Nyt kun Unkarin parlamentti on hyväksynyt Ruotsin Nato-jäsenyyden, niin avaudun aiheesta hiukan pidemmällä perspektiivillä kertoakseni sen, että miksi minulle Ruotsin Nato-jäsenyys on niin iso asia.
Kuten nimimerkistä voi päätellä, olen syntynyt 1971. Koko nuoruuteni olen tavallaan elänyt Neuvostoliiton varjossa, tavalla tai toisella. Olin parikymppinen, kun se hirvitys romahti. Meillä kotipiirissä oli tiukka Neuvostoliitto-vastaisuus, sekä vanhemmat että isovanhemmat olivat sitä mieltä, että Neuvostoliitto on kaiken pahan alku ja juuri, ja jos sinne olisi pakko mennä, niin mieluummin panssariprikaatin tukemana.
Nuoruudessa asuinalue jakaantui pariin leiriin. Meillä oli naapurustossa paitsi patakommunisteja ja heidän lapsiaan, sitten meitä, jotka saivat kotikasvatuksessaan Neuvosto-Venäjä -vastaisen rokotteen. Meillä oli naapurustossa kuusnelosia, ja osa meistä pelasi sillä
"Raid over Moscow" -peliä.
Suomen Nato-jäsenyyttä olen kannattanut about niistä ajoista. Joskus se on ollut näkyvämpää, mutta myönnän, että esimerkiksi 1990-2010 se on ollut hiljaisempaa. Olen tännekin linkannut mm.
Gorky Parkin "Bang" -biisin, joka kertoo siitä, kuinka valtavan positiiivista aikaa 90-luku oli kaikkineen: ihan uudet maailmanpoliittiset tilanteet, kaikki auki tehdä maailmasta juuri sellainen kuin halutaan!
Suomen Nato-jäsenyyttä ajattelin aikoinaan armeijassa vartiossa istuessa. Ajattelin sillä tavalla, että jos tämä olisi tositilanne, niin mitä kaipaisin enemmän kuin vankkaa tulitukea. Sitä suurempi todennäköisyys minulla olisi selvitä hengissä, mitä enemmän tulta taustalta ohjusten, rakettien, hävittäjien ja tykistön muodossa.
Kun itse viimein aloin "ajatella omilla aivoilla" eli itse tutustua maailmanpolitiikkaan, niin Suomen Nato-jäsenyyden rinnalle tuli Pohjoismaiden sotilasliitto. EU-jäsenyyden myötä aloin haaveilla EU:n omasta puolustusliitosta, jota mm. Ranska ajoi. Vieläkin liputan EU-puolustusliiton puolesta, mutta minulle isossa kuvassa tärkeintä on se, että Pohjoismaat ovat samassa puolustusliitossa.
Miksi Pohjoismaat? Minusta Suomi kaipaa ainoaa sotilaallista uhkaa aiheuttavaa tahoa vastaan strategista syvyyttä. Jos Suomi, Ruotsi ja Norja olisivat "vaakatasossa" suhteessa Venäjään, tätä ei tarvittaisi. Pohjoismaat ovat kuitenkin "pystysuunnassa", joka tarkoittaa sitä, että meillä on Suomessa ainoastaan kapea kaistale Venäjää vastaan. Minusta asiaan on ollut pitkään vain kaksi hyvää ratkaisua: joko (1) Suomi valtaa Ruotsin ja Norjan, tai (2) Suomi, Ruotsi ja Norja ovat puolustusliitossa keskenään.
Ruotsi jättäytyi pois Natosta sen perustamisen yhteydessä siksi, että Ruotsin kannalta on aina tärkeintä pitää kädet vapaina Suomen suhteen, niin hyvässä kuin pahassakin: voi jättää tukematta tai tulla tueksi, riippuen tilanteesta ja Ruotsin parhaasta, mutta käsien sitominen Suomen suhteen ei about tuhanteen vuoteen ole ollut Ruotsin etu. Aina kuitenkin Ruotsin etu on ollut se, että mahdollisuuksien mukaan Suomen puolella on heille ystävällismielinen valtio!
On minusta sanomatta selvää, juuri kuten Ruotsin poliittinen johto ajatteli -49, että Ruotsin ei kannata liittyä mihinkään sotilasliittoon jos Suomi ei voi seurata perässä. Tietyllä tavalla Suomi määrittelee Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa, koska Suomen turvallisuus on isossa kuvassa tärkeää Ruotsille. Siinä missä Suomen turvallisuuspolitiikkaa on aina ohjannut Neuvostoliitto-Venäjä, Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa on aina ohjannut Suomen sijainti geopoliittisella kartalla.
Vaikka siis olen kyllä kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä pitkään, niin minulle on muodostunut sellainen mielipide, että eniten kannatan Suomen, Ruotsin ja Norjan sotilasliittoa tavalla tai toisella. Minusta sen saamiseksi jo pitkään paras vaihtoehto on ollut se, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Siinä tapetaan monta kärpästä samalla iskulla, ja varsin tärkeä on se kärpänen, joka vie Pohjoismaat poliittisin sitoumuksin liittolaisiksi.
Olen jossain sanonut sillä tavalla, että on järkevää "saada kaikki viikingit samaan veneeseen" viitaten siihen, että Pohjoismaat olisi hyvä saada keskenään samaan liittoon. Olen joskus sanonut sitä, että jos "kaikki viikingit eivät ole samassa veneessä", niin se ei ole kovin järkevää.
Heja Sverige, ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle ajanjaksolle, jossa Nordefco pystyy suunnittelemaan asiat siitä näkökulmasta, että me kaikki ollaan samassa veneessä!