutaan nyt todennäköisesti miettimään monia asioita uusiksi. Resursseja sillä riittää isoonkin korjausliikkeeseen, mutta noin ison laivan kääntämiseen menee kyllä aikaa, ja autoritäärisessä systeemissä on aina omat haasteensa sotilasjohdon suhteen.