Naisasiat

[Vanha Len]

Mikä olisi hyvä tapa kertoa ihastumisesta ihastuksen kohteelle?

Niin...mikähän se oikein olisi?

Osta sille hevonen tai Ferrari. Noista voi jotenkin jo tajuta aikeesi.

Tai sitten voi ihan kertoa asian mutta se on suht vaikeaa. Osta siis auto tai poni.

 

[Freya]

Kokemuksia jätkät?

Käykö naiset? ;)

En ainakaan suosittele kertomaan kännissä, itse tein sen virheen kerran. Koomisesta karjuin baarissa ääneni käheäksi ja yritin sönköttää miehelle että olen kiinnostunut tästä. Loppujen lopuksi en tiedä mitä mies kuuli vai kuuliko mitään, mutta tilanne oli kaikinpuolin kiusallinen.

Jos siis pelkää jännityksen takia tilanteen menevän persuksilleen niin pistä viestiä vain, voihan siinä viestissäkin vielä kertoa tilanteen jännittävän. Kasvotusten kertomisessa ihan noin selvinpäinkin on se pieni vaara että tilanteesta tulee kiusallinen, sekä sinulle että vastapuolelle mikäli uutinen tulee täysin puskista. Viestillä sitten ainakin saa myös tämä nainen sulatella hetken vastausta ja tietoa, toki niissä ei sitten sitä välitöntä reaktiota näe. Viestejä voi olla joskus vähän vaikea tulkita.

Mut oli tapa mikä tahansa niin todellakin kerrot tunteistasi! Ei kukaan nainen ihastumisen kertomisesta ainakaan voi loukkaantua :) Enemmin se aiheuttaa sympatioita, vaikkei sitten samalla tavalla tuntisikaan.

 

[Buddha]

Mikä olisi hyvä tapa kertoa ihastumisesta ihastuksen kohteelle?

Missä on Jomppa_koo, kun häntä tarvittaisiin?

 

[Snakster]

Mikä olisi hyvä tapa kertoa ihastumisesta ihastuksen kohteelle?

Ei ihastuksesta tarvitse varsinaisesti kertoa, koska sen kyllä yleensä huomaa, mutta sen sijaan tarvitaan jonkunlainen peliliike, jotta asiassa pääsee eteenpäin. Ihan vaikka vaan pyydät tytön leffaan, kaffille, lenkille tai keilaamaan. Se on jo riittävän vahva viesti ja siitä sitten pääsee eteenkinpäin, jos on päästäkseen. Eihän sillä pelkällä tiedolla nimittäin kukaan tee varsinaisesti mitään, jos elämä jatkuu sen jälkeen ennallaan. Jotain täytyy myös tapahtua.

 

[kake619]

Ei ihastuksesta tarvitse varsinaisesti kertoa, koska sen kyllä yleensä huomaa, mutta sen sijaan tarvitaan jonkunlainen peliliike, jotta asiassa pääsee eteenpäin. Ihan vaikka vaan pyydät tytön leffaan, kaffille, lenkille tai keilaamaan. Se on jo riittävän vahva viesti ja siitä sitten pääsee eteenkinpäin, jos on päästäkseen. Eihän sillä pelkällä tiedolla nimittäin kukaan tee varsinaisesti mitään, jos elämä jatkuu sen jälkeen ennallaan. Jotain täytyy myös tapahtua.

Tätä ratkaisua minäkin suosittelisin Koikkaajalle, kaiken hyvän lisäksi yhdessä kun viettää aikaa niitä toisen tuntemuksiakin on himppasen helpompi arvuutella mielessään. Toki sitten voi vielä jälkikäteen laittaa viestiä omista tuntemuksistaan jos ei aiemmin saa suutaan auki.

 

[Stonewall]

Mikä olisi hyvä tapa kertoa ihastumisesta ihastuksen kohteelle?

Aika harvoin kannattaa kertoa ihastumisesta suoraan ihan ensimmäiseksi. Ihmiset panikoivat, että nyt tuo tahtoo naimisiin, lapsia ja samaan vanhainkotiin. Sen sijaan pitää mennä juttelemaan ensin vaikka niitä näitä ja jutellessa selvitellä mitä kautta voisi järjestyä kahdenkeskinen hetki tai parhaassa tapauksessa treffit. Kyllä jokainen ymmärtää, että toinen on kiinnostunut jos pyrkii kontaktiin. En suosittelisi lähestymään voimakkaasti tunnepuoli edellä.

 

[Carlos]

Ei kukaan nainen ihastumisen kertomisesta ainakaan voi loukkaantua :) Enemmin se aiheuttaa sympatioita, vaikkei sitten samalla tavalla tuntisikaan.

Ahh, miten ihanaa. "Ai sä tykkäät musta, voi miten söpöä, mutta mä kyllä haluan jonkun ihanan rajun ja jännittävän puolalaisen kitaristin, että sori ja nähdään!" Näin miehen näkökulmasta ehkä maailman huonoin reaktio mitä nainen voi antaa.

Ja itse olen myös Snaksterin linjoilla, pyydä leffaan, se on selvä signaali, ja siinä saa myöskin alkujään rikottua kun katsoo leffaa, ja väliin supattelee korvaan jotain kommentteja siitä (leffasta).

Ja sitten koska oletan että kysyjä on hiukan nuorempaa ikäluokkaa, pari nyrkkisääntöä;

- Jos nainen sanoo että "mä en oikeen ehdi tiistaina kun x ja y ja z..." niin se tarkoittaa 'EI KIITOS'. Eli älä tuhoa itseäsi jankuttamalla jotain muuta päivää, tyttö ehdottaa jotain muuta päivää jos sitä kiinnostaa. Eli jos ei kiinnosta, niin tyyliin olkia kohauttamalla poistut tilanteesta ja annat asian olla.

- Jos pääset sitten sinne treffeille asti, niin naisen saalistaminen on hyvin tarkkaa puuhaa, kuin ison kalanvonkaleen kelaamista. Ei saa vetää liian kovasti, muuten siima menee poikki/vonkale karkaa. Antaa liikaa siimaa, niin vonkale karkaa. Se on kuin miinakentällä kävelyä mutta älä huoli, sen oppii vain ajan kanssa. Eli annat juuri sopivan määrän signaaleja että olet kiinnostunut, mutta kuitenkin nainen joutuu miettimään että "onkohan se kiinnostunut musta". Tämä pitää yllä sitä jännitystä, eikä naiselle tule oloa että olet epätoivoinen varma nakki. Sinun pitää olla tavoittelemisen arvoinen, haaste, muuten tulee kaverikortti.

- Ole oma itsesi, ihan oikeasti, syteen tai saveen. Älä yritä vetää mitään roolia, se menee taatusti vihkoon. Olemalla oma itsesi pystyt olemaan rento ja "cool".

Kolme vuotta on pitkä aika haikailla jotain tyttöä/naista, mutta muista että on niitä muitakin. Eli jos homma menee reisille, niin elämä jatkuu ja niin edelleen. Uutta matoa vaan koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä. Ja jos käykin niin kivasti että saat nostettua fisun veneeseen, niin ei muuta kuin pidä hauskaa! Naisissa on kyllä hyviäkin puolia, kaiken riesan keskellä. ;-)

Ja vielä muuten jos se jotain kiinnostaa, niin minä olen ollut alkaen 5-vuotiaasta aina "ihastunut" vähintään yhteen tyttöön, mutta koskaan en ole onnistunut ko. tyttöjen kanssa virittelemään mitään. Vastaavasti sitten taas joka kerta kun joku tyttö on ollut minusta kiinnostunut, se on tullut totaalisen puskista, en ole osannut yhtään odottaa siltä suunnalta mitään. Ehkä olen vaan sokea, tai ehkä olen vaan mies. Go figure.

 

[Snakster]

- Ole oma itsesi, ihan oikeasti, syteen tai saveen. Älä yritä vetää mitään roolia, se menee taatusti vihkoon. Olemalla oma itsesi pystyt olemaan rento ja "cool".

Tämä. Jonkunlaisen ahaa-elämyksen koin True Romance -elokuvan kohtauksesta, jossa Christian Slaterin esittämä päähenkilö vie Patricia Arquetten esittämän tsuidun työpaikalleen sarjakuvakauppaan ja tohkeilee suu vaahdossa jostain Hämis-sarjiksen ensipainoksista. Ja nainen tietysti ihastuu, vaikka teema on mahdollisimman kaukana hänen omista kiinnostuksen kohteistaan. Eli jos olet innostunut jostain, vaikka miten typerästä asiasta, niin se on aina naisten mielestä hyvä juttu ja kertoo intohimoisesta suhtautumisesta. Tai ainakin itselläni tämä on toiminut aina sen jälkeen kun tämän oivalsin. Eli älä häpeile omia harrastuksiasi tai kiinnostuksen kohteitasi. Palstan naiset voisivatkin joko kumota tai vahvistaa tämän.

 

[Knox]

Käykö naiset? ;)
Mut oli tapa mikä tahansa niin todellakin kerrot tunteistasi! Ei kukaan nainen ihastumisen kertomisesta ainakaan voi loukkaantua :) Enemmin se aiheuttaa sympatioita, vaikkei sitten samalla tavalla tuntisikaan.

Minusta onkelmana on se, ettei me tiedetä millaiset välit Koikkaajalla ja tällä neidillä on. Jos kyseessä on vaikka luokkakaveri, jonka kanssa korkeintaan tervehditään, niin paras tapa ei ole kertoa suorilta ihastumisesta.

Kuten fiksummat kirjoittivat, nyt tarvitaan vain joku peliliike. Esim. ehdotettu leffassa käynti toimii mainiosti. Annat tytölle mahdollisuuden tutustua/ihastua itseesi.

Ja mikä tärkeintä; älä luovuta heti! Jos tyttö antaa pakit, niin mitä sitten? Jatkat yrittämistä, kunhan se ei mene minkään stalkkauksen tai vastaavan puolelle. Meikäläinen pyysi aikanaan erästä mahtavaa tyttöä yhteensä seitsemän kertaa treffeille. Kuusi kertaa tyttö sanoi ei. Seitsemännellä kerralla suostui, ja nyt ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä.

 

[Rod Weary]

Olen saanut sen kuvan, että leffa on mitä huonoin puite ensitreffeille. Miettikää nyt itsekin, kaksi tuntia pimeässä ilman keskustelumahdollisuutta. Sehän voi olla leffasta riippuen jopa suoranaista henkistä väkivaltaa.

 

[pernaveikko]

Ja mikä tärkeintä; älä luovuta heti! Jos tyttö antaa pakit, niin mitä sitten? Jatkat yrittämistä, kunhan se ei mene minkään stalkkauksen tai vastaavan puolelle. Meikäläinen pyysi aikanaan erästä mahtavaa tyttöä yhteensä seitsemän kertaa treffeille. Kuusi kertaa tyttö sanoi ei. Seitsemännellä kerralla suostui, ja nyt ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä.

Tässähän nyt aivan selvästi on kyse juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneista tai plusmiinus vuosi siihen.

Pyysin tyttöä leffaan hänen tyttökaverinsa suosituksesta ja ihmeekseni hän suostui. Elokuvan jälkeen ei sitten ollutkaan mitään mielenkiintoa seurusteluun, vaikka pyysin.

Mikäs siinä sitten, pakko oli jonkun verran toimeen tulla, kun luokkakavereita oltiin. Kiinnostukseni ei yksiin pakkeihin loppunut ja seuraavana vuonna, maailmanmestaruuskeväänä 1995, sain sitten mahdollisuuteni. Seurusteluasteelle päästiin hetkeksi, mutta sieltä heilahti sitten ilmeisen pitkän harkinnan jälkeen kaverikortti heti alkukesästä.

Sen jälkeen tilanne oli menetetty ja nykyään kuulema paimentaa kolmea lasta ja jotain. Aivan sama minulle.
--

Mutta, nyt vain kaikki peliin. Todennäköisesti se menee vituiksi ja kaikki muutenkin aivan päin helvettiä, mutta yrittää pitää.

Olen saanut sen kuvan, että leffa on mitä huonoin puite ensitreffeille. Miettikää nyt itsekin, kaksi tuntia pimeässä ilman keskustelumahdollisuutta. Sehän voi olla leffasta riippuen jopa suoranaista henkistä väkivaltaa.

Ehdottomasti näin ja huono valinta. Mutta kun tässä kohtaa on tärkeintä tehdä jotain ja saada joku kontakti, leffa on aika turvallinen valinta siihen.

 

[adetti]

Se ensimmäinen peliliike on kyllä se ratkaiseva, jos se lähtee siitä rullaamaan niin sitten on helppo jutella. Leffoihin meneminen on perus kortti, mutta silti aika pliisu. Se on kyllä siistiä mennä leffoihin, mutta siinä katsellaan se 2h leffaa ja lähetään pois. Ei siinä pysty tutustumaan paremmin. Toki, jos on jotain historiaa jo aikaisemmin niin siinä tapauksessa. Itse koin ainakin shoppailut, lenkillä käymiset ja toisen kämpässä oleskelut loistavana vaihtoehtona. Varsinkin ihan perus kävelylenkki koiran kanssa luonnonhelmassa on hieno tapa jutella. Ei hälinää, ihmisiä ja pelkkää luonnonääniä, huhuh. Ja jos jotain asioita ei pysty pienessä kahvilassa kertomaan, niin ainakin puistossa. Ja jos on hirveä jännitys istua vastapäätä, niin rennompaa se on kävellä vierellä eikä tarvi miettiä mitenhän mä tässä istuisin.

 

[Knox]

Olen saanut sen kuvan, että leffa on mitä huonoin puite ensitreffeille. Miettikää nyt itsekin, kaksi tuntia pimeässä ilman keskustelumahdollisuutta. Sehän voi olla leffasta riippuen jopa suoranaista henkistä väkivaltaa.

Joo, voit olla oikeassa. Toisaalta, leffassa välttää ne vaivaannuttavat hiljaiset hetket, ja onpahan ainakin elokuvan jälkeen jotain yhteistä juteltavaa. Riippuen tietenkin iästä. Mulle jäi kuva, että Koikkaaja ois suhteellisen nuori kaveri, joten leffa voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Saapahan hikoiltua ne pahimmat jännitykset elokuvan aikana pois.

 

[Carlos]

Varsinkin ihan perus kävelylenkki koiran kanssa luonnonhelmassa on hieno tapa jutella. Ei hälinää, ihmisiä ja pelkkää luonnonääniä, huhuh.

Varmasti olisi hyvä tapa, mutta tämän pitäisi tapahtua tosi spontaanisti, eli tyyliin Esko on ulkoiluttamassa koiraansa ja sattumalta törmää tähän tyttöön ja sitten siinä alkavat jutella ja kävellä eteenpäin.

Jos koulussa menee ääni vapisten kysymään että "l-l-l-lähtisitsä mun kaa ulkoilut-t-taa m-m-mun koiraa" niin saa aika nopeasti kyllä "hiukan" omituisen maineen ja kohta puoli koulua kikattaa tälle "koiranulkoiluttajalle" ja miettii keskenään että mitäköhän se oikeen halusi ulkoiluttaa, mikälie sarjamurhaaja-stalkkeri.

Sen sijaan kun kysyy ohimennen että "haluaisitsä lähtee mun kaa joku päivä leffaan tai jotainniinnkutiäxä", on kysymys aika helppo asetella, kysymyksen vastaanottaja ei voi ymmärtää sitä väärin ja tietää että ollaan menossa julkiseen paikkaan joskus illalla jossa ei tapahdu yleensä mitään muuta kuin leffan katsomista, ja kysymykseen saatava mahdollinen vastaus on helppo tulkita.

Varsinkin nuorella iällä kun osapuolilla ei ole vielä sitä itsevarmuutta, karismaa ja ihmissuhdetaitoja, niin suoraan porautuminen toisen päähän ei välttämättä ole hyvä juttu (=face-to-face keskustelu). Testosteronin ja epävarmuuden vallitessa leffa on ihan hyvä paikka kerätä itseänsä "okei, toi on nyt tossa mun vieressä, tän jälkeen mennään sitten kahville ja sitten mä saatan sen kotiin jajoojaniinjajoo".

 

[pettter]

Itse koin ainakin shoppailut, lenkillä käymiset ja toisen kämpässä oleskelut loistavana vaihtoehtona. Varsinkin ihan perus kävelylenkki koiran kanssa luonnonhelmassa on hieno tapa jutella. Ei hälinää, ihmisiä ja pelkkää luonnonääniä, huhuh. Ja jos jotain asioita ei pysty pienessä kahvilassa kertomaan, niin ainakin puistossa. Ja jos on hirveä jännitys istua vastapäätä, niin rennompaa se on kävellä vierellä eikä tarvi miettiä mitenhän mä tässä istuisin.

Joo mä kanssa pyydän usein tyttöä vaan kävelylenkille, jos netistä siis jonkun näen. Niin on paljon rennompaa jutella ja muutenkin helpompi nähdä. Jäätelökioskin kohdalla voi sitten vaikka kysästä maistuisko tytölle tötterö tai baarin kohdalla kalja, jos siis kaupungille on keksitty mennä. Parit pikku kehut ilmaan ja sitten jonkun ajan päästä pyytää tyttöä kämpille, jossa alkaa hiplailemaan. Sitten vaatteet veke ja kikkeliä piiloon. Ja tytön lähdettyä kalja auki ja Jatkoajan keskustelupalsta myös. Toimii.

 

[Kulttimörkö]

Ehdottomasti näin ja huono valinta. Mutta kun tässä kohtaa on tärkeintä tehdä jotain ja saada joku kontakti, leffa on aika turvallinen valinta siihen.

Leffa voi olla hyväkin valinta jos ensin onnistuu vähän onkimaan tietoa minkälaisista elokuvista typy pitää ja sen jälkeen vie kyseisen neidon vielä syömään. Jos muuta puhuttavaa ei tahdo löytyä voi aina aloittaa keskustelun juuri nähdystä leffasta ja siitä keskustelu yleensä rönsyilee.

 

[pettter]

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

Baarissakin on aina paljon rennompaa kuin jossakin nihkeässä kahvilassa tai ravintolassa, jossa vaan tuijotellaan toista ja stressaillaan missä vitun kädessä joku hemmetin haarukka nyt pitikään olla. Sössöttele tai änkyttele siinä sitten jotain kun pullaan meinaat tukehtua. Baarissa ainakin mä tunnen oloni vielä kotoisemmaksi kuin esim. täällä himassa. Alkoholi myös rentouttaa. Mahdollisesti saatat jopa letkauttaa jonkun hauskan vitsinkin. No joo, ei ne naiset kyllä koskaan niille pieruvitseille naura, mutta ihan sama. Pussikaljalle tai -siiderille on myös kiva pyytää. Ainakin täällä Helsingissä se on ihan normaalia. Pikkuhiprakassa tytöt vielä lähtevät paljon herkemmin kämpille nussittavaksi.

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

 

[adetti]

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

Baarissakin on aina paljon rennompaa kuin jossakin nihkeässä kahvilassa tai ravintolassa, jossa vaan tuijotellaan toista ja stressaillaan missä vitun kädessä joku hemmetin haarukka nyt pitikään olla. Sössöttele tai änkyttele siinä sitten jotain kun pullaan meinaat tukehtua. Baarissa ainakin mä tunnen oloni vielä kotoisemmaksi kuin esim. täällä himassa. Alkoholi myös rentouttaa. Mahdollisesti saatat jopa letkauttaa jonkun hauskan vitsinkin. No joo, ei ne naiset kyllä koskaan niille pieruvitseille naura, mutta ihan sama. Pussikaljalle tai -siiderille on myös kiva pyytää. Ainakin täällä Helsingissä se on ihan normaalia. Pikkuhiprakassa tytöt vielä lähtevät paljon herkemmin kämpille nussittavaksi.

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

En tiedä mikä mulle tuli, mutta hajosin totaalisesti nauruun. Kyllähän se näin menee. Se on niin ihmisestä kiinni, että mistä tykkää, täällä puhutaan yleisellä skaalalla. Sporttimimmit tykkää lähteä kävelylle, laiskemmat leffaan ja epätoivoiset juo ittensä känniin. No ei vaan, mutta suunnilleen. Ei ainakaan yksi tyttökaverini halua leffoihin lähteä, kun nukahtaa sinne.

 

[Carlos]

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

No voi hyvänen aika, menkää katsomaan leffaa mistä sinä tykkäät ja nainen ei tykkää, jolloin voit käyttää sen 2 tuntia katsomalla leffaa samalla kun nainen ottaa sinulta poskeen. Sitten vaan lähtiessä ovella sanotaan "kiitos & moi", ja homma on paketissa. Ajankäytön optimointia.

 

[Freya]

Minusta onkelmana on se, ettei me tiedetä millaiset välit Koikkaajalla ja tällä neidillä on. Jos kyseessä on vaikka luokkakaveri, jonka kanssa korkeintaan tervehditään, niin paras tapa ei ole kertoa suorilta ihastumisesta.

Kävelylenkille pyytäminen joo ok, mutta siinä saa sitten tulkita vastapuolen fiiliksiä pitemmän kaavan kautta. Naisen suostuminen kun ei välttämättä tarkoita mitään.

Ahh, miten ihanaa. "Ai sä tykkäät musta, voi miten söpöä, mutta mä kyllä haluan jonkun ihanan rajun ja jännittävän puolalaisen kitaristin, että sori ja nähdään!" Näin miehen näkökulmasta ehkä maailman huonoin reaktio mitä nainen voi antaa.

Toivottavasti ei kukaan tuollaista reaktiota annakkaan, vaikka ajatuksissa olisikin että vastapuoli on totaalinen lapanen.

 

[Buddha]

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

Et sä voi oikeasti olla noin mielikuvitukseton heebo?

 

[pettter]

Ai hitto. Joo en ole kymmeneen vuoteen käynyt leffassa treffeillä, vai onko siitä kohta jo 15. Leffa muuten oli Jennifer Lopezin The Cell, eikä se tyttö oikein tykännyt siitä kun puolessa välissä lähti pois, mutta mä jäin katsomaan sen loppuun. Hitto jos kaks leffalippua ostaa eikä kumpikaan näkis leffaa, niin olishan se jotenkin aika hölmöä.

 

[pakki3000]

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

No ei toi harrastelu kyllä aina kerro koko totuutta. Sen kerran kun itse tuli eksyttyä netin perusteella treffeille ja nainen kertoi olevansa blondi ja harrastaa aerobikkiä/tanssia/rullaluistelua, niin kyllähän sitä odotukset nousi aika hyvin. Paikalle kun meni, niin oli kyllä sekoitus Miss Piggyä ja Tuksua. Ei saatana. Pitäisi olla joku raja kuka voi ilmoittaa harrastukset tuollaisiksi. Onneksi jäätiin kävelemään ja juttelemaan siihen hänen asuntonsa lähimaastoon, eikä sattunut tuttuja vastaan. 10min kävelyn jälkeen toki totesin, että pitää lähteä vaihtamaan kaverin autoon renkaita..

 

[pettter]

No ei toi harrastelu kyllä aina kerro koko totuutta. Sen kerran kun itse tuli eksyttyä netin perusteella treffeille ja nainen kertoi olevansa blondi ja harrastaa aerobikkiä/tanssia/rullaluistelua, niin kyllähän sitä odotukset nousi aika hyvin. Paikalle kun meni, niin oli kyllä sekoitus Miss Piggyä ja Tuksua. Ei saatana.

Joo aina kannattaa kysyä paino. Jos vastaukseksi tulee jotain ettei naisilta muka saisi kysyä, on se todennäköisesti läskiämmä. Tietenkin esimerkiksi joku mitat on hieman kiltimpi sana kuin paino. Kyllä ne varmaan tajuaa. Tai sitten pyytää nähdä kokovartalokuvan. Läskiämmillä on välillä vaan lähikuvia kasvoista.

Mutta joo kyllähän niitäkin nyt paremman puutteessa bylsii, kunhan ei ihan överiksi ne kilomäärät mene tai se pärstävärkki. Seurustelu tietenkin on eri asia ja juttuseura, varsinkin jos se toinen on vielä tyhmä, kuten ne läskit monesti tuppaa olemaan, tai no ei tietenkään kaikki.

Ja on kait sekin kävelylenkki kun lähi-ärrältä hakee joka ilta kilon karkkia. Siksi niillä on niin helppo sanoa se. Muuta elämää niillä läskeillä yh-mammoilla ei pahemmin tunnu olevan.

 

[pernaveikko]

Joo aina kannattaa kysyä paino.

Itse kun olen pitkä, niin pituus kiinnostaa enemmän kuin paino. Kuvaton nettityttö kertoi harrastavansa koripalloa ja on pitkä. Kiinnostus heräsi heti ja mielessä pyöri ties mitä pitkäsääriä ja kivasti heiluvia poninhäntiä.

Pituutta oli sopiva määrä ja saman verran leveyttä. En vastannut enää, kun kuva saapui sähköpostiini. En tiedä olinko tyly sitten, mutta amatsonit eivät kiinnosta. Kenenkään ei tarvitse olla laiha, mutta jonkunlainen ns. normaalipaino pitäisi säilyttää.