Viestin lähetti Analyytikko_
Kyllä se vielä jossain vaiheessa nappaa, kun et liikaa yritä. Tietysti helppo sanoa, kun itse seurustelee, mutta ei kannata tuhlata aikaa murehtimiseen ja itsesääliin. Siinä heittää vain aikaa hukkaan. Mutta summa summarum, liiallinen epätoivo pilaa mahdollisuuksia, älä tee tästä mimmin hankinnasta ns. kynnyskysymystä itsellesi. Monella tuntuu tärpänneen heti, kun ns. aktiivinen etsintä on lopetettu.
Hyvin kiteytetty siellä. Se on kyllä totta, että kun seurustelee, niin on helppo sanoa asioiden olevan niin ja näin ja parhainpäin.
Kuitenkin, seurustelevatkin ovat joskus olleet sinkkuja ja yksinäisiäkin, osa pitkään ja hyvinkin epätoivoisia. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin minä myös yksi heidän joukossaan.
Omakohtaisestikin oli niin että kaikki liialliset yritykset kariutuivat pahasti, joko siksi että menin sitten lukkoon tapaamishetkellä tai jotenkin tutustumisvaiheessa töppäilin, menin asioiden edelle väärällä tapaa tai muuten vaan annoin tökerön kuvan itsestäni. Muutamat tapaamani naisihmiset todellakin ovat olleet moukkamaisia tapauksia jollaisiin ei kannata edes ajatusta jälkeenpäin tuhlata, mutta voin minä ottaa syytä omaan niskaanikin joissain tapauksissa.
Kuten useasti todettua, kun ns. luovutin ja päätin olla yrittämättä, niin tapahtuipa asia jos toinenkin. Ei voi taata että se onnistuu aina ja kaikilla, mutta ehkä siinä on jotain vapauttavaa ja rentouttavaa vaikutusta ilmapiiriin, mitä ihminen tuottaa.
Omasta itsestään se lähtee niin paljon liikkeelle ja se jos et ole sinut itsesi kanssa, valitettavasti näkyy myös ulospäin ja tulokset on sen mukaisia. Sitä kukaan ei voi myöskään oikein neuvoa, miten olla sinut itsensä kanssa. Sekin on itse opeteltava, mutta on se sen arvoistakin. Enkä väitä että olisin edelleenkään kovinkaan itsevarma esiintyjä tai sutjakka missään muodossa. Päinvastoin, mutta olen oma itseni ja sillä sipuli. Käytän niitä vahvuuksia, joita minulla on.
Mitä seurusteluun tulee, niin ei sekään aina sitä herkkua ole, vaikka toki varmaan melkein kaikki sitä herkkua haluaakin päästä maistamaan. Voi sitä seurustellessakin masentaa, tuntua yksinäiseltä ja olla onneton. Tosin silloin suhteessa jokin varmaan mättääkin, mutta ei välttämättä. Huonoja hetkiä sattuu elämässä aina, oli missä elämäntilanteessa tahansa. Olen sitä paitsi sitä mieltä että yksikään ihminen maailmassa ei voi ymmärtää toista ihmistä ihan täysin, viimekädessä ollaan yksin kaikesta huolimatta ja silloin oma itse on oman itsensä paras tuntija.
Yksinäisyydessä on siis se että pitäisi oppia rakastamaan itseään (ei nyt missään seksuaalisessa mielessä välttämättä) ja tulla itsensä kanssa toimeen, olla ns. oman itsensä kaveri.
Tuskin näistä sanoista mitään lohtua on kellekään ja varmasti toistan samaa mantraa, mitä tusinassa aiemmassa viestissäni. En vaan meinaa muistaa mitä olen aiemmin kirjoitellut ja muotoilen aina asiat uudelleen koittaen löytää jonkun uuden kadotetun pointin.
Jokaiselle sopiva on varmasti jossain, eikä edes välttämättä kaukana. Ehkä sillä toisellakin on vaikea löytää sopivaa ja siksi sitä ei helpolla kohtaa.