MItä tulee korttien julkiseen näyttämiseen niin kuvitteletko, että Suomi pystyisi jostain täysin kulman takaa vain putkahtamaan NATO:n jäseneksi? Ei tietenkään vaan siitä tultaisiin käymään vilkasta kansalaiskeskustelua, teki päätöksen sitten kansanedustajat yksin tai kansanedustajat neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen.
Ja miten ihmeessä vilkas kansalaiskeskustelu voisi olla huono asia? En käsitä. Ja mitä tulee ulkopuolisten haluun osallistua keskusteluun niin johan eri suunnista on jo näin tehty vaikka meillä ei ole edes käsillä sitä hetkeä, jolloin päätös tehtäisiin. Enkä ole nähnyt näissä osallistumisissa mitään ongelmaa.
Vilkas kansalaiskeskustelu ei ole todellakaan huono asia, päinvastoin. Uskon myös, että tosiasiat pääsevät voitolle, kun keskustelu on aitoa ja punnittua tietoa on saatavilla. Toivon todella, että suomalaiset vaatisivat päättäjiltään aktiivista osallistumista ja johtavaa roolia Nato- ja maanpuolustuskeskustelussa. Tätä kautta näkemykset jalostuvat ja kansan nykyistä laajempi ymmärrys aiheesta on mahdollista.
Ongelma on vain siinä, että kun kansalaiskeskustelua mahdollisesti aikanaan käydään neuvoa antavaan kansanäänestykseen liittyen, niin määrätyt tahot ja etenkin ulkopuoliset sellaiset ovat varmuudella kiinnostuneita vaikuttamaan sekä tähän keskusteluun että ennen kaikkea äänestyksen tuloksiin.
Olet fiksu kaveri ja varmasti ymmärrät tämän kuvion, ilman että kuvittelet jonkun pitävän vilkasta kansalaiskeskustelua huonona asiana. Johan minäkin taaempana toivoin tätä.
Ei siihen ole tietenkään mitään legitiimiä esteitä, mutta käytännössä siinä menisi puurot ja vellit sekaisin. Etenkin, kun puolueiden sisälläkin on kannoissa vaihtelua. Ilman muuta NATO-jäsenyyden pitää olla nyt ja jatkossa yksi keskeisistä teemoista vaaleissa, mutta kun päätöstä ollaan tekemässä, on paljon yksinkertaisempaa järjestää kansanäänestys tukemaan päätöksentekoa.
Ja edelliseen kohtaan viitaten, en oikein ymmärrä, että miksi nyt tässä kohdin toivotkin sitä keskustelua? Tällaiset NATO-vaalit toimisivat juuri asiaa pohjustelevana kansalaiskeskustelun paikkana, jota emme pysty välttämään eikä tarvitsekaan välttää.
Pragmaattisesti joudun toteamaan seuraavien eduskuntavaalien tulevan liian nopeasti vastaan, jotta varsinaisia "Nato-vaaleja" olisi keväällä 2015 odotettavissa. Tämän ymmärtää myös Kokoomus, joka selkeimmin Nato-myönteisenä puoleena ei välttämättä voi asia edellä ajatellen lähteä nostamaan Nato-jäsenyyden hakemista päällimmäiseksi vaaliteemaksi, puhumattakaan että tästä tehtäisiin hallituskysymys. Siihen aika ei ole yksinkertaisesti kypsä, jos Nato-jäsenyyden edellytyksenä on selkeä enemmistön tuki kansan keskuudessa ja ennen kaikkea eduskunnassa. Tämä on valitettava tosiasia. Tarvitaan juuri sekä kansalaiskeskustelua että mielipidejohtajien taustatukea suomalaisille, jotta asiat kirkastuisivat.
Tässä keskustelussa menee koko ajan sekaisin se, tulisiko Suomen hakea NATO-jäsenyyttä vai ei ja se, tulisiko järjestää kansanäänestys vai ei. Itse en ole ottanut ensiksi mainittuun kantaan vaan vain tähän jälkimmäiseen kysymykseen. Sulla NATO-myönteisyys vaikuttaa myös siihen miten näet muut kysymykset. Esimerkiksi päätöksentekijät ovat kyvyttömiä, koska eivät tee sinun näkemyksen mukaisita päätöstä.
Olen pohtinut näitä kysymyksiä varsin pitkään, enkä ole herännyt käymään Nato-keskustelua vasta kuluneen vuoden tapahtumien siivittämänä. Samoin olen jo vuosikaudet tunnustautunut palstalla Nato-positiiviseksi ja perustellut näkemykseni lukemattomat kerrat, joten en näe mielekkäänä ikään kuin siirtää näkemyksiäni jäsenyydestä sivuun tästä keskustelusta, kun nyt Nato-ketjussa vielä ollaan. Tuon viimeisen virkkeesi jätän kyllä omaan arvoonsa. Sen verran voin kuitenkin todeta, että jos tarkastelemme vaikkapa edustaja Annika Lapintien (vas.) kannanottoja maanpuolustus- ja liittoutumiskysymyksissä, voin käsi sydämellä ja vaikka kameroiden edessä perustellen vahvistaa, että Lapintie on syvästi kassalla.
Minun näkemykseni ovat päätöksenteon kannalta aika lailla sivuseikka, mutta soisin päättävien tahojen ymmärtävän suuria turvallisuuspoliittisia kokonaisuuksia. Parhaat suurien kokonaisuuksien ymmärtäjät maanpuolustuksellisissa kysymyksissä löytyvät kuitenkin muualta kuin eduskunnasta, jonka ei tietysti kuulukaan olla kaiken asiantuntemuksen tyyssija. Nimimerkin
@MustatKortit tavoin antaisin mielelläni puolustusliittoon hakeutumispäätöksen suosittelun/ei-suosittelun niille tahoille, joilla on parhaat edellytykset tämän tekemiseen.
Mielestäni kyse ei ole mistään hölynpölystä, kun kyse oli tilanteessa, jossa tehtäisiin päätös ilman kansanäänestystä ja päätös olisi kansan enemmistön vastainen.
Hölynpölyllä viittasin tuohon väitteeseesi yhteiskuntarauhan turvaamisesta. En mitenkään saata uskoa, että Nato-jäsenyyteen tähtääminen saisi aikaan merkittävää kahtiajakautumista, puhumattakaan siitä että yhteiskuntarauha olisi uhattuna. No anarkoväki ja sen sellaiset menevät tietysti barrikadeille aina tilaisuuden tullen, mutta tolkun väki ei varmasti mene. Tietenkään ei ole järkevää, että Nato-jasenyyden hakeminen kuitattaisiin valtiojohdon puolelta ilmoitusasiana. Uskon vakaasti, että tämä kansa ymmärtää, miksi sen johto luotsaisi maan puolustusyhteisön jäseneksi, kun perustelut kerrottaisiin sille läpinäkyvästi.
