Naisasiat

[lasaleiko]

Hmm, kuinka uskottavaa on että nainen unohtaa tulla kylään yönseuduksi, kun siitä pari päivää sitten sovittiin. Etenkin kun oli iltavuorossa ja työpaikkansa on noin 5km päässä tästä ja 25km päässä omalta kämpiltään ja huomenna menee aamuvuoroon samaan paikkaan. Kuulemma "väsynyt tai jotain" että pääsi unohtumaan.

Voihan sitä ihminen väsynyt olla, en sitä epäile.
Muttaa kuinka helposti tuollaisen unohtaa sen seurauksena? Loogisesti ajateltuna sitä olis kai sitten lyhebtänyt työmatkojaan kun siihen mahdollisuus on.

Sisäinen pessimistini on alkanut huutelemaan että on niitä tuuliviirejä ennenkin nähty. Eikä siinäkään mitään jos se kiinnostus lopahtaa, mutta ei sitten tarvitsisi esittää jotain muuta.

No eihän näitä parin kuukauden tapailuja pitäisi niin vakavasti ottaa, mutta kyllähän tämmöinen "unohdus" hieman itsetuntoa kolhii. Mutta katsotaan nyt miten etenee vai eteneekö ollenkaan. Ehkä aamulla ajatus on selkeämpi.

 

[Pulle Nah]

@lasaleiko Mitäpä jos kysyt asiasta, niin ei tarvitse tehdä tulkintoja? Ja kerrot samaan syssyyn, että "toivoin, että olisit tullut viereen nukkumaan..." tmv. :)

 

[JJT]

Keskustellakaan ei pysty kun tuo ei vastaile kun parilla sanalla eikä oikeastaan ikinä ole paikalla niin että voisi jutella. Välillä saattaa olla kaksin äitinsä kanssa puhumassa, mutta kun tulen kotiin hän häipyykin nopeasti omaan huoneeseensa.

Itse uskoisin, että tilanne melko varmasti helpottuisi jonkinlaisen pidemmän keskustelun myötä. Tällaista tilannetta kannattaa kytätä etukäteen, esimerkiksi vähänkin pidempi automatka on hyvä tilaisuus, autosta kun ei pääse karkuun, vaikka pysähtyisikin jollekin levikkeelle. Mutta oli paikka ja aika mikä tahansa, niin ehdottomasti tulee miettiä omat argumenttinsa etukäteen huolellisesti. Pelkällä "mikä minussa on vikana" saa varmasti aikaan vain jonkin ympäripyöreän, todennäköisesti enimmäkseen kiukuttelua sisältävän vastauksen. Huolelliset perustelut sille, että hänen käytöksensä sinua kohtaan ei ole kovin järkevää, eikä (todennäköisesti) sellaista, jota antaitsisit omilla teoillasi. Luonnollisesti myös ainakin lupaat myös tulla vastaan joissain asioissa, ainakin jos nuori neiti mainitsee jotain tiettyjä asioita. Jos sellaiseen pisteeseen pääsisitte, niin se olisi jo merkittävä edistysaskel. Tärkeintähän tässä tilanteessa olisi saada tämä teini miettimään ja tajuamaan itse omaa käytöstään ja sen järkevyyttä.

Ruokahommat on myös ihan yhtä helvettiä [...] Pöydässä ei syö ikinä ja on aina ovi kiinni omassa huoneessaan [...] Ja kun tuo tekee poikaystävälle ruokaa tai herkkuja eivät he ikinä tee kuin toisilleen, jos hyvin käy voi joku pieni pala jäädä mulle ja äidille. Itse olen omille lapsilleni koittanut sanoa että sitten jos tehdään tehdään kaikille.

Tässä kohtaa voisi luoda selvän säännön: ruoat ostanut ja valmistanut henkilö saa päättää missä syödään. Jos teini käy itse kaupassa ja kokkailee itse, niin sitten voi syödä omassa huoneessa. Mutta jos rahat ja aika ruoan valmistukseen tapahtuu sinun tai puolisosi kautta, niin sitten ruokailupaikkana on se keittiön pöytä. Jos ja kun sinun tai puolisosi tekemät ruoat syödään silti omassa huoneessa, niin sitten vaan seuraavat ruoat yhtä annoskokoa pienemmät.

Se vaan että sitten tarttee itse herätä yöllä päästämään koira juomaan ovesta, kun sillä on tapana käydä yöllä juomassa ja ryskyttää ovea niin kauan että se avataan.

Nyt mennään jo aika vahvasti offtopicin puolelle, mutta en malta olla sanomatta: olisiko koiralle toinen juomakuppi kova sana...?

 

[lasaleiko]

@lasaleiko Mitäpä jos kysyt asiasta, niin ei tarvitse tehdä tulkintoja? Ja kerrot samaan syssyyn, että "toivoin, että olisit tullut viereen nukkumaan..." tmv. :)

No kutakuinkin tuollanen keskustelu käytiinkin. Tai en nyt heti jaksanut mitään kuulustelua järjestää että eikö enää kiinnosta. Totesin vaan sarkastisen humoristisesti jotta tässähän tuntee itsensä juuri niin halutuksi kuin hän on antanut ymmärtää, kun sovittu tapaaminen noin vain unohdetaan. Vklp tapaamiseen jälkeen vielä laitteli viestiä että oli kiva taas viettää yö yhdessä ja haluaisi taas uudestaan tulla mun luo, minkä pohjalta kysyinkin silloin että tulisiko yöksi torstaina. Eilen sanoinkin vielä perään, että kyllähän se "unikaveri" olis ollut mukava ja odotettukin. Pyyteli tuo anteeksi tapahtunuttaa ja sanoi että korjataan unohdus viikonloppuna/maanantaina. Jätetään nyt pallo hänelle sen osalta, kyselen sitten myöhemmin jos tuntuu tarpeelliselta.

Jotenkin vaan naurattaa ja ihmetyttää koko juttu. Vielä tuohon töihin kulkemiseen liittyen, niin on niin pieni paikkakunta kyseessä että käytännössä työmatkansa reitille ei ole vaihtoehtoja. Sekin yksi tie kulkee oman asuntoni vierestä (okei, pari sataa metriä siitä tieltä pitää poiketa) mitä hän töihin kulkee. Meitä on moneksi, mutta vaikea kuvitella ettei jotkin kellot alkaisi soimaan siinä ohi ajaessa, jos vaikka hektinen työpäivä olisikin aiheuttanut unohduksen. Mutta koska ollaan eri persoonat, niin vaikea minun on hänen puolestaan sanoa mikä on mahdollista tapahtua ja mikä ei. Jos kuitenkin kuvittelisin itseni vastaavaan tilanteeseen niin olisin joko niin väsynyt, että olisin liikenteelle vaaraksi, tai sitten jokin osa tarinaa ei pitäisi paikkansa.

Ehkäpä tässä ei olekaan kyse muusta kuin omasta luonteesta joka kokee tuollaisen skenaarion mahdottomaksi. Ehkä jostain muusta. Kuten sanoin niin ei pitäs näitä ottaa liian vakavasti.

 

[Sanainen arkku]

No kutakuinkin tuollanen keskustelu käytiinkin. Tai en nyt heti jaksanut mitään kuulustelua järjestää että eikö enää kiinnosta. Totesin vaan sarkastisen humoristisesti jotta tässähän tuntee itsensä juuri niin halutuksi kuin hän on antanut ymmärtää, kun sovittu tapaaminen noin vain unohdetaan. Vklp tapaamiseen jälkeen vielä laitteli viestiä että oli kiva taas viettää yö yhdessä ja haluaisi taas uudestaan tulla mun luo, minkä pohjalta kysyinkin silloin että tulisiko yöksi torstaina. Eilen sanoinkin vielä perään, että kyllähän se "unikaveri" olis ollut mukava ja odotettukin. Pyyteli tuo anteeksi tapahtunuttaa ja sanoi että korjataan unohdus viikonloppuna/maanantaina. Jätetään nyt pallo hänelle sen osalta, kyselen sitten myöhemmin jos tuntuu tarpeelliselta.

Jotenkin vaan naurattaa ja ihmetyttää koko juttu. Vielä tuohon töihin kulkemiseen liittyen, niin on niin pieni paikkakunta kyseessä että käytännössä työmatkansa reitille ei ole vaihtoehtoja. Sekin yksi tie kulkee oman asuntoni vierestä (okei, pari sataa metriä siitä tieltä pitää poiketa) mitä hän töihin kulkee. Meitä on moneksi, mutta vaikea kuvitella ettei jotkin kellot alkaisi soimaan siinä ohi ajaessa, jos vaikka hektinen työpäivä olisikin aiheuttanut unohduksen. Mutta koska ollaan eri persoonat, niin vaikea minun on hänen puolestaan sanoa mikä on mahdollista tapahtua ja mikä ei. Jos kuitenkin kuvittelisin itseni vastaavaan tilanteeseen niin olisin joko niin väsynyt, että olisin liikenteelle vaaraksi, tai sitten jokin osa tarinaa ei pitäisi paikkansa.

Ehkäpä tässä ei olekaan kyse muusta kuin omasta luonteesta joka kokee tuollaisen skenaarion mahdottomaksi. Ehkä jostain muusta. Kuten sanoin niin ei pitäs näitä ottaa liian vakavasti.

Mahtaako olla hoiva-alan ihmisiä? Siellä (täällä) aika usein päivät ovat sosiaalisesti raskaita ja iskee ihmisväsymys. Sosiaalinen ähky. Silloin saattaa olla että joko "unohtaa" (nyt ei vaan pysty) tai unohtaa (jopa viikonpäivän mitä elää) melkoisesti asioita.

Jos on, kannattaa joskus käydä ihan tästä tapahtumasta irrallinen keskustelu siitä, millaista se ammattiempatia on henkilön itsensä kannalta. Tuosta ihmisväsymyksestä on toki pikaisia ulospääsyteitä. Esimerkiksi yksinäinen saunahetki.

 

[lasaleiko]

Mahtaako olla hoiva-alan ihmisiä? Siellä (täällä) aika usein päivät ovat sosiaalisesti raskaita ja iskee ihmisväsymys. Sosiaalinen ähky. Silloin saattaa olla että joko "unohtaa" (nyt ei vaan pysty) tai unohtaa (jopa viikonpäivän mitä elää) melkoisesti asioita.

Jos on, kannattaa joskus käydä ihan tästä tapahtumasta irrallinen keskustelu siitä, millaista se ammattiempatia on henkilön itsensä kannalta. Tuosta ihmisväsymyksestä on toki pikaisia ulospääsyteitä. Esimerkiksi yksinäinen saunahetki.

Tämä oli ainakin osittain uutta tietoa mulle ja koska kyseessä tosiaan on hoiva-alalla työskentelevä henkilö, niin asettaa koko tapahtuneen uuteen valoon. Täytyypä ehkä ottaa puheeksi joskus (neuvomallasi tavalla) ja kysellä tuntemuksiaan. Kyllähän tuo valitteli viime kerrallakin, että hoppua pitää töissä ja meinaa vähän väsyttää. Meinasin tähän kirjoittaa että olisihan tuo voinut ihan rehellisesti sanoa, että nyt on ihmisväsymys / "sosiaalinen ähky" / yms. ja ei jaksa, ei sitä olis tarvinnut itsekään ihmetellä. Mutta @Sanainen arkku viestin perusteella on siis hyvinkin mahdollisesti unohtanut asian ja eipä tuolla näkemykselläni taas siinä tapauksessa ole mitään merkitystä.

 

[Patarouva]

Mahtaako olla hoiva-alan ihmisiä? Siellä (täällä) aika usein päivät ovat sosiaalisesti raskaita ja iskee ihmisväsymys. Sosiaalinen ähky. Silloin saattaa olla että joko "unohtaa" (nyt ei vaan pysty) tai unohtaa (jopa viikonpäivän mitä elää) melkoisesti asioita.

Jos on, kannattaa joskus käydä ihan tästä tapahtumasta irrallinen keskustelu siitä, millaista se ammattiempatia on henkilön itsensä kannalta. Tuosta ihmisväsymyksestä on toki pikaisia ulospääsyteitä. Esimerkiksi yksinäinen saunahetki.

Väsynyt ihminen voi unohtaa asioita. Toisaalta joillakin ihmisillä on tapa päästä asioista helpommalla ja selittelemättä väittämällä, että ovat unohtaneet asian. En nyt väitä, että tästä olisi nyt kyse, vaan ihan yleisellä tasolla puhuen.

Jos ei kuitenkaan unohda, mutta on vain väsynyt eikä jaksa nähdä ketään niin olisi hyvä olla rehellinen ja kohteliaasti ilmoittaa toiselle, että mä en jaksa tänään, koska oli niin raskas päivä ja haluan vain kotiin nukkumaan.

Paskamaisempi olo mulle ainakin tulisi siitä, että toinen ei muista minua kuin siitä, että suunnitelmia on muutettava.

 

[hege]

@lasaleiko , vaimo oli seurustelu vaiheessa töissä tapahtuma alalla ja hänellä oli kanssa tällaista ”sosiaalista” väsymistä eli ei vain ollut jaksamista lähteä minun kanssa mihinkään duunipäivän päätteeksi tai edes minun luokseni kun oli jo tavannut kymmeniä uusia ihmisiä ja sosiaalisten kontaktien määrä oli tullut täyteen. Asia oli ajankohtainen seurustelun alkuvaiheessa kun kuitenkin meillä oli oma tutustuminen menossa ja ei ehkä voinut olla ihan ”oma itsensä” vaan hieman oli suorittamista mukana. Itsessäni näin jälkeenpäin tunnistan samoja piirteitä kun en ollut aina niin innokas tapaaman vaikka viikonloppuna jos oli perjantai-iltana viikon työmatkalta vaan itse ajattelin että on mukavampaa nollata telkkarin edessä tai vastaavaa.

 

[Temptation]

Tämä oli ainakin osittain uutta tietoa mulle ja koska kyseessä tosiaan on hoiva-alalla työskentelevä henkilö, niin asettaa koko tapahtuneen uuteen valoon. Täytyypä ehkä ottaa puheeksi joskus (neuvomallasi tavalla) ja kysellä tuntemuksiaan. Kyllähän tuo valitteli viime kerrallakin, että hoppua pitää töissä ja meinaa vähän väsyttää. Meinasin tähän kirjoittaa että olisihan tuo voinut ihan rehellisesti sanoa, että nyt on ihmisväsymys / "sosiaalinen ähky" / yms. ja ei jaksa, ei sitä olis tarvinnut itsekään ihmetellä. Mutta @Sanainen arkku viestin perusteella on siis hyvinkin mahdollisesti unohtanut asian ja eipä tuolla näkemykselläni taas siinä tapauksessa ole mitään merkitystä.

Itse en ole hoitoalalla, mutta ylläkuvattu tilanne on ollut aikanaan arkipäivää, kun työskentelin laivalla. Havaitsin siellä aina saman rumban, eli viikon-kahden merijaksossa ensimmäiset päivät oli ihan jeppis, vapaavahdissa kävi pelailemassa korttia työkavereiden kanssa, tai ihan vaan jauhamassa paskaa messissä. About puolivälistä alkaen vapaavahdissa käveli suoraan hyttiin verhojen taakse rauhoittumaan kirjan tai leffan pariin, enkä halunnut nähdä työkavereita vilaukseltakaan - sosiaalinen arkku oli täyttynyt ja kaipasi omaa rauhaa. Reissun jälkeen ensimmäinen ilta oli aina pyhitetty päikkäreille, muutamalle kaljalle jne ja silloinkaan ei olisi kiinnostanut nähdä ei vaimoa, ei tyttöystävää, ei kavereita. Seuraavana päivänä taas kuin uusi ihminen ja kelpasi seurustelu. Tyttöystävä ei tietenkään tätä suostunut etenkin alkuvaiheessa ymmärtämään vaan aina alkoi sama parku "muttaku me ei olla nähty viikkoon, miten sä et muka jaksa lähteä kahvittelemaan tuttavapariskunnan kanssa".

Eli voisin kuvitella, että tuossa on vähän samantapaisesta kyse, etenkin jos edellisistä parin päivän vapaista on aikaa, eikä työkiireitä ole nollattu. Sitä ei monesti ihmiset ymmärrä, mitä se vaatii tehdä päivästä toiseen vuorotyötä 12h kymmenien ihmisten ympäröimänä jatkuvassa härdellissä. Tosin asiasta kuuluu kyllä keskustella, ei naisenkaan pidä olettaa että toinen ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta.

 

[lasaleiko]

Kiitos @hege llekin vastauksesta.

Siis ymmärrän kyllä tuon, jos työ aiheuttaa väsymystä ja haluaa rauhoittua omassa rauhassaan, ilman muita ihmisiä. Aivan samaa on itsellänikin, melko säännöllisesti jopa. Mutta kuten itse aiemmin kirjoitin ja @Patarouva tuossa hyvin asian kiteytti, niin tuo unohtaminen on se mikä aiheutti ihmetystä, ja hieman ärtymystäkin.

Vaikkapa viesti "Moikka, mulla on ollu töissä aika rankkaa ja haluaisin nyt rauhoittua vaan itsekseni joten taidan ajella kuitenkin kotiini" olisi täysin ymmärrettävää, vaikka voisi sekin vähän harmittaa. "Oho, oon kotona ja nyt muistin että piti tulla sun luo. En taida enää jaksaa" tuntuu (tuntui) tylymmältä, ja väkisinkin saa pohtimaan omaa arvoa toisen silmissä.

Okei, ihmettelin tuossa aiemmin loogisuutta työmatkan pituuden suhteen. Sitäkin ihmettelin enemmän siitä näkökulmasta, voiko asian unohtaa niin tyystin, ettei edes tuossa matkalla asiaa muistanut (ilmeisesti voi). Sama se minulle noin muuten on, vaikka kulkee pidemmänkin työmatkan, jos sen mahdollistama yksinolo hänen jaksamistaan helpottaa.

Itse en ole hoitoalalla, mutta ylläkuvattu tilanne on ollut aikanaan arkipäivää, kun työskentelin laivalla. Havaitsin siellä aina saman rumban, eli viikon-kahden merijaksossa ensimmäiset päivät oli ihan jeppis, vapaavahdissa kävi pelailemassa korttia työkavereiden kanssa, tai ihan vaan jauhamassa paskaa messissä. About puolivälistä alkaen vapaavahdissa käveli suoraan hyttiin verhojen taakse rauhoittumaan kirjan tai leffan pariin, enkä halunnut nähdä työkavereita vilaukseltakaan - sosiaalinen arkku oli täyttynyt ja kaipasi omaa rauhaa. Reissun jälkeen ensimmäinen ilta oli aina pyhitetty päikkäreille, muutamalle kaljalle jne ja silloinkaan ei olisi kiinnostanut nähdä ei vaimoa, ei tyttöystävää, ei kavereita. Seuraavana päivänä taas kuin uusi ihminen ja kelpasi seurustelu. Tyttöystävä ei tietenkään tätä suostunut etenkin alkuvaiheessa ymmärtämään vaan aina alkoi sama parku "muttaku me ei olla nähty viikkoon, miten sä et muka jaksa lähteä kahvittelemaan tuttavapariskunnan kanssa".

Eli voisin kuvitella, että tuossa on vähän samantapaisesta kyse, etenkin jos edellisistä parin päivän vapaista on aikaa, eikä työkiireitä ole nollattu. Sitä ei monesti ihmiset ymmärrä, mitä se vaatii tehdä päivästä toiseen vuorotyötä 12h kymmenien ihmisten ympäröimänä jatkuvassa härdellissä. Tosin asiasta kuuluu kyllä keskustella, ei naisenkaan pidä olettaa että toinen ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta.

Nojoo, sullakaan ei tosin tainnut tulla tämmöisiä "unohduksia" tai unohduksia esim tyttöystävän kohdalla? Muuten kyllä ymmärrän viestisi pointin ja mahdollisen syyn miksei tämä nainen nyt tullutkaan luokseni vastoin sovittua.

Näköjään erilaisia näkökantoja tähän aiheeseen liittyy. Kuten aiemmin sanoin niin olkoon nyt pallo hänellä ja katsotaan hetken aikaa miten tilanne etenee. En halua tehdä tästä hänen kanssaan heti liian isoa numeroa, jos taustalla on esim. työn aiheuttama väsymys ja sen kautta tuo unohtaminen, vaikka se itsestä tuntuukin kovin oudolta. Mutta pitää tämä asia jollain tavalla (yleisellä tasolla) käsitellä ja kertoa ainakin se, että jos ei vastaisuudessa jaksa tavata vaikka olisikin niin sovittu, niin siitä voi ihan rehdisti kertoakin.

 

[Temptation]

Nojoo, sullakaan ei tosin tainnut tulla tämmöisiä "unohduksia" tai unohduksia esim tyttöystävän kohdalla? Muuten kyllä ymmärrän viestisi pointin ja mahdollisen syyn miksei tämä nainen nyt tullutkaan luokseni vastoin sovittua.

Näköjään erilaisia näkökantoja tähän aiheeseen liittyy. Kuten aiemmin sanoin niin olkoon nyt pallo hänellä ja katsotaan hetken aikaa miten tilanne etenee. En halua tehdä tästä hänen kanssaan heti liian isoa numeroa, jos taustalla on esim. työn aiheuttama väsymys ja sen kautta tuo unohtaminen, vaikka se itsestä tuntuukin kovin oudolta. Mutta pitää tämä asia jollain tavalla (yleisellä tasolla) käsitellä ja kertoa ainakin se, että jos ei vastaisuudessa jaksa tavata vaikka olisikin niin sovittu, niin siitä voi ihan rehdisti kertoakin.

Keittiöpsykologina veikkaan, että nainen ajatteli "unohduksen" kuulostavan paremmalta kuin todellisuus eli "emmä jaksanu ny nähä sua", varsinkin kun on tuore tapailusuhde ja haluaa antaa itsestään hyvän kuvan. Hieman ajattelemattomuutta toki, koska ei tuo "unohdin" ainakaan paremmalta kuulostanut. Mutta kuten sanoit, pallo hänelle ja itselle jäitä hattuun, niin siitähän tuo alkaa purkautumaan. Ei kannata liikaa uhrata aikaa spekulointiin, keskustelu ajankäytöstä ja työasioista tulee kyllä aikanaan itsestäänkin, kun nainen kykenee avautumaan sinulle syvällisemmin suhteen syventyessä.

 

[MacRef]

@lasaleiko Jos olitte jo viikonloppuna sopineet tuosta yöksi tulemisesta ja siitä ei sen jälkeen muuta puhetta ollut, niin kyllähän tuo voi ihan oikea unohduskin olla. Tilanne selvinnee lähiaikoina, joten älä vielä tuosta hätäile. Ja tuo kuvio lienee asia, mihin et juurikaan voi itse vaikuttaa.

 

[Malkkinen]

@lasaleiko täällä huutelee hoitoalan ihminen ja voin sanoa, että ihan tutulta kuulostaa. Unohduksen piikkiin laittaisin. Varsinkin jos tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, niin viikonpäivät menettävät merkityksensä. Se arki on sitä, että vapaalla ollaan sinä päivänä kun vapaata sattuu olemaan ja kun nykyaikana kaupat ja muut on arkena ja viikonloppuna auki samalla lailla, niin ei niitä viikonpäivinä oikeasti erota toisistaan. Me sovittiin siskon kanssa alkuvuodesta, että menen lastensa synttäreille tammikuun puolivälissä, päivä koitti ja illalla tuli viesti, että missäs viivyt? Pahoittelut päälle ja uutta aikaa sopimaan. Huomenna täytyy muistaa mennä, aika isolla merkitsin sitten päivän kalenteriin.

 

[lasaleiko]

Keittiöpsykologina veikkaan, että nainen ajatteli "unohduksen" kuulostavan paremmalta kuin todellisuus eli "emmä jaksanu ny nähä sua", varsinkin kun on tuore tapailusuhde ja haluaa antaa itsestään hyvän kuvan. Hieman ajattelemattomuutta toki, koska ei tuo "unohdin" ainakaan paremmalta kuulostanut. Mutta kuten sanoit, pallo hänelle ja itselle jäitä hattuun, niin siitähän tuo alkaa purkautumaan. Ei kannata liikaa uhrata aikaa spekulointiin

Hyvin mahdollista että on ajatellut noin. Taas kun ei pääse toisen pääkopan sisälle niin ei tiedä miten toinen järkeilee asiat. Ja tuosta lopusta lainaamastani samaa mieltä.

@lasaleiko Jos olitte jo viikonloppuna sopineet tuosta yöksi tulemisesta ja siitä ei sen jälkeen muuta puhetta ollut, niin kyllähän tuo voi ihan oikea unohduskin olla. Tilanne selvinnee lähiaikoina, joten älä vielä tuosta hätäile. Ja tuo kuvio lienee asia, mihin et juurikaan voi itse vaikuttaa.

Siis viikonloppuna oli mulal yötä ja tiistaina kysyin tulisko taas torstaina yöksi. Eli ei siinä aikaa niin paljno välissä ollut. Mutta ehtiihän tuossakin ajassa tapahtua.

@lasaleiko täällä huutelee hoitoalan ihminen ja voin sanoa, että ihan tutulta kuulostaa. Unohduksen piikkiin laittaisin. Varsinkin jos tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, niin viikonpäivät menettävät merkityksensä. Se arki on sitä, että vapaalla ollaan sinä päivänä kun vapaata sattuu olemaan ja kun nykyaikana kaupat ja muut on arkena ja viikonloppuna auki samalla lailla, niin ei niitä viikonpäivinä oikeasti erota toisistaan. Me sovittiin siskon kanssa alkuvuodesta, että menen lastensa synttäreille tammikuun puolivälissä, päivä koitti ja illalla tuli viesti, että missäs viivyt? Pahoittelut päälle ja uutta aikaa sopimaan. Huomenna täytyy muistaa mennä, aika isolla merkitsin sitten päivän kalenteriin.

Okei, eli sattuuhan näitä. Kyseinen henkilö ei tosin juurikaan tee kuin aamua ja iltaa, yöt pakon edessä. Mutta vaikea mun on samaistua minkään sortin vuorotyöläisen arkeen kun olen itse koko työurani tehnyt käytännössä maanantaista perjantaihin ja kasista neljään. Ja tarkemmin ajateltuna joskus pitää jonkun pyhän osuessa keskelle viikkoa miettiä itsekin missä viikonpäivässä mennään. Eli ei tuo unohdus niin mahdoton ole miltä tuntui tuossa vuorokausi takaperin rehellisenä selityksenä.

Eilinen päivä oli muutenkin hieman vastoinkäymisten sävyttämä joten ehkä sekin korosti reaktiotani. Tuo tapahtunut ikään kuin kruunasi koko päivän. Tämmöstä tää välillä on, asiat selviää varmasti johonkin suuntaan.

 

[Eikka86]

Voihan olla että naisella alkoi kuukautiset eikä halunnut selittää asiaa sinulle, vongannut oisit kuitenkin.

Pääsi helpommalla kun "unohti".

 

[lasaleiko]

Voihan olla että naisella alkoi kuukautiset eikä halunnut selittää asiaa sinulle, vongannut oisit kuitenkin.

Pääsi helpommalla kun "unohti".

Teorioita on yhtä monta kuin esittäjiäkin.

Tosin tuota menkkoja pidän epätodennäköisenä kun ei ole aiemminkaan muodostunut yöpymisen esteeksi. Tosin jos siihen nyt yhdistää kovemman väsymyksen niin fiilis voi olla erilainen.

Jaa niin perkele, ei pitänyt spekuloida.

 

[Draco]

No ei tuossa nyt kun eri vaihtoehdot mietitään, ole kuin kaksi.

a) Puhdas unohdus. Ihmisiä on monenlaisia, kaikilla ei ole ihan yhtä hyvä aikataulutus ja siihen liittyvä muisti, että missä piti olla. Se vaan toki tuntuu niistä tosi ihmeelliseltä joilla on, koska heillä ei vastakkaisen sukupuolen luo sovitut yökyläilyt juurikaan pääse unohtumaan - vaikka olisi mitä töissä.

b) Se huonompi vaihtoehto, että hän ei vaan ollut fiiliksellä (se nyt ei vielä ole itsessään huonoa) ja otti itse luvan itselleen olla tulematta ja ilmoittamatta sen paremmin. Se on silloin jo yhteisen sovitun asian rikkomista, koska ongelmaa ei varmaan olisi ollut, kun olisi ilmoittanut, ettei vaan jaksa.

Mutta yksi kerta ei varmaankaan tee vielä sääntöä, että eiköhän se jatko kerro, kummasta kyse ja sattuiko nyt vaan joku spesiaalikeissi, vai onko hänellä taipumusta moiseen yleisestikin.

 

[MegaForce]

Hyvää ystävänpäivää vain. Nainen ketä tapaillut, tänään varmsitu että hän on samaan aikaan tapaillut toista kuukauden ja valehdellut monesti päin naamaa suhteen aikana, omille vanhemmilleni myös.

Sinäänsä hyvä näin, että helppo jättää tämä tapaus nyt. En todella menetä mitään.

 

[Perusjäbä]

Hyvää ystävänpäivää vain. Tyttö ketä tapaillut, tänään varmsitu että hän on samaan aikaan tapaillut toista kuukauden ja valehdellut monesti päin naamaa suhteen aikana, omille vanhemmilleni myös.

Monta rautaa on tulessa monella sinkulla, joka etsii suhteita. Onko valehdellut muusta?

 

[Worrell]

Erosta on nyt aikalailla kuukausi. Kyllähän tässä on parempaan päin menty. Välillä kuitenkin iskee ihan perkeleellinen haikeus ja tyhjä fiilis. Mutta pääsääntöisesti fiilis on ollut ihan positiivinen. Ainoa asia mikä tässä oikeastaan enää aiheuttaa enemmän apeaa fiilistä on se, milloin ex löytää sen oman kämppänsä ja saan täältä hänen kamansa pois. Toki jos vittumaiseksi ryhtyisin, niin heittäisin ne vain pois, mutta ei huvita alkaa lapselliseksi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Sitten, kun saan noi kamat pois täältä, niin starttaa kunnolla uusi oma elämä. Ex on puhunut, että voitaisiin olla vielä väleissä, kun meillä oli/on yhteinen koirakin. Mutta tällä hetkellä tuntuu helvetin kaukaiselta olla sen kanssa missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko.

 

[Harhasyöttö]

Ex on puhunut, että voitaisiin olla vielä väleissä, kun meillä oli/on yhteinen koirakin. Mutta tällä hetkellä tuntuu helvetin kaukaiselta olla sen kanssa missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko.

Kaukaiselta voi kuulostaa, mutta se on aina mahdollista. Itse oon tosi hyvissä väleissä exäni kanssa ja ollaan säännöllisesti tekemisissä. Meillä tosin eron syy oli enemmänkin se, että oltiin lopulta ehkä kumminkin vaan ystäviä, mutta ei romanttisessa mielessä. Oon myös toisen eksäni kanssa väleissä, mut se johtunee siitä, että oltiin yhdessä joskus täysi-iän kynnykseellä enkä edes osaa ajtella häntä eksänä.

 

[Worrell]

Kaukaiselta voi kuulostaa, mutta se on aina mahdollista. Itse oon tosi hyvissä väleissä exäni kanssa ja ollaan säännöllisesti tekemisissä.

Joo onhan se mahdollista, sitä en epäile. Itellä vaan aina mennyt päättyneet parisuhteet siihen, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä. Toisaalta kaikki exäni kahta lukuunottamatta (tuorein ja yksi aiempi tapaus) ovat pettäneet meikäläistä. Joten ihmekös tuo ettei sellaisten kanssa halua olla tekemisissä. Tuoreimman tapauksen kanssa nyt periaatteessa voisi ehkä joskus. Jos ei muuta niin vähintään moikata, jos tulee kaupungilla vastaan.

 

[Spire]

Joo onhan se mahdollista, sitä en epäile. Itellä vaan aina mennyt päättyneet parisuhteet siihen, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä. Toisaalta kaikki exäni kahta lukuunottamatta (tuorein ja yksi aiempi tapaus) ovat pettäneet meikäläistä. Joten ihmekös tuo ettei sellaisten kanssa halua olla tekemisissä. Tuoreimman tapauksen kanssa nyt periaatteessa voisi ehkä joskus. Jos ei muuta niin vähintään moikata, jos tulee kaupungilla vastaan.

Ei exän kanssa ole mitään järkeä olla tekemisissä, jos ei ole aivan pakko esimerkiksi lasten kautta. Helpommin ja nopeammin pääset yli kun toimit kylmästi. Ei niitä välejä tarvitse sen kummemmin katkoa, mutta älä ainakaan ota yhteyttä hänen suuntaansa vaikka tekisi mieli. Kadulla voi moikata ihan kohteliaisuuden takia, mutta someseuraamiset sun muut kannattaa myös lopettaa. Kuulostaa tylyltä, mutta tiedän mistä puhun.

 

[Creed Bratton]

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

 

[Fiftie]

En myöskään kyllä ymmärrä eksän kanssa kaveeraamista, jos ei oo yhteisiä lapsia jne. Varsinkaan, jos on jätetty osapuoli. Itellä niin saatanan huono kokemus edellisestä naisesta, että en kyllä missään tekemisissä halua olla. :D