Tietysti menet. Eihän se sinun puolelta ole mitään pois, käyt juhlissa ja katsot miten homma etenee. Mikäli ei toimi niin ei toimi, ei ainakaan tarvi selitellä kellekään: tytön sen sijaan ehkä vähän pitää kiemurrella että kukas se äijä oli juhlissa jota ei sittemmin näkynyt. Sitäpaitsi noissa juhlissa on aina hyvät pöperöt ja voit näyttää kotiväelle kuka on uusi herra talossa vetämällä neljä santsilautasta.
Kirjoitellaanpas hieman jonkinlaisesta positiivisesta ongelmasta vaihteeksi. Kolmisen viikkoa sitten tutustuin yhteisten kavereiden kautta synnyinseudullani asuvaan mukavaan neitiin. Sen illan jälkeen ollaan treffattu kaksi kertaa, kerran hänen asuinpaikkakunnallaan ja jälkimmäisen kerran täällä opiskelukaupungissani. Aivan loistavat illat ja päivät ollaankin vietetty yhdessä, selvää on se, että jollain asteella tulee jatkumaan. Asumiskuviot vain hidastavat, kun ei pääse näkemään kuin max kerran viikossa. Itselleni se on pelkästään hyvä asia, nyt kun valmistumisen kynnyksellä olisi mahkut pitää hauskaa vielä tämän kaupungin naisten kanssa.
Mutta. Tämä neiti valmistui jo ja pitää juhlat lähiviikkoina. Nyt hän sitten kysyi, että haluanko tulla sinne juhliin, vai onko se liikaa tässä kohtaa. Aika kahden vaiheilla olen, tekisikö sinne meneminen tästä jutusta liian vakavaa liian nopeasti? Sitä en halua vielä, enhän tiedä edes missä asun neljän kuukauden kuluttua. Toisaalta, jos en mene, niin mitä mahtaa naisen päässä liikkua... Jotenkin tuntuisi, että hän haluasi tosissaan minun muuttavan takaisin kotiseudulle opintojen jälkeen. Se ei mahdottomuus olekaan, potentiaalinen työpaikkakin siellä sijaitsee. Mutta nyt en halua sitoutua mihinkään, hieman epävarmasta tulevaisuudestani johtuen.
En varsinaisesti kysy neuvoa, koska jokainen tilanne on omanlaisensa. Mutta, jos jollain on kokemuksia samankaltaisista jutuista, niin olisi hyvä kuulla, miten olette toimineet ja mihin se johti. Tämä on kyllä mahtava neiti, mutta ehkä pitäisi painaa jarrupoljinta tämän etenemisen kanssa ja jättää menemättä niihin juhliin. Onko kukaan ollut täysin samanlaisessa tilanteessa?
Tietysti sopiva sairastuminen ratkaisisi ongelman aina... Kaikenlaista pöpöä on liikkeellä.
Jo nuorena aikuisena voi elää järkevää elämää myös tällä elämänalueella.
Miksi et menisi? Nehän on vain valmistujaiset. Tavallaan ymmärrän kyllä epävarmuuttasi, mutta kumman odotukset sinua huolettaa; omasi vai neidin?
Tietysti sopiva sairastuminen ratkaisisi ongelman aina... Kaikenlaista pöpöä on liikkeellä.
Nämä nuoren ihmisen kykyjen aliarvioijat minua kummastuttaa. Aivan kuin olisi joku suurikin onnellisuuden kasvupohja pyöriä ympäriinsä panemassa toinen toistaan keskinkertaisempia (ei, keskinkertaisuus ei ole mikään haukkumasana tässä) neitejä. Siitä kollektiivisesta harhasta voi irtisanoutua nuorenakin. Itseasiassa sellainen elämäntapa on omiaan vahingoittamaan itsetuntoa isostikin. Toki omakohtaista kokemusta ei ole. Lähinnä seurailen muiden touhuja sivusta.
Jo nuorena aikuisena voi elää järkevää elämää myös tällä elämänalueella.
Tietysti menet. Eihän se sinun puolelta ole mitään pois, käyt juhlissa ja katsot miten homma etenee. Mikäli ei toimi niin ei toimi, ei ainakaan tarvi selitellä kellekään: tytön sen sijaan ehkä vähän pitää kiemurrella että kukas se äijä oli juhlissa jota ei sittemmin näkynyt. Sitäpaitsi noissa juhlissa on aina hyvät pöperöt ja voit näyttää kotiväelle kuka on uusi herra talossa vetämällä neljä santsilautasta.
Jäämällä pois tuskin ainakaan voitat mitään.
Tuokin kyllä pitää paikkansa. Jäämällä saattaisi jopa jotain hävitä, menemälle sinne voisi jotain saavuttaa. Aika kahden vaiheilla olen, onneksi ehditään vielä juttelemaan asiasta.
Kirjoitellaanpas hieman jonkinlaisesta positiivisesta ongelmasta vaihteeksi. Kolmisen viikkoa sitten tutustuin yhteisten kavereiden kautta synnyinseudullani asuvaan mukavaan neitiin. Sen illan jälkeen ollaan treffattu kaksi kertaa, kerran hänen asuinpaikkakunnallaan ja jälkimmäisen kerran täällä opiskelukaupungissani. Aivan loistavat illat ja päivät ollaankin vietetty yhdessä, selvää on se, että jollain asteella tulee jatkumaan. Asumiskuviot vain hidastavat, kun ei pääse näkemään kuin max kerran viikossa. Itselleni se on pelkästään hyvä asia, nyt kun valmistumisen kynnyksellä olisi mahkut pitää hauskaa vielä tämän kaupungin naisten kanssa.
Mutta. Tämä neiti valmistui jo ja pitää juhlat lähiviikkoina. Nyt hän sitten kysyi, että haluanko tulla sinne juhliin, vai onko se liikaa tässä kohtaa. Aika kahden vaiheilla olen, tekisikö sinne meneminen tästä jutusta liian vakavaa liian nopeasti? Sitä en halua vielä, enhän tiedä edes missä asun neljän kuukauden kuluttua. Toisaalta, jos en mene, niin mitä mahtaa naisen päässä liikkua... Jotenkin tuntuisi, että hän haluasi tosissaan minun muuttavan takaisin kotiseudulle opintojen jälkeen. Se ei mahdottomuus olekaan, potentiaalinen työpaikkakin siellä sijaitsee. Mutta nyt en halua sitoutua mihinkään, hieman epävarmasta tulevaisuudestani johtuen.
Joo, ehdottomasti vaan kunnon kusipäärooli päälle ja näytät naiselle missä mennään, muistaapahan ainakin että on vain nainen.
Oikeastihan tässä ei pitäisi @akke olla mitään ongelmaa. Jos sinut on kutsuttu juhliin ja haluat sinne mennä, mene hyvä mies. Juhliin kutsun saaneena meneminen ei ole kihlausilmoitus, suhteen vakavuutta ja etenemisnopeutta ehtii keskustelemaan muulloinkin.
Yleensäkin elämässä kannattaa olla mahdollisimman paljon niiden ihmisten kanssa joista tietää tykkäävänsä. Jos heitä pitää reservinä ja etsii kaiken aikaa kokemuksia sellaisten ihmisten kanssa joista saattaa tykätä, niin jossain vaiheessa voi olla yksinäinen olo.
Taas kerran lupaava alku muuttui joksikin muuksi. Tapasin jonkin aikaa sitten mukavan ja kauniin leidin täysin toiselta paikkakunnalta, kiinnostuksenkohteet ja huumorintajukin natsasivat hyvin. Mimmikin totesi että hänen puolestaan voitaisiin viettää nyt ilta viinipullon tai parin kera jommankumman luona ja sovittiin että toteutetaan tuo tulevana viikonloppuna minun luonani kun molemmille se töiden ja harrastusten puolesta sopii(kerran aiemmin yritettiin). Nyt parina iltana olen yrittänyt avata keskustelun WA:ssa millä aikataululla leidi on tulossa käymään, mikä on johtanut täyteen radiohiljaisuuteen ja asian välttelyyn. Jotenkin omaan nenään tämä juttu alkaa haisemaan, tuo aiemmankin vastaavan tapaamisen siirto(jonka hän teki) tuli jotenkin oudosti ja selitellen ettei työviikon jälkeen jaksa perjantaina(kuten sovittiin) tavatakaan ja kysymykseeni kävisikö sitten lauantai, en saanut mitään reaktiota.
Olet haistanut ihan oikein. Haisee kovasti siltä, että naista ei juttu nappaa oikeasti. Arvaan, että siellä on joku toinenkin "viini-illan" viettäjä kanditaatti neidillä kierroksessa.
Sitten se tärkein. Älä hyvä mies ala tuohon vonkaukseen. Jos nainen peruu sovitun tapaamisen hän ehdottaa uutta jos kiinnostaa. Älä nöyryytä itseäsi alkamalla kyseleen uutta päivää tapaamiselle. Voin kertoa, että naiset keksivät tuomiopäivään asti tekosyitä miksi tapaaminen ei sovi.
Olet haistanut ihan oikein. Haisee kovasti siltä, että naista ei juttu nappaa oikeasti. Arvaan, että siellä on joku toinenkin "viini-illan" viettäjä kanditaatti neidillä kierroksessa.
Sitten se tärkein. Älä hyvä mies ala tuohon vonkaukseen. Jos nainen peruu sovitun tapaamisen hän ehdottaa uutta jos kiinnostaa. Älä nöyryytä itseäsi alkamalla kyseleen uutta päivää tapaamiselle. Voin kertoa, että naiset keksivät tuomiopäivään asti tekosyitä miksi tapaaminen ei sovi.
Sitten se tärkein. Älä hyvä mies ala tuohon vonkaukseen. Jos nainen peruu sovitun tapaamisen hän ehdottaa uutta jos kiinnostaa. Älä nöyryytä itseäsi alkamalla kyseleen uutta päivää tapaamiselle. Voin kertoa, että naiset keksivät tuomiopäivään asti tekosyitä miksi tapaaminen ei sovi.
Taas kerran lupaava alku muuttui joksikin muuksi. Tapasin jonkin aikaa sitten mukavan ja kauniin leidin täysin toiselta paikkakunnalta, kiinnostuksenkohteet ja huumorintajukin natsasivat hyvin. Mimmikin totesi että hänen puolestaan voitaisiin viettää nyt ilta viinipullon tai parin kera jommankumman luona ja sovittiin että toteutetaan tuo tulevana viikonloppuna minun luonani kun molemmille se töiden ja harrastusten puolesta sopii(kerran aiemmin yritettiin). Nyt parina iltana olen yrittänyt avata keskustelun WA:ssa millä aikataululla leidi on tulossa käymään, mikä on johtanut täyteen radiohiljaisuuteen ja asian välttelyyn. Jotenkin omaan nenään tämä juttu alkaa haisemaan, tuo aiemmankin vastaavan tapaamisen siirto(jonka hän teki) tuli jotenkin oudosti ja selitellen ettei työviikon jälkeen jaksa perjantaina(kuten sovittiin) tavatakaan ja kysymykseeni kävisikö sitten lauantai, en saanut mitään reaktiota.
En ole kummoinen ammattilainen, mutta nyt vain uskot toveriasi. Kerran kannattanee kysyä, mutta sitten on tosiasiat hyväksyttävä.
... Tämä ominaisuus koskettaa kategorisesti varsinkin kahta ihmisryhmää: epätoivoisesti parisuhdetta etsivät naiset ja kyltymättömästi pillua etsivät miehet.
..Olen vaan nyt tässä uudessa tilanteessa. Melkoista peliä nainen tuntuu pelaavan. Noh käsittääkseni naisen ainakin syvällisempi kokemus miehistä on melko rajallista. Tosin tuon tason naisella varmaan suurin osa lähestymisistä on sitä suoraan iholle tyyppiä. Vähän nyt tuntuukin siltä, että nainen haastaa osoittamaan aidon mielenkiinnon häntä kohtaan. Meidän viestittely on varsin positiivista, mutta se jää joka kerta muutamaan viestiin. Olen nyt sitten itselleni antanut sen ohjenuoran, että noin viikon välein voin häntä yrittää tökkiä, ja jatkan sitä jos hän tulee vastaan. Katsotaan sitten miten homma etenee, vai eteneekö ollenkaan.. i
Viekas ansan rakentaminen, jotta likka lankeaa loveen... Nimittäin tällaiset naiset, joilla tarjontaa riittää, hakevat aina jotain säväyttävää ja se -säväyttäminen - täytyy onnistua tekemään verbaliikan jalolla saralla.!
Sä oot naisen kanssa tekemisissä, ne on lähes poikkeuksetta varustettu vähän toisenlaisella moraalilla ja logiikalla kuin mitkä sulla itellä on. Olipa kyynisesti sanottu, mutta voi vittu kun olen nämä jutut kuullut niin usein. Tsemppiä sinne. Lopuksi totean: homoilla on helpompaa.Tosin, tässä taas alkaa vituttamaan tuo tietynlainen selkärangattomuus sanoa asioita suoraan.
Lopuksi totean: homoilla on helpompaa.
Viestistä lukien olet ikäiseksesi lähes täysipäinen persoona. Vertauksen vuoksi voi mainita epäkombinaationa noin 99 % jatkoajan lukijaa/kirjoittajaa....lähdenkin sitä toteuttamaan lauantaina sinne juhliin...
Kirjoitellaanpas hieman jonkinlaisesta positiivisesta ongelmasta vaihteeksi. Kolmisen viikkoa sitten tutustuin yhteisten kavereiden kautta synnyinseudullani asuvaan mukavaan neitiin. Sen illan jälkeen ollaan treffattu kaksi kertaa, kerran hänen asuinpaikkakunnallaan ja jälkimmäisen kerran täällä opiskelukaupungissani. Aivan loistavat illat ja päivät ollaankin vietetty yhdessä, selvää on se, että jollain asteella tulee jatkumaan. Asumiskuviot vain hidastavat, kun ei pääse näkemään kuin max kerran viikossa. Itselleni se on pelkästään hyvä asia, nyt kun valmistumisen kynnyksellä olisi mahkut pitää hauskaa vielä tämän kaupungin naisten kanssa.
Mutta. Tämä neiti valmistui jo ja pitää juhlat lähiviikkoina. Nyt hän sitten kysyi, että haluanko tulla sinne juhliin, vai onko se liikaa tässä kohtaa. Aika kahden vaiheilla olen, tekisikö sinne meneminen tästä jutusta liian vakavaa liian nopeasti? Sitä en halua vielä, enhän tiedä edes missä asun neljän kuukauden kuluttua. Toisaalta, jos en mene, niin mitä mahtaa naisen päässä liikkua... Jotenkin tuntuisi, että hän haluasi tosissaan minun muuttavan takaisin kotiseudulle opintojen jälkeen. Se ei mahdottomuus olekaan, potentiaalinen työpaikkakin siellä sijaitsee. Mutta nyt en halua sitoutua mihinkään, hieman epävarmasta tulevaisuudestani johtuen.
En varsinaisesti kysy neuvoa, koska jokainen tilanne on omanlaisensa. Mutta, jos jollain on kokemuksia samankaltaisista jutuista, niin olisi hyvä kuulla, miten olette toimineet ja mihin se johti. Tämä on kyllä mahtava neiti, mutta ehkä pitäisi painaa jarrupoljinta tämän etenemisen kanssa ja jättää menemättä niihin juhliin. Onko kukaan ollut täysin samanlaisessa tilanteessa?