Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.
Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.
Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.
Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.
Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.
Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.
Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.
No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.
Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.
Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.
Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.
Nyt on pakko yhdestä asiasta kirjoittaa tähän juttuun. Tämän esimerkin ei missään ole tarkoitus syyllistää kirjoittajaa tai moittia kirjoittajaa millään tavalla.
Minulla on yksi miespuolinen tuttu, joka seurusteli yhden naisen kanssa onnellisesti. Yhteenkin oltiin jo muuttamassa ja uusi vuokrasopimus tehty. No sitten naiselle tulikin jotain mietintää, että onko tämä yhteenmuutto sittenkään hyvä juttu. No kumminkin lopulta olivat taas muuttamassa yhteen, kunnes nainen sitten ilmoittikin, että hänellä on tunteita ja ollut ilmeisesti pitkäänkin jotain toista miestä kohtaan, jonka kanssa olivat kauan olleet kavereita/tuttuja ja tämä tuttavanikin tunsi miehen. No siinä kävi sitten niin, että tämä nainen jätti tuttavani ja rupesi olemaan tämän toisen miehen kanssa yhdessä. Nyt sitten tällä tuttavallani onkin ollut mielenterveys ihan riekaleina siitä saakka ja kaikki asiat ihan päin hittoa.
En siis tosiaankaan tiedä sinua tai saati tätä tapauksesi naista tai hänen miestä, mutta kannattaa miettiä sen toisenkin miehen kannalta tätä asiaa, että ei käy vastaavasti kuin tuttavalleni. Enemmänkin tässä tietysti nainen on nyt vastuussa, että mitä teidän kanssa tekee ja sinä et ole syyllinen yhtikäs mihinkään. Tietystikkään et ihastuksellesi mitään voi eikä nainenkaan, mutta tämän naisen kyllä pitäisi ehdottomasti olla miehelleen rehellinen, että miten asia on. Helpottaisi varmaan kaikkien oloa lopulta.
Viimeksi muokattu: