Naisasiat

[Fiftie]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

Nyt on pakko yhdestä asiasta kirjoittaa tähän juttuun. Tämän esimerkin ei missään ole tarkoitus syyllistää kirjoittajaa tai moittia kirjoittajaa millään tavalla.


Minulla on yksi miespuolinen tuttu, joka seurusteli yhden naisen kanssa onnellisesti. Yhteenkin oltiin jo muuttamassa ja uusi vuokrasopimus tehty. No sitten naiselle tulikin jotain mietintää, että onko tämä yhteenmuutto sittenkään hyvä juttu. No kumminkin lopulta olivat taas muuttamassa yhteen, kunnes nainen sitten ilmoittikin, että hänellä on tunteita ja ollut ilmeisesti pitkäänkin jotain toista miestä kohtaan, jonka kanssa olivat kauan olleet kavereita/tuttuja ja tämä tuttavanikin tunsi miehen. No siinä kävi sitten niin, että tämä nainen jätti tuttavani ja rupesi olemaan tämän toisen miehen kanssa yhdessä. Nyt sitten tällä tuttavallani onkin ollut mielenterveys ihan riekaleina siitä saakka ja kaikki asiat ihan päin hittoa.

En siis tosiaankaan tiedä sinua tai saati tätä tapauksesi naista tai hänen miestä, mutta kannattaa miettiä sen toisenkin miehen kannalta tätä asiaa, että ei käy vastaavasti kuin tuttavalleni. Enemmänkin tässä tietysti nainen on nyt vastuussa, että mitä teidän kanssa tekee ja sinä et ole syyllinen yhtikäs mihinkään. Tietystikkään et ihastuksellesi mitään voi eikä nainenkaan, mutta tämän naisen kyllä pitäisi ehdottomasti olla miehelleen rehellinen, että miten asia on. Helpottaisi varmaan kaikkien oloa lopulta.

 

[Frank McKee]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

Jollain tavalla kirjoitit tuttua settiä.
Been there, done that.

Mutta mun skenario on ehkä pahempi.
Mulla kun on kaksi ihanaa naista joista kummastakin tykkään ihan vitusti.

Ja kummatkin tietää toisistaan. Oon ollu rehellinen ja kertonu kummallekkin kaiken.
Eikä niitä hetkauta mikään vaikka sanoisettä se sitä ja tätä.

Vittusaatananperkele täälä huutaa yks äijä ja lyö päätä seinään.

 

[TAM]

@Fiftie @Trimmer Kiitoksia kommenteista. Joo, onhan tätä mietitty hänen miehensäkin kannalta ja olen sitä mieltä että hänen pitäisi miehensä kanssa asiasta keskustella. Ja tosiaan olen yrittänyt kuitenkin muutenkin tässä pysyä silleen taka-alalla koko ajan.

Eihän tämän näin pitänyt mennä. Eli ei pitänyt mennä liian "vakavaksi". Mutta kyllähän se kai oli tiedossa jo kauan sitten että niin tulee lopulta käymään. Enkä toisaalta kyllä olisi halunnutkaan että hän eroaisi miehestään tai ainakaan että me aloittaisimme mitään oikeaa parisuhdetta. Sen verran näitä on tässä nähty, että siinä tilanteessa tulee sitten aina ne huonotkin puolet mukaan ja lapsiperhearjen haasteet. Että tämä tähän asti jatkunut tilanne olisi itselle aivan ideaali (kuten sanottu, niin sellainen rusinat pullasta juttu), mutta nyt kun hänelläkin ovat tunteet jossain kohtaa syttyneet tai syventyneet, niin menee vaikeaksi.
Mutta joo, katsellaan miten tämä etenee. Ne on noi tunteet niin hankala juttu. Tosi kova työ yrittää järjellä niitä kumota.

 

[Frank McKee]

Kumpikin on ihania.
Toinen on parempi kuin toinen ja minä en oikeesti ymmärrä.
Mun tunteet on toista kohtaan kovemmat mutta... jne
Toinen syö mut elävältä oikeesti.

Miksi minä oon saaanu tämän kaiken?
Vituttaa, elämä on paskaa, kerran viikkoon ehkä saan jomman kumman viereen josta tykkään ihan vi...sti.

Kaikki paska aikanaan, koitetaan hymyillä

 

[Patarouva]

@TAM Paskamainen tilanne sinulle, kun on tunteita ja toinen on itselle ihmisenä tärkeä.

Olen silti aina ollut sitä mieltä, että näitä asioita ei vain tapahdu vaan niiden annetaan tapahtua. Myös parisuhteessa olevalla ihmisellä on houkutuksia. Silloin kun houkuttelee liikaa niin pitäisi kääntyä pois eikä mennä houkutusta kohti, jos ei halua vaarantaa omaa suhdettaan.

Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi jos oma vaimo/mies toimisi epälojaalisti oman selän takana. Pienillä, varomattomalla teoilla voidaan joskus rikkoa paljon ja satuttaa monta ihmistä.

Ei ollut tarkoitus tuomita, mutta taisin silti tuomita.

 

[TAM]

@TAM Paskamainen tilanne sinulle, kun on tunteita ja toinen on itselle ihmisenä tärkeä.

Olen silti aina ollut sitä mieltä, että näitä asioita ei vain tapahdu vaan niiden annetaan tapahtua. Myös parisuhteessa olevalla ihmisellä on houkutuksia. Silloin kun houkuttelee liikaa niin pitäisi kääntyä pois eikä mennä houkutusta kohti, jos ei halua vaarantaa omaa suhdettaan.

Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi jos oma vaimo/mies toimisi epälojaalisti oman selän takana. Pienillä, varomattomalla teoilla voidaan joskus rikkoa paljon ja satuttaa monta ihmistä.

Ei ollut tarkoitus tuomita, mutta taisin silti tuomita.

Jep, näinhän se menee. En mä tästä tilanteesta ole mitenkään ylpeä ja näen kyllä ihan syytäkin tuomita. Jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt jättää välimatkaa siinä vaiheessa kun huomasi että on ihastumassa. Jos sen hetken olisi huomannut.
Toisaalta tosiaan itse olen koko ajan yrittänyt olla vähän passiivisempi ja ne aloitteet vaikka syömään lähtemisestä ovat tulleet pääasiassa sieltä toisesta suunnasta. Ihan juuri sen takia näin, että olen ajatellut että hänellä on hänen oma perheensä ja minä olen ollut tyytyväinen siihen että silloin kun hänellä on ollut ylimääräistä aikaa, on sitten nähty. Mutta tosiaan olisi pitänyt osata alkaa kieltäytymään jossain vaiheessa kun tajusi tilanteen. Edelleen järjellä ajateltuna ihan selkeä homma mutta mutta...

 

[BaronFIN]

Siis mähän olen tällainen aviomies jonka kanssa menee ”hyvin” kun kolme lasta pyörii jaloissa.

Puolisolla on kulkenut matkan varrella mukana näitä ”miespuolisia ystäviä”, joiden kanssa vaihdetaan syvimpiä ajatuksia, viestejä, harrastetaan ja pantukin tarvitttaessa

Enhän mä tuota lasteni äitiä omista enää modernina nykyaikana, 50 vuotta sitten olisin heittänyt hankeen ja ihan laillisesti vieläpä.

Mutta jee jee, pulla on ihan hyvää vaikkei siinä rusinoita olekaan.

Mut siis te kolmannet pyörät; pistäkää ne naisenne puhumaan asiat omassa päässä kuntoon ennen kuin annatte pistää oman päätänne ja muiden elämää sekaisin.

 

[Veijari]

Meinasin tulla sanomaan mutta Baron sen ehti. Aika suoraselkäistä toimintaa olisi mieheltä, jos ilmoittaisi tälle naiselle, että tämän pidemmälle ei mennä ennen kuin nainen on aviomiehensä kanssa asiat puhunut halki.

 

[Hippi Hiiri]

Yksi kaveri oli ihan lääpällään kihloissa olevaan naiseen ja sama toisinpäin. Malttoivat pitää näppinsä erossa ja lopulta nainen puhui ukkonsa kanssa ja lähti menemään. Nyt ovat olleet jokusen vuoden naimisissa tämän kaverini kanssa.

Vähän nyt @TAM riippuu, mitä haluat elämältäsi. Jos haluat päästä jonain naisen heikkona hetkenä sipaisemaan, niin ei muuta kuin jatka samaa menoa. Jos haluat enemmän, kriisiytä ja laita puhumaan miehensä kanssa. Jos haluat antaa olla, anna olla ja lähde menemään.

 

[penaz]

Vaimo tuossa kertoi jostain tutustaan, joka oli eronnut miehestään. Eron oli kuulemma lopullisesti aiheuttanut se, että nainen ei ollut pitänyt siitä, että mies oli rakasteltaessa lukenut Aku Ankkaa. Kyllä naiset joskus voivat olla aika pikkumaisia.

 

[BaronFIN]

Jäin miettimään tätä kuviota varattujen ”riiamisesta”… Onko ok vai ei, eikö jokainen ole vastuussa itsestään? Tässä siis taustalla 25 vuoden seurustelusuhde, joista 18 vuotta naimisissa. Ja olen nähnyt, kokenut ja tehnyt tilanteen jos toisenkin. Aku Ankkaa en ole sentään lukenut kesken puuhien…

Oikea termihän on ”mikropettäminen” eli tilanne missä ”pettäjä” investoi henkisiä voimavarojaan, aikaansa, huomiotansa parisuhteensa ulkopuolelle. Ja ei kuitenkaan puhuta varsinaisesta pettämisestä. Tämä mikromanageeraushan on kuitenkin pois omasta parisuhteesta ja siihen investoimisesta. Jollekin se voi olla jatkoaika.com.

Kliseehän on, että parisuhteen eteen pitäisi nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Mutta se on totta joka sana. Asiat voivat kotona parisuhteessa olla hyvin ja oikeita ongelmia ei ole. Mutta jos hiljalleen alkaa valuttaa omia ajatuksiaan ja harrasteitaan ulkopuolelle enemmän kuin pitäisi, niin pidemmän päälle se ei ole ihan ok. Se menee huomaamatta ”liian pitkälle” ja ei, en vieläkään puhu seksistä tässä yhteydessä.

Esimerkki: jos puoliso harrastaa vaikka… cheerleadingiä tai vaikkapa laulua ja tarvitsee säestäjää/sparraajaa, niin on hieman kohtuutonta ajatella että parisuhteen toinen osapuoli opettelisi soittamaan (vaikka olisihan se yhteistä harrastamista). Tuttavapiiristä/somesta löytyykin vanha tuttu ja asiansa osaava säestäjä ja siitä niitä yhteisiä harrastetunteja alkaa tulla. Tämä on ihan ok, jokainen saa harrastaa eikä siinä ole mitään vikaa.

Seuraavassa vaiheessa kuvioon tuleekin sitten paljon muutakin siinä harrastamisen yhteydessä: kuuntelemista, parisuhdeneuvontaa, ulkoilua, yhteisiä lounaita ja hupsista keikkaa: kotona menee edelleen ”hyvin”, mutta Whatsappi huutaakin kuumana ja ajatukset ovat ihan muualla kuin kotona arjen pyörittämisessä joka muuttuukin pakkopullaksi jolloin lasketaan vaan päiviä seuraavaan vapaudenhetkeen. Kotona toinen on ehkä kiinnittänyt huomiota, että joo’o, puhelimella ollaan enemmän, töistäkään ei enää lähetellä viestejä, viimeisin selfie on kuukausien takaa ja seksikin on hiljalleen jäänyt… Ja nyt se taas lähtee treenaamaan esitystä varten.

Tuon ulkopuolisen mikropettämisen ei tarvitse oikeasti edes edetä ”ykköspesälle” kun sen kerrannaisvaikutukset parisuhdepäässä ovat huomattavat. Vuorokaudessa on töiden, nukkumisen ja arjen pyörittämisen jälkeen tunteja aika vähänlaisesti. Ja tästä yhteisen ajan puutteesta tai yhteyden puutteesta ei saa sitten painostaa, tivata tai muutakaan, koska mitäänhän ei ole tapahtunut. Ja miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä, kunhan muuten vaan halaillaan, jutellaan ja saadaan… Rusinat pullasta.

Olen varmaan vanhanaikainen, mutta aika tarkkana saa olla oman parisuhteen ulkopuolella olevien vastakkaista sukupuolta olevien suhteiden kanssa.

Jokainen on toki omassa vastuussaan omista valinnoistaan ja vika ei ole suoraan ”kolmannen osapuolen”, mutta hieman soisin että joskus asioita voisi käsitellä myös siten, että miltä itse tuntuisi olla se tietämätön osapuoli.

 

[444]

@TAM ja muut osallistuneet.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa olin se aviomies, jonka vaimo ihastui kollegaansa ja homma johti lopulta pettämisen kautta eroon. En siltikään näe toverin @TAM toiminnassa mitään väärää. Nainen on lopulta itse vastuussa siitä, miten asian käsittelee. Ihastumisia tulee ja menee, mutta niiden johdosta tehdyt toimet ja päätökset ovatkin sitten se, mikä merkitsee.
Omalla kohdallani oli kyse siitä, että vaimo tosiaan ihastui miespuoliseen kollegaansa. Eivät he vapaa-ajalla juurikaan viettäneet aikaa yhdessä, mutta työpaikalla kyllä. Kun ero sitten meidän kohdalla myöhemmin tuli puheeksi, niin hän kertoi yhdeksi syyksi sen, että en kuunnellut häntä riittävästi ja keskustellut hänen kanssaan oikeasti relevanteista asioista. Samaan aikaan omasta mielestäni kaikki oli parisuhteessa hyvin. Olimme siis totaalisen eri linjoilla niinä aikoina, kun olimme yhdessä kotona tai milloin missäkin. Ja kertoihan hän suhteemme ja liittomme aikana, jos oli johonkuhun ihastunut, mutta kun itse en ollut - enkä ole - mustasukkaista sorttia, niin luotin sokeasti siihen, että hän osaa kyllä vetää rajat oikeaan paikkaan. Ja näinhän se pitäisi ollakin.

Mutta jotta ei mennä liikaa omaan tarinaani - toki kerron siitä kaiken olennaisen, mikäli tarve vaatii - niin palataan tähän @TAM keissiin. Eli. Minusta sinä et tee mitään väärää, kun vietät tämän naisen kanssa aikaa. Sinä et voi tehdä hänen puolestaan päätöksiä etkä määrätä hänen elämäänsä. Tärkeintä on tässä vaiheessa olla hyvin avoin siitä, mitä kumpainenkin tuntee, aivan kuten olette olleetkin. Sinuna minä en rajoittaisi omaa toimintaani hänen suuntaansa millään tavoin, vaan olet juuri sellainen kuin olet. Toki, mikäli fyysisempiä aspekteja alkaa ilmaantua, niin jälleen kerran on hyvä käydä niitä avoimia keskusteluja. Pettäminen on vittumaista, eikä sen aina tarvitse olla edes seksiä tai pussailua. Ja jos on valmis pettämään kerran jotain toista sinun kanssa, niin väitän että saatat olla joskus myös se, joka tulee petetyksi.

En ole mikään paras henkilö antamaan ihmis- tai parisuhdeneuvoja, mutta kokemusta kuitenkin löytyy. Määrittele itsellesi selkeät rajat, joita olet valmis ja halukas noudattamaan hänen suhteensa vallitsevassa tilanteessa. Kuuntele itseäsi ja ennen kaikkea kunnioita niitä määrittelemiäsi rajoja. Jos päätät esimerkiksi, että et halaile tai kaulaile hänen kanssaan, niin kunnioita sitä rajaa ja ole rehellinen itsellesi, vaikka kuinka joskus tekisi mieli spontaanisti napata hänet syleilyyn. Kun olet rehellinen itsellesi ja omille tunteillesi, niin olet samalla rehellinen hänelle eikä sinulla ole tarvetta selitellä toimintaasi. Omassa elämässäsi on vain yksi ihminen, joka on tärkein kaikista: sinä itse. Tee mitä hyvänsä, mutta tee se siksi, että se on juuri sinulle hyväksi myös pitkällä tähtäimellä. Aina (jos koskaan) sitä ei voi tietää etukäteen, mutta virheistä voi aina oppia. Kun olet itsellesi rehellinen, niin samalla suojelet itseäsi.

Alkaa ajatus harhailla sen verran pahasti, että lienee parempi lopettaa ”saarna” tältä erää tähän.

 

[BaronFIN]

@444 ihan mielenkiinnosta; et siis keskustellut relevanteista asioista etkä kuunnellut riittävästi? Vai olisiko niin, että sinuun ei myöskään enää panostettu kun tyrkyllä oli se täydellisempi ymmärtäjä, joka puolestaan varmasti muokkasi omaa käyttäytymistään siten, että osasi miellyttää toista enemmän?

Tämä ajatus ihan vain sillä, että tällaisessa tilanteessa petetylle asetetaan lopulta pettäjän osalta ihan kohtuuttomia vaatimuksia kun kolmas osapuoli pääsee paineettomassa tilassa pelaamaan omaa peliään ja olemaan se jalustalle nostettu ”ymmärtäjä”.

Tilanne ei ole koskaan reilu petetyn kannalta. Tosin elämä ei ole reilua.

Kyllä minäkin osaisin kolmantena olla just niin mielin kielin, että olisin ”täydellinen”. Ei tarvitsisi pelata kuin omaa peliä välittämättä mistään muusta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vaimo tuossa kertoi jostain tutustaan, joka oli eronnut miehestään. Eron oli kuulemma lopullisesti aiheuttanut se, että nainen ei ollut pitänyt siitä, että mies oli rakasteltaessa lukenut Aku Ankkaa. Kyllä naiset joskus voivat olla aika pikkumaisia.

Ankat alaosattomissa on aika vanha juttu, mutta nähtävästi joku saa siitäkin vielä kipinää.

 

[penaz]

Ankat alaosattomissa on aika vanha juttu, mutta nähtävästi joku saa siitäkin vielä kipinää.

Minä kyllä luulin miehen lukeneen Aku Ankkaa ihan kaunokirjallisesta kiinnostuksesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minä kyllä luulin miehen lukeneen Aku Ankkaa ihan kaunokirjallisesta kiinnostuksesta.

Ehkä joidenkin on helpompi kertoa tunteistaan vaikkapa ankkalehden selailun muodossa, kuin sanoa rouvalle esim. kuinka hyvältä tunnutkaan rakkaani juuri nyt. Paitsi että Hessu Hopokin kiinnostaa enempi nyt ja muulloin myös.

 

[Patarouva]

Ehkä tuo Aku Ankkaa lueskeleva mies pohti kovasti minkälainen nainen kohdalle lopulta oli osunut.

Oliko kyseessä kipakka, söpö ja uskollinen Minni Hiiri? Vai mustasukkaisuuteen taipuvainen mutta toisaalta itse mielellään toisen mustasukkaiseksi tekevä, rakastava mutta hulluuteen asti vaativainen ja viehättävä Iines Ankka? Tai sittenkin taikatemppuja tekevä mammonan perään haikaileva vaarallinen eksoottinen kaunotar Milla Magia, joka lähtee tiehensä silloin kun häntä huvittaa?

 

[444]

@444 ihan mielenkiinnosta; et siis keskustellut relevanteista asioista etkä kuunnellut riittävästi? Vai olisiko niin, että sinuun ei myöskään enää panostettu kun tyrkyllä oli se täydellisempi ymmärtäjä, joka puolestaan varmasti muokkasi omaa käyttäytymistään siten, että osasi miellyttää toista enemmän?

Tämä ajatus ihan vain sillä, että tällaisessa tilanteessa petetylle asetetaan lopulta pettäjän osalta ihan kohtuuttomia vaatimuksia kun kolmas osapuoli pääsee paineettomassa tilassa pelaamaan omaa peliään ja olemaan se jalustalle nostettu ”ymmärtäjä”.

Tilanne ei ole koskaan reilu petetyn kannalta. Tosin elämä ei ole reilua.

Kyllä minäkin osaisin kolmantena olla just niin mielin kielin, että olisin ”täydellinen”. Ei tarvitsisi pelata kuin omaa peliä välittämättä mistään muusta.

Niin siis juuri näin. Ei varsinaisesti edes yritetty keskustella asioista sen enempää minun kanssani, koska jossain oli tarjolla juuri se ihminen, joka tämän teki ”pyyteettömästi”. En siis missään tapauksessa yrittänyt sanoa, että kaikki oli minun syytäni ja että ymmärtäisin tehtyä ratkaisua. Ja silti toisaalta ymmärrän, koska kyseessä oli ns. helppo ratkaisu. Ei tarvinnut yrittää korjata mitään, kun saattoi vain hypätä suoraan seuraavaan suhteeseen. Välit ex-vaimoon ovat hyvät, mutta en tule koskaan enää luottamaan häneen missään aidosti tärkeissä asioissa; hän ei ole antanut tähän mitään syytä.

Mutta toisaalta en myöskään ole katkera tälle toiselle miehelle. Hän toimi omien arvojensa mukaisesti. Meillä on yhteinen kaveriporukka ja kun en ole itse yhteisissä tapaamisissa paikalla, niin käsittääkseni melko usein tämä toinen on. Ja kun itse olen, niin hän ei ole. Kertoo kaiken siitä, kuinka uljaana hän seisoo valintojensa takana. Ja minä en ole edes tippaakaan arvaamaton, aggressiivinen tai väkivaltainen ihminen.

Tosiaan se pointti tälle kolmannelle osapuolelle oli, että seisoo omien arvojensa takana. Rehellisyydellä ei koskaan häviä mitään. Pitää vain osata tunnistaa ne omat arvonsa ja omat rajansa. Minä en missään tapauksessa kannusta ketään pettämään enkä olemaan se tyyppi, jonka kanssa petetään. Mutta jos omat arvot sen mahdollistavat ja pystyy tarvittaessa jälkikäteen kohtaamaan sen petetyn tietoisena siitä, että myös tämä tietää koko tarinan, niin ainakin kaikki on tapahtunut omalta kannalta oikeista lähtökohdista. Jos puolestaan hakee vain helppoa pillua, niin sitä saa kyllä ilman ihmissuhdetragedioitakin.

Sen verran vielä tuosta omasta tilanteestani, että nyt kun erosta on kohta neljä vuotta aikaa, niin osaan nähdä myös hopeareunuksen asiassa. Parisuhdeterapia olisi vähintä, mitä tuo olisi vaatinut näin jälkikäteen tarkasteltuna. Päällisin puolin kaikki oli ok, mutta vain ok. Eihän me koskaan riidelty, mutta ei oikeastaan myöskään juteltu meistä. Kasvettiin pikku hiljaa siihen pisteeseen, että yhdessä oli kiva olla, mutta siinäpä se. Senhetkinen käsitys oli, että kaikki oli hyvin, mutta kupla oli niin valtava, ettei ulkopuolelta ylettynyt katsomaan. En osannut vaatia mitään parempaa, koska en tiennyt paremmasta. En osannut toivoa parempaa. Se mitä oli riitti.

 

[Palstalegenda]

Nainen, kenen kanssa asun, niin hänellä on yksi miespuolinen kaveri kenen kanssa joskus lounastaa tai käy elokuvissa. Tuo mies on umpihomo ja rekisteröidyssä parisuhteessakin sen miehensä kanssa.

Minulla ei ole yhtään sellaista naispuolista kaveria, joiden kanssa viettäisin vapaa-aikaa kahden kesken pl. sukulaiset.

Facebookissa on tietysti kavereina miehiä ja naisia, mutta sieltäkin on kumpikin karsinut pois kaikki kavereina roikkuneet entiset deitit ja muut vastaavat, joita ei enää tässä elämäntilanteessa tarvitse siellä olla. Se oli joku lauantai, kun yhdessä poisteltiin kummaltakin. "Tämä kyllä kerran vuodessa kyselee, että miten menee ja kysyy tapaamista" -tyypit esim. lähti naiselta meneen sulassa sovussa. Se oli ihan mukava iltapäivä ja lisäsi luottamustakin, vaikkei se luottamus mikään ongelma ollut muutenkaan.

Ja olihan minulla siellä kaverina mm. yksi entinen pano, joka olisi ollut valmis jatkamaan niitä hommia, vaikka tiesi, että olen sittemmin varatuksi tullut. Sekin jouti todellakin mennä.

Kumpikin on tyytyväinen tähän tilanteeseen tässä asiassa. Turha sitä on luoda olosuhteita ja mahdollisuuksia. Ihan normaalisti sitä jutellaan miehille ja naisille, ei tässä mitään mustasukkaisuusdraamoja ole ollut koskaan.

Ei se tämän vaikeampaa tarvitse olla.

 

[Turha Kaukalo]

@Palstalegenda Mulla on ex-vaimo FB-kaverina. Saa puolestani olla. Silläkin menee nykyisin ihan hyvin ja on löytänyt ittelleen kunnon miehen. Se on hämmästyttävää, että pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta ja vieläpä eksän. Kerrankin löysin itsestäni jotain hyvää. Sanon loppuun mitä sinäkin: "Ei se tämän vaikeampaa tarvitse olla."

 

[moby]

Ihmetyttää nämä kaverisäädöt. Eikö ihmisillä ole yhtään itsehillintää, kun pilataan sekä ystävyyssuhteet, että mahdollisesti sen ystävän tai oma parisuhde?

Minulla on paljon naisystäviä, joista osa on osoittanut mielenkiintoa myös mennä pidemmälle. Itse en ole valmis pilaamaan ystävyyssuhteita millään säädöillä, joten minulta on tullut kylmä ei näihin uteluihin, jos ne tulevat sen jälkeen, kun ollaan oltu jo ystäviä/kavereita.

 

[nummenkallio]

Aivan ihanaan naiseen olen siis nyt tutustunut, siitä on ollut tuolla yhdessä toisessa ketjussa vahvaa tajunnanvirtaa. Mutta yhtä asiaa en vain tajua: jos minä tuon hänen nenänsä eteen ne huonot puoleni, niin jotenkin hän onnistuu ne väistelemään. Tätä en kestä. Eikä se nainen ole tyhmä. Fiksu hän on, siksihän minä hänestä tykkään. Hän on fiksu, mutta myös jotenkin todella vilpitön, ei pelaa yhtään. Todella pehmeä.

Nuo ovat hienoja piirteitä, mutta ne minun samat huonot puoleni ovat nenän edessä silloin myöhemmin. Ja silloin ne ovat yleensä todella raastava pettymys. Vaikka pakko sanoa, että ex-avovaimon kanssa olin itsekin yhtä hölmö. Rakkaus sokaisi niin pahasti, etten tajunnut tosiasioita. En ole koskaan ollut elämässäni niin sokea. Tämä oli se minun ehkä ainoa virheeni näissä suhdeasioissa, mutta kenties se sitäkin pahempi.

Eli mitäs tässä nyt sanoisi? Vaikka kuinka ihastuisitte, niin yrittäkää malttaa mielenne. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta tiedän, että minäkin tulen olemaan tuolle naiselle pettymys, kunhan aikaa kuluu ja jos sinne asti päästään. Ja se tässä jo vähän arveluttaa.

 

[444]

Aivan ihanaan naiseen olen siis nyt tutustunut, siitä on ollut tuolla yhdessä toisessa ketjussa vahvaa tajunnanvirtaa. Mutta yhtä asiaa en vain tajua: jos minä tuon hänen nenänsä eteen ne huonot puoleni, niin jotenkin hän onnistuu ne väistelemään. Tätä en kestä. Eikä se nainen ole tyhmä. Fiksu hän on, siksihän minä hänestä tykkään. Hän on fiksu, mutta myös jotenkin todella vilpitön, ei pelaa yhtään. Todella pehmeä.

Nuo ovat hienoja piirteitä, mutta ne minun samat huonot puoleni ovat nenän edessä silloin myöhemmin. Ja silloin ne ovat yleensä todella raastava pettymys. Vaikka pakko sanoa, että ex-avovaimon kanssa olin itsekin yhtä hölmö. Rakkaus sokaisi niin pahasti, etten tajunnut tosiasioita. En ole koskaan ollut elämässäni niin sokea. Tämä oli se minun ehkä ainoa virheeni näissä suhdeasioissa, mutta kenties se sitäkin pahempi.

Eli mitäs tässä nyt sanoisi? Vaikka kuinka ihastuisitte, niin yrittäkää malttaa mielenne. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta tiedän, että minäkin tulen olemaan tuolle naiselle pettymys, kunhan aikaa kuluu ja jos sinne asti päästään. Ja se tässä jo vähän arveluttaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Olennaista on olla oma itsensä, tiedostaen myös ne ”huonot” puolensa ja pyrkien kehittymään niiden kautta vielä paremmaksi. Voi olla, että tämä nainen näkee sinut sinuna, ei jonain täydellisenä unelmiensa prinssinä, josta voi kivasti pyrkiä hiomaan rosot pois, jotta voi elää lopun elämäänsä siinä unelmiensa hattaramaailmassa. Sinäkin olet epätäydellinen ja sinussakin on sellaisia puolia, joita kuka hyvänsä ei kestä. Älä kuitenkaan yritä peitellä niitä, vaan ole rohkeasti juuri sitä mitä olet. Jos hän saa tässä vaiheessa väärän kuvan sinusta ja todellisuus paljastuu esim. vuoden päästä, niin lopputulos on sama kuin silloin, jos hän näkee kaiken tässä ja nyt. Naiset ovat yksilöitä ja jokaisella on oma makunsa. Helvetti kun kuulostaa juustoiselta edes kirjoittaa moista itsestäänselvyyttä. Mutta pointti siis on, että kun olet oma itsesi, niin tämä nainen joko rakastuu juuri sinuun tai sitten ei, mutta ei kuitenkaan johonkin, joka teeskentelisit olevasi. Tunnettua aforismia vapaasti mukaillen: Life works in mysterious ways.

 

[Keskiviiva]

On se vaan vapauttava tunne kun 20 vuoden naisseikkalujen jälkeen löytänyt uuden seikkailun kohteen mistä löytää itse onnensa ilman toista osapuolta ja ei tarvitse näihin tuhlata aikaa ja energiaa.

Hieman liian nuori olen kuitenkin vielä, kun prkl edelleen toisinaan hetkiä kun sortuu tinderiä katsomaan ja miettimään että kävisikö treffeillä.
Kumpa viimeisetkin seksuaaliset halut katoaisi, niin olisin äärimmäisen onnellinen.

 

[Snakster]

On se vaan vapauttava tunne kun 20 vuoden naisseikkalujen jälkeen löytänyt uuden seikkailun kohteen mistä löytää itse onnensa ilman toista osapuolta ja ei tarvitse näihin tuhlata aikaa ja energiaa.

Päihteet, kryptovaluutat vai mikä juttu?