Minulla vaimoni perusteli omaa hölmöilyään sillä, että hän oli loogisesti kutonut itselleen valheiden verkon missä oli elämän eri osa-alueet lokeroitu erilaisiin kupliin. Duunia painettiin yhdessä kuplassa ja perhe-arkea toisessa kuplassa. Sitten oli tämä ’ulkopuolinen suhde’ -kupla, mikä oli samalla lailla muusta elämästä täysin irrallinen kupla mihin saattoi kätevästi paeta muiden kuplien ristiriitoja (työstressi, asuntolaina -> pakko käydä duunissa, murjottava ja kiukutteleva teini-ikäinen, mies roikkui iltaisin jatkoajassa kirjoittamassa kaikkea pas...) ja samalla tavoin kuin saippuakuplat niin nämä eivät sekoittuneet toisiinsa vaan kätevästi duunimatkalla pystyi hyppäämään kuplasta toiseen ja sitten kotiin palatessa takaisin yhteen kuplaan.
Kuplien aihiot syntyivät jo 20 vuotta sitten minun ollessa armeijassa, jolloin tämä nainen oli päässyt valitsemaan sen kuplan jossa näki voittaja-arvan tulevaisuuden (\o/) ja se toinen kuplista pääsi leijumaan kymmeneksi vuotta kauemmaksi ja sitten, kiitos somen kehittymisen, toinen kupla olikin taas tarjottimella kun teki itseään tykö ja kun oma mies (c’est mua) oli räyhännyt jostain jonninjoutavasta asiasta, niin mikäs siinä vanhalle ihastukselle avautuessa... Eli nämä voi lähteä ihan älyttömyyksistä liikkeelle.
No nämä kuplat kyllä tiedetään. Alkuun voi olla kiva juosta kuin lapsi pihalla saippuakuplien perässä, mutta kun ensimmäinen poksahtaa, niin loput menee perässä aika nopeasti.
Siinähän kävi niin, että tämä ”ihana oma pikku seikkailu” kupla vaikutti meidän kuplaan ja kyllä sen vaistosi ettei kaikki ole ok. Ja pakko sanoa, eihän siinä ole arkisella puolisolla ole mitenkään sellaisia pelikortteja kädessä, että voisi vastata reilulla pelillä siihen mitä jännittävä ulkopuolinen voi siinä hetkessä sanoa ja tarjota. Valheista ei puolisoni jäänyt kiinni (kerran oli kuulemma viidestä minuutista ollut rysän päältä jääminen kiinni), mutta eräänä iltana iltateetä laittaessa puhelimen näytön viestin esikatselu avasi lopulta koko kuvion ja siinä Baron haki vauhtia terapiaa myöten.
Puoliso sanoi jälkeenpäin olisi halunnut koko kuvion paljastuvan jo paljon aikaisemmin, mutta kertominen oli mahdotonta ja oli jäänyt riippuvaiseksi saamastaan huomiosta ja perhosista vatsassa samalla tavalla kuin aineidenkäyttäjä joutuu tykittämään koko ajan vahvempaa kamaa, että saa ”kicksit”. Kiinnijääminen oli lopulta valtava helpotus ja oli toivonut, että olisin tonkinut puhelimen auki aikaisemmin.
Ja nyt neljä vuotta myöhemmin. Tässä ollaan ja tavallaan toivutaan vieläkin. Kuplat ovat rikkoutuneet ja puolisoni joutui aikanaan vieläkin jatkuvalle mielialalääkitykselle että pystyy elämään itsensä kanssa, koska häpeä, pettymys itseensä ja masennus veivät hänet aika alas. Siis todella alas. Viime kädessä minusta tuli se tukijalka joka piti toista pystyssä.
Joten mitä tulee kolmiodraamoihln, valtakunnan medioihin päättäviin perhesurmiin, itsemurhiin autolla ja muuhun mikä seuraa tällaista paskaa, niin en osaa enää edes kiinnostua. Ne tunteet ja tarinat mitä siellä taustalla voivat olla todella raskasta kamaa. Ennalta ei voi mitenkään tietää kuinka pahasti toista voi satuttaa ja miten toinen siihen reagoi.
Eli tehkää ihmiset rehellisiä ratkaisuja, älkääkä valehdelko. Edes itsellenne.
