Voimia Jatkoajan mysteeriltä, Sinulle Ted Raikas!
Ted Raikas, toivon että olosi vielä jonain päivänä tästä paranee vaikka juuri nyt tuntuu taatusti todella pahalta.
Uskon ja ymmärrän tämän koska itse olen 13-vuotiaasta seurustellut, ja takana on 3 piiiiitkää suhdetta, ja nyt siis täytän ihan pian 25 vuotta. Toisinsanoen 12 vuotta tiiviitä seurustelusuhteita (3 kpl) takana ja yhdessä asumista, ilman mitään välimatkoja, ilman yhtään yötä ilman toista.
Voin vain muistella ja kuvitella miltä tuntuu. Tiedän että tunne on aivan kamala. Tiedän miten kaipaat, tiedän miten kaikki asiat muistuttavat Sinua Hänestä.
Vielä pitkänkin ajan jälkeen tulee hetkiä jolloin jokin asia tuo Hänet mieleesi. Ei kaikkea voi unohtaa, eikä kaikkea kuulukaan unohtaa.
On valokuvat ja paljon muuta.
Mitään ei kuitenkaan kannata heittää pois, sillä ihminen tekee surutyötä pitkään.
Jonain päivänä muistot kantavat Sinua vielä eteenpäinkin. Tällä hetkellä et taatusti tätä usko, mutta jonain päivänä toivon että muistat tämän mitä kirjoitan.
Kerran se alkoi,
kauan se kesti,
kerran se loppui,
surun se jätti.
Ei tulta, tuskaa niin polttavaa,
ei sydänsurua suurempaa,
kun täytyy jättää ja unohtaa se,
jota sydän kipeästi rakastaa.
Menneisyyttä ei voi unohtaa
ennen kuin löytää onnellisen tulevaisuuden.
Voimia Sinulle jatkaa tätä päivää ja tulevia päiviä ja viikkoja ja kuukausia.
Muista että aina on olemassa Jatkoaika!
Viestin lähetti Ted Raikas
Niin ykskaks yllättäen se kävi, vaikka totta puhuen siitä oli merkkejä jo pidempään.
Nyt jatketaan ystävinä, luojan kiitos että puheväli on. Itketty on
Hetkittäin vaikea uskoa, että se on ohi. Jossain mieleni syövereissäni uskoin sen kestävän ikuisuuden. Mikään ei voisi sitä katkaista.
Puolentoista vuoden jälkeen kiintyy toiseen ihmiseen niin kovasti ja se läheisyys, se läheisyys on jotain niin ihanaa. Tavallisena "ystävänä" se ei ole enää sama asia, vaikka halata voisikin.
Helposti tulee syytettyä itseään siitä, että tekikö sitä jotain väärin
olen ainoastaan... pettynyt. Surullinen ennen kaikkea.
Nyt on totuttava taas yksinäisyyteen, tällä hetkellä olen niin väsynyt kaikesta, että se onkin ehkä ihan hyvä vaihtoehto.[/i]
Ted Raikas, toivon että olosi vielä jonain päivänä tästä paranee vaikka juuri nyt tuntuu taatusti todella pahalta.
Uskon ja ymmärrän tämän koska itse olen 13-vuotiaasta seurustellut, ja takana on 3 piiiiitkää suhdetta, ja nyt siis täytän ihan pian 25 vuotta. Toisinsanoen 12 vuotta tiiviitä seurustelusuhteita (3 kpl) takana ja yhdessä asumista, ilman mitään välimatkoja, ilman yhtään yötä ilman toista.
Voin vain muistella ja kuvitella miltä tuntuu. Tiedän että tunne on aivan kamala. Tiedän miten kaipaat, tiedän miten kaikki asiat muistuttavat Sinua Hänestä.
Vielä pitkänkin ajan jälkeen tulee hetkiä jolloin jokin asia tuo Hänet mieleesi. Ei kaikkea voi unohtaa, eikä kaikkea kuulukaan unohtaa.
On valokuvat ja paljon muuta.
Mitään ei kuitenkaan kannata heittää pois, sillä ihminen tekee surutyötä pitkään.
Jonain päivänä muistot kantavat Sinua vielä eteenpäinkin. Tällä hetkellä et taatusti tätä usko, mutta jonain päivänä toivon että muistat tämän mitä kirjoitan.
Kerran se alkoi,
kauan se kesti,
kerran se loppui,
surun se jätti.
Ei tulta, tuskaa niin polttavaa,
ei sydänsurua suurempaa,
kun täytyy jättää ja unohtaa se,
jota sydän kipeästi rakastaa.
Menneisyyttä ei voi unohtaa
ennen kuin löytää onnellisen tulevaisuuden.
Voimia Sinulle jatkaa tätä päivää ja tulevia päiviä ja viikkoja ja kuukausia.
Muista että aina on olemassa Jatkoaika!