Ihmiset ihastuvat parisuhteen aikana usein muihinkin kuin puolisoonsa, mutta miksi pitää alkaa kertoa ihastukselle tunteistaan, jos ei halua salaseikkailua.
Yhtä hyvin voi kysyä, miksi ihmiset syövät liikaa ja lihovat, ajautuvat alkoholismiin tai jumittuvat työttömiksi jouduttuaan passiivisuuteen.
Likikään kaikki ammattiauttajilta apua hakevat eivät ole tyhmiä. He tietävät, mitä kannattaisi tehdä, jotta elämä järjestyisi ja jotta voisi kantaa vastuunsa. Sen sijaan he eivät tiedä, miten sen pystyy tekemään. Tahtoon vetoaminen on sumutusta, koska tahtoa ei vaikuta olevan. On vain tahdon tunne, jonka ihmiset sekoittavat kykyyn hallita toimintaa ja jolla ihmiset näennäisselittävät milloin mitäkin. Jos erilaiset monimutkaiset ongelmat voisi ratkaista tahdolla, maailma olisi merkittävästi nykyistä rationaalisempi ja harmittomampi paikka.
Suurin osa meistä löytää jossain elämänsä vaiheessa itsensä tilanteesta, jossa järki ja tunteet menevät ristiin. Aikaisemmin pettämisen kiivaasti tuominnut saattaa elämänkriisissään yhtäkkiä pettää.
Parisuhdekuvioissa toimintaa ohjaavat erilaiset tarpeet. Yhteen suuntaan vetävät rutiinin ylläpitämät tuttuus ja toistuvuus, jotka ovat merkittäviä perusturvallisuuden lähteitä. Toiseen suuntaan ohjaavat (seksuaali)vietti ja jännityksen halu. Mistäpä keski-ikäinen tai keski-iän kynnyksellä oleva ihminen voi saada elämäänsä yhtä suurta huumaa ja tarkoitusta kuin polttavasta ihastuksesta? Kolmantena vaikuttaa vastuu puolisosta ja lapsista. Neljäntenä vaikuttavat eroon liittyvät käytännön asiat kuten talous.
Parisuhdeasioita koskee korostuneesti sanonta "kun merellä on hätä, maalla ollaan viisaita". Ulkopuoliset ovat niissä suuria asiantuntijoita, koska heidän ei tarvitse välittää tunteista. He katsovat tilannetta ulkoapäin tunnustamatta ihmisen irrationaalisuutta, tahdon puuttumista ja tunteiden todellisuutta ja määräävyyttä kokijalle.
Kannattaako vaihtaa?
-Joskus vaihtamalla paranee.
-Joskus vaihtamalla paranee, mutta käytännön seuraukset sekä itselle että ulkopuolisille ovat niin kielteisiä, ettei kannata vaihtaa.
-Aina vaihtamalla ei parane, koska parisuhdeammattilaistenkin mukaan erossa on usein kysymys henkilökohtaisesta kriisistä, joka pitäisi ratkaista omana kysymyksenään eikä paeta sitä uuteen ihastukseen. Uusi ihastus ei ratkaise kriisiä vaan pidentää sitä.
Seksuaalisen kiihkon ja symbioottisen yhteenkuuluvuuden nimiin on turha vannoa. Ihastuessa ne ovat huumetta, joka houkuttelee ihmisen uskomaan euforian kantavuuteen. Jokaisessa kiihkeässä ihastuksessa ihminen aluksi kuvittelee, että tämä on jotain aivan uutta, poikkeavaa ja ainutlaatuista, joka kertoo suuresta totuudesta. Vuosien kuluessa suomut kuitenkin tipahtavat silmiltä.
Tutkimusten mukaan erityisesti nuoret tuomitsevat pettämisen ankarammin kuin koskaan. Samaan aikaan nuoret kuitenkin pettävät aikaisempaa enemmän. Nykymaailma ei ohjaa ihmistä tunnustamaan irrationaalisuuttaan. Sen sijaan se opettaa ihmiset ajattelemaan, että tahtoon vetoamalla ja ihanteita vaalimalla asioita voi hallita.
@MarkoPalo lle suosittelen käytännön kysymysten pohtimista. Mitä ihastukselle periksi antaminen merkitsee itselle ja muille
arjen tasolla? Millaisia ovat seuraukset kymmenen vuoden aikavälillä? Mitä takeita on siitä, että uuden matkaan lähteminen muuttaa elämän perustan onnellisemmaksi? Kannattaa käydä vaikka Vauvassa lukemassa, mitä tarkoittaa, kun perhe hajotetaan. Lasten kanssa asiat kiertyvät tavattoman mutkikkaaksi vyyhdiksi, josssa ilo ja onni eivät kukoista.
