Kiitos
@hege llekin vastauksesta.
Siis ymmärrän kyllä tuon, jos työ aiheuttaa väsymystä ja haluaa rauhoittua omassa rauhassaan, ilman muita ihmisiä. Aivan samaa on itsellänikin, melko säännöllisesti jopa. Mutta kuten itse aiemmin kirjoitin ja
@Patarouva tuossa hyvin asian kiteytti, niin tuo
unohtaminen on se mikä aiheutti ihmetystä, ja hieman ärtymystäkin.
Vaikkapa viesti "Moikka, mulla on ollu töissä aika rankkaa ja haluaisin nyt rauhoittua vaan itsekseni joten taidan ajella kuitenkin kotiini" olisi täysin ymmärrettävää, vaikka voisi sekin vähän harmittaa. "Oho, oon kotona ja nyt muistin että piti tulla sun luo. En taida enää jaksaa" tuntuu (tuntui) tylymmältä, ja väkisinkin saa pohtimaan omaa arvoa toisen silmissä.
Okei, ihmettelin tuossa aiemmin loogisuutta työmatkan pituuden suhteen. Sitäkin ihmettelin enemmän siitä näkökulmasta, voiko asian unohtaa niin tyystin, ettei edes tuossa matkalla asiaa muistanut (ilmeisesti voi). Sama se minulle noin muuten on, vaikka kulkee pidemmänkin työmatkan, jos sen mahdollistama yksinolo hänen jaksamistaan helpottaa.
Itse en ole hoitoalalla, mutta ylläkuvattu tilanne on ollut aikanaan arkipäivää, kun työskentelin laivalla. Havaitsin siellä aina saman rumban, eli viikon-kahden merijaksossa ensimmäiset päivät oli ihan jeppis, vapaavahdissa kävi pelailemassa korttia työkavereiden kanssa, tai ihan vaan jauhamassa paskaa messissä. About puolivälistä alkaen vapaavahdissa käveli suoraan hyttiin verhojen taakse rauhoittumaan kirjan tai leffan pariin, enkä halunnut nähdä työkavereita vilaukseltakaan - sosiaalinen arkku oli täyttynyt ja kaipasi omaa rauhaa. Reissun jälkeen ensimmäinen ilta oli aina pyhitetty päikkäreille, muutamalle kaljalle jne ja silloinkaan ei olisi kiinnostanut nähdä ei vaimoa, ei tyttöystävää, ei kavereita. Seuraavana päivänä taas kuin uusi ihminen ja kelpasi seurustelu. Tyttöystävä ei tietenkään tätä suostunut etenkin alkuvaiheessa ymmärtämään vaan aina alkoi sama parku "muttaku me ei olla nähty viikkoon, miten sä et muka jaksa lähteä kahvittelemaan tuttavapariskunnan kanssa".
Eli voisin kuvitella, että tuossa on vähän samantapaisesta kyse, etenkin jos edellisistä parin päivän vapaista on aikaa, eikä työkiireitä ole nollattu. Sitä ei monesti ihmiset ymmärrä, mitä se vaatii tehdä päivästä toiseen vuorotyötä 12h kymmenien ihmisten ympäröimänä jatkuvassa härdellissä. Tosin asiasta kuuluu kyllä keskustella, ei naisenkaan pidä olettaa että toinen ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Nojoo, sullakaan ei tosin tainnut tulla tämmöisiä "unohduksia" tai unohduksia esim tyttöystävän kohdalla? Muuten kyllä ymmärrän viestisi pointin ja mahdollisen syyn miksei tämä nainen nyt tullutkaan luokseni vastoin sovittua.
Näköjään erilaisia näkökantoja tähän aiheeseen liittyy. Kuten aiemmin sanoin niin olkoon nyt pallo hänellä ja katsotaan hetken aikaa miten tilanne etenee. En halua tehdä tästä hänen kanssaan heti liian isoa numeroa, jos taustalla on esim. työn aiheuttama väsymys ja sen kautta tuo unohtaminen, vaikka se itsestä tuntuukin kovin oudolta. Mutta pitää tämä asia jollain tavalla (yleisellä tasolla) käsitellä ja kertoa ainakin se, että jos ei vastaisuudessa jaksa tavata vaikka olisikin niin sovittu, niin siitä voi ihan rehdisti kertoakin.