Naisasiat

[Worrell]

Ei exän kanssa ole mitään järkeä olla tekemisissä, jos ei ole aivan pakko esimerkiksi lasten kautta. Helpommin ja nopeammin pääset yli kun toimit kylmästi. Ei niitä välejä tarvitse sen kummemmin katkoa, mutta älä ainakaan ota yhteyttä hänen suuntaansa vaikka tekisi mieli. Kadulla voi moikata ihan kohteliaisuuden takia, mutta someseuraamiset sun muut kannattaa myös lopettaa. Kuulostaa tylyltä, mutta tiedän mistä puhun.

Näinhän se menee. Tällä hetkellä ei tosiaan ole mitään mielenkiintoa olla hänen kanssaan tekemisissä. Tulevaisuudessa ehkä, jos haluan koiraa nähdä. Mutta tällä hetkellä ei sekään kiinnosta sattuneesta syystä. Vähän kyllä luulen, ettei tulevaisuudessakaan. Sen verran paskat temput kuitenkin teki, vaikkei pettämistä ollutkaan kuvioissa.

Somen seuraamisen lopettaminen on helppoa. Itse kun en käytä somea satunnaista Facebookin käyttöä lukuunottamatta. Muutenkin kaikki sanottava on aikalailla sanottu. Kahdesti olen ollut häneen yhteydessä, kun olen kysellyt, että joko asunto on löytynyt. Muuten en ole yhteyttä ottanut, enkä aio.

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

Itsekkään en tosiaan ole aiemmin exieni kanssa ollut tekemisissä sen enempää kuin on ollut pakko. Tämä nykyinen tilanne on sikäli uusi, kun meillä on tuo yhteinen karvatura. Mutta kuten yllä sanoin, niin voi siltikin jäädä olemattomiin yhteydenpito. Vaikea kuvitella, että jonkun exäni kanssa olisin tekemisissä. Kuten sanoit, niin menee viimeistään siinä kohtaa kiusalliseksi, kun toinen alkaa seurustella uuden kumppanin kanssa.

edit. Lainaus lisätty, typoja pios.

 

[Harhasyöttö]

Mietin myös mitä lisäarvoa exän kanssa kaveeraminen tuo jos ei ole mitään pätevää (lue lapset) syytä olla tekemisissä ? Voihan se olla hauskaa aluksi, mutta muuttuu hankalaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkaa seurustella.

Tää on ihan tapauskohtaista. Toki noin 99% tapauksissa eksän kanssa hengaamisessa ei olekaan mitään järkeä. Meidän kohdalla vaan hommat meni niin, että romanttiset tunteet jäähty, mutta ystävyys jäi ja mietittiin et mitä järkeä on heittää oikeasti hyvää ystävyyssuhdetta sen takia hukkaan, että se ei toiminut romanttisessa mielessä? Ehkä alunperinkin meidän ois pitänyt olla ihan vaan kavereita. Erottiin ilman sen kummempia konflikteja yhteisellä päätöksellä.

Kummatkin meistä seurustelee nykyään uuden kumppanin kanssa ja mitään ongelmia ei oo ollut, ei katkeruutta tms. Toki ei nyt olla missään tuplatreffeillä tms. käyty, koska siinä ei nyt oo mitään pointtia.

Kuten sanoin, niin tää on äärimmäisen harvinaista, mutta mahdollista.

Edit: Mulla on siis myös ihan päinvastaista kokemusta eksästä missä olisi ollut vaan parasta että ois jäädyttänyt välit heti eron jälkeen – ois säästynyt monelta harmilta.

 

[heavy]

Näillehän on omat deittailuterminsä ja minä en niistä enää pysy perässä, mutta siis voi vittu kuinka ottikin pattiin tuo stalkkaaminen, kun siitä kuulin.

Kannattaa käydä muuttamassa WhatsAppista asetusta kuka voi nähdä Last Seen tietosi, jos tällainen stalkkaus ahdistaa.

 

[Ann Arbor]

Koko threadia minulla ei valitettavasti ole aikaa lähteä taaksepäin lukemaan, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin kartoittaa jatkoaikalaisten kokemuksia
Suomessa elämisestä, kun elämänkumppanina sattuu olemaan ei-valkoihoinen nainen. Omasta taustasta sen verran, etten ole Suomessa koskaan vielä ollut pidempiaikaisessa parisuhteessa ulkomaalaistaustaisen kanssa, mutta pidempiä Kaakkois-Aasiassa viettäneenä taustalta löytyy useamman vuoden pituinen suhde erään aasialaisen naisen kanssa.

Preferenssit mitä tulee kumppanin ulkonäköön ja etnisyyteen ovat arka aihe keskustella, mutta laaja kansainvälinen ystäväpiiri ja kontaktit (mm. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan) huomioiden en yhtään ihmettelisi,
vaikka jonain päivänä perustaisin perheen Suomessa aasialaistaustaisen tai tummaihoisen naisen kanssa.

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

 

[Keskiviiva]

Sillä hetkellä kun olin työntymässä naiseni sisään, hän kysyi; tiedätkö miksi ihmislajin miehillä on peniksen terska tuon muotoinen? Hän vastasi itse ennen kuin oman arvioni annoin asiaan.
Koska terskan tarkoitus on työntää vaginan perällä olevat vieraan miehen spermat pois.
Hyvä keskustelu kyseisellä hetkellä.
Tuolla tavallahan tuo on, mutta eipä ole tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin. Aina voi oppia uutta.

 

[BaronFIN]

Joo, sellainen karhunpumppu -ilmiö, mitä isompi sen parempi.

Erikoista, että nainen mietti tuota juuri tuolla hetkellä... Hyvä dirty talk siihen hetkeen :D Hieman akateemisempi tulokulma asiaan.

 

[Wod]

Kun yhtäkkiä sinulla on kaikki perheestä lähtien ja lopulta olet eron edessä ja jatkat elämääsi yksin toki aina lapsi on kuvioissa mukana ja se tietenkin paras asia kaikessa. Tämmöisen pettymyksen jälkeen lähdet jonkin ajan uudestaan luomaan suhdetta uuten ihmiseen ja lopulta huomaat, että et tainnutkaan olla valmis mihinkään kun asiat eskaloitu nopeasti ja lopulta tämäkin suhde kaatui ja kaikki puheet yhteisestä tulevaisuudesta sopi unohtaa samantien.

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

 

[Pärde]

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

Tämä on se duuni, joka jää käteen eron jälkeen. Itselläni on hieman samanlainen tilanne - asumuseroon vuosi sitten, kesällä sitten ero vireille. Lokakuussa tutustuin erittäin kivaan naiseen ja hieman isompaakin ihastusta oli ilmassa - kunnes sitten huomasin vanhojen mörköjen nostavan päätään. Huomasin valinneeni monella tapaa ex-vaimon kaltaisen naisen ja ikäänkuin lipuvani huomaamatta siihen itselleni tuhoisaan miellyttämisen käyttäytymismalliin. Sen jälkeen siitä olen pyrkinyt tietoisesti eroon ja se on kyllä nostattanut aikamoisia ristiriitoja ja pettymyksiä naisessa. Tapailu toki jatkuu edelleen, mutta aika näyttää, miten edistyy. Mutta olen siis tiedostanut oman käytökseni olevan ongelma ja että vain itse voin siihen aktiivisesti vaikuttaa.

Oletko kokeillut päiväkirjaa? Itselläni se on toiminut ajatusten jäsentämisessä. Ja todella hieno kuulla, että on kuitenkin poika ikäänkuin ankkurina ja piristämässä elämää.

 

[Wod]

Tämä on se duuni, joka jää käteen eron jälkeen. Itselläni on hieman samanlainen tilanne - asumuseroon vuosi sitten, kesällä sitten ero vireille. Lokakuussa tutustuin erittäin kivaan naiseen ja hieman isompaakin ihastusta oli ilmassa - kunnes sitten huomasin vanhojen mörköjen nostavan päätään. Huomasin valinneeni monella tapaa ex-vaimon kaltaisen naisen ja ikäänkuin lipuvani huomaamatta siihen itselleni tuhoisaan miellyttämisen käyttäytymismalliin. Sen jälkeen siitä olen pyrkinyt tietoisesti eroon ja se on kyllä nostattanut aikamoisia ristiriitoja ja pettymyksiä naisessa. Tapailu toki jatkuu edelleen, mutta aika näyttää, miten edistyy. Mutta olen siis tiedostanut oman käytökseni olevan ongelma ja että vain itse voin siihen aktiivisesti vaikuttaa.

Oletko kokeillut päiväkirjaa? Itselläni se on toiminut ajatusten jäsentämisessä. Ja todella hieno kuulla, että on kuitenkin poika ikäänkuin ankkurina ja piristämässä elämää.

Varmasti kirjoittaminen auttaa, mutta nyt ei minusta ole siihen. Olihan tuo suhde aikamoista kissahiiri-leikkiä ja lopulta päättyi sitten hänen aloitteesta ja ymmärrän sen kyllä. Eihän tähän taida auttaa, kun se aika ja se että pitää työt työnä ja keskittyy niihin. Ei se varmasti tule helppoa olemaan. Kai se kuuluisa aika auttaa. Tsempit sinnekin tilanteeseen. Ehkä jos sanoisin, jotain oppineena? että jos ei homma lähde käyntiin niin ei kannata jättää toista roikkumaan. Tietysti jos pystyy tekemään itse töitä ja uskomaan siihen, että käytös muuttuu niin se hyvä homma kaikille.

 

[moby]

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

Kokemusta Suomessa asumisesta ei ole, mutta ulkomailla olen kolmisen vuotta ollut kimpassa asialaisen naisen kanssa. Kyllähän Suomessa selän takana puhutaan postimyyntivaimoista jne. Itselläni sen verran kokemusta nyt takana, että ärsyttää nuo selkään puukottajat. Yllätys yllätys, että paskanpuhujat ovat lähes aina naisia. Jollain tavalla näyttää ottavan itsetunnon päälle ja tavallaan en yhtään ihmettele, kun miettii suomalaisen ja esim. aasialaisen naisen eroja.

Tällä hetkellä elelen Suomessa sinkkuna, mutta suunnitelmissa on löytää kumppani tuolta Aasian suunnalta kunhan tämä koronanpaska laimenee ja pääsee taas matkustamaan vapaasti. Sen verran kriteerejä minulla on, ettei ole ihan helppo tehtävä löytää sopivaa kandidaattia. Lähinnä ongelmia tulee kommunikaatiopuolella, eli minkään puhelin sovelluksen avulla kommunikointi ei nappaa sitten yhtään. Suomalaiset naiset eivät kiinnosta missään mielessä

Kyllähän se on varmasti itsetutkiskelun paikka, mutta kyllä tuntuu pahalta. Varsinkin kun on samassa työpaikassa ja näät hänet siis päivittäin vaikka ei töitä tehdäkkään yhdessä. On kyllä aivan järkyttävä fiilis ja taas sellainen tunne miten tästäkin selviää eteenpäin. Kyllä tässä taas saa tehdä töitä kaiken eteen, että pysyy järjissään. Ei ole helppoa siis naisasiat. Tämäkin avautuminen oli pieni purkaus ja ehkä vähän auttaa kun kirjoittaa siitä. Onneksi on tuo pikkumies, joka on kaikki kaikessa.

Tuo on surkea juttu, että olette exän kanssa samassa työpaikassa. Tiedän tapauksia, joissa saman työpaikan vuoksi on kärvistelty paskoissa suhteissa, koska ei ole rahkeita hommata uutta työpaikkaa. Muutenkin pidän samassa työpaikassa oloa isona riskinä taloudellisestikin. Näin korona aikana tämä on realisoitunut monille, jotka ovat ajatelleet, että duunia on aina ja ikuisesti. Hölmöimmät eivät ole viitsineet edes maksaa työttömyyskassan jäsenmaksua, koska ovat alalla, jossa on "aina" töitä.

 

[HPL76]

Koko threadia minulla ei valitettavasti ole aikaa lähteä taaksepäin lukemaan, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin kartoittaa jatkoaikalaisten kokemuksia
Suomessa elämisestä, kun elämänkumppanina sattuu olemaan ei-valkoihoinen nainen. Omasta taustasta sen verran, etten ole Suomessa koskaan vielä ollut pidempiaikaisessa parisuhteessa ulkomaalaistaustaisen kanssa, mutta pidempiä Kaakkois-Aasiassa viettäneenä taustalta löytyy useamman vuoden pituinen suhde erään aasialaisen naisen kanssa.

Preferenssit mitä tulee kumppanin ulkonäköön ja etnisyyteen ovat arka aihe keskustella, mutta laaja kansainvälinen ystäväpiiri ja kontaktit (mm. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan) huomioiden en yhtään ihmettelisi,
vaikka jonain päivänä perustaisin perheen Suomessa aasialaistaustaisen tai tummaihoisen naisen kanssa.

Oma lähipiirini on luonnollisesti (2020-lukua elämme) ollut pääasiassa hyväksyvä, mitä tulee kumppaninvalintaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla jatkoaikalaisten kokemuksista
"monikulttuurisesta" perhe-elämästä, kun asetelmana on kantasuomalainen mies ja ulkomaalaistaustainen nainen. Monikulttuurisista perheistä on paljon artikkeleita, mutta valitettavan kapea narratiivi tuntuu lähes aina olevan joko asetelma kantasuomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, tai silkka seksiturismi.

Olenpa kokeillut tuota Suomessa elämistä ulkomaalaisen kumppanin kanssa. Nykyään hän on vaimoni, mutta emme kylläkään enää asu Suomessa.

Ei meillä kyllä mitään ongelmia Suomessa asumisessa ollut, muuta kuin kielen oppiminen. Onhan tämä nyt zattanan vaikea kieli oppia ja eihän siitä nyt loppujen lopuksi mitään tullut. Töitä ei myöskään meinannut löytyä kun ei osannut paikallista kieltä. Tosin sama homma nyt mulla kun en tätä romaniaa oikein hanskaa vaikka täällä olen jo 10 vuotta hillunut.

En huomannut missään vaiheessa mitään syrjimistä tai rasismia, tosin muutamalta vanhemmalta ihmiseltä on tullut vähän pahaa silmää kun on maininnut että rouva on Romaniasta. Monella kun tulee ensimmäisenä mieleen kerjäläiset ja mustalaiset.

Enemmän oon kokenut syrjintää täällä kun on ulkomaalainen nimi. Vaikka nyt en olekaan Venäjältä tai Unkarista jotka ovat täällä aika huonossa huudossa, huomaa näin töitä hakiessa kyllä että ei juuri tule kutsua edes haastatteluihin.

Kyllä mä luulisin että Suomessa on monikylttyyriä ollut jo ihan tarpeeksi kauan että ainakin ns. normaalit ihmiset eivät enää kieroon katso ulkomaalaisia kumppaneita.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

En tiedä onko se siitä, että ei ole valmis uuteen suhteeseen vai vain siitä, ettei ole löytänyt sitä oikeaa. Itse kun erosin 12 vuotta kestäneestä suhteesta löysin aika pian todella mielenkiintoisen ihmisen, mutta tämä laittoi poikki muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Siitä joku puoli vuotta tapasin mukavan ihmisen. Ei meidän seurustelussa mitään vikaa ollut, mutta ei vain kolahtanut osaltani vaikka nainen oli hyvin ihanstunut minuun ja loukkaantuikin pahasti, kun sanoin etten halua edetä suhteessa. Emme ehtineet tapailla kuin kuukauden.

Tästä pari kuukautta eteen päin tapasin yllätys yllätys mielenkiintoisen persoonan. Tätä onneakaan ei kestänyt paria kuukautta pidempään.

Mikä näitä kaikkia suhteita on yhdistänyt on se, että kaipasin paljon omaa aikaa ollessani näiden kanssa. Työni puolesta se onnistui hyvin ja se ei sinäänsä ollut ongelma.

Nykyisen kumppanini kanssa emme ole olleet erossa (kahta yötä lukuunottamatta) pariin viime kuukauteen ja lähes tapaamisesta (jouluaatto) lähtien kuin paita ja perse. Eilen käytiin naapurissa kylässä eikä meidän tarvinut juurikaan komminikoida keskenään. Tajuttiin ilmeistä ja muutamasta sanasta mitä toinen hakee. Hyvin erikoista. Olen nyt asunut hänen kotonaan ja käynyt minun kämpässä lähinnä katsomassa postit ja hakemassa asioita joita tarvitsemme täällä. Myös huonekasvini ovat muuttaneet hyvän tovin sitten tänne. Hyvin on mennyt, mutta menkööt. Tsemppiä kaikille joilla on vaikeaa. Kannattaa yrittää keskustella sen puolison kanssa jopa vaikeista asioista, ei ne muuten selviä.

 

[Jerry100]

@Uimalakki Aika kusipäinen vastaus vaimolta. Et varmaan odottanut tuollaista vastausta kaikkien noiden vuosien jälkeen?

Se mitä itse sanoisin että puhu asiasta lisää. Puhu niin paljon että asia avautuu myös sinulle.
Vaikea uskoa että tuo vaimon vastaus olisi se aito ajatus hänelläkään koska ei ihminen joka on tasa arvoisessa suhteessa voi olla noin jyrkkä ja yksipuolinen.

 

[Malkkinen]

@Uimalakki lyön vetoa, että vaimosi on myös niitä naisia joiden mukaan kodin työt jaetaan tasan, koska ei ole enää naisten eikä miesten töitä. Paitsi sitten renkaiden vaihto, kodin remontointi/kunnostustyöt, lampun vaihdot yms. kuuluu tietysti miehelle, vaikka kummatkaan ei kyseisiä töitä osaisi, ja jos eivät osaa niin miehen kuuluu ainakin hommata paikalle sellainen ihminen joka osaa.

 

[Spire]

@Uimalakki kyllähän tuo alkaa kuulostamaan siltä, että kannattaa harkita salasuhdetta enemmän kuin vakavissaan. Tämä nyt on tietysti vitsi, mutta en tiedä mitä muutakaan tuossa mahtaa jos et ole seksielämään tyytyväinen. Puhu kuitenkin lisää vaimollesi, siitä huolimatta että siitä syntyisi riita. Joko hän ymmärtää tai sitten ei.

 

[CuJo#31]

Pelottavan tutulta kuulostaa kyllä. Onhan noi siivoukset, tiskaukset yms yms pääasiassa minun heiniä. Kyllä mä ne "miesten" hommatkin yleensä teen, mutta aika monta kertaa siitä on vuosien varrella saanut kaikenlaista kuulla jos ei jotain "miehen hommaa" osaa noin vain tehdä. Muut tekee paremmin, tienaa paremmin jne jne. No, se siitä, en mä jaksa alkaa kaikkia arpia auki repimään eikä se ollut tarkoitukseni. Lähinnä kai mietin itsekin välillä että olenko vaan itse ihan hullu ja vaimo oikeessa. Ehkä pienen koukun heitin tänne että miten resonoi.

Kyllä tuon boldatun kaltainen vähättely näyttää omaan silmään aika pahalta. En itsekään esimerkiksi tienaa kovinkaan paljoa, mutta eipä ole moista (onneksi) kuulunut oman vaimon suusta.

Sanoisin, että kaiken kaikkiaan on vakavan keskustelun paikka.

 

[ace]

@Uimalakki Minä en ole pätevä antamaan kenellekkään parisuhdeneuvoja, mutta ensimmäisenä tuli mieleeni että voiko olla että naisesi saa tyydytyksen joltain toiselta mieheltä?

Toivon todellakin että olen väärässä, ei olisi näissä asioissa ensimmäinen kerta. Toivottavasti saat asiat kuntoon.

 

[CuJo#31]

En usko mutta eihän tuota koskaan varmaksi tiedä. Uhkailurepertuaarissa tuo kyllä on, jos tarpeeksi suuttunut jostain on. Mutta suoraan sanottuna (ja olen tämän sanonut hänellekin), en jaksa stressata sellaisesta. Aikuinen ihminen vastaa itse viime kädessä tekemisistään ja jos siihen ratkaisuun päätyy niin sitten päätyy. En viitsi uhkailuna tuollaista vakavasti ottaa.
Muistutuksena tähän vielä sellainen itsestäänselvyys että kaikki tämä on tietysti puhtaasti minun näkökulmaani ja subjektiivinen kokemukseni asiasta.

Ei tuollainen uhkailukaan mielestäni kuulu normaaliin parisuhteeseen, ei edes leikillään sanottuna. Saati sitten vihaisena.

Pyyteleekö hän esimerkiksi koskaan anteeksi tällaisia sanomisiaan?

 

[Creed Bratton]

En usko mutta eihän tuota koskaan varmaksi tiedä. Uhkailurepertuaarissa tuo kyllä on, jos tarpeeksi suuttunut jostain on.

Ootko tosissasi, että teidän riidoissa uhkailurepertuaariin kuuluu esim pettäminen? Entä eroaminen?

Ei millään pahalla, mutta kuulostaa aika pahalta. Me ollaan vaimon kanssa oltu 14 vuotta yhdessä, 8 vuotta naimisissa ja nyt 2,5 vuotta lapsen vanhempia ja meillä tuollainen uhkailu olisi todella törkeää.

 

[Knox]

Joo,kyllä se vaimon puolelta kuuluu, molemmat noista. Siksi kai niihin on jotenkin turtunut eikä niin tosissaan jaksa ottaa. Ei siinä, osaan kyllä itsekin olla paha suustani, mutta eroamisilla ja pettämisillä uhkailua en riidoissa harrasta.

Meillä oli vuosia sitten rouvan kanssa se tilanne, että riidoissa puolin ja toisin uhkailtiin erolla. Kunnes sitten istuttiin alas, ja juteltiin asiat läpi. Taustalle oli jäänyt asioita puolin ja toisin, joskaan ei mitään vakavaa, mutta kun niitä riittävästi kertyy, niin paineet purkautuu tavalla tai toisella. Molemmat oli sitä mieltä, että tuo uhkailu ei kuulu parisuhteeseen. Eikä asiaan ole sen jälkeen palattu. Pettämisellä uhkailu kuulostaa vielä vittumaisemmalta.

Mitä tuohon vaimosi kommenttiin tulee, niin pidän tuota todella vastenmielisenä ajatuksena. Kyllä parisuhteessa pitäisi olla tasavertaisia, eikä tuollaiset kommentit ole kuin vittuilua.

 

[Turha Kaukalo]

Mullapa ex-vaimo perusteli pettämistään sillä, että hänen edellinen sivusuhteensa oli ollut vähän outo, joten oli hyvä löytää sellanen parempi mies siihen sivuun. No, oltiin kyllä eroamassa mutta silti vitutti melko lailla ja etenkin se, että outomies oli ollut kenties kuvioissa jo vaikka miten pitkään. Minä toki olin suhteemme sika, eikä tuo kontrolloiva akka. En nyt aivan kuivin jaloin (!) selvinnyt (!) suhteesta minäkään, mutta jokin raja sentään oli. Ei vittu että yhä vituttaa, kun tuli mieleen tuo törkimys luettuani @Uimalakki n viestejä.

 

[moby]

Hmm. Mulla on aivan toisenlainen ongelma. Olen tässä tapaillut hetken ei kantasuomalaista naista. Tykkää antaa mulle kaiken, mutta ei ole oikein tottunut ottamaan samaa itse vastaan.

On ollut kyllä suomalaisten miesten kanssa aiemminkin, mutta ei ole saanut oraalista tyydytystä juurikaan, kun ei ketään ole kiinnostanut sitä antaa. Itsekin olen sen verran ruosteessa, että kielilihaksia pitäisi vähän treentata.

Tykkää kyllä hommasta, mutta ei osaa rentoutua(vielä). Ihmettelen vaan miten nainen on päässyt yli 40v ikään, eikä ole näihin asioihin päässyt tutustumaan tuon paremmin, kun on Suomessa asunut 20v.

Itse olen aina saanut ja antanut myös . Reilu peli. No katsotaan tuleeko tästä mitään. Paljon on yhteistä ja keskusteluyhteys on mahtava ja seksikin pelittää, eli ihan hyvä alku.

 

[Murkula]

@Uimalakki minulla ei ole tilanne ihan tuo mutta kymmenes avioliittovuosi takana ja 16 vuosi porukassa. Takerrun vaan tuohon alkuun koska tässä on about viimeisen puolenvuoden aikaan seksin määrä romahtanut. Olen ollut aina ns. himonussija ja kaveriporukoissa saanut kutsumanimeeni lisäsanan törky.
Meillä kävi jotenkin niin, että alkoi tuntua, etten oikein saa kaikua omiin visioihin ja haluihin ja sitten jossain vaiheessa sanonkin siitä että voi rouva uskoa että tämän edestään löytää. No hän tulkitsi että uhkasin vierailla. En suinkaan vaan selvensin, että ei minullakaan loputtomiin riitä mielenkiinto heittää volttia.
No niin siinä kävi että edestä löydettiin, joskaan itse en ole millään muotoa katkera, ja olen ihan tyytyväinen elämääni. Voin olla enemmän kalassa tai pallopeleissä. Joskus laskeskelin päissä että kun on saman naisen kanssa semmoisen 3500 kertaa hässinyt ja kaikkea on kokeiltu hellästä kinkyyn, niin kait se jossain vaiheessa uutuudenviehätyskin karisee.

Osa syy on kyllä sekin että pojat on 5 ja 6 vuotiaat ja niitä ajatetaan sählyyn ja lätkään yms. eikä ihan vaan yksinkertaisesti aina ole virtaa.

Ts. sattui tuohon juttuun tuo avioliiton pituus ja vähän kehnohko tilanne seksin kanssa. Mutta ero on tosiaan että minulla on hyvä vaimo, uskoisin senkin pitävän minua hyvänä ukkona, perheessä on kaikki hyvin jne. seksiä ei vaan ole erityisen paljoa. Se mitä on, on hyvää.
Mutta en epäile etteikö tämä asia tästä ajan kanssa korjaannu.
Piti vaan takertua tuohon kun ei varmaan ole mikään ainutkertainen asia että näillä yhteisillä vuosilla tulee pikku suvantoja.

 

[Iisoppi]

Parisuhdetta takana pitkästi yli kymmenen vuotta, naimisissa yhdeksättä vuotta.

Parisuhdetta takana vajaa kymmenen vuotta (on kyllä tavattu jo vuonna 2009) ja avioliittoa takana reilu kaksi vuotta. Yhteisiä lapsia ei ole... mutta sitten asiaan, jos sitä nyt oikeasti on.

Itse olen ollut melko aktiivinen sängyssä ja joitakin miehiä se kiihottaa ja taas toisia latistaa. Se pitää aistia ja sopeutua siihen. Mieheni pitää siitä että minulla on ohjat mutta kunnioitan myös hänen halujaan, koska tunnen hänet. Meillä on niitä kertoja jolloin tehdään enemmän toisen pillin mukaan ja ehkä seuraavalla kerralla sitten toisen mielijuttuja toteutetaan. Löytyy myös se keskitie...

Viimeisin vastaus vaimoltani asiaan oli, että koska hän on nainen, hänen kuuluukin olla vastaanottava osapuoli ja jos ei kerran näin sovi niin sitten ollaan ilman kokonaan.

Tämähän sellainen stereotypinen vanhanaikainem naisen malli "makaa selälläsi ja ajattele Englantia" tai "on kuin lahnaa naisi". Nainen antaa ja mies ottaa. On vähän jännä että naisesi ottaa tuon argumentiksi vuosien jälkeen. Se on vähän laiskaa. Tietenkin tekstistäsi on aistittavissa ettei hän ennenkään ole kovin aktiivisesta roolia ole halunnut ottaa. Eli syvällisiä saatte jutella jos tuon kuopan haluatte oikaista. Toivon todella että puheyhteys löytyisi ja auttaisi ja löytäisitte seksuaalisen sävelen joka antaisi sinulle jotain muuta kuin vain yhtymisen häneen ja siitä saatavan nautinnon. Hyvää jatkoa, toivottavasti.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Kannattaa myös ehkä alkaa pitämään enemmän vaimoasi seksikkäänä. Jos ei suutu niin suudella enemmän, halia, kehua, auttaa, jutella, kysellä... Jutella niistä normaaleista asioista. Toki jos et pitää vaimoasi seksikkäänä niin vaikeahan se on. Itse kyllä pidän naistani seksikkäimpänä olento mitä maa päällään kantaa. Hän on myös älykäs ja huumorintajuinen. No toki tämäkin joskus muuttuu (vai muuttuuko?), mutta kannattaa muistella suhteen alkuaikoja, ehdottaa treffejä yms.. Jos nämä kaikki kunnossa niin sitä ei vain enää kiinnosta. Lähtisin parantamaan parisuhdetta niin kyllä se seksikin alkaa sujumaan.