Naisasiat

[Drewiske]

Ne kyllä voi käsittää millaista tapailua on se että nähdään kerran kuukaudessa?
Eihän siinä opi tuntemaan mitenkään toista.

Itse reilu kuukausi sitten aloin tapailemaan naista joka ei ole kymmeneen vuoteen seurustellut ja kertoi olevansa aikalailla sitoutumiskammoinen. Nyt olemme noin pari yötä per viikko yhdessä. Pakkaa sekoittaa mun yhteishuoltajuus ja mimmin vuorotyöt. Toistaiseksi näin on toiminut vaikka mieli tekisi nähdä paljon enemmänkin.

Kyseenalaistin ihan samalla tavalla tuon näkemistahdin, suostun tähän nyt lähinnä
alkuun ja katson jos tuo haluaa alkaa näkemään useamminkin. Jos ei niin sitten se on tietysti selvä peli.

 

[Saxon-747]

Noniin. Satuin törmäämään erääseen kivannäköiseen naiseen, sovimme treffit, ne eskaloituivat parin yön vierailuksi kyseisen naisen kämpille. Näiden parin päivän aikana sattui kaikenlaista ja selkeää ihastumista tapahtui molemmin puolin. Kliseisesti todettuna löysimme hyvinkin syvän yhteyden näiden kahden päivän aikana.

Mutta. Tämä nainen ilmeisen vahvasti sitoutumiskammoinen henkilö, joka ei ole ikinä seurustellut. Ei kuulema oikein itsekään tiedä mistä kammo johtuu, mutta ilmeisesti perheen sisäisissä suhteissa ja veljen kanssa on käynyt jotain ikäviä asioita, heillä ollut jo pitkään välirikko. Ylipäätään tuntuu olevan vähän ns. rakkauskyynikko, joka ei oikein luota suhteiden kestävyyteen yms.

Nyt hänen mielestään sopiva tapailutahti olisi noin kerran kuukauteen, mikä tuntuu itsestäni varsin hurjalta, mutta ainakin alkuun voin vielä tuohon joustaa jos ja kun asia on hänelle oikeasti kynnyskysymys. Pidemmän päälle en tietenkään ala tuommoista katselemaan.

Normaalisti tällaiset naiset lähtisivät heti vaihtoon, mutta tämä kyseinen yksilö teki allekirjoittaneeseen noiden parin päivän aikana sellaisen vaikutuksen, että ainakin vähän pidemmälle on tämä kortti katsottava. Ns. High risk - high reward tyyppinen ratkaisu.

Pitkähkön johdannon päätteeksi haluaisin tiedustella sellaisten palstaveljien/sisarten kokemuksia, jotka ovat olleet tekemisissä tämänkaltaisten ihmisten/asioiden kanssa.

Kiitos jo etukäteen.

Vaikuttaa enemmänki siltä että naisesta oli ihan kivaa ja jos ei parempaa löydy niin vois nähdä vaikka kerran kuussa...

Jos nimittäin molemminpuoleista ihastusta on niin eihän mikään estä alussa tapailua... kaikki asiat kyllä saa sumplittua siten että yhteistä aikaa löytyy.

 

[Murskaaja]

Pitkähkön johdannon päätteeksi haluaisin tiedustella sellaisten palstaveljien/sisarten kokemuksia, jotka ovat olleet tekemisissä tämänkaltaisten ihmisten/asioiden kanssa.

Kiitos jo etukäteen.

Itse en lähtisi mukaan mihinkään ihmeellisiin sääntöihin tai peleihin. Mihin tämä ”kerran kuukaudessa” perustuu? Mitä kiinnostumista se sellainen on, että heti halutaan rajoittaa sitä yhteistä aikaa?

Oma kokemus muutaman vuoden takaa oli hieman vastaava, tyttö ehdotti että alettaisiin tutustua lähinnä kaveriporukassa ja että ei juuri tavattaisi kahdestaan. Jonkinasteinen sitoutumisen pelko hänelläkin.

Vastasin, että ei tule mittään ja päätin unohtaa koko asian. Näin tyttöä seuraavien kuukausien aikana vain muutaman kerran satunnaisissa tilanteissa yhteisten kaverien kautta, mutta en muuten pitänyt mitään yhteyttä. Kunnes sitten eräänä jouluisena iltana sain ”the viestin”, eikä mitään rajoituksia enää ollutkaan, ja olemme tänäkin päivänä onnellisesti yhdessä.

Jos toinen osapuoli ei selvästikään ole valmis mihinkään pysyvään, niin en tiedä kannattaako jäädä roikkumaan noin epätasapainoiseen tilanteeseen, missä kaikki avaimet ovat aivan muissa käsissä, kuin omissasi.

 

[pernaveikko]

Kyseenalaistin ihan samalla tavalla tuon näkemistahdin, suostun tähän nyt lähinnä
alkuun ja katson jos tuo haluaa alkaa näkemään useamminkin. Jos ei niin sitten se on tietysti selvä peli.

Eihän siitä mitään tule, jos päättämällä päättää jonkun tapaamismäärän. Omassa tilanteessani emme voi nähdä kuin 0-1 kertaa viikossa olosuhteiden pakosta. Se menee nyt näin eikä muu ole tällä hetkellä mahdollista ja tuskin onkaan ihan lähitulevaisuudessa.

Kerran kuukaudessa on muutenkin tolkuttoman vähän ja jos se tosiaan on keinotekoinen määrä muutenkin, niin jotain on todella pahasti pielessä.

 

[ISH]

Itse kun aikoinaan tapasin vaimoni ja tyttäreni äidin niin tapasimme sunnuntaina ja jo keskiviikkona menin hänen asuntoonsa omilla avaimilla hänen ollessa iltavuorossa ja se oli menoa saman tien. Alle 8 kk ensitapaamisesta olikin jo raskaustesti positiivinen ja ennen kuin vuosi oli täynnä, olimme ostaneet omakotitalon ja menneet naimisiin.

Eli kyllä sen tietää kun kolahtaa molemmilla oikein kunnolla, tai ainakin meille kävin niin onnekkaasti. Ei kyllä pää kestäisi mitään tapaamissääntöjä ja aikatauluja. Enkä jaksaisi pohdiskella yksin kotona että tuleeko tästä joskus jotain.

 

[Iisoppi]

Pitkähkön johdannon päätteeksi haluaisin tiedustella sellaisten palstaveljien/sisarten kokemuksia, jotka ovat olleet tekemisissä tämänkaltaisten ihmisten/asioiden kanssa.

Sanoisin että jos todella tykkäät tästä naisesta niin kannattaa yrittää vähän aikaa tapailua jos hän vaikka alkaa luottaa sinuun ja myös itseensä. Mutta kerran kuukaudessa on kyllä todella hidas tahti. Mutta on todella vaikeaa arvioida kuinka käy.

Itse olin sitoutumikammoinen ja nyt asun avoliitossa. Viidentoista vanhana aloin seurustella kun kyliltä löytyi kiinnostunut poika. Kai se oli vähän sellaista että kun ne muutkin seukkaa niin se kuuluu asiaan. Eikä se nyt niin vakavaa ollut, satunnaista tapailua ja haparoivaa seksiä.

Kun olin kuudentoista jouduin raiskauksen uhriksi. Sen jälkeen pistin poikien kanssa vehtaamisen jäihin ja koitin toipua. Parikymppisenä tapasin aivan upean miehen ja koin olevani taas valmis seurustelemaan. Mies osoittautui mustasukkaiseksi, väkivaltaiseksi ja ainakin omien kertomustensa perusteella pettäjäksi. Ja sen jälkeen meni aikalailla kiinnostus seurusteluun. Jotkut pitivät jopa lesbona kun seurustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa kiinnostanut. Mutta vielä vähemmän saman sukupuolen kanssa

Vähän päälle kolmikymppisenä tapasin bileissä veljeni kaverin jonka olin tuntunut lapsesta saakka. Päädyttiin samaan petiin illan päätteeksi. Pari päivää mietittynä päätin kokeilla seurustelua. Yhtäkkiä se olikin helppoa, tunsin että hän on kiltti ja luotettava ja rakastuin. Mutta suhde ei kestänyt. Me ei vaan osattu olla arjessa keskenämme. Liian erilaisia oltiin. Kavereita ollaan edelleen.

Ajattelin taas etten osaa olla toisen kanssa. Em. mainittu suhde toimi koska olin tuntunut miehen melkein koko ikäni ja luotin häneen. Parin vuoden päästä yksi yhden illan pano ei jättänyt rauhaan. Tapailtiin kerran viikossa, joskus harvemmin ja loppujen lopuksi se hiipui pois. Kunnes tavattiin sattumalta kaupungilla ja päätettiin kokeilla uudelleen koska emme koskaan oikein eronneet koska emme ehkä koskaan kunnolla edes aloittaneet seurustelua. Vähitellen luottamus ja kiintymys kasvoi ja toisen kanssa halusi jakaa entistä enemmän. Tällä kertaa onnistuttiin ja nyt asutaan yhdessä.

Eli tällä sepistuksella halusin sanoa että ihminen saattaa toipua huonoista kokemuksistaan. Ja onnistua rakentamaan toimivan suhteen. Se voi vaatia vastapuolelta aikaa ja kärsivällisyyttä. Luottamus rakentuu vähitellen ja kiintymys kasvaa. Ja aina ei voi onnistua. Tsemppiä!

 

[steepler]

Normaalisti tällaiset naiset lähtisivät heti vaihtoon, mutta tämä kyseinen yksilö teki allekirjoittaneeseen noiden parin päivän aikana sellaisen vaikutuksen, että ainakin vähän pidemmälle on tämä kortti katsottava. Ns. High risk - high reward tyyppinen ratkaisu.

Toisaalta mikä riski siinä sitten on, voi kai sitä tavata sitten silloin kun naisella sopii, eihän siinä mitään menetäkään.

Toisaala aika erikoinen joku kuukauden varoaika, onko siihen joku erityinen syy sitten olemassa? Sitoutumiseenhan se ei sillä tavalla liitty että ihan yhtä hyvin sitä voi olla sitoutumatta ja tapailla useammin tai olla sitoutuneessa suhteessa ja tavata kerran kuussa, joku muu vitsi siinä kaiketi on.

 

[Temptation]

Omaankin korvaan kuulostaa kyllä siltä, että naisella vaan on jotain muutakin vireillä ja tässä sitten vähän arvotaan kumpi olisi parempi.

Mutta kuten sanottua, eihän siinä mitään menetä kunhan ei vaan itse laske kaikkea juuri tämän naisen varalle. Sen ku elelee normaalia sinkkuelämää ja tilaisuuden koittaessa tapailee myös muita naisia - löytäen ehkä paremmankin? Kuukauden päästä voi tosin tilanne olla se, että olet löytänyt jonkun toisen kiinnostavan naisen ja sitten tämä sitoutumiskammoinen yhtäkkiä lämpee niin onkin kahden naisen pulma. Itsellä on ainakin järjestäen mennyt niin, että ensin ei ole naisia lähimaillakaan ja sitten kun löytyy yksi hyvä, tulee piakkoin toinen tai peräti kolmaskin samanaikaisesti. Ne on kimurantteja tilanteita mielenterveydelle :D

 

[Undrafted]

Se tilanne kun aika naisen kanssa on parasta aikaa elämässäsi mutta nainen pitkälti päättää kuinka usein tapaatte. Nauttiako yhteisistä hetkistä toivoen että joskus ( lähitulevaisuudessa ) tilanne muuttuu parempaan vai lopettaa homma kokonaan menettäen ne vähätkin mahtavat hetket? Lopulta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja swot-analyysinsä.

 

[Prof. Puck]

En tiedä... hiukan liioitellen sanoisin että siinä vaiheessa kun pitää suhteen alkuvaiheessa alkaa kyselemään toisen osapuolen kiinnostusta, niin homma on lopputaputusta vaille valmis, tai ainakin pitäisi olla! Ja ennenkuin ketju täyttyy vastakkaisista kommenteista, niin lisään että tämä on toki vain oma mielipiteeni, jonka perustan siihen, että jos en näkisi naisesta ns. kilometrin päähän aitoa kiinnostusta minua kohtaan ja todellista vaivannäköä ja halua järjestää aikaa yhteiselle ajalle, niin kävelisin suhteesta pois ennenkuin se olisi edes varsinaisesti alkanut! Lyhyesti sanottuna en oikein usko ”tosirakkautta” metsästäessä hitaisiin lämpenemisiniin.

En toki tuomitse suhteita joissa ollaan vaikka syvällä sisimmässsään tavallaan tietäisikin, ettei tämä ole se oikea. Kyllä minunkin matkan varrella on sattunut muutama ” friends with benefits” suhde, mutta pointtina noissa on ollutkin, että molemmat ovat tietäneet alusta alkaen mikä on pelin henki.

Tähän liittyy toki myös se näkökulma, että välittäisin myös kaikin tavoin suhteita, jossa minun pitäisi yksin olla suhteen aikuinen, terapeutti tms! Siksi olen aina viheltänyt pelin poikki välittömästi jos olen havainnut naisessa ns. valuvikoja tai muita suurempia matkan varrella kerättyjä kolhuja! Kukaan ( kaikkein vähiten allekirjoittanut) ei tietenkään ole täydellinen, mutta kyllä suhteen olisi hyvä rakentua edes jossain määrin tasaveroiseen lähtöasetelmaan.

Varmasti monilla on päinvastaiset kokemukset ja hyvä niin, mutta näen myös valitettavan paljon sellaisia pareja yhdessä, jotka ovat päätyneet yhteen ja pysyvät suhteessa ns. järkiperustein tai lähinnä siksi kun ”parempaakaan” ei ole saatavilla. Näitä pariskuntia on valitettavasti ihan tuttavapiirissänikin monia. Lapset tietenkin pitävät monia yhdessä, mutta ilmiselvästi monissa tapauksissa myös se, ettei osata tai haluta olla yksin.

Henkilökohtaisesti en tuollaiseen edes kykenisi, enkä missään tapauksessa haluaisi leikkiä kenenkään tunteilla! Jos nainen ei iske heti alussa kuin miljoona volttia ja jos en näe hänessä samoja fiiliksiä minua kohtaan, niin ei siitä minulle pidempää suhdetta voisi mitenkään rakentua. Ehkä olen tältä osin pysyvästi naiivi, mutta näillä mennään!

 

[MR8]

Itse kun aikoinaan tapasin vaimoni ja tyttäreni äidin niin tapasimme sunnuntaina ja jo keskiviikkona menin hänen asuntoonsa omilla avaimilla hänen ollessa iltavuorossa ja se oli menoa saman tien. Alle 8 kk ensitapaamisesta olikin jo raskaustesti positiivinen ja ennen kuin vuosi oli täynnä, olimme ostaneet omakotitalon ja menneet naimisiin.

No tämä on kyllä aika poikkeuksellinen etenemistapa eikä se todellakaan sovi kaikille. Skidi alle vuoden tuntemisen jälkeen? Sanoisin että hulluutta. Mutta mikäpä minä olen muita neuvomaan, jos tuntuu hyvältä niin tuntuu hyvältä. Hurjaa silti.

 

[Pulle Nah]

... Sanoisin että hulluutta. Mutta mikäpä minä olen muita neuvomaan, jos tuntuu hyvältä niin tuntuu hyvältä. Hurjaa silti.

No niin. En itsekään uskonut mihinkään salamarakastumisiin, ennen kuin omalle kohdalle napsahti. Se on vaan käsittämätön tunne, kun kaikki palikat yhtäkkiä vain napsuu paikoilleen. Huumaavaa ja parasta huumetta. Rakkaus.

 

[nummenkallio]

No niin poijjaat, kertokaahan nyt hyviä vinkkejä, miten nainen saadaan häädettyä. Tällaisilla miesvaltaisilla keskustelupalstoilla on varmasti paljon osaamista siitä.

Millä nainen lähtee, kun se ei lähde juomalla? Jos juon, niin se tulee mukaan juoppokuskiksi, eikä valita. Se lähtee juoppokuskiksi pidemmillekin reissuille, esimerkiksi lätkäpeleihin. Hyvä ettei maksa viinojakin.

Monen mielestähän tuossa olisi varmaan ihanteellinen nainen. Mutta en voi sille mitään, ettei nappaa.

Pitääkö panna jotain toista, että tuo suuttuu? Vai suuttuuko sittenkään?

Ja joo, tiedän. @nummenkallio on sika.

 

[Sim_Sam]

Itse olen kolme parisuhdetta/liittoa mennyt pilaamaan viinalla elämäni aikana, joten aika ihmeellinen tapaus tuo nainen on, jos ei viinalla lähde. Olet varmaan liian kiltti humalatilassa. Naiset ei kyllä yleensä tykkää siitä, jos mies käyttäytyy sikamaisesti. Kokeile tosiaan alkuun vetää kunnon kännit ja katoa viikoksi jonnekkin. Elä vastaa puhelimeen yms. Yhdy johonkin horatsuun. Sitten kun palaat kotia, niin sanot suoraan, että ei tämä toimi. Itse kun saavuin reissusta joskus kotia, niin tavarat olikin nätisti pihalle viskattu. Saattaa toimia sullakin.

 

[heavylutaa18]

Tammikuussa tulee 10v täyteen yksin tjs. Yksi pitkä vakava suhde takana. Sen verran paskoi elämän ja pitkäksi aikaa ettei tässä kymmenen vuoden aikana oo tullu vielä minkäänlaista tarvetta luottaa toiseen ihmiseen. Miten te teette sen? Siis te jotka eroatte, hankitte uuden ja sanotte sille ne samat sanat kuin aiemmille. Eikö ne sanat ja teot koskaan menetä merkitystään teidän mielestä? Jatkoajan naisilta haluaisin ainakin kuulla mielipidettä. Rakastin kerran oikeasti, en tule rakastaan uudestaan samalla tavalla, en sanomaan niitä sanoja tai tekemään niitä tekoja. Mitä järkeä?

Toiset menee jo kolmatta avioliittoa oman ikäisistä.

 

[nummenkallio]

Itse olen kolme parisuhdetta mennyt pilaamaan viinalla, joten aika ihmeellinen tapaus tuo nainen on. Olet varmaan liian kiltti humalatilassa. Naiset ei kyllä yleensä tykkää siitä, jos mies käyttäytyy sikamaisesti.

Bingo ehkä tässä. Olen kyllä touhunnut viinan kanssa parisuhteissa paljon, mutta en ole koskaan ollut naisille ilkeä. En vain pysty. Pitkäaikaista avovaimoanikin pystyin pettämään vasta silloin, kun ero oli suunnitteilla ja minulla oli uusi, ja vielä selvin päin.

 

[Sim_Sam]

Bingo ehkä tässä. Olen kyllä touhunnut viinan kanssa parisuhteissa paljon, mutta en ole koskaan ollut naisille ilkeä. En vain pysty. Pitkäaikaista avovaimoanikin pystyin pettämään vasta silloin, kun ero oli suunnitteilla ja minulla oli uusi, ja vielä selvin päin.

Jep. Siinäpä se ratkaisu onkin. Eihän koskaan halua tarkoituksella loukata ketään. Enkä nyt puhu mistään eukon hakkaamisesta. Sanat ovat tekoja loukkaavampia joskus. Ja jos vielä pystyisit sen naisen lähisukulaisen aikaan jotain perseilemään kunnolla, niin varmistat sillä kyllä lähtösi siitä suhteesta ihan varmasti. Itse sanoin vähän rumasti joskus naiselle/sukulaisille humalatilassa ja menetinkin sitten sen upean naisen. Kyllä minua kaduttaa vieläkin, mutta minkäs sille mahtaa.

 

[nummenkallio]

Jep. Siinäpä se ratkaisu onkin. Eihän koskaan halua tarkoituksella loukata ketään. Enkä nyt puhu mistään eukon hakkaamisesta. Sanat ovat tekoja loukkaavampia joskus. Ja jos vielä pystyisit sen naisen lähisukulaisen aikaan jotain perseilemään kunnolla, niin varmistat sillä kyllä lähtösi siitä suhteesta ihan varmasti. Itse sanoin vähän rumasti joskus naiselle/sukulaisille humalatilassa ja menetinkin sitten sen upean naisen. Kyllä minua kaduttaa vieläkin, mutta minkäs sille mahtaa.

No kun en vain pysty olemaan tälle naiselle ilkeä. Olen ilmeisesti sitten liian kiltti. Mutta kun tämä nainen on niin kiva minulle ja kiva tyyppi muutenkin. Tällä naisella on harvinaisen suuri sydän, olen sen hänelle sanonut. Kaverina haluaisin hänet pitää, mutta ymmärrän, jos se ei hänelle käy, ei se kävisi minullekaan samassa tilanteessa. Eikä kysymys ole siitä, että tämä nainen olisi joku surkea luuseri, hän on oikein hyvässä duunissa, hänellä on statusta ja ystäviä, mutta kun ei vain nappaa. Hän on kultakimpale jollekin, muttei minulle.

 

[Sim_Sam]

Tammikuussa tulee 10v täyteen yksin tjs. Yksi pitkä vakava suhde takana. Sen verran paskoi elämän ja pitkäksi aikaa ettei tässä kymmenen vuoden aikana oo tullu vielä minkäänlaista tarvetta luottaa toiseen ihmiseen. Miten te teette sen? Siis te jotka eroatte, hankitte uuden ja sanotte sille ne samat sanat kuin aiemmille. Eikö ne sanat ja teot koskaan menetä merkitystään teidän mielestä? Jatkoajan naisilta haluaisin ainakin kuulla mielipidettä. Rakastin kerran oikeasti, en tule rakastaan uudestaan samalla tavalla, en sanomaan niitä sanoja tai tekemään niitä tekoja. Mitä järkeä?

Toiset menee jo kolmatta avioliittoa oman ikäisistä.

Aika parantaa haavat. Ja eihän sinun tarvitsekkaan unohtaa sitä mennyttä rakkautta. Kyllä se nainenkin sinua ajattelee joskus, kuten sinäkin sitä. Mutta kun menet uuteen suhteeseen, niin se vanha kyllä poistuu hiljattain mielestä. Mutta ei koskaan lopullisesti. Pikkuhiljaa huomaatkin sen uuden suhteen aikana, että minähän rakastan tätä naista. Huomaat uusia piirteitä, johon ihastut enemmän ja enemmän. Ja kuten sanoin, niin muistoja pitääkin olla menneistä suhteista. Mutta se ei estä sinua rakastumaan uudelleen. Tulet sen kyllä huomaamaan. Ihmisen mieli on sellainen. Eikun vaan zemppiä uuden rakkauden etsimiseen.

 

[Malkkinen]

Kaverina haluaisin hänet pitää, mutta ymmärrän, jos se ei hänelle käy, ei se kävisi minullekaan samassa tilanteessa. Eikä kysymys ole siitä, että tämä nainen olisi joku surkea luuseri, hän on oikein hyvässä duunissa, hänellä on statusta ja ystäviä, mutta kun ei vain nappaa. Hän on kultakimpale jollekin, muttei minulle.

Jospa koittaisit vaikka sanoa sille naiselle noi jutut.

 

[nummenkallio]

Jospa koittaisit vaikka sanoa sille naiselle noi jutut.

No kun se käy itkemään ja tappelemaan vastaan. On yritetty.

 

[Malkkinen]

Mutta kun tämä nainen on niin kiva minulle ja kiva tyyppi muutenkin. Tällä naisella on harvinaisen suuri sydän, olen sen hänelle sanonut.

No kun se käy itkemään ja tappelemaan vastaan. On yritetty.

Jotain tässä on nyt mitä en ymmärrä. Jos sua ei kiinnosta niin sit ei kiinnosta ja teet sen sille naiselle selväksi. Siinähän sitten itkee, yleensä näissä jutuissa aina käy niin että jommallekummalle tulee paha mieli

 

[Sim_Sam]

No kun en vain pysty olemaan tälle naiselle ilkeä. Olen ilmeisesti sitten liian kiltti. Mutta kun tämä nainen on niin kiva minulle ja kiva tyyppi muutenkin. Tällä naisella on harvinaisen suuri sydän, olen sen hänelle sanonut. Kaverina haluaisin hänet pitää, mutta ymmärrän, jos se ei hänelle käy, ei se kävisi minullekaan samassa tilanteessa. Eikä kysymys ole siitä, että tämä nainen olisi joku surkea luuseri, hän on oikein hyvässä duunissa, hänellä on statusta ja ystäviä, mutta kun ei vain nappaa. Hän on kultakimpale jollekin, muttei minulle.

Itsekkin olen vähän liian kiltti tapaus. Mutta sen olen huomannut tämän lyhyen elämäni aikana (36v), että joskus pitää olla röyhkeä ja ajatella myös itseään. Tiedän tunteen ja myös sen, että on ikävää tehdä joskus vaikeita päätöksiä. Mutta sinä elät omaa elämääsi, et kenekään toisen. Et sinä voi toista ihmistä rakastaa, jos sinä et oikasti sitä ihmistä rakasta 110%. Itse olen ollut mielestäni hyvissä suhteissa elämäni aikana, mutta sitten ne on vaan päättynyt ikävästi. Mutta jos haluat olla mies ja kaveri jatkossa sen naisen kanssa, niin sano asia suoraan ja selvinpäin. Itsekkin olen kaikkien exieni kanssa hyvissä väleissä nykyisin, vaikka erot onkin ollut tulisia. Kyllä ne naiset ymmärtää, kun rohkeasti selvinpäin kertoo asiansa. Ikävää se on, mutta helpottaa molempia.

 

[nummenkallio]

Jotain tässä on nyt mitä en ymmärrä. Jos sua ei kiinnosta niin sit ei kiinnosta ja teet sen sille naiselle selväksi. Siinähän sitten itkee, yleensä näissä jutuissa aina käy niin että jommallekummalle tulee paha mieli

No näinhän se menee. Mutta kun en haluaisi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, kun toinen on niin kiva. Ilmeisesti se on kuitenkin väistämätöntä.

 

[heavylutaa18]

Aika parantaa haavat. Ja eihän sinun tarvitsekkaan unohtaa sitä mennyttä rakkautta. Kyllä se nainenkin sinua ajattelee joskus, kuten sinäkin sitä. Mutta kun menet uuteen suhteeseen, niin se vanha kyllä poistuu hiljattain mielestä. Mutta ei koskaan lopullisesti. Pikkuhiljaa huomaatkin sen uuden suhteen aikana, että minähän rakastan tätä naista. Huomaat uusia piirteitä, johon ihastut enemmän ja enemmän. Ja kuten sanoin, niin muistoja pitääkin olla menneistä suhteista. Mutta se ei estä sinua rakastumaan uudelleen. Tulet sen kyllä huomaamaan. Ihmisen mieli on sellainen. Eikun vaan zemppiä uuden rakkauden etsimiseen.

Kiitos näistä sanoista. Täytynee nyt koittaa tsempata. Tää puoli elämästä on nyt nähty, yksin ja olut.