En kyllä tiedä ketään, jonka elämän isyys olisi pilannut. Sen sijaan tiedän monta, joilla on ollut ongelmia koska isä on ollut kusipää. Tosiasiahan on, että ellei pysty elämään isäksi tulemisen mahdollisuuden kanssa, niin ei kannata laittaa pissavehkeitään yhteen toisen kanssa. Homman tarkoitus on lisääntyminen, eli jos sen seuraksena on lisääntyminen, niin ei se voi mitenkään olla ongelma, jos siihen on vaapaaehtoisesti alkanut.
No kyllähän se nyt aika tavalla mun elämän pilaisi, iskisi varmaan ainakin alkuun syvä masennus. Vaikka elatussummat itsessään eivät maata kaataisi, niin jollain henkisellä tasolla olisi silti koko ajan pallo jalassa ja joutuisi peittelemään sitä asiaa, että näin on käynyt. Mutta no, elämä on riski.
Vai olisiko sittenkin niin että jos nainen päättää lapsen pitää hän tuo elämään täysin uutta sisältöä sen "kaljasääliporukan" tilalle?
Kerrotko vielä, että mitä se uusi sisältö sinun näkemyksesi mukaan voisi olla? Sulla ilmeisesti on lapsia itselläsi, niin tiedät. Toisille ja ilmeisesti useimmille oma lapsi ja perhe-elämä ovat unelmista suurimpia, mutta mulle se olisi halvaukseen verrattava onnettomuus. Kun on todella nuorena jo päättänyt, ettei jälkikasvua hommata, niin koko puheenaihe synnyttää pakene tai taistele reaktion päässä.
Naisen kanssa voi myös sopia, että isyyttä ei tunnusteta. En tiedä sitten miten se palvelee lapsen elämää tulevaisuudessa. Voi olla niinkin, että lapsi saa isähahmokseen paremman miehen kuin kaljaa kittaavaan itsekkään retaleen jolle 150€/kk minimielarit tuhoaa elämän.
No sehän olisi lottovoitto siinä tilanteessa, että jos sovittaisiin ihan lakimiehen kautta, ettei kuulla eikä nähdä enää ikinä. Sitten voisi rauhassa unohtaa koko ikävän episodin. Nainen saisi lapsensa ja mä elämäni takaisin, eli kaikki voittaisivat.
No jopas. Vapaaehtoinen lapsettomuus ja runsas alkoholin käyttö kielivät siis piilevästä homoseksuaalisuudesta? Kiitos, tämä pelasti päivän.