Naisasiat

[redzel777]

Ensimmäisenä onneksi olkoon! Lähtökohdat yhteenmuuttoon on jo kohtuu hyvät kun takana on jo hetki seurustelua ja tunnette toisianne edes vähän. Aluksi kannattaa tehdä selväksi, mikä itselle on tärkeää. Esimerkiksi meillä näin 3 vuoden yhdessäasumisen jälkeen avokki tietää, että katson Formulat ja Hifkin matsit aina kun se on järkevästi mahdollista toki niissäkin on poikkeuksia puolin ja toisin. Kotityöt on varmaankin yleisin kiistanaihe, kuka nyt tykkää pyykätä tai imuroida? Kannattaa esimerkiksi jakaa asunnonsiivous kahteen osaan ja vaihdella niitä vuoroviikoin, niin ei tartte taistella. Meillä avokki onneksi siivoilee enemmän. Kavereiden kanssa hengailukin onnistuu yleensä ihan omailmoituskäytännöllä ilman kummempaa anelemista :) Perussääntönä ehkä semmoinen toisen huomioonottaminen päätöksissä. Eli ihan mitä me syödään eikä "mä syön ton lopun ja kai se keksii itelleen jotain". Ehkä ihan parhaat extempore reissut kavereitten kanssa vähenee parisuhteen ja yhdessäasumisen myötä, mutta kompromisseilla ja toisen huomioonottamisella pääsee pitkälle. Täsmäneuvoja on vaikea antaa, kyllä se siintä suttaantuu lähes itsestään pienellä vaivannäöllä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan?

Kannattaa valmistautua henkisesti, että jotain tulee muuttumaan. Sitä, mikä, ei voi tietää kun ei tunne naistasi. Ehkä joudut siivoamaan nykyistä enemmän, ehkä näkemään nykyisiä kavereitasi vähemmän, ehkä luopumaan harrastuksistasi.

Se mihin kuitenkaan et voi valmistautua, on se tunne, kun olet onnellisempi kuin ennen.

 

[pettter]

Oma elämäsi ja oma tilasi loppuu siihen paikkaan.

Se, että katotaan tiistai-iltana YLEltä UCL:ää vaihtuu neloseen ja sinkkuelämään. Ihan noin yhtenä esimerkkinä. Ajatella ei paljoa tarvi, kun sinulle kyllä kerrotaan miten asiat menee. Poikien ilta on täysin vieras käsite ja siihen pitää anoa armeijatyyliin lupaa.

Ehkä joudut siivoamaan nykyistä enemmän, ehkä näkemään nykyisiä kavereitasi vähemmän, ehkä luopumaan harrastuksistasi.

No niin. Nämä kaikki edelliset viestit...

Aiemmin hieman kritisoin ja kummastelin parisuhteita ja lähes kaikki vittuili. Nyt sitten joku kysyy neuvoja ja lähes samoja juttuja tulee vastaukseksi kuin mitä mäkin selitin. Tää on taas niin tätä.

Pitää siis luopua monista omista eduista, vaikka saatu hyöty on nothing shit.

Rehellisesti sanottuna mulla tulee usein mietittyä että oonko mä ainut fiksu tällä pallolla...

Hei muuten jätkät. Vaihdatteko satasen kahteenkymmeneen euroon?

EDIT. Lisäsin lainauksia.

 

[kahden suunnan sentteri]

No niin. Nämä kaikki edelliset viestit...


...Pitää siis luopua monista omista eduista, vaikka saatu hyöty on nothing shit.

Ilmankos jätitkin viestistäni jälkimmäisen puoliskon lainaamatta, kun ainoastaan tämä lainaamasi virke kontekstistaan irroitettuna tuki agendaasi.

Parisuhteessa saatu hyöty ei useimmille ole "nothing shit", vaan parisuhteessa kannattaa tehdä pieniä uhrauksiakin, jotta saavuttaa jotain suurempaa, ts. tulee onnellisemmaksi.

Joidenkin epäonnisten osaksi jää sitten joutua huonoon parisuhteeseen, jossa uhrausten teko ei ole johtanut suurempaan onneen, vaan epäonneen. Mutta ei tällaistenkaan kokemusten jälkeen kannata tuomita parisuhteita ja panna loppuelämäänsä huoria, vaan niellä vastoinkäyminen ja laittaa uutta matoa koukkuun.

 

[Snakster]

Hyviä vinkkejä tuossa on tullutkin, mutta paljon voi myös voittaa sillä, että suostuu vapaaehtoisesti luopumaan jostain, minkä tiedät toista ärsyttävän. Esimerkiksi jatkojen järjestäminen koko seurueelle on erittäin nastaa, mutta sitä ei välttämättä kannata tehdä, ainakaan kovin usein, jos se vähääkään ärsyttää. Sitten jostain toisesta tärkeästä jutusta voi pitää kiinni tiukemmin, mutta tuo yhteisasuminen vaatii erilaisten asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista ja sen miettimistä, että mikä toista ärsyttävistä jutuista on oikeasti välttämätön.

Sama tietysti toisin päin: jos naisella on sinua ärsyttäviä tapoja tai juttuja, niin ei ole väärin pyytää häntä luopumaan niistä, kunhan ei vaadi luopumaan ihan kaikista.

 

[Bigmouth]

Keskusteluyhteyden pitäminen auki heti alusta on kaiken a ja o. Tuo ylempänä mainittu formulat on hyvä esimerkki. Kotona ollessa katson sohvalta, reissussa asia hoidetaan niin, että kisa näkyy. Joskus katsotaan yhdessä ja joskus katson yksin.

Joskus taas näistä omista jutuista tuleekin yhteisiä. Viime vuonna oltiin kaksistaan Monzassa katsomassa kisaa ja oli puhetta, että ei jää viimeiseksi kerraksi.

Toisen molemminpuolinen huomioiminen tuo elämään paljon sisältöä jos sosiaaliset kyvyt eivät ole pettterin ja draivi Midnight Ramblerin luokkaa.

 

[pettter]

Ilmankos jätitkin viestistäni jälkimmäisen puoliskon lainaamatta, kun ainoastaan tämä lainaamasi virke kontekstistaan irroitettuna tuki agendaasi.

Parisuhteessa saatu hyöty ei useimmille ole "nothing shit", vaan parisuhteessa kannattaa tehdä pieniä uhrauksiakin, jotta saavuttaa jotain suurempaa, ts. tulee onnellisemmaksi.

Joidenkin epäonnisten osaksi jää sitten joutua huonoon parisuhteeseen, jossa uhrausten teko ei ole johtanut suurempaan onneen, vaan epäonneen. Mutta ei tällaistenkaan kokemusten jälkeen kannata tuomita parisuhteita ja panna loppuelämäänsä huoria, vaan niellä vastoinkäyminen ja laittaa uutta matoa koukkuun.

Jos mä joudun antamaan puolet päätäntävallasta ja vastineeksi saan jonkun hikisen pusun ja paljon kitinää, niin mulle sellainen on huono diili, mutta okei mä ymmärrän että ei kaikille. Ja hieman mua kyllä kummastuttaa miten siitä voi tulla onnelliseksi, jos kerta luopuu hyvistä jutuista ja saa tilalle huonoja juttuja. Mutta joo ehkä jotkut tykkäävät, tai siis joillekin se saattaa olla hyvä juttu että ei katsokaan sitä erittäin mielenkiintoista futismatsia vaan katsookin Sinkkuelämää-jakson viidennen uusinnan kun kerta se hanipöö niin haluaa, ja tulee onnelliseksi siitä että on alistunut sen tahtoon, vaikka aivan täysin mä en tuota ajatusta ymmärräkään. Mutta me ollaan erilaisia. En mäkään tykkää hernekeitosta enkä esimerkiksi ole hyvä uimari. Ja totta puhuen mä en oikein osaa syödä haarukka vasemmassa kädessä. Ja kyllä mä aivan rehellisesti voin myöntää että mun nykyinen naisystäväni on parempi kuski kuin minä. En mä ole täydellinen. Mutta tyhmä mä en ole.

Joo asiasta hieman toiseen. Mä joskus huomasin että mä tuun sellaisten "poikatyttöjen" kanssa paremmin toimeen. Niissä kun on vähemmän ärsyttäviä piirteitä. En ole koskaan tuota sen tarkemmin miettinyt. Mutta ennemmin mä kyllä miehen kanssa asuisin kuin naisen. Miehet kun yleensä on vähän fiksumpia. Kerran muutin naisen kanssa yhteen ja se oli yhtä helvettiä. Ei jäänyt yhteen tai kahteen kertaan se kun illalla myöhään pakkasin reppuni täyteen kaljaa ja menin tonne pihalle jonnekin kallioille istuskelee, kittaamaan kaljaa ja odottelemaan aamua. Ei ollut herkkua se. Vieläkin vituttaa.

Joo parikin naista on sanonut, että meidän suvussa ajatellaan enemmän järjellä kuin tunteella, mutta miksi ihmeessä sitä tekisi isoja päätöksiä tunteiden mukaan jos ne eivät ole järkeviä? Joo totta puhuen en voi sanoa etteikö yksikään nainen olisi koskaan sanonut mua tunteettomaksi siaksi, mutta mitä sitten häh. Mä olen järkevä.

 

[Bigmouth]

Tosiaan kuulostaa järkevän miehen toiminnalta istua pihalla kaljaa kittaamassa odottaen, että toinen poistuu kotoa.

 

[Jeffrey]

Itselläni juuri meni hommat puihin kolmen yhdessä asutun vuoden jälkeen. Alhaalla kaksi ehdottomasti tärkeintä kohtaa siitä, mitä tulen seuraavalla kerralla tekemään toisin. Toivottavasti joku näistä täkyistä nappaa muidenkin onkiin! Lähtökohta on tietenkin se, että pitää valmistautua siihen että jostain pitää luopua, sitä en jaksa siis enää erikseen kirjata.

1) Sopikaa alkuun tiukat ja selkeät pelisäännöt! Miten siivotaan, miten ollaan, miten maksetaan etc.

2) Kun säännöt on sovittu, pidä niistä kiinni! Säännöillä on tapana löystyä vähitellen. Mikäli annat niiden löystyä, huomaat jossain vaiheessa niiden olevan varsin löysällä. Jos esimerkiksi sovitte, että et hae daamiasi kaupungilta bilettämästä kotiin jos sinulla on aikainen aamu. Niin jos tästä luistat kerrankin, niin sitten olet yhtenään häntä hakemassa. Jos et enää hae, siitä seuraa vittuilu, mökötys ja kiukku.

 

[MPN]

Solukämpässä tuli asuttua joskus vuoden verran (kummallakin oma keittiö, eteinen ja vessa yhteinen). Oli se sinänsä helpompaa kun eteisen siivous oli vuoroviikoin (tai viikonloppuisin) ja moni turha asia jäi pois. Jos toinen meni kauppaan, pystyi aina nakittamaan tuomaan maitoa yms ilman että pitää lähteä itse mukaan. Ei tarvinnut pyytää lupaa lähteä jonnekkin, sai katsoa mitä halusi, sai syödä mitä halusi. Niin paljon oli erinäisiä vapauksia, kuitenkin silti oli sosiaalista kanssakäymistä ja ei tarvinnut varoa sanomisiaan tai kaunistella niitä. Sai puhua ihan suoraan ja ei tullut mykkäkoulua tai mökötystä, anteeksikaan ei tarvinnut pyytää, sen kun vei kaljan sinne ja kaikki oli taas hyvin.

Naisilla harvemmin olen kuullut positiivisiä ajatuksia kimppakämpästä, miehillä tuo taas toimii huomattavasti paremmin. Tottakai välillä se kämppis vituttaa, mutta niin vituttaa muijakin jos muutat sen kanssa yhteen. Toisaalta olen kyllä onnellinen nykyisessä parisuhteessa, mutta jos se loppuisi en sulkisi kimppakämppä vaihtoehtoa tulevaisuudessa pois. Varsinkin kun se helpottaisi lainan lyhennyksessä. Nykyisin tosin pitäisi tuntea kämppis entuudestaan, ei uskalla ottaa riskiä että tulee joku boheemi-taiteilija.

 

[KiVi]

Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

 

[FourForty]

Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

Jos tilanne on tuo, kannattaa hommata myös tarpeeksi iso kämppä, jolloin on helppo sulkeutua johonkin osaan asuntoa olemaan yksin kun on sille tarvetta. Itse en ole asunut kaksiossa kumppanin kanssa koskaan, mutta kolmiossa (60 m2+) on jo tarpeeksi tilaa sille, että saa omaa rauhaa välillä. Tulee tietysti kalliimmaksi kuin kaksion vuokraaminen tai ostaminen, mutta eipä niitä potentiaalisia asuinkumppaneita tule liian usein elämässä vastaan, joten olisi hölmöä tyriä parisuhde siihen että hankkii liian ahtaan kämpän ja tilan puute alkaa ahdistaa molempia.

 

[Alfred E Neuman]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan? Saattaa olla sellainen tilanne esissä ensimmäistä kertaa. Pari vuotta on seurusteltu, joten suhteellisen hyvin tuntee toisen.

Vähän tätä pitää pureskella.

Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin, mutta tässä yksi lisää. Melkein 10 vuoden kokemuksella voin kertoa, että toimii.

Eli, anna naisesi luulla, että hän päättää asioista. Sillä tavalla saat aina tahtosi läpi. Homma menee näin: Jos haluat hommata kotiisi vaikkapa uuden telkkarin kaikilla mausteilla, mutta tiedät naisesi vastustavan ideaa milloin milläkin verukkeella (liian iso/ruma/kallis/tms), niin nosta iso meteli jostain asiasta, joka sinua ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. Eli, jos naisesi haluaa esimerkiksi uudet verhot makuuhuoneeseen, ja itseäsi ei kiinnosta lainkaan millaiset verhot makkarissa on, niin kuuntele mukamas kiinnostuneena naisesi ehdotusta verhoista. Kun hän on ehdotuksensa kertonut, niin vastusta sitä. Keksi joku tekosyy, miksi juuri senlaiset verhot on aivan mahdoton ajatus. Aikanne vängättyänne myönny mukamas pitkin hampain naisesi ehdotukseen tyyliin "no hyvä on sitten, laitetaan sun haluamasi verhot, mutta minä päätän millainen telkkari meille tulee" Näin naisesi luuee, että hänellä on ohjat käsissään, ja sinä saat mitä haluat. Kaikki voittaa.

Tuo tosin vaatii harjoittelua ensialkuun, mutta viilailujen jälkeen erittäin toimiva keino.

 

[burning heart]

Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

Tuossahan sen sanoit itse, mistä on kyse. Skeptisiä varmasti ovat jokainen yhteen muutettaessa, mutta toisen huomioon ottamalla arki alkaa sujua ihan varmasti. Mitkä ovat toisen toiveet ja intressit? Niitä kunnioittamalla - molemmin puolin! - pääsee jo aika pitkälle.

Ja jotta huomioon ottamisessa ei luule, että kyse on vain siitä, että antaa toisen ottaa kaljaa halutessaan ja asettaa tavaransa mihin haluaa, on kyse myös tuosta tilan antamisesta. Ihan varmasti se toisen naama jonain päivänä ottaa päähän, tai ne väärissä paikoissa lojuvat vaatteet tai tiskipöydälle kasaantuva tiskivuori. Vaikka samojen seinien sisällä asuessa on valittu olla toisen vieressä päivittäin, on joskus myös tilanne, jolloin ei jaksa olla sosiaalinen. Silloin on parempi antaa toisen vetäytyä omiin oloihinsa tai tietokoneelle tai lukemaan, mutta ne ovat niitä juttuja, joiden avulla pääsee taas eteen päin.

Ei tää mitään korkeaa matematiikkaa ole. Kun kaks ihmistä haluaa olla yhdessä, ne myös pystyy toimimaan yhdessä. Opetteluahan se tietysti vaatii, mutta toista kunnioittamalla se sujuu, ihan varmasti!

 

[Kulkija]

Hyviä vinkkejä on KiVi täällä saannut. Itselläni on nyt 4 kuukautta yhteiseloa takana ja sitäkin ennen asuttiin vähemmän tai enemmän "yhdessä". Yhden asian kannattaa pitää mielessä. Mikään ei ole itsestäänselvyys, vaikka se nainen miten tykkäisi vaikka pestä pyykkiä, niin kannattaa sinunkin pestä pyykit ainakin silloin tällöin.

 

[Hanhi]

Jokseenkin surullista. Iltapaskan artikkelin kolme kohtaa, osunee meikäläiseen melko hyvin: "Nuorten miesten erektio-ongelmat - 3 yleisintä syytä". Työ, alkoholi, tupakka, porno ja jonkin sortin roskaruoka pitäisi siis lopettaa. Nää kun jättää pois niin alkaa naisasiat rullaamaan vihdoinkin.

 

[Carlos]

Hyviä vinkkejä on KiVi täällä saannut.

Itsepä heitän lisää vinkkiä myllyyn, ja tuumaan että unohda nämä kaikki annetut vinkit. Jokainen parisuhde, sen dynamiikka ja sen lähipiiri on yhtä monimutkaista mallintaa kuin teoria ilmastonmuutoksesta, eli käytännössä mahdotonta. Liian monta muuttujaa, ja ne kaikki voivat vaikuttaa yhtälöön eri tavalla eri tilanteissa.

Toisekseen, oppia ikä kaikki. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, samaten kuin pitää olla myös niitä onnen hetkiä. Elämänkokemusta ei voita minkään valtakunnan neuvot, anna palaa ja nauti lennosta.

 

[pettter]

Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa. Ei mua kiinnosta jutella mitään naistenjuttuja. Välillä oon yksin vaihtanut toiseen baariin.

Enkä mä tarkoita että pitäisi piereskellä tai röyhtäillä tai muutakaan vastaavaa, mutta kyllä te varmaan tiedätte ne säälittävät naistenpalvojat.

 

[pettter]

Ja jotkut jätkistä vielä lopettavat sen ryypiskelyn, muodon vuoksi ehkä hitaasti tissuttelevat. Vissiinkin pyrkivät olemaan panokunnossa tai jotain, en tiedä. Mutta puhe on monesti ollut että mennään baariin ryyppäämään, eikä siis pidättäytymään enimmästä hauskanpidosta ja jättäytymään siihen kuntoon että mulkku vielä nousee.

Hitto parempi se on yksin ryypiskellä kun maailma on täynnä mammanpoikia.

 

[pettter]

Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Sitä saa mitä tilaa.

 

[Carlos]

Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Sitä saa mitä tilaa.

Juu, samoin en jaksa kenellekään selittää. Jos ollaan katsomassa matsia niin totean vaan lyhyesti "paitsio" kun tulee vihellys, päätelköön siitä itse. Kun pari sataa kertaa näkee niin kyllä se siitä piirtyy alitajuntaan.

 

[erku]

Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa.

Täsmälleen sama. Välillä ihan huikeat urheiluaiheiset keskustelut loppuu kuin seinään kun jotkut muijat liittyy seuraan. Se on kerrassaan vastenmielistä, mutta onneksi on joitakin kunnon jätkiä, jotka jatkavat spekulointia lortoista välittämättä. En minäkään oleta, että liittyessäni naisten seurueeseen he lopettavat keskustelun vaatteista tai meikeistä ja alkavat minun mieliksi puhua jostakin itseäni kiinnostavasta aiheesta.

 

[Midnight Rambler]

Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa. Ei mua kiinnosta jutella mitään naistenjuttuja. Välillä oon yksin vaihtanut toiseen baariin.

Enkä mä tarkoita että pitäisi piereskellä tai röyhtäillä tai muutakaan vastaavaa, mutta kyllä te varmaan tiedätte ne säälittävät naistenpalvojat.

Tämä on erittäin totta ja siinä tulee aika yksinäinen olo, kun muut koettavat vain päästä tisseille lopun iltaa. Kerran meitä oli kaksi samassa tilanteessa ja päätettiin laittaa heruttelulle vähän kapuloita rattaisiin aloittamalla äänekäs dialogi kulleista, ympärileikkauksesta ja esinahkojen likaisuudesta. Toimi.

 

[Kirjoittelija]

Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Tosiasia on se, että selkeä vähemmistö miehistäkään tietää, mikä on paitsio, vaikka kuvittelisivat tietävänsä. Pelaaja on paitsioasemassa silloin, kun hän on lähempänä vastustajan päätyviivaa kuin sekä pallo että vastustajan toisiksi alin pelaaja. Siinä se pääpointti verrattain lyhyeen virkkeeseen kiteytettynä.

 

[Bakaun Imaami]

Tosiasia on se, että selkeä vähemmistö miehistäkään tietää, mikä on paitsio, vaikka kuvittelisivat tietävänsä. Pelaaja on paitsioasemassa silloin, kun hän on lähempänä vastustajan päätyviivaa kuin sekä pallo että vastustajan toisiksi alin pelaaja. Siinä se pääpointti verrattain lyhyeen virkkeeseen kiteytettynä.

Paitsi, jos tämä tapahtuu ennen keskiviivaa? Näin olen ymmärtänyt. Korjaa, jos olen väärässä.