Naisasiat

[Knox]

Tässä, naisen mielipide ja erittäin pureva kommentti asiasta, kannattaa nimimerkki Johanin lukea kolmeen kertaan. Tosiaan, luuletko että ne lapset nauttisivat tästä? Hitto soikoon vaikka teillä olisikin kivaa moisilla reissuilla, niin ei ne lapset muuta miettisi kun sitä että kohta taas se pappa lähtee sinne sen toisen eukon luokse Atlantin taakse josta se tykkää enemmän kuin meistä kaikista yhteensä. Ei ne lapset mitään helvetin feikkilomia tarvitse, ne tarvitsee isää sinä kylmänä marraskuisena tiistaina kun klo 3 yöllä tulee verta nenästä. Ja sinä tavallisena tammikuisena sunnuntai-iltana kun on vähän jotenkin kurja olo ja olis kiva kun isä peittelisi hellästi ja lukisi iltasadun. Ja sinä toukokuisena kevätjuhlapäivänä isää ottamaan valokuvaa kun liisa-petteri sai stipendin.

Hyvän kaverini isä muutti aikanaan toiselle puolelle rapakkoa. Työn perässä kylläkin, mutta uusi rouva löytyi suhteellisen nopeasti, joten tiedä sitten kumpi oli oleellisempi syy.

Näin aikuisena kaverini ja isänäsä välit ovat, jos ei nyt kuolleet niin helvetin kylmät. Näkevät ehkä kerran kahdessa vuodessa, eivät soittele toisilleen eikä kaverini kutsu isäänsä valmistujaisiin tai muihin juhliin. Isän puolelta haluja kyllä olisi, mutta kaverini on useampaan kertaan sanonut että sua ei kiinnostanut aikanaan olla mun kanssa, mua ei nykyään sun kanssa. Ja vaikka kaverini ihan tasantarkkaan tietää, ettei isänsä aikanaan lähtenyt hetken mielijohteen seurauksena, on kaverini silti ihan helvetin katkera ja vihainen. Kaverini sisko taas on aivan normaaleissa väleissä isänsä kanssa, käy vähän väliä vierailuilla yms.

Eli seurauksia voi olla monenlaisia.

 

[Konson Antti]

Hyvän kaverini isä muutti aikanaan toiselle puolelle rapakkoa. Työn perässä kylläkin, mutta uusi rouva löytyi suhteellisen nopeasti, joten tiedä sitten kumpi oli oleellisempi syy.

Näin aikuisena kaverini ja isänäsä välit ovat, jos ei nyt kuolleet niin helvetin kylmät. Näkevät ehkä kerran kahdessa vuodessa, eivät soittele toisilleen eikä kaverini kutsu isäänsä valmistujaisiin tai muihin juhliin. Isän puolelta haluja kyllä olisi, mutta kaverini on useampaan kertaan sanonut että sua ei kiinnostanut aikanaan olla mun kanssa, mua ei nykyään sun kanssa. Ja vaikka kaverini ihan tasantarkkaan tietää, ettei isänsä aikanaan lähtenyt hetken mielijohteen seurauksena, on kaverini silti ihan helvetin katkera ja vihainen. Kaverini sisko taas on aivan normaaleissa väleissä isänsä kanssa, käy vähän väliä vierailuilla yms.

Eli seurauksia voi olla monenlaisia.

Itse koen ja olen mielestäni täysin oikeutettu sanomaan tulleeni hylätyksi (muutto toiselle puolelle suomea/vuosia kestänyt yhteydenpitämättömyys) toisen vanhemman toimesta lapsena. Tämä tapahtui ollessani noin kahden vanha. Ja siitä aiheutuvaa vihaa ja katkeruutta olen kantanut tähän päivään asti koko ajan mukanani. Ja vaikka välit ovat olemassa nykyään jonkunlaiset, en siitä tunteesta eroon pääse.

Ainoa positiivinen asia mitä tämä kaikki on minulle opettanut on, että kuinka paljon lapselle vanhempi merkitsee. Vaikka omasta mielestään huonokin.

Tämä siis nimimerkki Johanille liittyen amerikkoihin muuttamiseen.

 

[sambersson]

Mä en voi ymmärtää miksi pitää tehdä lapsia jos ei niistä voi ottaa vastuuta alusta loppuun. Voi prkl kun pistää vihaksi tollanen. Ja ei, skype kerran viikossa/kuukaudessa ja elarit kk ei sitä ole. Saatikka joku feikkiloma sillointällöin.

Leelia tuolla aikaisemmin sanoi hyvin, "Meinaat et pari kertaa vuodessa käydään perhelomilla ja sä saat etsittää hyvää ja kivaa fatsia, kaikki on onnellista ja ah niin autuasta etelän lämmössä. Kunnes taas vaimo (ex-) palaa lasten kanssa arkeen."

Pitäisikö kaikki lapset tehdä eri naisten kanssa niin pääsisi vaihtamaan perhettä aina kun alkaa arki puskemaan kylmää rinkiä?

Ja tietysti yhtä lapsetonta naista pitää hollilla että pääsee harrastamaan, treffailemaan ja heiluttelemaan peittoa.

 

[Knox]

Mä en voi ymmärtää miksi pitää tehdä lapsia jos ei niistä voi ottaa vastuuta alusta loppuun. Voi prkl kun pistää vihaksi tollanen. Ja ei, skype kerran viikossa/kuukaudessa ja elarit kk ei sitä ole. Saatikka joku feikkiloma sillointällöin.

Ei mulla kyllä noista Johanin viesteistä ole jäänyt sellaista kuvaa, etteikö mies ottaisi vastuutaan lapsistaan. Asiat on vaikeita, ja niitä pyöritellään joka kantilta.

Pitäisikö kaikki lapset tehdä eri naisten kanssa niin pääsisi vaihtamaan perhettä aina kun alkaa arki puskemaan kylmää rinkiä?

Ja tietysti yhtä lapsetonta naista pitää hollilla että pääsee harrastamaan, treffailemaan ja heiluttelemaan peittoa.

Eli kun pappi on sanonut aamenen, ei erota vaikka mikä tulisi eteen? Ollaan onnettomia hautaan asti? Arki lyö kasvoihin yleensä tuoreita pariskuntia, vaikea kuvitella että 14 vuoden avioliiton jälkeen arki puskee kylmää rinkiä.

 

[benicio]

Toinen, isompi, seikka on tapaamani nainen. Tapasin hänet eka kerran n. 30 vuotta sitten ja olemme aina tavatessamme viihtyneet älyttömän hyvin keskenämme. Välissä oli tosin n. 15 vuotta, että emme tienneet toisistamme. Pari vuotta on tullu säännöllisen epäsäännöllisesti viesteiltyä fasessa, toissa talvena alkoi tapahtua enemmänkin. Kävimme lätkämatseissa yhdessä, syömässä jne. Kaikkea sitä, mihin vaimoani ei napannut lähteä. Olin jo ehtinyt tottua siihen, että matseissa, baareissa, rannalla, rullaluistelemassa, frisbeegolfissa jne. käyn miesten kans tai ainakin ilman vaimoani. Homma muuttui tämän uuden naisen myötä. Olen tehnyt paljon mukavia asioita kanssaan, viihdyn erinomaisesti, kun olemme yhdessä, samoin hän mun kans. Panohommia ei ole ollut, koska omaan vielä vähän moraalia.

No voi helvetti sentään mitä komiikkaa. Teette mukavia asioita ja viihdytte hienosti, match made in heaven, ei muuta kuin amerikkoihin siitä. Mutta muista tehdä vain mukavia asioita, se on avain onneen, ei epämukavia ollenkaan.
Vaimosi kanssako et viihdy kun teette mukavia asioita? Vai ettekö tee mukavia asioita? Pitäiskö alkaa? Itse ajattelin nyt jättää vaimon kun haravointi ei ole kivaa, vaihdokiksi otan työkaverin, meillä on aina kahvitauolla ja pikkujouluissa niin kivaa.

 

[sambersson]

Eli kun pappi on sanonut aamenen, ei erota vaikka mikä tulisi eteen? Ollaan onnettomia hautaan asti? Arki lyö kasvoihin yleensä tuoreita pariskuntia, vaikea kuvitella että 14 vuoden avioliiton jälkeen arki puskee kylmää rinkiä.

Niin... En minä niin sanonut että ei saa erota..

Eikös tässä nyt juurikin puske kylmää kun pitää pohtia muuttaisko jenkkeihin toisen muijan perässä ja tarttisko erota nykyisestä ja mites lapset?

 

[sambersson]

Ei mulla kyllä noista Johanin viesteistä ole jäänyt sellaista kuvaa, etteikö mies ottaisi vastuutaan lapsistaan. Asiat on vaikeita, ja niitä pyöritellään joka kantilta.
[/I]

Tää ei nyt ollut suoraan Johanille vaan ihan yleistä pohdintaani.

 

[Johan]

No voi helvetti sentään mitä komiikkaa. Teette mukavia asioita ja viihdytte hienosti, match made in heaven, ei muuta kuin amerikkoihin siitä. Mutta muista tehdä vain mukavia asioita, se on avain onneen, ei epämukavia ollenkaan.
Vaimosi kanssako et viihdy kun teette mukavia asioita? Vai ettekö tee mukavia asioita? Pitäiskö alkaa? Itse ajattelin nyt jättää vaimon kun haravointi ei ole kivaa, vaihdokiksi otan työkaverin, meillä on aina kahvitauolla ja pikkujouluissa niin kivaa.

Kiitoksia kommenteista, varsinkin lapsiin ja niihin erossa olemiseen liittyen kaikille. En nyt luurilla osaa ottaa esille kaikkia kommentteja, joihin haluaisin vastata, mutta nappasin nyt yllä olevan.

Mukavia asioita toki on ollut vaimonikin kanssa, samoin epämukaviakin asioita tämän roisen kanssa. Tietenkään arjesta ei ole niin paljoa kokemusta, kun en ole voinut arkea toisen kanssa vielä elää. Tietenkin on riskit, että homma ei toimikaan. Tuntuu vaan siltä, että silloin vika on enemmän itsessäni, etenkin parisuhdetaidoissani. En siis ole "vaihtamassa" naista sen vuoksi, että toisen kanssa on kivaa, vaan pikimminkin siksi, ettei tarvitsisi vääntää ja kääntää vuodesta toiseen samaa levyä. Ja levyn sävellykset johtuu luonteenpiirteistä. Niitä ei voi missään parisuhdeterapioissa muuttaa, ei ole varmaan terapioissa tarkoituskaan. Ne ovat kuitenkin sellaisia, että ne aiheuttavat ilmeisesti niin sietämättömän tilanteen, että on pakko erota. Ja näistä on puhuttu, jo vuosia ennen uuden naisen mukaantuloa, eivät muutu. Pitääkö niitä sitten sietää vai erota?

Lapsiasiaan ja jenkkeihin muuttoon sen verran, että kyseessä olisi maksimissaan vuoden 2016 alkuun asti kestävä tilanne. Sen jälkeen palaisimme takaisin lasteni kotikaupunkiin. Tarkemmin en halua kertoa, mutta se asia on näistä kaikkein selvin. Tämän jälkeen, vaimonikin mukaan, olisin lapsieni arjessa muulloinkin kuin ns. hauskoilla faijalomilla ja skypellä. Jäi laittamatta viimeksi, pahoittelut.

On ollut todella hyvä lukea eri näkökantoja ja puolia. Oon ittekin tietoinen itsekkyydestä, lasten kasvamisesta, vaimon jaksamisesta yh:na, lumitöiden hoitumisesta ja monensta, monesta muustakin pienestä asiasta, joista aiheutuisi/saattaisi aiheutua aika isoa harmia.

Kyllähän tässä aika kovia itsesyytöksiä käyn läpi, mutta mitään ei oo vielä ratkaistu.

 

[Kulttimörkö]

Ihan ajatuksena, olisikohan aika laittaa tuon naispuolisen ihastuksesi kanssa tilanne status quo tilaan jos hän kerran tulee takaisin Suomeen vuoden päästä. Jos silloin on vielä sama tilanne, go for it. Sitä ennen, ole lapsillesi isä. Siten, jos se ero silloin tulee, olet ainakin ollut vastuulline isä ja tämän lapsesi tulevat muistamaan kun ovat aikuisia. Tulevat muuten arvostamaan sitä aivan varmasti.

 

[Leelian Lepotuoli]

Emmää tiedä, mut tuntuu typerältä tääl kohista millon mistäkin kun merkittävää tietoa asiaan tihustelee aina viesti kerrallaan. Ja välillä tuntuu et tarinatkin muuttuu matkan varrella, sitä mukaa mitä vastaajat on mieltä.

Mut jaa, tää supermutsi korkkas yhden kossukolan.

 

[Johan]

Ihan ajatuksena, olisikohan aika laittaa tuon naispuolisen ihastuksesi kanssa tilanne status quo tilaan jos hän kerran tulee takaisin Suomeen vuoden päästä. Jos silloin on vielä sama tilanne, go for it. Sitä ennen, ole lapsillesi isä. Siten, jos se ero silloin tulee, olet ainakin ollut vastuulline isä ja tämän lapsesi tulevat muistamaan kun ovat aikuisia. Tulevat muuten arvostamaan sitä aivan varmasti.

Tähän ratkaisuun todennäköisesti tuun kallistumaan. Siltikin mietityttää ainakin a) kärsiikö tenavat paskasta ilmapiiristä kotona (ei tule parantumaan, yritetty vuosia jo ennen uutta naista) enemmän kuin eroamisesta, b) menetänkö loistavan naisen (en tarkoita vaimoani) Aion ja olenkin lapsilleni isä. Joko vittuuntunut täällä tai syyllisyyttä poteva siellä. Tuntuu kuin pitäis valita Pentti Matikainen tai Matti Virmanen Kärppien utj:ksi.

 

[Freya]

Ihan ajatuksena, olisikohan aika laittaa tuon naispuolisen ihastuksesi kanssa tilanne status quo tilaan jis hän kerran tulee Suomeen vuoden päästä. Jos silloin on vielä sama tilanne, go for it. Sitä ennen, ole lapsillesi isä. Siten, jos se ero silloin tulee, olet ainakin ollut vastuulline isä ja tämän lapsesi tulevat muistamaan kun ovat aikuisia. Tulevat muuten arvostamaan sitä aivan varmasti.

Tämä.

Ota vastuu tilanteesta ja mieti mikä on parasta lapsille. Älä mieti sitä mikä on parasta sinulle. Sinä kun olet aikuinen ja osaat käsitellä ihan eritavoin tunteitasi, lapsilla ei ole samanlaisia työkaluja käytössä. Aikuiset kokevat aika käsitteetkin ihan eritavoin, 2016 saattaa olla meille pian, mutta lapsien elämässä se on käytännössä pieni ikuisuus.

Mitä pienemmästä lapsesta lapsesta on kysymys sitä suurempia asioita tapahtuu jokaikinen päivä. Kukaan ei luvata että suhteesti lapsiin säilyy muuttumattomana - et pysty kuitenkaan ikinä korvaamaan aikaa jonka olit poissa, eikä sellaiseen tule edes lähteä. Lapset osaavat myös käyttää tilanteita hyväkseen ja monesti iskevät sinne kolkuttavaan omatuntoon. Tiedän monia vanhempia jotka ovat koittaneet ostaa lapsille sen " kadonneen" ajan. Se ei ikinä kannata.

 

[Snakster]

Sitä nyt vielä tuossa Johanin tapauksessa ihmettelen, että jos on oltu 14 vuotta yhdessä ja kaikki ongelmat johtuvat luonteenpiirteistä, niin eikö vielä yhdeksän vuoden jälkeen ollut selvillä, ettei homma toimi, vaan piti vielä tehdä lisää lapsia? Entä oliko uusi nainen jo silloin kuvioissa?

Moraaliasioista se, että vaikka (muka) suoraselkäisesti ollaan oltu uittamatta kullia, niin minun asteikollani tällainen puliveivaaminen on noin miljoona kertaa pahempi ja moraalisesti arveluttavampi juttu kuin joku satunnainen sutaisu, jossa syntyy limakalvokontakti. Miten ihmeessä kukaan pystyy perustelemaan itselleen, että on ikään kuin puhtain paperein liikenteessä, kun ei kerran ole nussittu?

 

[Johan]

Sitä nyt vielä tuossa Johanin tapauksessa ihmettelen, että jos on oltu 14 vuotta yhdessä ja kaikki ongelmat johtuvat luonteenpiirteistä, niin eikö vielä yhdeksän vuoden jälkeen ollut selvillä, ettei homma toimi, vaan piti vielä tehdä lisää lapsia? Entä oliko uusi nainen jo silloin kuvioissa?

Noh, minä ja varmaan moni muukin tekee virheitä. Itsekin uskoin ko. aikoina, että homma voisi muuttua. Muuttuikin, mutta pahemmaksi. Jälkiviisaus on helvetin helppoa. Jos luit alkuperäisen viestini, niin kerroin, että uusi nainen ei ole ollut kauaa mukana kuvioissa.

Panohommista sen verran, että itselleni se on onneksi muutakin kuin limakalvojen kontaktipintojen ottamista.

 

[El Lude]

Oletko Johan kysynyt suoraan puolisoltasi, että haluatko vielä todella yrittää vai pistetäänkö lusikat jakoon? Seuraava ei ole neuvo kenellekään, mutta jos yhteinen tie on käytännössä kuljettu loppuun, niin miksi viivyttää väistämätöntä? Jos lapset ovat ainoa parisuhdetta koossapitävä voima, niin voiko tällainen liitto enää toimia? Kaikki kärsivät tuollaisessa tilanteessa...

 

[Johan]

Oletko Johan kysynyt suoraan puolisoltasi, että haluatko vielä todella yrittää vai pistetäänkö lusikat jakoon?

Olen. Ei ennen halunnut, ja varmaan juuri sen vuoksi ei aiemmin erottu yms. Hän on edelleen valmis yrittämään (vaikka myöntää ongelmien todennäköisesti pysyvän), mutta valmis myös eroamaan. Eron eka vaihe on jätetty tammikuussa yhdessä käräjäoikeuden kansliaan. Eli prosessi on jo käynnissä ja kumpi vaan meistä voi kakkosvaiheen kesäkuussa laittaa menemään. Tai jättää laittamatta.

Vaimoni on täysin eri mieltä tuon viestisi loppuosan kanssa.

 

[El Lude]

Vaimoni on täysin eri mieltä tuon viestisi loppuosan kanssa.

Niin. Jokainen on oikeutettu mielipiteeseen, mutta pysyn kannassani. Onko vaimosi onnellinen? Oletko sinä? Jos parisuhteessa aikuiset eivät enää "välitä" toisistaan, niin pienetkin lapset vaistoavat asian. Se ei voi olla vaikuttamatta heihin. Valitettavasti. Kuinka sitten lopulta tuletkaan/tulettekaan valitsemaan, niin tsemppiä. Ei varmasti ole helppoa - ei.

 

[Est.1885]

Sivuhuomautuksena tuohon itarannikolle muuttamiseen, kun tekstista jai sellainen kuva, ettei asiaa ole ihan loppuun asti mietitty...

Nimittain Yhdysvaltoihin ei ihan tuosta vaan muuteta, vaan siihen tarvii viisumin/oleskeluluvan. Nopeasti tuo onnistuu vain, jos nykyisella tyonantajalla on toimisto siella ja haluavat sponsoroida sinulle firman sisaisen siirron (L1-viisumi). Vaihtoehtoisesti voit olla NHL-tason kiekkoilija tai vastaava stara. Normaali tyoviisumi (H1B) vaatii tyopaikan hommamista etukateen. Niissa taman vuoden kiintio on jo taynna, joten aikaisintaan ensi vuoden lokakuulla onnistuisi muutto.
Yliopistojen kautta voi ehka onnistua kikkailemaan itsensa laillisesti maahan, jos hommaat opiskelupaikan tai paaset johonkin tutkijaksi.
Turistina paaset maahan 90 paivaksi kerrallaan, mutta tuollakaan ei saa kikkailtua pysyvaa oleskelua.

 

[wall54]

Tähän ratkaisuun todennäköisesti tuun kallistumaan. Siltikin mietityttää ainakin a) kärsiikö tenavat paskasta ilmapiiristä kotona (ei tule parantumaan, yritetty vuosia jo ennen uutta naista) enemmän kuin eroamisesta,

Voin kertoa tilanteen lapsen kannalta. Elin lähes vuosikymmenen tilanteessa, jossa kotona oli paska ilmapiiri. Ensin vanhempia vaivasi juuri ne pikkuasiat. Ne kertaantuivat. Tuli välinpitämättömyyttä, ja lopulta oli aistittavissa suoranaista vihaa. Liian erilaiset ihmiset toisilleen. Luonteenpiirteet ja arvot eivät kohdanneet. Vaikka lapselle asioista ei puhuttukaan, voin kertoa, että lapsi aisti tilanteet jo pelkästä hiljaisuudesta. No, kotona ei ollut juuri muutenkaan puhetta eikä samalla riitojakaan. Tai riidat syntyivät silloin, kun toinen päätti rikkoa hiljaisuuden. Lähes toisen ääni sai jo toisen ärsyyntymään. Ärsyynnys ja paska ilmapiiri oli aistittavissa kaikesta ja itse ainakin lapsena aistein ja tunsin sen ilmapiirin ja hyvin. Ja se ei ollut hyvä ketään kohtaan. Lopulta tunsin vanhempia kohtaa samaa ärsyynnystä kuin he tunsivat toisiaan kohtaan. He pelasivat tilannetta lähinnä itseään vastaan. Vanhemmat eivät olleet onnellisia. No empä ollut minäkään.

Lopputulema on ollut se, että olen saanut korjailla itseäni kotoa muuton jälkeen ja paljon. Olen yrittänyt korjailla omia fiiliksia vanhempia kohtaan, mutta tuota tilannetta ei voi enää kokonaan korjata. Käyn heillä aina silloin tällöin, mutta se tilanne, jossa "lapsi" tuntee pelkkää masennusta jommalla kummalla vanhemmalla käydessä, ei ehkä ole se ideaalein tilanne, jota vanhemmat toivovat. Tuota tilannetta en ole pystynyt korjaamaan edes kuusi vuotta kotoa muuton jälkeen, vaikka sitä olen yrittänyt.

Voin vain sanoa omalta kohdaltani, että minun olisi ollut huomattavasti parempi kasvaa ympäristössä, jossa vanhemmat olisivat olleet eronneina. Se olisi ollut myös vanhemmille parasta. Nykyään he ovat eronneet (vanhemmat olivat yhdessä lähinnä mun takia) ja se ilmapiiri kummallakin on nykyisin paljon parempi ja kumpikin onnettoman sijaan onnellisempia. Mutta osa lapsuudesta ja koko teini-ikä elettynä huonossa ilmapiirissä jätti omat jälkensä sekä minuun että siihen, mitä tunnen vanhempia kohtaan. Itse kärsein siis paskasta ilmapiiristä ja paljon.

Toki tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat tilanteisiin erilailla. Tämä oli vain yksi kokemus huonossa ilmapiirissä elämisestä. Tilanne ei ole helppo ja tsemiä sen hoitamiseen!

 

[pernaveikko]

Emmää tiedä, mut tuntuu typerältä tääl kohista millon mistäkin kun merkittävää tietoa asiaan tihustelee aina viesti kerrallaan. Ja välillä tuntuu et tarinatkin muuttuu matkan varrella, sitä mukaa mitä vastaajat on mieltä.

Niinpä, kun uusin tieto on nyt se, että eropaperitkin on jo jätetty ajat sitten. Kovasti on tarina muuttunut siitä mitä alunperin kerrottiin. Ymmärtäähän sen, että haluaa usein paljastaa vain aivan välttämättömimmän, mutta silti.

Ja tokihan eron harkinta-aika on juuri sitä varten, mutta miksi se jätettiin kertomatta, jos kommenteja halutaan.

Kuinkahan monet mahtavat olla vielä edes parin vuoden päästä avioliitossa, jos tuohon asti on jo menty? Ei ole numeroita, mutta taatusti ei kovinkaan moni. Loppu mikä loppu.

 

[Johan]

Jäi kieltämättä sanomatta asioita alussa, jotka varmasti vaikuttavat mielipiteisiin. Varsinkin se "harmittaa", etten sanonut mahdollisen poissaoloni Suomesta olevan väliaikainen, ei pysyvä.

Tuosta pernaveikon harkinta-aikapohdinnasta sen verran, että harkinta-aikahan on vuoden mittainen. Eli periaatteessa tässä on yli puoli vuotta aikaa tehdä eropäätös. Siksi niitä kommentteja kyselin. Voi sen tietysti tehdä jo ensi kuussa, jos jompi kumpi meistä niin haluaa.

Oleme jutelleet tuosta jatkamisasiasta vaimoni kanssa eilen viimeksi. Ilman riitoja. Aika vaikealta se näyttää, mutta lasten asema ja vaikutus heidän tulevaisuuteen molempia mietityttää. Se on kuitenkin myös molemmille selvää, että huono ilmapiiri kotonan ei ole kenellekään hyvä. Ymmärämme myös sen, että kaikista erolapsista ei tule traumatisoituneita häirikköpeniloita. Saadaanko me ilmapiiriä parmmaksi vai ei, onko siihen halua tai edes mahdollisuutta - aika näyttää. Toisen naisen taidan kuitenkin uskaltaa jättää kuvioista pikkuhiljaa pois. Jos ei kestä mahdollista ratkaisuani jäädä odottelemaan häntä ja erota vasta sitten, jos vielä siltä tuntuu, niin sitten saa olla kestämättä. Aika kusipäältä oma oleminen tuntuu, teki niin tai näin.

 

[Creed Bratton]

Vasta vuoden naimisissa olleena ja lapsia ei vielä ole lainkaan eli paljoa ei kokemuksen puolesta huudella, mutta oletteko harkinneet asumista eri kämpissä, mutta samassa kaupungissa? Tällöin molemmat osapuolet pääsisivät katsomaan tilannetta uudesta näkökulmasta ilman, että lasten tarvitsisi siitä älyttömästi kärsiä, kun koulut/tarhat pysyy samana ja saavat viettää aikaa molempien vanhempien kanssa (toki eri aikaan pääasiassa).

Tuo jenkkisetti kuulostaa tosi absurdilta, ei millään pahalla.

 

[Johan]

Vasta vuoden naimisissa olleena ja lapsia ei vielä ole lainkaan eli paljoa ei kokemuksen puolesta huudella, mutta oletteko harkinneet asumista eri kämpissä, mutta samassa kaupungissa?

No, tuotahan se tarkoittaa, jos ero tulee, enkä muuta muualle.

Tuo jenkkisetti kuulostaa tosi absurdilta, ei millään pahalla.

absurdilta? Asuminen naisen kanssa väliaikaisesti ulkomailla? Olen tuntenut hänet kauemmin kuin vaimoni ja jonka kanssa tähän asti vietetty yhdessäoloaika (n. 1,5 v) on tuntunut hyvältä. Kai se sitte absurdiltakin voi kuulostaa. Enpä silti tiiä lähenkö mukaansa vai laitetaanko homma telakalle kuten aiemmistakin viesteistä saa selville.

 

[pernaveikko]

absurdilta? Asuminen naisen kanssa väliaikaisesti ulkomailla?

Sivuhuomautuksena, että ulkomaille muuttoa pidetään helposti vielä nykyaikanakin jotenkin absurdina ja mahdottomana toteuttaa. Siis niissä piireissä mitkä eivät ole asiaa koskaan edes ajatelleet tai voisivat kuvitella itse tekevän niin. Ei ymmärretä sitä, että se ei eroa moniltakaan osin Jyväskylään muutosta. Varsinkaan, jos muuttaa sellaiseen maahan minkä kieltä hallitsee.

Toki joku jo mainitsi työluvista ja muista, mutta ne nyt ei liity tähän lapsiasiaan millään tavalla. Minulla ei ole lapsia joten niistä erossa olemisesta en osaa sanoa. Ainakin muutto pitäisi kunnolla kartan kanssa käydä läpi ja selittää yhteydenpito ja varsinkin se, että sieltä tullaan kohta poiskin.

Patsi entäs se, jos sinne maahan huvittaakin sitten jäädä, kun on asettunut aloilleen? Erillisiä asioitahan nämä kuitenkin on, koska itse eroasia pitäisi ensin selvittää ja sen jälkeen miettiä missä kukin asuu.

 

[Creed Bratton]

Niin tarkennetaan, että kun löytyy suht nuoret lapset kotoa niin lähtö pariksi vuodeksi ulkomaille pois lasten luota kuulostaa absurdilta. Muuten omien kokemusten puolesta Jenkkeihin muuttoa suosittelen kokemuksen puolesta lämpimästi.