Eilen, kipeänä oleva tyttöystäväni soitti ja pyysi käymään, yöksikin. Koko ilta sujui ihan normaaleissa merkeissä. Mistään ikävistä asioista ei ollut merkkiäkään. Nukkumaan mentäessä sitten leikkisästi tiedustelin olikohan hänellä ollut ikävä minua, kun emme olleet nähneet vähään aikaan (24h+ :D). No hän ei tätä leikkiä halunnut ymmärtää vaan totesi; "Ei oo ollu, siitä pitäiski vähä puhua". Tämän jälkeen hän yksiselitteisesti totesi, ettei tule kanssani toimeen. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut. No tästä keskustelimme koko yön ja erosimme aamulla ystävinä. Rakkaina semmoisina vieläpä.
Tuskaisinta on yrittää saada ajatukset kasaan niin, ettei tänään mennäkään hänen luokseen, tai jutella puhelimessa. Tai yhtään mitään. Toki varmasti joskus tapaamme vielä ja puhumme asioista. Kukaties vaikka rakastumme uudelleen. Olen toiveikas, sillä kaikesta tiedän, että hän kyllä rakastaa minua. Ei vain oppinut tulemaan kanssani toimeen. Ainakaan vielä.
-paze-
Tuskaisinta on yrittää saada ajatukset kasaan niin, ettei tänään mennäkään hänen luokseen, tai jutella puhelimessa. Tai yhtään mitään. Toki varmasti joskus tapaamme vielä ja puhumme asioista. Kukaties vaikka rakastumme uudelleen. Olen toiveikas, sillä kaikesta tiedän, että hän kyllä rakastaa minua. Ei vain oppinut tulemaan kanssani toimeen. Ainakaan vielä.
-paze-