Naisasiat

[Chiesa di Totti]

Eniten tietenkin ihmetyttää miksi kukaan mies suostuu kuuntelemaan niitä joidenkin naisten juttuja ja toteuttamaan ne niiden hölmöt toiveet. Joo tietenkin sekin on se evoluution tulos. Näin saa pillua, ja niitä muitakin juttuja blaa blaa...

Kun naisia kuuntelee, kohtelee arvostavasti niin voi niiltä rumimmilta saadakin pillua, mutta kun kuuntelee itseään, arvostaa itseään ja näyttää sen naisille tuon lisäksi saa pillua keneltä haluaa, ilmaiseksi. Tosin oikea mies tietää mitä ja kenet haluaa eikä elä perustarpeiden tyydytystä metsästäen. Vaikea ymmärtää ajatusta, ettei yhteensopiva nainen kiinnosta tai naisen kanssa eläminen on jostain pois. Sehän tuo vain lisää, ja yhteiset toiveet ja ajatukset lisää läheisyyttä.

 

[iki-ilves]

Ja sitten seuraava ongelma ratkaistavaksi...

Sananlaskuhan sanoo, että ei nimi miestä pahenna, ellei sitten mies nimeä tms. Ei se taida kuitenkaan käytännössä olla vielä ihan noin helppoa. Ainakaan minulle.

Naimisiin ajateltiin mennä ja juteltiin sukunimistä. Tuo armas on vakaasti sitä mieltä, että hän pitää oman sukunimensä, ja se hänelle suotakoon, jos tämä nyt siitä sitten on kiinni. Olen kuitenkin sen verran perinteinen, että olen tähän mennessä aina ajatellut, että lapsille tulisi minun sukunimeni. Tämä ei sille naiselleni nyt kuitenkaa käy. Hän kun haluaa olla lastensa kanssa samalla sukunimellä. Että mitenkäs tämä nyt sitten ratkaistaan?

Taitaa mennä tiukan paikan tullen, niin että jos vanhemmat ovat eri mieltä, eivätkä pääse yhteisymmärrykseen, lapsen äidin mielipide viime kädessä ratkaisee. Miten ihmeessä saan neuvoteltua tästä paremman diilin?

Koitin ehdottaa sitä, että jos hän ottaisi yhdistelmänimen, eli mallia tyttönimi-minunsukunimeni ja lapsilla olisi minunsukunimeni, niin silloin hän saisi pitää oman sukunimensä tuomaa identiteettiä ja hänellä olisi kuitenkin sama sukunimi kuin lapsilla ja minulla.

Oma sukunimeni ei nyt ole mitenkään erityisen hieno, mutta kuitenkin sellainen, että se jää ihmisille mieleen, varsinkin kotiseudullani. Vaikka nuorempana nimestä saikin kuulla vinoilua ja utelua, niin olen nimeeni jo vuosikymmenten aikana perin juurtunut ja tunnen nimeni kautta yhteyttä sukuni isälinjaan, josta muuten tiedän 17 sukupolvea nimeltä taaksepäin. Omat (vielä syntymättömät) lapseni ovat minulle erityisen tärkeitä. Niin kauan kuin muistan, olen automaattisesti ajatellut, että lapsillani olisi sama nimi kuin minulla. Puhutaan suvunjatkamisesta. Tässä tuntuu kirjaimallisestikin, että sukuni ei jatku, jos lapsillani on eri sukunimi kuin minulla. Ei lapset nyt ihan tunnu jonkun vieraan lapsilta, mutta vähän vieraalta tuntuisi esimerkiksi nähdä oman pojan selässä joku muu kuin minun sukunimeni.

Jokaisen mielipide on tietysti tärkeä, maailman pitää olla tasa-arvoinen, tasapuolinen, sukupuolineutraali ja oikeudenmukainen yms. Ja perinteetkin toki muuttuvat aina hiljalleen. Mielipiteistäkään ei voi oikein kiistellä. Olin kuitenkin vähän hämmästynyt, kun koitin ymmärtää armastani sekä herätellä hänen kanssaan syvempää keskustelua sukunimiasiassa ja tuleva parempi puoliskoni perusteli tyttönimensä pitämistä seuraavasti: Ajokortin, luottokortin, passin, kulkukortin yms muiden läpysköiden uusimiseen menee aikaa, rahaa ja vaivaa. Pitempi nimi (yhdistelmä nimi) on hänellä työläämpi kirjoittaa (ja allekirjoittaakin) ja sanoa, hän kun joutuu työssään monta kertaa päivässä kirjoittamaan omaa nimeään ja esittelemään itsensä. Vähän hyväksyttävämmältä kuulosti perustelut, kuten: Hän haluaa säilyttää kaksikielisen suomenruotsalaisen nimensä, koska hänelle ruotsinkieli ja -kulttuuri on tärkeää ja hän haluaa, että se tulee hänen nimestään esille. (Oma nimeni siis on ns. suomalainen sukunimi.) Kaikkein eniten jäi mieleen hänen perustelunsa, että hän nyt vaan on päättänyt niin, eikä hänen mielipiteensä tule muuttumaa. Hän ei kuulemma myöskään suostu siihen, että kaikki tehdään niin kuin minä haluan ja hän haluaa, että ainakin tämä yksi iso asia päätetään hänen mielipiteensä mukaan.

Neuvoja?
Omia kokemuksia vastaavan asian ratkaisemisesta?

Miten se nyt meni..., että terroristien ja kiristäjien kanssa ei neuvotella, kaikki bluffit katsotaan ja mihinkään ehdotuksiin ei suostuta. Mutta entäs oman vaimon kanssa...

 

[mikko600]

Muistellen aikaisempia teikäläisen ongelmia. Juokse. Juokse ja kauas.

 

[iki-ilves]

Niin kyllähän tässä tosiaan tulee itsellenikin välillä sellainen olo, että voi v**** minkälaiseen naiseen sitä ryhtynyt...

 

[Leelian Lepotuoli]

Ja sitten seuraava ongelma ratkaistavaksi...

Sananlaskuhan sanoo, että ei nimi miestä pahenna, ellei sitten mies nimeä tms. Ei se taida kuitenkaan käytännössä olla vielä ihan noin helppoa. Ainakaan minulle.

Naimisiin ajateltiin mennä ja juteltiin sukunimistä. Tuo armas on vakaasti sitä mieltä, että hän pitää oman sukunimensä, ja se hänelle suotakoon, jos tämä nyt siitä sitten on kiinni. Olen kuitenkin sen verran perinteinen, että olen tähän mennessä aina ajatellut, että lapsille tulisi minun sukunimeni. Tämä ei sille naiselleni nyt kuitenkaa käy. Hän kun haluaa olla lastensa kanssa samalla sukunimellä. Että mitenkäs tämä nyt sitten ratkaistaan?

Taitaa mennä tiukan paikan tullen, niin että jos vanhemmat ovat eri mieltä, eivätkä pääse yhteisymmärrykseen, lapsen äidin mielipide viime kädessä ratkaisee. Miten ihmeessä saan neuvoteltua tästä paremman diilin?

Koitin ehdottaa sitä, että jos hän ottaisi yhdistelmänimen, eli mallia tyttönimi-minunsukunimeni ja lapsilla olisi minunsukunimeni, niin silloin hän saisi pitää oman sukunimensä tuomaa identiteettiä ja hänellä olisi kuitenkin sama sukunimi kuin lapsilla ja minulla.

Oma sukunimeni ei nyt ole mitenkään erityisen hieno, mutta kuitenkin sellainen, että se jää ihmisille mieleen, varsinkin kotiseudullani. Vaikka nuorempana nimestä saikin kuulla vinoilua ja utelua, niin olen nimeeni jo vuosikymmenten aikana perin juurtunut ja tunnen nimeni kautta yhteyttä sukuni isälinjaan, josta muuten tiedän 17 sukupolvea nimeltä taaksepäin. Omat (vielä syntymättömät) lapseni ovat minulle erityisen tärkeitä. Niin kauan kuin muistan, olen automaattisesti ajatellut, että lapsillani olisi sama nimi kuin minulla. Puhutaan suvunjatkamisesta. Tässä tuntuu kirjaimallisestikin, että sukuni ei jatku, jos lapsillani on eri sukunimi kuin minulla. Ei lapset nyt ihan tunnu jonkun vieraan lapsilta, mutta vähän vieraalta tuntuisi esimerkiksi nähdä oman pojan selässä joku muu kuin minun sukunimeni.

Jokaisen mielipide on tietysti tärkeä, maailman pitää olla tasa-arvoinen, tasapuolinen, sukupuolineutraali ja oikeudenmukainen yms. Ja perinteetkin toki muuttuvat aina hiljalleen. Mielipiteistäkään ei voi oikein kiistellä. Olin kuitenkin vähän hämmästynyt, kun koitin ymmärtää armastani sekä herätellä hänen kanssaan syvempää keskustelua sukunimiasiassa ja tuleva parempi puoliskoni perusteli tyttönimensä pitämistä seuraavasti: Ajokortin, luottokortin, passin, kulkukortin yms muiden läpysköiden uusimiseen menee aikaa, rahaa ja vaivaa. Pitempi nimi (yhdistelmä nimi) on hänellä työläämpi kirjoittaa (ja allekirjoittaakin) ja sanoa, hän kun joutuu työssään monta kertaa päivässä kirjoittamaan omaa nimeään ja esittelemään itsensä. Vähän hyväksyttävämmältä kuulosti perustelut, kuten: Hän haluaa säilyttää kaksikielisen suomenruotsalaisen nimensä, koska hänelle ruotsinkieli ja -kulttuuri on tärkeää ja hän haluaa, että se tulee hänen nimestään esille. (Oma nimeni siis on ns. suomalainen sukunimi.) Kaikkein eniten jäi mieleen hänen perustelunsa, että hän nyt vaan on päättänyt niin, eikä hänen mielipiteensä tule muuttumaa. Hän ei kuulemma myöskään suostu siihen, että kaikki tehdään niin kuin minä haluan ja hän haluaa, että ainakin tämä yksi iso asia päätetään hänen mielipiteensä mukaan.

Neuvoja?
Omia kokemuksia vastaavan asian ratkaisemisesta?

Miten se nyt meni..., että terroristien ja kiristäjien kanssa ei neuvotella, kaikki bluffit katsotaan ja mihinkään ehdotuksiin ei suostuta. Mutta entäs oman vaimon kanssa...

Ohhoh. Mä sanoisin rouvalle et joustaminen kulkee molempiin suuntiin, tuntuu et sinä nyt olet se joka jatkuvasti joustaa raha-asioissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa. Arvostan miehiä, jotka ovat kilttejä, myötätuntoisia ja huomaavaisia.. Mut ei ihan tossu ja lammas saa olla. Suosittelisin teille jonkun ulkopuolisen näkemyksiä ja apua vaikka perheneuvolasta. Tai sit teet niinku Mikko sanoo ja lähdet paremmille laidunmaille. Ei se itsestään tuosta nyt ainakaan helpota, jo lasten myötä tulee niin paljon asioita jotka täytyy päätyä kompromissiin. Älä anna naisen jyrätä sua joka asiassa.

 

[mikko600]

Leelialta tuossa muuten tärkeä pointti. Ei tuo käytös tule muuttumaan. Jos näiden, tulevien, isojen asioiden edessä on jo kuvatunkaltaista säätöä ja teikäläisen pompottamista, ei se tule helpottamaan tulevaisuudessakaan. Usko pois. Pahaa se nyt tekee miettiä niin, mutta tulevaisuudessa se kiitos seisoo.

 

[Klose16]

Älä anna naisen jyrätä sua joka asiassa.

Tämä on tosiaan ns. huolestuttavaa. Jossain vaiheessa se nainen saa viimeistään tarpeekseen, kun ei kaiken testaamisenkaan jälkeen saa miehestä irti sitä jotain. Pikkuriidat yleensäkin kertoo tyytymättömyydestä.

 

[pettter]

Kaikkein eniten jäi mieleen hänen perustelunsa, että hän nyt vaan on päättänyt niin, eikä hänen mielipiteensä tule muuttumaa. Hän ei kuulemma myöskään suostu siihen, että kaikki tehdään niin kuin minä haluan ja hän haluaa, että ainakin tämä yksi iso asia päätetään hänen mielipiteensä mukaan.

Joo hieman kiukuttelijalta kuulostaa.

Ja mietiskelin tossa että meneekö se välttämättä niin, että nainen viime kädessä päättäisi? En nyt jaksa googletella.

Mutta noin muuten tuo nimiasia on kyllä välillä aika kinkkinen juttu. Onko esimerkiksi sillä merkitystä, että sukua on tutkittu vaikkapa tuo 17 sukupolvea? Voihan se toinenkin tutkia sukua jos haluaa ja saattaahan sieltä löytyä vaikka mitä merkkihenkilöitä, mutta onko sillä väliä? Joskus 1700-luvulla on enemmänkin ollut. Nyt maailma on muuttunut. Ja kuinka suuri merkitys sillä on miten hienolta joku kuulostaa, ellei sitten satu olemaan joku Paskiainen? Tietenkin mikä tahansa juttu voi jollekin olla tärkeä ja toisen pitää ottaa se huomioon. En mä ole koskaan ajatellut että mahdollisille lapsille tulisi mitenkään automaattisesti mun sukunimi, vaikka olen tiennyt että olen ainoa joka tällä nimellä voi sukua jatkaa. Tai no siis serkkutytöillä on sama...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Neuvoja?
Omia kokemuksia vastaavan asian ratkaisemisesta?

Muuan etäämpää tuttu pariskunta hoiti asian ottamalla käyttöön kokonaan uuden sukunimen, joka oli kombinaatio kummankin alkuperäisistä sukunimistä. Kuvitteellinen esimerkki: Kivistö + Kotiharju = Kiviharju. Jokin tämän tyyppinen lähestymistapa voisi tuoda rakentavan ja mukavan ratkaisun. Tämä tietysti tarkoittaisi sitä, että nainen menettää alkuperäisen sukunimensä, joka voi taas olla liian kova pala.

Yhdyn edellä kirjoittaneisiin sen osalta, että hälytyskellot soivat iki-ilveksen tulevan vaimon tavasta "neuvotella" sukunimiasiasta. Mutta koska en tunne iki-ilvestä ja hänen morsiotaan lähemmin - enkä iki-ilveksen sukunimeä - niin en kuitenkaan tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän insidentin perusteella. Yleisen elämänkokemuksen perusteella kuitenkin väitän, että joustamattomien ja kompromisseihin kykenemättömien ihmisten kanssa tulee ennen pitkää isoja ongelmia. Kannattaa pohtia tältä kannalta.

 

[iki-ilves]

Kyllähän sitä itsekin huomaa olevansa vähän omien toteutumattomien unelmiensa vanki, kun joskus mieleen hiipii, että miten hienoa se olisi pakottamalla pakottaa omat pojat itku kurkussa kiekkoharrastuksen pariin ja ehdollistaa vanhemman rakkauden saaminen lajissa menestymiseen. Sellaisen esimerkillisen vanhemmuuden tuloksena suosikkijoukkueessani ehkä jonakin päivänä pelaisia ketjullinen omia poikia ketjussa Munsukunimi-Munsukunimi-Munsukunimi...

Mutta tosiaan, voipi olla tälle menolla jään lapsettomaksi.

 

[Ollakseni]

Tyttöystävä liittyi ilmeisesti vasemmistonuoriin. Helvetin huolestuttavaa toimintaa, pian alkaa raahaamaan minuakin mukaan ja kiristämään seksillä äänestämään kommareita. Protestina voisi liittyä kokoomusnuoriin.

 

[iki-ilves]

Yleisen elämänkokemuksen perusteella kuitenkin väitän, että joustamattomien ja kompromisseihin kykenemättömien ihmisten kanssa tulee ennen pitkää isoja ongelmia. Kannattaa pohtia tältä kannalta.

Niin rehellisyyden nimessä täytyy ehkä katsoa peiliin ja todeta, että sielläkin on piru vieköön aika itsepäinen ja aina oikeassa oleva kaveri. Eli tässähän meitä on kaksi joustamatonta ja kompromisseihin kykenemätöntä.

 

[MPN]

Niin rehellisyyden nimessä täytyy ehkä katsoa peiliin ja todeta, että sielläkin on piru vieköön aika itsepäinen ja aina oikeassa oleva kaveri. Eli tässähän meitä on kaksi joustamatonta ja kompromisseihin kykenemätöntä.

Onko kyseessä vielä se sama emäntä joka ei suostu avioehtoon (paitsi hyvin tarkkaan määriteltyyn, kuten 110% omaisuudestasi ja 2 kivestä)? Eli tulevilla lapsillasi ei olisi sukunimeäsi, avioeron sattuessa joudut rahallisesti isoihin vaikeuksiin ja kaikki mahdolliset neuvottelut johtavat kiukutteluun? Kuuluuko parisuhteeseen muuten uhkailua? Eli "jos et tee tätä niin myyn sinun XXX:n ja hajotan YYY:n?" tai sitten klassinen riidan hetkellä tuleva "musta tuntuu että olisi parempi erota"?

Oletko muuten varma että sinulla ei ole vain hinkua päästä naimisiin ja saada lasta/lapsia? Kun noita ongelmia muistelisin lukeneeni paristakin eri ketjusta, niin alkaa tuntumaan siltä että sinulla on "biologinen kello tikittämässä". Eli et halua juuri tämän kyseisen naikkosen kanssa tätä, vaan haluat tämän yleisesti? Tämä ei ole siis nyt vittuilua, kysyn ihan tosissani.

 

[pakki3000]

Ja sitten seuraava ongelma ratkaistavaksi...

Ei kannata suostua. Työpaikalla on yksi kaveri kuka muutti sukunimensä vastaavasta syystä vaimonsa sukunimeksi avioliittoon mennessä. Aika paljon selän takana saanut naureskelua aikaan. Toki tämähän vain osoittaa junttiuden muissa, mutta kyllähän nyt jostain periaatteista voit pitää itsekin kiinni. Ei se vaimosi sukunimi ole oikeasti sen arvokkaampi, vaikka hän niin kuvitteleekin..

 

[Palstalegenda]

Olen toki tietoinen, että täältä katsoen ei usein ole hyvä antaa kovin painokkaita neuvoja, mutta nyt tilanne on ilmiselvä. @iki-ilves tekee kyllä elämänsä suurimman virheen jos tuon naisen kanssa jatkaa. Ottaen huomioon hänen aiemman avautumisensa tässä ketjussa avioehtoasioista

Tuo sukunimiasia yksissään ei vielä olisi liian paha, mutta kokonaisuus vaikuttaa siltä, että siinä ei voi kuin käydä huonosti. Paitsi sille naiselle voi käydä hyvin, joka ei arvosta iki-ilvestä ihmisenä. Rahaa tulee. Joutuisi sitten kahteen kertaan muuttamaan ne korttinsa, kun eron jälkeen muuttaisi ne taas takaisin tyttönimelleen. Kätevämpää, kun ei vaihda kertaakaan. Mitä jos iki-ilves sanoisi viikonloppuna naiselleen, että haluaa erota. Olisi mukava tietää tuon naisen reaktio.

"Muutaman" naisen kanssa elämäni aikana olleena uskallan nyt antaa tämän vinkin: juokse karkuun - ja äkkiä! Tulet myöhemmin kokemaan jonkun toisen naisen kanssa hetkiä, joissa ihmettelet suuresti, että miten ihmeessä olit sen aiemman eli nykyisen naisesi kanssa. Ja kuinka paljon helpompaa elämäsi sitten onkaan.

 

[Infamous]

Naimisiin ajateltiin mennä ja juteltiin sukunimistä. Tuo armas on vakaasti sitä mieltä, että hän pitää oman sukunimensä, ja se hänelle suotakoon, jos tämä nyt siitä sitten on kiinni. Olen kuitenkin sen verran perinteinen, että olen tähän mennessä aina ajatellut, että lapsille tulisi minun sukunimeni. Tämä ei sille naiselleni nyt kuitenkaa käy. Hän kun haluaa olla lastensa kanssa samalla sukunimellä. Että mitenkäs tämä nyt sitten ratkaistaan?

Mitäpä jos pidätte molemmat omat sukunimenne, ja mahdolliset lapsenne saisivat jonkinnäköisen yhdistelmänimen? En ole tässä suhteessa asiantuntija, joten en ole varma onko tämä laillisesti mahdollista, mutta voisin kuvitella että olisi. Tämä voisi olla sellainen kompromissi johon luulisi molempien suostuvan. Mikäli ei, niin aika kummaa jääräpäisyyttä, jota en itse kovin kauaa katselisi.

 

[Stonewall]

Niin rehellisyyden nimessä täytyy ehkä katsoa peiliin ja todeta, että sielläkin on piru vieköön aika itsepäinen ja aina oikeassa oleva kaveri. Eli tässähän meitä on kaksi joustamatonta ja kompromisseihin kykenemätöntä.

Ei tuosta teidän jutusta tule pidemmällä aikavälillä yhtään mitään. Olette niin kaukana toisistanne, ettei ole mitään järkeä lykätä väistämätöntä tulevaisuuteen. Pahimmassa tapauksessa teette ensin lapsia ja pilaatte sitten riitelemällä näiden elämät. Maailma on naisia puolillaan, ei tuommoista tilannetta kannata kauaa katsella, vaikka toinen olisi kuinka katseltava.

 

[benicio]

Niin rehellisyyden nimessä täytyy ehkä katsoa peiliin ja todeta, että sielläkin on piru vieköön aika itsepäinen ja aina oikeassa oleva kaveri. Eli tässähän meitä on kaksi joustamatonta ja kompromisseihin kykenemätöntä.

No eikö - jumalauta - kannata sitten etsiä joku nainen, joka on joustava ja kompromisseihin kykenevä, ehkä jopa niihin pyrkivä. Ei ole minusta kovinkaan vaikean päättelyketjun tulos tämä.

 

[kananlento]

Hän ei kuulemma myöskään suostu siihen, että kaikki tehdään niin kuin minä haluan ja hän haluaa, että ainakin tämä yksi iso asia päätetään hänen mielipiteensä mukaan.

Tama uhriutuminen on kylla sellainen asia, joka itseani narastaa. Helppo kortti vetaa esiin, jos ei suoranaisesti mitaan jarkevia perusteluja itsella ole mutta silti pitaa oma paansa pitaa. En tieda, etta mika yllaoleva aikaisempi ongelma teilla on ollut mutta ainakin itselleni on erittain tarkeaa etta toinen on valmis keskustelemaan asioista ja tekemaan kompromisseja tarvittaessa. Ei sita omaa paatosta tarvitse aina muuttaa, mutta kylla isoista asioista pitaa pystya keskustelemaan ja vahintaan kuuntelemaan etta mita toisella on sanottavana.

Ei nain ulkopuolelta tietenkaan voi mitaan teidan suhteesta sanoa, mutta nain yksittaisena asiana tuo on aika huolestuttava merkki.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mitäpä jos pidätte molemmat omat sukunimenne, ja mahdolliset lapsenne saisivat jonkinnäköisen yhdistelmänimen? En ole tässä suhteessa asiantuntija, joten en ole varma onko tämä laillisesti mahdollista, mutta voisin kuvitella että olisi. Tämä voisi olla sellainen kompromissi johon luulisi molempien suostuvan. Mikäli ei, niin aika kummaa jääräpäisyyttä, jota en itse kovin kauaa katselisi.

Tämä riippuu myös ihan fonetiikasta, siis kuinka hyvin nimet rimmaavat keskenään. Voi olla, että lasten yhdistelmänimi kuulostaisi korvaan hyvältä, tai sitten ei lainkaan.

Nythän tiedämme morsiamen nimen ruotsalaisperäiseksi, ja iki-ilveksen nimen "ei erityisen hienoksi, mutta mieleenjääväksi". Otetaan kuvitteellinen esimerkki: aviopari Jessica Hermansgård ja Tarmo Hikipää ottavat lapsilleen yhdistelmänimen vanhempien sukunimistä. Miltä kuulostaisi lapsen nimenä vaikkapa Ingrid Hermansgård-Hikipää, tai Oskari Hikipää-Hermansgård. Ei nimi miestä pahenna, ei naista liioin, mutta tuollaisilla nimillä olisi ennen vanhaan päästy heittämällä Pahkasian sivuille.

@Käyttäjänimetön laittoi kyllä asialliset teesit tiskiin edellä. Niin hyvin väitän tuntevani Käyttiksen eri yhteyksistä, että pidän häntä naissuhdeasioissa ihan oikeasti siten varteenotettavana konsulttina, että pysähtyisin ainakin keputuopillisen ajaksi pohtiloimaan asioiden laitoja. En väitä häntä erehtymättömäksi, mutta Käyttiksen juttuja ei missään tapauksessa pidä ohittaa jonkun random-häntäheikin mouruamisina.

Tuo "kahden joustamattoman ja kompromisseihin kykenemättömän" liitto kuulostaa pahasti myrskyvaroitukselta. Avioliitossa ja perheen perustamisessa tarvitaan aina jonkinlaista kykyä joustaa ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka molemmat voivat pitää kokonaisuuden kannalta hyväksyttävinä. Muuten homma menee takuuvarmasti perseelleen jossakin vaiheessa. Hynttyiden yhteen laittaminen ei voi olla projekti, jota kumpikin järkkää vain omasta näkökulmastaan ja on tyytyväinen vain silloin, kun kaikki omat mieltymykset tulevat palvelluiksi. Pariskuntana toimiessa ihmisten on aika ajoin vain väistämättä soviteltava joitakin asioita yhteen.

Pahimmillaan puoliskojen joustamattomuus ja minä vs. sinä -ajattelu saa melko lailla kipeitä piirteitä. Olen nähnyt läheltä sellaistakin, että pariskunnan osapuolet käyvät arkisista asioista keskenään jonkinlaista kauppaa, jossa he kuvittelevat erilaisista asioista ansaitun jotain plus- tai miinuskrediittejä. Käyvät siis keskustelua vaikkapa siitä, onko Erkin korrektia mennä lätkämatsiin, koska Pirkko on kahdesti peräkkäin imuroinut ja vielä jättänyt käymästä tyttöjen kanssa ruotsinristeilyllä (syy ei ole tässä relevantti, sehän voi olla vaikka Pirkon ja Annelin sittemmin sovittu riita). Tuo kaikki voi ensi kuulemalta vaikuttaa huvittavalta, mutta ei se todellakaan ole sitä. Ihmettelen, jos joku kestää tuollaista vuodesta toiseen vain sen takia, että saa olla suhteessa jonkun kanssa. Voisin kuvitella, että kuvailemassani tilanteessa myös seksin harrastaminen on kreditoitu kauppatavara, so. et nyt sitten saa pillua kuukauteen, kun kävit siellä lätkämatsissa.

 

[attendo]

Moi @iki-ilves. Sinuna sanoisin naisellesi, että tehdään näin, että pidä sinä rakas kultamussukkaomapusipusipussukka oma sukunimesi, mutta tuleville lapsille tulee minun sukunimeni, koska niin haluan ja minä sen työnkin tein jotta yleensä raskaaksi tulit. Vakavasti puhuen, mikäli lastesi tuleva sukunimi on sinulle tärkeä, niin harkitse tarkkaan mitä teet. Lakihan sanoo niin, että mikäli ette pääse yhteisymmärrykseen sukunimiasiassa, niin lapsille tulee äidin sukunimi. Eli heikoilla olet, mikäli naisesi ei asiassa jousta. Ja tästä lyhyellä aasinsillalla päästän siihen, että mikäli naisesi ei sinulle näin tärkeässä asiassa jousta, niin kyllä se kertoo jotain hänen arvomaailmasta ja kyvystä toimivaan parisuhteeseen. Kaikkea hyvää jatkoon.

 

[Iker]

Äkkiseltään tuntuu, että jos suurinpiirtein jokainen isompi asia suhteessa on sillä tolalla, että umpisolmussa ollaan ja nyt pitää netistä löytää apua erimielisyyksiin ja ongelmiin, en ymmärrä miksi maksaa vaivan jatkaa tuolla linjalla ja avioliiton sekä lasten myötä aina vaan entistä syvempiin vesiin uiden.

Eikä millään pahalla, mutta suorastaan sääliksi käy lukea tuollaista varsinaista parisuhteen riemukulkua, kun oma avo- ja sittemmin avioliitto, lapsen saaminen ja sen kasvattaminen, raha-asiat ja oikeastaan kaikki muukin yhteinen elämä on sujunut sulassa sovussa ilman tällaisia väistämättä parisuhteen hienoja puolia varjostavia taustalla kyteviä kiistoja ja vääntöjä.

Kaikkea hyvää, ei vaan olisi mun juttuni tuollaisessa suhteessa kärvistely. Saattaisi pari kertaa tulla mieleen lähteä aikalisälle katselemaan, olisiko jossain sittenkin vähän parempaa yhteiseloa jonkun kanssa tarjolla.

Joskus tulikin lähdettyä vanhasta pois paremman perään, ja tässä sitä ollaan onnellisena aviomiehenä ja perheenisänä.

 

[Sim_Sam]

Morjens vaan. Sitä ollaan taas 4,5v jälkeen uudessa parisuhteessa. Kieltämättä on vielä "opettelemista" ja muistelemista miten homma toimii. Nainenhan on todella mukava ja kaunis. Ainut miinus on meidän välimatka (420km). En tiedä miten homma tulee toimimaan, kun molemmilla on kuitenkin työpaikat omassa kaupungissa. Tosin itsellä ei ole ns. vakipaikkaa, vaan työpaikat vaihtelee urakoiden mukana, joten muuttaminen toiseen kaupunkiin töiden ja naisen perässä on mahdollista, kunhan jo nyt sovitut urakat saan tehtyä valmiiksi kotikaupungissani. Tosin työmaiden välillä saattaa olla viikkojen tauko, joten kyllä tässä nähdään muulloinkin, kun pelkästään v-loppuisin. No alkuunhan se menee niin, että nähdään tosiaan vaan v-loppuisin, koska työt alkaa taas maanantaina, mutta itse en nää siinä ongelmaa. Eikös se kuitenkin alkuun ole ihan hyvä, että ei välttämättä päivittäin nähdä niin säilyy sellainen tietty kipinä päällä? Onhan tää nyt aivan mahtavaa, kun saa sitä seksiä päivittäin. Tosin nainen sanoo, että en osaa olla ns. hellä. Ymmärrän, koska poikamies aikoina naiset oli tosiaan vaan panoja ja siitä oli romantiikka kaukana. Eli siis vielä on vähän hiomista, että osaan taas olla romaanttinen ja hellä mies, omalle naiselleni. No kyllä se tästä lähtee taas sujumaan.

 

[MustatKortit]

Äkkiseltään tuntuu, että jos suurinpiirtein jokainen isompi asia suhteessa on sillä tolalla, että umpisolmussa ollaan ja nyt pitää netistä löytää apua erimielisyyksiin ja ongelmiin, en ymmärrä miksi maksaa vaivan jatkaa tuolla linjalla ja avioliiton sekä lasten myötä aina vaan entistä syvempiin vesiin uiden...

Ottaen huomioon, mitä kaikkia ongelmia @iki-ilves on tässä viime kuukausien aikana tuonut julki tällä palstalla parisuhdettaan koskien, epäilen vahvasti, että kyseessä on jonkin sortin trollaus. Syytä en toki tälle osaa sanoa.

Toki jos kyseessä ei ole trollaus, niin iki-ilves voi miettiä omaa suhdettaan siltäkin kantilta, että faktat kerrottuaan häntä epäillään trolliksi. Kyllä se mielestäni vähän kertoo siitä suhteenkin laadusta.

 

[Jeffrey]

.
Toki jos kyseessä ei ole trollaus, niin iki-ilves voi miettiä omaa suhdettaan siltäkin kantilta, että faktat kerrottuaan häntä epäillään trolliksi. Kyllä se mielestäni vähän kertoo siitä suhteenkin laadusta.

Tämä tuli itsellenikin mieleen, kun tutustuin herran lyhyeen historiaan tällä palstalla. Eipä siinä, ihan johdonmukaisia nuo jutut ovat, joten eiköhän siellä päässä vaan tällähetkellä ole se tilanne, että suurin huomio arjessa menee parisuhteeseen.

Kyllähän nuo nimitilanteet ovat tänäpäivänä varsin tavanomaisia. Omassa edellisessä suhteessani eksä pohti tuota jo ennen kuin naimisiinmeno olisi ollut mitenkään edes ajankohtaista. Hän kuitenkin on ollut jonkinsortin julkkis, ja vieläkin tunnetaan positiivisista asioista nimensä perusteella, joten ei tuo oman nimen pitäminen olisi minulle mikään homma ollut. Lapset sitten taas asia erikseen.

Kuitenkin muut asiat iki-ilveksen teksteissä kertoo sen, että kyse ei ole pelkästään sukunimestä tai periaatteista. Juoksut olisi siis minunkin ehdotukseni. Muistui taas mieleeni myös armas eksäni, joka eron tullessa oletti, että minä jättäisin hänelle lähestulkoon kaiken omaisuuteni, vaikka virallisesti emme olleet edes avosuhteessa. Olihan meillä ihan arvokastakin tavaraa, joka oli saatu yhteiseksi lahjaksi (lähinnä joulu-) minun vanhemmiltani. Itselleni oli nyt melko selvä, että nuo tulevat minulle ja se mitä olimme saaneet hänen vanhemmiltaan, jäisi hänelle. Tietysti oli kovasti sääli hänen kannaltaan, että nämä minun tavarani olivat moninkerroin arvokkaampia kuin hänen. Kuitenkin kaikista hauskin juttu oli se, kun hän oletti minun jättävän vanhempieni ylijäämä auton hänelle. Tosin tuon romukasan jättäminen olisi voinut ollakkin ihan hyvä källi, kun sen vuotuiset huoltokustannukset ylittivät auton arvon selkeästi, ja melko pian joutui jopa maksamaan auton arvon siitä, että joku sen suostui ottamaan riesakseen. Toisaalta mitenköhän tuon jättö olisi onnistunut, kun en itse ollut tuossa autossa edes haltijana.

Niin, kyllähän nainen ihan perustelikin kantansa tässä asiassa. Miehet vaan kuulemma tekevät niin eron tullessa. Todetaan nyt vielä se, että ero johtui hänen rikoksistaan minua kohtaan, toisessa tilanteessa olisin voinut olla aavistuksen sympaattisempi, ja jättää edes sen Hagmanin kattilan hänelle.