Mainos

Naisasiat

  • 7 601 261
  • 26 641

teppana

Jäsen
Minä en nyt käsitä tätä dramatisointia. Käsittääkseni kyseessä on kaksi tahoillaan naimisissa olevaa aikuista jotka ovat sanallisesti ilmaisseet toisilleen, että ihastusta on ilmassa. Kyseessä on aivan helvetin yleinen asia. Jos jotain, tässä tapauksessa molemmat osapuolet ovat toimineet asiallisesti ja aikuismaisesti eivätkä ole heittäytyneet suin päin salasuhteeseen vaan keskustelleet asiasta keskenään.

Eihän tuo nyt mikään haluttu tilanne ole, mutta kaukana mistään erikoisesta. Ei ole valehdeltu rahoista, alkoholisoiduttu, nussittu, pahoinpidelty, uhkapelattu tai montaa muutakaan oikeasti parisuhdetta halventavaa asiaa ei ole tehty. Kyseessä on tahaton molemminpuolinen ihastuminen jonka aikana on myös pidetty järki mukana eikä ole lähdetty suin päin eroamaan tai salasuhteeseen.

Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi parempi tapa hoitaa tilanne jossa ihastuminen on niin voimakasta että se laittaa jopa ajattelemaan eroa?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Minä en nyt käsitä tätä dramatisointia. Käsittääkseni kyseessä on kaksi tahoillaan naimisissa olevaa aikuista jotka ovat sanallisesti ilmaisseet toisilleen, että ihastusta on ilmassa. Kyseessä on aivan helvetin yleinen asia.

Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi parempi tapa hoitaa tilanne jossa ihastuminen on niin voimakasta että se laittaa jopa ajattelemaan eroa?

Niinhän se tietysti on, että asia mikä on yleistä tekee sen hyväksyttäväksi. Kävelin eilen päin punaisia, kun totesin, että ei tässä nyt kannata odotella. Asian yleisyydellä ei vain tässä kohtaa ole merkitystä, koska tämä on aika lailla oppikirjatapaus henkisestä pettämisestä missä uskotellaan itselleen eihän tässä mitään väärää ole. Joillekin ei kuulema olekaan eikä tässä mitään dramatisoida sen enempää.

Ainoa tapa saada tämä päätökseen on hoitaa asia tavalla tai toisella ja heti eikä roikottaa onnellisen tietämtöntä kolmatta (neljättä, koska appiukko) pyörää löysässä hirressä.

Ei tämä niin kuin maailmassa oikein mikään mukaan asia lopulta miettimällä muutu. Tai siis asian loputtomalla jahkaamisella.
 

Jeffrey

Jäsen
Ainoa tapa saada tämä päätökseen on hoitaa asia tavalla tai toisella ja heti eikä roikottaa onnellisen tietämtöntä kolmatta (neljättä, koska appiukko) pyörää löysässä hirressä.

Näin juuri. Jos viet toisen arvokasta aikaa, tuntee toinen tulleensa petetyksi vaikka varsinaista petosta asiaan ei liittyisikään.

Itse juuri koin tällaisen tilanteen, jossa tulin roikotetuksi. Etätapailtiin neidin kanssa puolisen vuotta. Pari kuukautta sitten jo huomasin kyllä vaaranmerkit, mutta neiti oli kysymysmerkeistä huolimatta varsin potentiaalinen tapaus ja oltiinhan me molemmat sinkkuja joten vaaramerkkeihin reagointi ei ollut täysin oikeutettua. Muutamia viikkoja sitten hän muutti samalle paikkakunnalle ja tämä aika sitten tapailtiin ahkerammin. Neidistä kuitenkin huomasi kokoajan, että joku painaa mieltä ja lopulta painostukseni alla hän tokaisi vanhalle paikkakunnalle syntyneen ihastuksen jonka kanssa haluaisi hommaa katsoa vähän pidemmälle.

Tässähän itsessään ei ole mitään väärää. Silti itse olen tänä aikana laittanut reilummin resursseja neitiin, ihmetellyt kun hän ei ole enää vastaillut entiseen malliin yms. Se on täysin normaalia nykyaikana, että sinkut tapailevat useampaa samaanaikaan ja jostain niistä voi vakavampaakin syttyä, vastaavissa tilanteissa olen ollut ennenkin.

Aikaisemmissa tapauksissa jotka ovat omalle kohdalle osuneet, neiti on heti ilmaissut asian kun tällaista on päässyt syntymään. No-hard-feelings on voinut niihin todeta ja harmitella sitä, että neiti ei ollut ihan sellainen jonka kanssa olisin itse halunnut seuraavan askeleen ottaa, vaikka pirun lähellä sitä. Tottakai nämä menetykset ovat kirpaisseet ja harmittaneet. Nyt kuitenkin harmituksen tilalla itsessäni on ahdistus tästä roikottamisesta. Tuntuu vaan niin väärältä, että neiti on hiljalleen sulkenut minua kuvioista pois ja itse pitänyt ihmetellä mikä nyt. Lopulta edes rehellistä ilmoitusta ei saanut, vaan se piti neidistä puoliväkisin kaivaa.

Toki, neidin perustelu oli se, että hän haluaisi katsoa asioita rauhassa. Ihastuksen kohde kuullemma ei ole varsinaista poikaystävä materiaali jota taas itse olisin, mutta hän tekee päätökset tunteella. Toki meille olisi varmasti niitä tunteita enemmän kertynyt mikäli olisi enemmän aikaa yhdessä vietetty samalla paikkakunnalla, mutta itse koin nyt olevan hyvä hetki hypätä pois kyydistä vaikka neiti kaverikortin heitti ja toki minulla on jonkinasteisia tunteita häntä kohtaan.

Oppina siis, muistakaa olla rehellisiä, älkääkä jättäkö toista roikkumaan. Se on pahinta jota voitte hänelle tehdä. Sama kokemus tosin on myös exän kanssa, jolla on elämänsä ajan ollut tapana etsiä uusi poikaystävä ennen eroa entisestä. Saavat haistaa vitun tuolla ajattelumallilla kulkevat henkilöt.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Oppina siis, muistakaa olla rehellisiä, älkääkä jättäkö toista roikkumaan. Se on pahinta jota voitte hänelle tehdä.
Just näin. Pelkurit jättävät toisen roikkumaan "varalle" eivätkä uskalla sitten tehdä päätöstä. Parisuhteessa nämä pelkurit tutustuvat ja pettävät rauhassa ennen kuin jättävät. Tämä perustellaan itselleen ja muille sillä, että täytyy olla varma. Vitut. Toi on tuollaista parisuhdeshoppailua, jossa henkilö pelkää joutuvansa jäämään yksin.
 

Jeffrey

Jäsen
Just näin. Pelkurit jättävät toisen roikkumaan "varalle" eivätkä uskalla sitten tehdä päätöstä. Parisuhteessa nämä pelkurit tutustuvat ja pettävät rauhassa ennen kuin jättävät. Tämä perustellaan itselleen ja muille sillä, että täytyy olla varma. Vitut. Toi on tuollaista parisuhdeshoppailua, jossa henkilö pelkää joutuvansa jäämään yksin.

Se on juuri näin. Samoja perusteluja neiti itsekin käytti. Toisaalta, sanoi ettei tämänkään kanssa halua ainakaan vielä ryhtyä mihinkään vakavampaan, vaan haluaa katsoa tilanteen rauhassa koska kysymysmerkit. Vaikuttaa vähän siltä, että nyt tämä toinen kaveri on roikotettavana. Kaippa siellä on etsinnässä minun profiili ja toiseen kohdistuvat tunteet samassa paketissa, jonka löytyessä tämän nykyisen ihastuksen voi hissuksiin sysätä sivummalle.
 

MarkoPalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU, Hammarby IF, Jokerit
Minä en nyt käsitä tätä dramatisointia. Käsittääkseni kyseessä on kaksi tahoillaan naimisissa olevaa aikuista jotka ovat sanallisesti ilmaisseet toisilleen, että ihastusta on ilmassa. Kyseessä on aivan helvetin yleinen asia. Jos jotain, tässä tapauksessa molemmat osapuolet ovat toimineet asiallisesti ja aikuismaisesti eivätkä ole heittäytyneet suin päin salasuhteeseen vaan keskustelleet asiasta keskenään.

Eihän tuo nyt mikään haluttu tilanne ole, mutta kaukana mistään erikoisesta. Ei ole valehdeltu rahoista, alkoholisoiduttu, nussittu, pahoinpidelty, uhkapelattu tai montaa muutakaan oikeasti parisuhdetta halventavaa asiaa ei ole tehty. Kyseessä on tahaton molemminpuolinen ihastuminen jonka aikana on myös pidetty järki mukana eikä ole lähdetty suin päin eroamaan tai salasuhteeseen.

Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi parempi tapa hoitaa tilanne jossa ihastuminen on niin voimakasta että se laittaa jopa ajattelemaan eroa?

Kiitos kannustavasta näkemyksestä. Juu, tilannettani ei ole mitään tarvetta dramatisoida. Asia on edennyt juuri kuvaamallasi tavalla. Olemme sopineet, että annamme asioiden ja ajan kulua omalla painollaan, hötkyilemättä. En osaa samalla tavalla olla huolissani ”paljastumisesta” kuten monet kommentoijat tällä palstalla tuntuvat olevan. Jos paljastun, niin sitten niin käy. Saatan vaimolleni myös asian suhteen reilusti avautua. Ihastumistaan toiseen ei oikein voi estää, sellainen täytyy järkevällä ja aikuismaisella tavalla käsitellä. Eikä tällaisen helppoa mielestäni pidä ollakaan. Katsotaan nyt, kuinka asiat etenevät.
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Ihastumistaan toiseen ei oikein voi estää

Koitin katsoa vanhemmista viesteistä, mutta onko teillä joku hyvä syy olla tekemisissä? Siis muuta kuin tämä ihana seikkailu. Ellei ole, niin ihastumisen voi estää/pysäyttää sillä tavalla, että ilmoittaa toiselle että: " Mulla on vaimo, lapset, ja perhe jonka haluan pitää vielä huomennakin. Parempi ettei olle enää tekemisissä. "

Se on taas sitten ihan eri tarina, haluaako niin tehdä.
 

MarkoPalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU, Hammarby IF, Jokerit
Koitin katsoa vanhemmista viesteistä, mutta onko teillä joku hyvä syy olla tekemisissä? Siis muuta kuin tämä ihana seikkailu. Ellei ole, niin ihastumisen voi estää/pysäyttää sillä tavalla, että ilmoittaa toiselle että: " Mulla on vaimo, lapset, ja perhe jonka haluan pitää vielä huomennakin. Parempi ettei olle enää tekemisissä. "

Se on taas sitten ihan eri tarina, haluaako niin tehdä.

Heh, toki. Periaatteessa se on juuri näin. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan onnistu, senpä vuoksi asia normaalia monimutkaisempi hieman onkin. Vastauksena kysymykseesi siis, niin kyllä meillä on hyvä syy olla tekemisissä. Eikä se syy ole tuo ”ihana seikkailu”. Tämän enempää en asian tilaa aio avata. Kiitos.
 

rpeez

Jäsen
On sitten jokaisen oma tulkinta siitä, onko keskustelun tasolla oleva tilanne sellainen josta pitäisi omalle puolisolle kertoa. Jos yritän (vaikka eihän se helppoa ole) laittaa itseni tilanteeseen missä puolisoni olisi käynyt keskustelua molemminpuolisesta ihastumisesta jonkin henkilön kanssa, mutta päättänyt kuitenkin että suhde ja perhe on tärkeämpi, haluaisinko tietää? En ole varma. Luulen että en.
Tämä. Kiva huomata, että joku muukin ajattelee näin.

Itseasiassa, vaikka olisi menty keskustelua pidemmällekin, en tahtoisi siitä tietää. Hairahtunut kärvistelköön mielessään, siinäpä sitä on "rangaistusta".
Ei ole tyhjästä tulleet sanonnat "onnellisia ovat tietämättömät" ja "tieto lisää tuskaa".

Suurempi ongelma on se jos päätös jäädä syntyy pelkästä velvollisuuden tunteesta.
 

Boulerice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boogaard(R.I.P) ja Twist
Heh, toki. Periaatteessa se on juuri näin. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan onnistu, senpä vuoksi asia normaalia monimutkaisempi hieman onkin. Vastauksena kysymykseesi siis, niin kyllä meillä on hyvä syy olla tekemisissä. Eikä se syy ole tuo ”ihana seikkailu”. Tämän enempää en asian tilaa aio avata. Kiitos.

Jos sulla on vaimon kanssa asiat hyvin ja olette onnellisia sekä kuvioissa on mukana myös lapsia niin miksi edes mietit toista vaihtoehtoa? Olen yksinhuoltajan lapsi ja kokenut sen paskan kun joutuu olemaan kapulana vanhempien välissä, jossa ero on ollut ns. likainen. Myös oma mielipiteeni on muovautunut toista vanheempaani kohtaan hieman erinlaiseksi kun ymmärsin mitä tämä oli tehnyt. Oltiin ihan hyvissä väleissä, mutta selvän särön se oli välillemme jättänyt.

Mitä tämän toisen osapuolen mies ajattelee asiasta jos tämä tulee hänen tietoon? Koska jos tietoisesti joku toinen mies vikittelisi omaa kihlattuani samalla vieden lapseni mahdollisuuden normaalin perhe-elämään niin saisit takuu varmasti mut oven taakse jutulle, jossa me keskusteltaisiin asiat selviksi kasvokkain.

Uusia ihastuksia tulee ja menee suhteen aikana, mutta jos kykenet rakastamaan nykyistä vaimoasi ja hän sinua vuosien jälkeenkin niin pidä siitä herranjumala nyt kiinni, koska se on oikeasti harvinaista ja erittäin arvostettavaa.
 

BaronFIN

Jäsen
Minulla vaimoni perusteli omaa hölmöilyään sillä, että hän oli loogisesti kutonut itselleen valheiden verkon missä oli elämän eri osa-alueet lokeroitu erilaisiin kupliin. Duunia painettiin yhdessä kuplassa ja perhe-arkea toisessa kuplassa. Sitten oli tämä ’ulkopuolinen suhde’ -kupla, mikä oli samalla lailla muusta elämästä täysin irrallinen kupla mihin saattoi kätevästi paeta muiden kuplien ristiriitoja (työstressi, asuntolaina -> pakko käydä duunissa, murjottava ja kiukutteleva teini-ikäinen, mies roikkui iltaisin jatkoajassa kirjoittamassa kaikkea pas...) ja samalla tavoin kuin saippuakuplat niin nämä eivät sekoittuneet toisiinsa vaan kätevästi duunimatkalla pystyi hyppäämään kuplasta toiseen ja sitten kotiin palatessa takaisin yhteen kuplaan.

Kuplien aihiot syntyivät jo 20 vuotta sitten minun ollessa armeijassa, jolloin tämä nainen oli päässyt valitsemaan sen kuplan jossa näki voittaja-arvan tulevaisuuden (\o/) ja se toinen kuplista pääsi leijumaan kymmeneksi vuotta kauemmaksi ja sitten, kiitos somen kehittymisen, toinen kupla olikin taas tarjottimella kun teki itseään tykö ja kun oma mies (c’est mua) oli räyhännyt jostain jonninjoutavasta asiasta, niin mikäs siinä vanhalle ihastukselle avautuessa... Eli nämä voi lähteä ihan älyttömyyksistä liikkeelle.

No nämä kuplat kyllä tiedetään. Alkuun voi olla kiva juosta kuin lapsi pihalla saippuakuplien perässä, mutta kun ensimmäinen poksahtaa, niin loput menee perässä aika nopeasti.

Siinähän kävi niin, että tämä ”ihana oma pikku seikkailu” kupla vaikutti meidän kuplaan ja kyllä sen vaistosi ettei kaikki ole ok. Ja pakko sanoa, eihän siinä ole arkisella puolisolla ole mitenkään sellaisia pelikortteja kädessä, että voisi vastata reilulla pelillä siihen mitä jännittävä ulkopuolinen voi siinä hetkessä sanoa ja tarjota. Valheista ei puolisoni jäänyt kiinni (kerran oli kuulemma viidestä minuutista ollut rysän päältä jääminen kiinni), mutta eräänä iltana iltateetä laittaessa puhelimen näytön viestin esikatselu avasi lopulta koko kuvion ja siinä Baron haki vauhtia terapiaa myöten.

Puoliso sanoi jälkeenpäin olisi halunnut koko kuvion paljastuvan jo paljon aikaisemmin, mutta kertominen oli mahdotonta ja oli jäänyt riippuvaiseksi saamastaan huomiosta ja perhosista vatsassa samalla tavalla kuin aineidenkäyttäjä joutuu tykittämään koko ajan vahvempaa kamaa, että saa ”kicksit”. Kiinnijääminen oli lopulta valtava helpotus ja oli toivonut, että olisin tonkinut puhelimen auki aikaisemmin.

Ja nyt neljä vuotta myöhemmin. Tässä ollaan ja tavallaan toivutaan vieläkin. Kuplat ovat rikkoutuneet ja puolisoni joutui aikanaan vieläkin jatkuvalle mielialalääkitykselle että pystyy elämään itsensä kanssa, koska häpeä, pettymys itseensä ja masennus veivät hänet aika alas. Siis todella alas. Viime kädessä minusta tuli se tukijalka joka piti toista pystyssä.

Joten mitä tulee kolmiodraamoihln, valtakunnan medioihin päättäviin perhesurmiin, itsemurhiin autolla ja muuhun mikä seuraa tällaista paskaa, niin en osaa enää edes kiinnostua. Ne tunteet ja tarinat mitä siellä taustalla voivat olla todella raskasta kamaa. Ennalta ei voi mitenkään tietää kuinka pahasti toista voi satuttaa ja miten toinen siihen reagoi.

Eli tehkää ihmiset rehellisiä ratkaisuja, älkääkä valehdelko. Edes itsellenne.
 
Viimeksi muokattu:

MarkoPalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU, Hammarby IF, Jokerit
Jos sulla on vaimon kanssa asiat hyvin ja olette onnellisia sekä kuvioissa on mukana myös lapsia niin miksi edes mietit toista vaihtoehtoa?

Uusia ihastuksia tulee ja menee suhteen aikana, mutta jos kykenet rakastamaan nykyistä vaimoasi ja hän sinua vuosien jälkeenkin niin pidä siitä herranjumala nyt kiinni, koska se on oikeasti harvinaista ja erittäin arvostettavaa.

Niin, kyllä kait siinä jotain hiukan pielessä on tuossa vaimoni ja itseni välisessä suhteessa, kun tällaista toistakin vaihtoehtoa edes harkitsen. Niinkuin aiemmin todettua, mukaan tähän toiseen kuvioon on tullut hyvinkin voimakkaita tunteita, merkitys on suurempi kuin jonkin pelkän fyysisen suhteen. Molemminpuolisesta ihastumisesta olemme lähinnä keskustelleet&kipuilleet, hätiköityjä ratkaisuja emme ole tekemässä.

Vaimoni ja.minä olemme vuosien aikana aikalailla etääntyneet. Viime aikoina olemme toki yrittäneet tehdä lähentymisyrityksiä sopien mm. kahdenkeskisistä treffeistä. Yhtä mieltä olemme olleet vaimoni kanssa pitkälti lähinnä siitä, että kumpikaan ei ole useampaan vuoteen ollut kovin onnellinen, elämä on muuttunut kiireiseksi suorittamiseksi. Se ei tietenkään ole vaimoni vika millään tavalla, emme ole ajoissa osanneet/ymmärtäneet keskinäistä suhdettamme hoitaa.

Olen pahoillani omista lapsuuden kokemuksistasi. Lapset juurikin ovat tilanteen tärkein osapuoli, varsinkaan siitä syystä ratkaisuja ei pidä tehdä hätäisesti.

Mitään toisia miehiä oven takana on hölmöä pelätä. Kyllä kaikki syyt löytyvät sieltä omasta parisuhteesta, myös toisen osapuolen osalta. Ei tässä mitään vikitellä, olemme järkeviä aikuisia.
 

MarkoPalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU, Hammarby IF, Jokerit
Joten mitä tulee kolmiodraamoihln, valtakunnan medioihin päättäviin perhesurmiin, itsemurhiin autolla ja muuhun mikä seuraa tällaista paskaa, niin en osaa enää edes kiinnostua. Ne tunteet ja tarinat mitä siellä taustalla voivat olla todella raskasta kamaa. Ennalta ei voi mitenkään tietää kuinka pahasti toista voi satuttaa ja miten toinen siihen reagoi.

Eli tehkää ihmiset rehellisiä ratkaisuja, älkääkä valehdelko. Edes itsellenne.

Aiemmin totesin, että tilannettani on turha dramatisoida. Ei tässä perhesurmia ole luvassa, ei hätää.

Viimeinen lauseesi on erityisen hieno, kiitos siitä.
 

Boulerice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boogaard(R.I.P) ja Twist
Niin, kyllä kait siinä jotain hiukan pielessä on tuossa vaimoni ja itseni välisessä suhteessa, kun tällaista toistakin vaihtoehtoa edes harkitsen. Niinkuin aiemmin todettua, mukaan tähän toiseen kuvioon on tullut hyvinkin voimakkaita tunteita, merkitys on suurempi kuin jonkin pelkän fyysisen suhteen. Molemminpuolisesta ihastumisesta olemme lähinnä keskustelleet&kipuilleet, hätiköityjä ratkaisuja emme ole tekemässä.

Vaimoni ja.minä olemme vuosien aikana aikalailla etääntyneet. Viime aikoina olemme toki yrittäneet tehdä lähentymisyrityksiä sopien mm. kahdenkeskisistä treffeistä. Yhtä mieltä olemme olleet vaimoni kanssa pitkälti lähinnä siitä, että kumpikaan ei ole useampaan vuoteen ollut kovin onnellinen, elämä on muuttunut kiireiseksi suorittamiseksi. Se ei tietenkään ole vaimoni vika millään tavalla, emme ole ajoissa osanneet/ymmärtäneet keskinäistä suhdettamme hoitaa.

Olen pahoillani omista lapsuuden kokemuksistasi. Lapset juurikin ovat tilanteen tärkein osapuoli, varsinkaan siitä syystä ratkaisuja ei pidä tehdä hätäisesti.

Mitään toisia miehiä oven takana on hölmöä pelätä. Kyllä kaikki syyt löytyvät sieltä omasta parisuhteesta, myös toisen osapuolen osalta. Ei tässä mitään vikitellä, olemme järkeviä aikuisia.

Suhde vaatii jatkuvaa hoitoa ja toisen huomioimista , vain siten se toimii ja molemmat tuntee olevansa rakastettuja. Vielä ei ilmeisesti ole liian myöhäistä korjata asioita ja toivonkin, että laitat itsesi likoon täysillä suhteen pelastamiseksi ja otat pienen pesäeron ihastukseen, jotta annat oikeasti mahdolliisuuden myös vaimollesi, joka ei ilmeisesti tiedä asiasta mitään. Et yritä pelastaa suhdetta oikeasti jos roikutat toisessa kädessä ihastusta saman aikaisesti.

Minkä ikäinen lapsi toisessa perheessä on kyseessä?? Onko alle 3-vuotias? Lähinnä kysyn siksi, että joskus ensimmäinen lapsi saa alussa asiat vähän sekaisin ja tunteet heittelee varsinkin naisilla aika rajusti. Ikävä kyllä omassa lähipiirissä olen seurannut kolmea eri tapausta, jossa erottiin kun lapsi oli pieni ja jatkettiin elämää uuden parin kanssa ja jokaisessa suhde päättyi alle 2vuodessa, koska se arki ikävä kyllä seurasi myös sinne uuteen suhteeseen ja tällä kertaa jaloissa olikin enemmäbn lapsia ja katkeria exiä.

Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti löydät onnen johtaa se tie sitten minne hyvänsä. Toivottavasti myös kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Sain äsken yhdeltä hyvältä naispuoliselta ystävältä puhelun, jossa hän selitti tämänhetkistä elämäntilannettaan. Vuoden verran oltiin työkavereita ja siinä ajassa meistä tuli hyvät ystävät. Yleensä hän on aina rientänyt halaamaan nähdessään minut, mutta eilen pesispelissä ei käynyt niin kun kävin häntä moikkaamassa (molemmat oltiin siellä työkeikalla) Sen jälkeen kun hän erosi miehestään maaliskuussa, hänestä on tullut mua kohtaan etäinen. Nyt aamulla hän sitten soitti mulle ja selitti kuinka avioeronsa jälkeen hän päätti ottaa etäisyyttä kaikkiin miespuolisiin ystäviin. Minä siis mukaan lukien. Sanoi ettei tämä johtunut minusta, "olet hyvä tyyppi, arvostan ja kunnioitan sinua" jne.

Vähän on nyt kaksijakoiset fiilikset. Pitäisikö mun pitää tämä ihminen mun elämässä vai unohtaa hänet ja jatkaa matkaa eteenpäin.
 

Jesus Shaves

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dorados de Sinaloa
Sain äsken yhdeltä hyvältä naispuoliselta ystävältä puhelun, jossa hän selitti tämänhetkistä elämäntilannettaan. Vuoden verran oltiin työkavereita ja siinä ajassa meistä tuli hyvät ystävät. Yleensä hän on aina rientänyt halaamaan nähdessään minut, mutta eilen pesispelissä ei käynyt niin kun kävin häntä moikkaamassa (molemmat oltiin siellä työkeikalla) Sen jälkeen kun hän erosi miehestään maaliskuussa, hänestä on tullut mua kohtaan etäinen. Nyt aamulla hän sitten soitti mulle ja selitti kuinka avioeronsa jälkeen hän päätti ottaa etäisyyttä kaikkiin miespuolisiin ystäviin. Minä siis mukaan lukien. Sanoi ettei tämä johtunut minusta, "olet hyvä tyyppi, arvostan ja kunnioitan sinua" jne.

Vähän on nyt kaksijakoiset fiilikset. Pitäisikö mun pitää tämä ihminen mun elämässä vai unohtaa hänet ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Eiköhän tuossa pitäisi kunnioittaa sitä, että hän kertoi sinulle tilanteen taustat eikä jättänyt sinua ystävänä roikkumaan epätietoisuuden varaan. Anna aikaa ystävällesi selvittää päänsä - eiköhän ystävyys palaa jos se on palatakseen.

Et sinä minusta tuossa voi paljon muuta tehdä kuin antaa aikaa - tai toki voit päättää yksipuolisesti, että et halua olla ko. ihmisen kanssa enää tekemisissä. Sitten voi toki miettiä sitä, että kumpaa ystävää itse arvostaisit mikäli itse on samassa tilanteessa joskus.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Eiköhän tuossa pitäisi kunnioittaa sitä, että hän kertoi sinulle tilanteen taustat eikä jättänyt sinua ystävänä roikkumaan epätietoisuuden varaan. Anna aikaa ystävällesi selvittää päänsä - eiköhän ystävyys palaa jos se on palatakseen.

Et sinä minusta tuossa voi paljon muuta tehdä kuin antaa aikaa - tai toki voit päättää yksipuolisesti, että et halua olla ko. ihmisen kanssa enää tekemisissä. Sitten voi toki miettiä sitä, että kumpaa ystävää itse arvostaisit mikäli itse on samassa tilanteessa joskus.

Hyvä pointti. Pitää antaa ajan kulua, ja katsotaan mitä tapahtuu.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tässä ketjussa huudellaan onnellisuuden perään toistuvasti. Mitä persettiä nyt taas. Meidän onnellisuutta rajoittaa jatkoajassa roikkuminen harvinaisia poikkeuksia poislukien enemmän kuin parisuhde.

Jos kokee pitkään jatkunutta onnellisuusvajetta, tai mitä shittiä se nyt onkaan, niin kannattaa ennen parisuhteen syyttämistä inventoida elämäänsä.
-onko ajankäytöksi realisoituvia kaverisuhteita?
-käytänko liikaa alkoholia (käsi sydämelle)? Voisinko kokeilla täysraittiutta vaikka 3kk?
-millaista, miksi ja kenen kanssa liikuntaa harrastan? Onko määrä sopiva?

En vähättele tällä viestillä kenenkään vaikeuksia. Usein on niin, että juuri hahmoton "mörkö" on se kaikkein vaikein vadtustaja ja parisuhde on kätevä selitys, uskottavakin kun eroja tapahtuu niin paljon, sille kärsimykselle jota me koemme.

Jatkuva onnellisuuden metsästäminen on hölmöläisten hommaa. Siinä kun raja siirtyy aina karkuun.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Hyvä pointti. Pitää antaa ajan kulua, ja katsotaan mitä tapahtuu.

Eroaminen on aina raskasta, vaikka se olisi tavallaan helpotuskin. Siinä vain niin moni asia muuttuu eli juurikin annat nyt vain asian olla. Soita itse jossain kohtaa ja kysele jotain kuulumisia.

Aikoinaan naispuolinen pomoni oli kuukauden sairauslomalla avioeron takia. Taisi olla ihan oikea syy eikä mikään muu lomailu.
 

Jeffrey

Jäsen
Vähän on nyt kaksijakoiset fiilikset. Pitäisikö mun pitää tämä ihminen mun elämässä vai unohtaa hänet ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Kuullostaa kivalta, että hän ei jättänyt sinua sen enempää roikkumaan. Tosin ehkä olisi voinut jo aikaisemmin asian ilmaista.

Itse toimisin niin, että tekisin hänelle selväksi sen, että hänestä pidän mutta arvostan hänen ratkaisuaan ja tapaa toimia. Anna hänelle tilaa, joskin pyri unohtamaan samalla. Tee kuitenkin painostamatta selväksi, että olet mahdollisesti tulevaisuudessa valmis häntä tapaamaan jos niikseen tulee.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
...Sen jälkeen kun hän erosi miehestään maaliskuussa, hänestä on tullut mua kohtaan etäinen. Nyt aamulla hän sitten soitti mulle ja selitti kuinka avioeronsa jälkeen hän päätti ottaa etäisyyttä kaikkiin miespuolisiin ystäviin. Minä siis mukaan lukien. Sanoi ettei tämä johtunut minusta, "olet hyvä tyyppi, arvostan ja kunnioitan sinua" jne.

Vähän on nyt kaksijakoiset fiilikset. Pitäisikö mun pitää tämä ihminen mun elämässä vai unohtaa hänet ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Niin tuota, onko tässä nyt joku naisen logiikka taas taustalla, koska eikös ne ystävät juuri ole kultaakin kalliimpia eron hetkellä, kun voi puhua tunteistaan jne...ainakin oman kokemukseni perusteella. Joten pelkäsikö hän retkahtavansa johonkin romanttiseen miespuoleisten ystävien kanssa, vai mikä järki tuossa etäisyyden ottamisessa ylipäätään on?

Tokihan ystävyydessäkin tietysti tulee hetkiä, kun pitää ymmärtää toista ja toisen eri tilanteita, tai muuten ystävyys ei yleensä jatku, mutta kuten yllä mainittua, selitys on jotenkin vähän erikoinen minusta.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Niin tuota, onko tässä nyt joku naisen logiikka taas taustalla, koska eikös ne ystävät juuri ole kultaakin kalliimpia eron hetkellä, kun voi puhua tunteistaan jne...ainakin oman kokemukseni perusteella. Joten pelkäsikö hän retkahtavansa johonkin romanttiseen miespuoleisten ystävien kanssa, vai mikä järki tuossa etäisyyden ottamisessa ylipäätään on?

Tokihan ystävyydessäkin tietysti tulee hetkiä, kun pitää ymmärtää toista ja toisen eri tilanteita, tai muuten ystävyys ei yleensä jatku, mutta kuten yllä mainittua, selitys on jotenkin vähän erikoinen minusta.

Ehkä hänestä on ollut turvallista halailla näitä ystäviään, kun on ollut ns. turvallisesti varattu. Ehkä hän pelkää, että joku näistä ystävistä retkahtaa häneen. Ei tuossa oikein muuten järkeä ole.
 

Jeffrey

Jäsen
Ehkä hänestä on ollut turvallista halailla näitä ystäviään, kun on ollut ns. turvallisesti varattu. Ehkä hän pelkää, että joku näistä ystävistä retkahtaa häneen. Ei tuossa oikein muuten järkeä ole.

Keittiöpsykologina sanoisin naisen nyt vain olevan särkynyt ex-miehensä toiminnasta ja hän ei koe mielekkääksi miehen lähellä olemista koska kohdistaa osan särystään miehiin yleisesti. En usko, että tässä sen kummempaa.

Tosin itse en edes haluaisi olla lohduttaja, koska lohduttaja on lähestulkoon aina se laastari joka heitetään pois kun haavat ovat parantuneet.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
Miten kannattaisi lähestyä tilannetta kun olen ollut nyt reilu puoli vuotta yhdessä naiseni kanssa. Meillä menee kaikinpuolin hyvin eikä mitään ongelmia.

Naisella on 2 lasta. 11 ja 16 vuotiaat lapset ja 11 vuotias lapsi on todella mustasukkainen minusta ja lähes aina kun olemme samassa talossa naisen kanssa tämä lapsi alkaa riehua ja käyttäytyä todella törkeästi. Änkee meidän väliin ja joskus tekee itsestään Pikkulapsen äitinsä silmissä.

Olemme tehneet selväksi lapselle että minä kuulun naisen elämään ja nainen minun elämään ja lapsi ei ole se henkilö joka määrittelee paljonko ja kuinka usein me vietämme aikaa yhdessä.

Lapsella on isä joka ei paljoa vietä aikaa lapsiensa kanssa jotenka miehen mallia lapsi ei varsinaisesti ole koskaan oppinut.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Miten kannattaisi lähestyä tilannetta kun olen ollut nyt reilu puoli vuotta yhdessä naiseni kanssa. Meillä menee kaikinpuolin hyvin eikä mitään ongelmia.

Naisella on 2 lasta. 11 ja 16 vuotiaat lapset ja 11 vuotias lapsi on todella mustasukkainen minusta ja lähes aina kun olemme samassa talossa naisen kanssa tämä lapsi alkaa riehua ja käyttäytyä todella törkeästi. Änkee meidän väliin ja joskus tekee itsestään Pikkulapsen äitinsä silmissä.

Olemme tehneet selväksi lapselle että minä kuulun naisen elämään ja nainen minun elämään ja lapsi ei ole se henkilö joka määrittelee paljonko ja kuinka usein me vietämme aikaa yhdessä.

Lapsella on isä joka ei paljoa vietä aikaa lapsiensa kanssa jotenka miehen mallia lapsi ei varsinaisesti ole koskaan oppinut.

Sä olet ollut puoli vuotta ja lapsi ykstoista vuotta. Aikaa ja ymmärrystä ja anna lapsen omalla painolla tottua ajatukseen. Äläkä vaan mene äidin ja lapsen välien väliin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös