Naisasiat

[Malkkinen]

@lasaleiko täällä huutelee hoitoalan ihminen ja voin sanoa, että ihan tutulta kuulostaa. Unohduksen piikkiin laittaisin. Varsinkin jos tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, niin viikonpäivät menettävät merkityksensä. Se arki on sitä, että vapaalla ollaan sinä päivänä kun vapaata sattuu olemaan ja kun nykyaikana kaupat ja muut on arkena ja viikonloppuna auki samalla lailla, niin ei niitä viikonpäivinä oikeasti erota toisistaan. Me sovittiin siskon kanssa alkuvuodesta, että menen lastensa synttäreille tammikuun puolivälissä, päivä koitti ja illalla tuli viesti, että missäs viivyt? Pahoittelut päälle ja uutta aikaa sopimaan. Huomenna täytyy muistaa mennä, aika isolla merkitsin sitten päivän kalenteriin.

 

[lasaleiko]

Keittiöpsykologina veikkaan, että nainen ajatteli "unohduksen" kuulostavan paremmalta kuin todellisuus eli "emmä jaksanu ny nähä sua", varsinkin kun on tuore tapailusuhde ja haluaa antaa itsestään hyvän kuvan. Hieman ajattelemattomuutta toki, koska ei tuo "unohdin" ainakaan paremmalta kuulostanut. Mutta kuten sanoit, pallo hänelle ja itselle jäitä hattuun, niin siitähän tuo alkaa purkautumaan. Ei kannata liikaa uhrata aikaa spekulointiin

Hyvin mahdollista että on ajatellut noin. Taas kun ei pääse toisen pääkopan sisälle niin ei tiedä miten toinen järkeilee asiat. Ja tuosta lopusta lainaamastani samaa mieltä.

@lasaleiko Jos olitte jo viikonloppuna sopineet tuosta yöksi tulemisesta ja siitä ei sen jälkeen muuta puhetta ollut, niin kyllähän tuo voi ihan oikea unohduskin olla. Tilanne selvinnee lähiaikoina, joten älä vielä tuosta hätäile. Ja tuo kuvio lienee asia, mihin et juurikaan voi itse vaikuttaa.

Siis viikonloppuna oli mulal yötä ja tiistaina kysyin tulisko taas torstaina yöksi. Eli ei siinä aikaa niin paljno välissä ollut. Mutta ehtiihän tuossakin ajassa tapahtua.

@lasaleiko täällä huutelee hoitoalan ihminen ja voin sanoa, että ihan tutulta kuulostaa. Unohduksen piikkiin laittaisin. Varsinkin jos tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, niin viikonpäivät menettävät merkityksensä. Se arki on sitä, että vapaalla ollaan sinä päivänä kun vapaata sattuu olemaan ja kun nykyaikana kaupat ja muut on arkena ja viikonloppuna auki samalla lailla, niin ei niitä viikonpäivinä oikeasti erota toisistaan. Me sovittiin siskon kanssa alkuvuodesta, että menen lastensa synttäreille tammikuun puolivälissä, päivä koitti ja illalla tuli viesti, että missäs viivyt? Pahoittelut päälle ja uutta aikaa sopimaan. Huomenna täytyy muistaa mennä, aika isolla merkitsin sitten päivän kalenteriin.

Okei, eli sattuuhan näitä. Kyseinen henkilö ei tosin juurikaan tee kuin aamua ja iltaa, yöt pakon edessä. Mutta vaikea mun on samaistua minkään sortin vuorotyöläisen arkeen kun olen itse koko työurani tehnyt käytännössä maanantaista perjantaihin ja kasista neljään. Ja tarkemmin ajateltuna joskus pitää jonkun pyhän osuessa keskelle viikkoa miettiä itsekin missä viikonpäivässä mennään. Eli ei tuo unohdus niin mahdoton ole miltä tuntui tuossa vuorokausi takaperin rehellisenä selityksenä.

Eilinen päivä oli muutenkin hieman vastoinkäymisten sävyttämä joten ehkä sekin korosti reaktiotani. Tuo tapahtunut ikään kuin kruunasi koko päivän. Tämmöstä tää välillä on, asiat selviää varmasti johonkin suuntaan.

 

[Eikka86]

Voihan olla että naisella alkoi kuukautiset eikä halunnut selittää asiaa sinulle, vongannut oisit kuitenkin.

Pääsi helpommalla kun "unohti".

 

[lasaleiko]

Voihan olla että naisella alkoi kuukautiset eikä halunnut selittää asiaa sinulle, vongannut oisit kuitenkin.

Pääsi helpommalla kun "unohti".

Teorioita on yhtä monta kuin esittäjiäkin.

Tosin tuota menkkoja pidän epätodennäköisenä kun ei ole aiemminkaan muodostunut yöpymisen esteeksi. Tosin jos siihen nyt yhdistää kovemman väsymyksen niin fiilis voi olla erilainen.

Jaa niin perkele, ei pitänyt spekuloida.

 

[Draco]

No ei tuossa nyt kun eri vaihtoehdot mietitään, ole kuin kaksi.

a) Puhdas unohdus. Ihmisiä on monenlaisia, kaikilla ei ole ihan yhtä hyvä aikataulutus ja siihen liittyvä muisti, että missä piti olla. Se vaan toki tuntuu niistä tosi ihmeelliseltä joilla on, koska heillä ei vastakkaisen sukupuolen luo sovitut yökyläilyt juurikaan pääse unohtumaan - vaikka olisi mitä töissä.

b) Se huonompi vaihtoehto, että hän ei vaan ollut fiiliksellä (se nyt ei vielä ole itsessään huonoa) ja otti itse luvan itselleen olla tulematta ja ilmoittamatta sen paremmin. Se on silloin jo yhteisen sovitun asian rikkomista, koska ongelmaa ei varmaan olisi ollut, kun olisi ilmoittanut, ettei vaan jaksa.

Mutta yksi kerta ei varmaankaan tee vielä sääntöä, että eiköhän se jatko kerro, kummasta kyse ja sattuiko nyt vaan joku spesiaalikeissi, vai onko hänellä taipumusta moiseen yleisestikin.

 

[MegaForce]

Hyvää ystävänpäivää vain. Nainen ketä tapaillut, tänään varmsitu että hän on samaan aikaan tapaillut toista kuukauden ja valehdellut monesti päin naamaa suhteen aikana, omille vanhemmilleni myös.

Sinäänsä hyvä näin, että helppo jättää tämä tapaus nyt. En todella menetä mitään.

 

[Perusjäbä]

Hyvää ystävänpäivää vain. Tyttö ketä tapaillut, tänään varmsitu että hän on samaan aikaan tapaillut toista kuukauden ja valehdellut monesti päin naamaa suhteen aikana, omille vanhemmilleni myös.

Monta rautaa on tulessa monella sinkulla, joka etsii suhteita. Onko valehdellut muusta?

 

[Worrell]

Erosta on nyt aikalailla kuukausi. Kyllähän tässä on parempaan päin menty. Välillä kuitenkin iskee ihan perkeleellinen haikeus ja tyhjä fiilis. Mutta pääsääntöisesti fiilis on ollut ihan positiivinen. Ainoa asia mikä tässä oikeastaan enää aiheuttaa enemmän apeaa fiilistä on se, milloin ex löytää sen oman kämppänsä ja saan täältä hänen kamansa pois. Toki jos vittumaiseksi ryhtyisin, niin heittäisin ne vain pois, mutta ei huvita alkaa lapselliseksi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Sitten, kun saan noi kamat pois täältä, niin starttaa kunnolla uusi oma elämä. Ex on puhunut, että voitaisiin olla vielä väleissä, kun meillä oli/on yhteinen koirakin. Mutta tällä hetkellä tuntuu helvetin kaukaiselta olla sen kanssa missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko.

 

[Harhasyöttö]

Ex on puhunut, että voitaisiin olla vielä väleissä, kun meillä oli/on yhteinen koirakin. Mutta tällä hetkellä tuntuu helvetin kaukaiselta olla sen kanssa missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko.

Kaukaiselta voi kuulostaa, mutta se on aina mahdollista. Itse oon tosi hyvissä väleissä exäni kanssa ja ollaan säännöllisesti tekemisissä. Meillä tosin eron syy oli enemmänkin se, että oltiin lopulta ehkä kumminkin vaan ystäviä, mutta ei romanttisessa mielessä. Oon myös toisen eksäni kanssa väleissä, mut se johtunee siitä, että oltiin yhdessä joskus täysi-iän kynnykseellä enkä edes osaa ajtella häntä eksänä.

 

[Worrell]

Kaukaiselta voi kuulostaa, mutta se on aina mahdollista. Itse oon tosi hyvissä väleissä exäni kanssa ja ollaan säännöllisesti tekemisissä.

Joo onhan se mahdollista, sitä en epäile. Itellä vaan aina mennyt päättyneet parisuhteet siihen, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä. Toisaalta kaikki exäni kahta lukuunottamatta (tuorein ja yksi aiempi tapaus) ovat pettäneet meikäläistä. Joten ihmekös tuo ettei sellaisten kanssa halua olla tekemisissä. Tuoreimman tapauksen kanssa nyt periaatteessa voisi ehkä joskus. Jos ei muuta niin vähintään moikata, jos tulee kaupungilla vastaan.

 

[Spire]

Joo onhan se mahdollista, sitä en epäile. Itellä vaan aina mennyt päättyneet parisuhteet siihen, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä. Toisaalta kaikki exäni kahta lukuunottamatta (tuorein ja yksi aiempi tapaus) ovat pettäneet meikäläistä. Joten ihmekös tuo ettei sellaisten kanssa halua olla tekemisissä. Tuoreimman tapauksen kanssa nyt periaatteessa voisi ehkä joskus. Jos ei muuta niin vähintään moikata, jos tulee kaupungilla vastaan.

Ei exän kanssa ole mitään järkeä olla tekemisissä, jos ei ole aivan pakko esimerkiksi lasten kautta. Helpommin ja nopeammin pääset yli kun toimit kylmästi. Ei niitä välejä tarvitse sen kummemmin katkoa, mutta älä ainakaan ota yhteyttä hänen suuntaansa vaikka tekisi mieli. Kadulla voi moikata ihan kohteliaisuuden takia, mutta someseuraamiset sun muut kannattaa myös lopettaa. Kuulostaa tylyltä, mutta tiedän mistä puhun.

 

[Creed Bratton]

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

 

[Fiftie]

En myöskään kyllä ymmärrä eksän kanssa kaveeraamista, jos ei oo yhteisiä lapsia jne. Varsinkaan, jos on jätetty osapuoli. Itellä niin saatanan huono kokemus edellisestä naisesta, että en kyllä missään tekemisissä halua olla. :D

 

[Worrell]

Ei exän kanssa ole mitään järkeä olla tekemisissä, jos ei ole aivan pakko esimerkiksi lasten kautta. Helpommin ja nopeammin pääset yli kun toimit kylmästi. Ei niitä välejä tarvitse sen kummemmin katkoa, mutta älä ainakaan ota yhteyttä hänen suuntaansa vaikka tekisi mieli. Kadulla voi moikata ihan kohteliaisuuden takia, mutta someseuraamiset sun muut kannattaa myös lopettaa. Kuulostaa tylyltä, mutta tiedän mistä puhun.

Näinhän se menee. Tällä hetkellä ei tosiaan ole mitään mielenkiintoa olla hänen kanssaan tekemisissä. Tulevaisuudessa ehkä, jos haluan koiraa nähdä. Mutta tällä hetkellä ei sekään kiinnosta sattuneesta syystä. Vähän kyllä luulen, ettei tulevaisuudessakaan. Sen verran paskat temput kuitenkin teki, vaikkei pettämistä ollutkaan kuvioissa.

Somen seuraamisen lopettaminen on helppoa. Itse kun en käytä somea satunnaista Facebookin käyttöä lukuunottamatta. Muutenkin kaikki sanottava on aikalailla sanottu. Kahdesti olen ollut häneen yhteydessä, kun olen kysellyt, että joko asunto on löytynyt. Muuten en ole yhteyttä ottanut, enkä aio.

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

Itsekkään en tosiaan ole aiemmin exieni kanssa ollut tekemisissä sen enempää kuin on ollut pakko. Tämä nykyinen tilanne on sikäli uusi, kun meillä on tuo yhteinen karvatura. Mutta kuten yllä sanoin, niin voi siltikin jäädä olemattomiin yhteydenpito. Vaikea kuvitella, että jonkun exäni kanssa olisin tekemisissä. Kuten sanoit, niin menee viimeistään siinä kohtaa kiusalliseksi, kun toinen alkaa seurustella uuden kumppanin kanssa.

edit. Lainaus lisätty, typoja pios.

 

[Harhasyöttö]

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

Tää on ihan tapauskohtaista. Toki noin 99% tapauksissa eksän kanssa hengaamisessa ei olekaan mitään järkeä. Meidän kohdalla vaan hommat meni niin, että romanttiset tunteet jäähty, mutta ystävyys jäi ja mietittiin et mitä järkeä on heittää oikeasti hyvää ystävyyssuhdetta sen takia hukkaan, että se ei toiminut romanttisessa mielessä? Ehkä alunperinkin meidän ois pitänyt olla ihan vaan kavereita. Erottiin ilman sen kummempia konflikteja yhteisellä päätöksellä.

Kummatkin meistä seurustelee nykyään uuden kumppanin kanssa ja mitään ongelmia ei oo ollut, ei katkeruutta tms. Toki ei nyt olla missään tuplatreffeillä tms. käyty, koska siinä ei nyt oo mitään pointtia.

Kuten sanoin, niin tää on äärimmäisen harvinaista, mutta mahdollista.

Edit: Mulla on siis myös ihan päinvastaista kokemusta eksästä missä olisi ollut vaan parasta että ois jäädyttänyt välit heti eron jälkeen – ois säästynyt monelta harmilta.

 

[heavy]

Näillehän on omat deittailuterminsä ja minä en niistä enää pysy perässä, mutta siis voi vittu kuinka ottikin pattiin tuo stalkkaaminen, kun siitä kuulin.

Kannattaa käydä muuttamassa WhatsAppista asetusta kuka voi nähdä Last Seen tietosi, jos tällainen stalkkaus ahdistaa.

 

[Ann Arbor]

Koko threadia minulla ei valitettavasti ole aikaa lähteä taaksepäin lukemaan, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin kartoittaa jatkoaikalaisten kokemuksia
Suomessa elämisestä, kun elämänkumppanina sattuu olemaan ei-valkoihoinen nainen. Omasta taustasta sen verran, etten ole Suomessa koskaan vielä ollut pidempiaikaisessa parisuhteessa ulkomaalaistaustaisen kanssa, mutta pidempiä Kaakkois-Aasiassa viettäneenä taustalta löytyy useamman vuoden pituinen suhde erään aasialaisen naisen kanssa.

Preferenssit mitä tulee kumppanin ulkonäköön ja etnisyyteen ovat arka aihe keskustella, mutta laaja kansainvälinen ystäväpiiri ja kontaktit (mm. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan) huomioiden en yhtään ihmettelisi,
vaikka jonain päivänä perustaisin perheen Suomessa aasialaistaustaisen tai tummaihoisen naisen kanssa.

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

 

[Keskiviiva]

Sillä hetkellä kun olin työntymässä naiseni sisään, hän kysyi; tiedätkö miksi ihmislajin miehillä on peniksen terska tuon muotoinen? Hän vastasi itse ennen kuin oman arvioni annoin asiaan.
Koska terskan tarkoitus on työntää vaginan perällä olevat vieraan miehen spermat pois.
Hyvä keskustelu kyseisellä hetkellä.
Tuolla tavallahan tuo on, mutta eipä ole tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin. Aina voi oppia uutta.

 

[BaronFIN]

Joo, sellainen karhunpumppu -ilmiö, mitä isompi sen parempi.

Erikoista, että nainen mietti tuota juuri tuolla hetkellä... Hyvä dirty talk siihen hetkeen :D Hieman akateemisempi tulokulma asiaan.

 

[Wod]

Kun yhtäkkiä sinulla on kaikki perheestä lähtien ja lopulta olet eron edessä ja jatkat elämääsi yksin toki aina lapsi on kuvioissa mukana ja se tietenkin paras asia kaikessa. Tämmöisen pettymyksen jälkeen lähdet jonkin ajan uudestaan luomaan suhdetta uuten ihmiseen ja lopulta huomaat, että et tainnutkaan olla valmis mihinkään kun asiat eskaloitu nopeasti ja lopulta tämäkin suhde kaatui ja kaikki puheet yhteisestä tulevaisuudesta sopi unohtaa samantien.

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

 

[Pärde]

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

Tämä on se duuni, joka jää käteen eron jälkeen. Itselläni on hieman samanlainen tilanne - asumuseroon vuosi sitten, kesällä sitten ero vireille. Lokakuussa tutustuin erittäin kivaan naiseen ja hieman isompaakin ihastusta oli ilmassa - kunnes sitten huomasin vanhojen mörköjen nostavan päätään. Huomasin valinneeni monella tapaa ex-vaimon kaltaisen naisen ja ikäänkuin lipuvani huomaamatta siihen itselleni tuhoisaan miellyttämisen käyttäytymismalliin. Sen jälkeen siitä olen pyrkinyt tietoisesti eroon ja se on kyllä nostattanut aikamoisia ristiriitoja ja pettymyksiä naisessa. Tapailu toki jatkuu edelleen, mutta aika näyttää, miten edistyy. Mutta olen siis tiedostanut oman käytökseni olevan ongelma ja että vain itse voin siihen aktiivisesti vaikuttaa.

Oletko kokeillut päiväkirjaa? Itselläni se on toiminut ajatusten jäsentämisessä. Ja todella hieno kuulla, että on kuitenkin poika ikäänkuin ankkurina ja piristämässä elämää.

 

[Wod]

Tämä on se duuni, joka jää käteen eron jälkeen. Itselläni on hieman samanlainen tilanne - asumuseroon vuosi sitten, kesällä sitten ero vireille. Lokakuussa tutustuin erittäin kivaan naiseen ja hieman isompaakin ihastusta oli ilmassa - kunnes sitten huomasin vanhojen mörköjen nostavan päätään. Huomasin valinneeni monella tapaa ex-vaimon kaltaisen naisen ja ikäänkuin lipuvani huomaamatta siihen itselleni tuhoisaan miellyttämisen käyttäytymismalliin. Sen jälkeen siitä olen pyrkinyt tietoisesti eroon ja se on kyllä nostattanut aikamoisia ristiriitoja ja pettymyksiä naisessa. Tapailu toki jatkuu edelleen, mutta aika näyttää, miten edistyy. Mutta olen siis tiedostanut oman käytökseni olevan ongelma ja että vain itse voin siihen aktiivisesti vaikuttaa.

Oletko kokeillut päiväkirjaa? Itselläni se on toiminut ajatusten jäsentämisessä. Ja todella hieno kuulla, että on kuitenkin poika ikäänkuin ankkurina ja piristämässä elämää.

Varmasti kirjoittaminen auttaa, mutta nyt ei minusta ole siihen. Olihan tuo suhde aikamoista kissahiiri-leikkiä ja lopulta päättyi sitten hänen aloitteesta ja ymmärrän sen kyllä. Eihän tähän taida auttaa, kun se aika ja se että pitää työt työnä ja keskittyy niihin. Ei se varmasti tule helppoa olemaan. Kai se kuuluisa aika auttaa. Tsempit sinnekin tilanteeseen. Ehkä jos sanoisin, jotain oppineena? että jos ei homma lähde käyntiin niin ei kannata jättää toista roikkumaan. Tietysti jos pystyy tekemään itse töitä ja uskomaan siihen, että käytös muuttuu niin se hyvä homma kaikille.

 

[moby]

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

Kokemusta Suomessa asumisesta ei ole, mutta ulkomailla olen kolmisen vuotta ollut kimpassa asialaisen naisen kanssa. Kyllähän Suomessa selän takana puhutaan postimyyntivaimoista jne. Itselläni sen verran kokemusta nyt takana, että ärsyttää nuo selkään puukottajat. Yllätys yllätys, että paskanpuhujat ovat lähes aina naisia. Jollain tavalla näyttää ottavan itsetunnon päälle ja tavallaan en yhtään ihmettele, kun miettii suomalaisen ja esim. aasialaisen naisen eroja.

Tällä hetkellä elelen Suomessa sinkkuna, mutta suunnitelmissa on löytää kumppani tuolta Aasian suunnalta kunhan tämä koronanpaska laimenee ja pääsee taas matkustamaan vapaasti. Sen verran kriteerejä minulla on, ettei ole ihan helppo tehtävä löytää sopivaa kandidaattia. Lähinnä ongelmia tulee kommunikaatiopuolella, eli minkään puhelin sovelluksen avulla kommunikointi ei nappaa sitten yhtään. Suomalaiset naiset eivät kiinnosta missään mielessä

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

Tuo on surkea juttu, että olette exän kanssa samassa työpaikassa. Tiedän tapauksia, joissa saman työpaikan vuoksi on kärvistelty paskoissa suhteissa, koska ei ole rahkeita hommata uutta työpaikkaa. Muutenkin pidän samassa työpaikassa oloa isona riskinä taloudellisestikin. Näin korona aikana tämä on realisoitunut monille, jotka ovat ajatelleet, että duunia on aina ja ikuisesti. Hölmöimmät eivät ole viitsineet edes maksaa työttömyyskassan jäsenmaksua, koska ovat alalla, jossa on "aina" töitä.

 

[HPL76]

Koko threadia minulla ei valitettavasti ole aikaa lähteä taaksepäin lukemaan, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin kartoittaa jatkoaikalaisten kokemuksia
Suomessa elämisestä, kun elämänkumppanina sattuu olemaan ei-valkoihoinen nainen. Omasta taustasta sen verran, etten ole Suomessa koskaan vielä ollut pidempiaikaisessa parisuhteessa ulkomaalaistaustaisen kanssa, mutta pidempiä Kaakkois-Aasiassa viettäneenä taustalta löytyy useamman vuoden pituinen suhde erään aasialaisen naisen kanssa.

Preferenssit mitä tulee kumppanin ulkonäköön ja etnisyyteen ovat arka aihe keskustella, mutta laaja kansainvälinen ystäväpiiri ja kontaktit (mm. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan) huomioiden en yhtään ihmettelisi,
vaikka jonain päivänä perustaisin perheen Suomessa aasialaistaustaisen tai tummaihoisen naisen kanssa.

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

Olenpa kokeillut tuota Suomessa elämistä ulkomaalaisen kumppanin kanssa. Nykyään hän on vaimoni, mutta emme kylläkään enää asu Suomessa.

Ei meillä kyllä mitään ongelmia Suomessa asumisessa ollut, muuta kuin kielen oppiminen. Onhan tämä nyt zattanan vaikea kieli oppia ja eihän siitä nyt loppujen lopuksi mitään tullut. Töitä ei myöskään meinannut löytyä kun ei osannut paikallista kieltä. Tosin sama homma nyt mulla kun en tätä romaniaa oikein hanskaa vaikka täällä olen jo 10 vuotta hillunut.

En huomannut missään vaiheessa mitään syrjimistä tai rasismia, tosin muutamalta vanhemmalta ihmiseltä on tullut vähän pahaa silmää kun on maininnut että rouva on Romaniasta. Monella kun tulee ensimmäisenä mieleen kerjäläiset ja mustalaiset.

Enemmän oon kokenut syrjintää täällä kun on ulkomaalainen nimi. Vaikka nyt en olekaan Venäjältä tai Unkarista jotka ovat täällä aika huonossa huudossa, huomaa näin töitä hakiessa kyllä että ei juuri tule kutsua edes haastatteluihin.

Kyllä mä luulisin että Suomessa on monikylttyyriä ollut jo ihan tarpeeksi kauan että ainakin ns. normaalit ihmiset eivät enää kieroon katso ulkomaalaisia kumppaneita.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

En tiedä onko se siitä, että ei ole valmis uuteen suhteeseen vai vain siitä, ettei ole löytänyt sitä oikeaa. Itse kun erosin 12 vuotta kestäneestä suhteesta löysin aika pian todella mielenkiintoisen ihmisen, mutta tämä laittoi poikki muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Siitä joku puoli vuotta tapasin mukavan ihmisen. Ei meidän seurustelussa mitään vikaa ollut, mutta ei vain kolahtanut osaltani vaikka nainen oli hyvin ihanstunut minuun ja loukkaantuikin pahasti, kun sanoin etten halua edetä suhteessa. Emme ehtineet tapailla kuin kuukauden.

Tästä pari kuukautta eteen päin tapasin yllätys yllätys mielenkiintoisen persoonan. Tätä onneakaan ei kestänyt paria kuukautta pidempään.

Mikä näitä kaikkia suhteita on yhdistänyt on se, että kaipasin paljon omaa aikaa ollessani näiden kanssa. Työni puolesta se onnistui hyvin ja se ei sinäänsä ollut ongelma.

Nykyisen kumppanini kanssa emme ole olleet erossa (kahta yötä lukuunottamatta) pariin viime kuukauteen ja lähes tapaamisesta (jouluaatto) lähtien kuin paita ja perse. Eilen käytiin naapurissa kylässä eikä meidän tarvinut juurikaan komminikoida keskenään. Tajuttiin ilmeistä ja muutamasta sanasta mitä toinen hakee. Hyvin erikoista. Olen nyt asunut hänen kotonaan ja käynyt minun kämpässä lähinnä katsomassa postit ja hakemassa asioita joita tarvitsemme täällä. Myös huonekasvini ovat muuttaneet hyvän tovin sitten tänne. Hyvin on mennyt, mutta menkööt. Tsemppiä kaikille joilla on vaikeaa. Kannattaa yrittää keskustella sen puolison kanssa jopa vaikeista asioista, ei ne muuten selviä.