Naisasiat

[Freya]

Menkää nyt kollektiivisesti helvettiin peileinenne, jos ette viitsi edes sanoa, että mitä sieltä pitäisi nähdä?

Kun ei ole elämässä muutenkaan mitään tavoitteita tai haluamisen kohteita

Kyseisellä asenteella ja olemuksella niin pakko myöntää ettei yhtään ihmetytä jos eteen sattuu ties minkämoista naisedustajaa. Enkä meinaa missään positiivisessa muodossa.

 

[Palstalegenda]

Kun ei ole elämässä muutenkaan mitään tavoitteita tai haluamisen kohteita, niin on helppo heittää hyvällä omalla tunnolla pensselit santaan naistenkin suhteen. Tätä moni ei selvästikään ymmärrä, mutta toivottavasti ei tarvitse ymmärtääkään.

Ei voi ymmärtää, kun et ole siitä kirjoittanut. Nyt olet kirjoittanut ja luettuamme tekstisi, asiasi näkyy laajemmassa perspektiivissä. Olet tähän saakka kirjoittanut vain kuinka naiset ovat perseestä. Ikävää sinänsä, että joku luulee muita niin tyhmiksi, etteivät he muka ymmärrä kerrottua asiaa. Sen sijaan on vaikeampaa ymmärtää asiaa, josta et ole kertonut. Toki ajan myötä moni asia näkyy läpi, vaikka sitä ei suoraan sanoisikaan. Toisaalta, päin vittua tulkitsijoita maailmassa riittää. Täällä ne klassiset väärinymmärtämiset ilmenevät mm. muodoissa: "se on trolli" ja "se haluaa päteä".

 

[vsmo]

Mutta entä jos nainen haluaa nukkua samassa sängyssä, ja että miehen pitää tulla samaan aikaan nukkumaan tai viimeistään tunnin päästä siitä kun nainen menee, ja että mies saisi juoda vaikka max. neljä kaljaa illassa, tai mitä tahansa, niin mitä myönnytyksiä se nainen antaa korvaukseksi niistä miehen menetyksistä? Analia vai, tai ass to mouthia? Jos ei mitään niin en suostu. En mä mikään dorka ole.

Akat. Turha koittaa, meitsi voittaa.

Samassa sängyssä nukkuminen on ok, aikuisilta nukkumaanmenoajat tai rajoitettu kaljamäärä ei.
Jos tietää rajansa.

Entä jos nainen vetää kaljaa jatkuvasti aamuneljään ja kusee & paskoo sängyn.
Tuskin kauan jaksaa katsella vittuilevaa äijää joka valittaa, toteaa vaan että parempi yksinään.

Tai sitten se mies jätti sen juoppoakan.

Vaimoni ei laske kaljojani, ainakaan vielä.

 

[korkki]

En oikein ymmärrä, miksi jotkut miehet (ja naiset) katkeroituvat loppuiäkseen, jos kumppanin kanssa menee sukset ristiin. Onhan se valitettavaa ja harmillista, jos parisuhde menee vituiksi, eikä sellaista tietysti kukaan toivo, mutta turha sellaisesta on katkeroitua liiaksi.

Meikäläisen kohdalla ehkä käsittämättömintä mihin olen törmännyt on eräs pari vuotta nuorempi naisihminen. Lukiossa (siis 20 vuotta sitten!) seurusteltiin kuukauden verran, kunnes tämä päätti laittaa poikki jostain syystä. Vielä tänä päivänäkin jos satutaan tulemaan kadulla vastaan tämä kääntyy toiseen suuntaan eikä katso edes päin. Tulisi edes vastaan eikä olisi tuntevinaan, mutta tuo on jo naurettavaa että oikein näyttää tuntevansa. Meillä on yksi yhteinen kaveri Facessa niin tämä plikka oli kommentoinut jotain hänen juttuaan mielestäni aika hyvin ja menin sitten ja tykkäsin tuosta kommentista. Seuraavana päivänä huomasin että kappas, tuo oli mennyt blokkaamaan meikäläisen siellä. Mun mielestäni tuollainen katkeruus on varsin sairasta, kun mitään syytä ei pitäisi olla siihen. Varsinkin kun tuo vielä oli se joka halusi erota. Ja aikaa tuosta on tosiaan se 20 vuotta ja ainakin meikäläisellä on elämä mennyt ihan hyvin tuonkin jälkeen ;)

Omat naisasiat ovat edelleen yllättävänkin hyvällä mallilla. Pikkuisen silti mietityttää miten tässä vielä tulee käymään, mutta sen näyttää aika. Tekisi mieli kyllä tulla oikein kunnolla "puolivirallisesti" esiin mutta kun toinen asuu vielä virallisesti parisuhteessa. Vaikka ollaanhan me yhdessä näyttäydytty jo aika monta kertaa, tuskin suhteen laatu enää on kenellekään meidät yhdessä nähneelle epäselvä.

 

[Turder]

Kaverikortti pelattiin naisen aloitteesta. Tapailtiin pari kuukautta, aika tiiviisti välillä, seksi toimi pienten alkutunnustelujen jälkeen hyvin ja muutenkin oli hauskaa mutta nainen ei sitten syttynyt vakavampaan suhteeseen. Itse näytin vihreää valoa, mutta ei. Toisaalta hyvä, että pystyttiin avoimesti puhumaan asioista ja paras se on katkaista heti alkuunsa jos ei tunnu oikealta, kuin vetää pari vuotta puolella teholla ja sitten on vain hankalampi erota. Silti aluksi jäi pettymys päällimmäisenä mieleen kun vielä loppuaikana nainen oli aktiivisempi sopimaan yhteisiä menoja ja tapaamisia, sekä tuntui olevan yhä kiinnostuneempi minusta, vaikka itse olin suhteen ajan muuten aktiivisempi. Nyt kun on miettinyt jälkikäteen niin ehkä näin oli parempi, koska huomasin, että välttämättä sitä oikeanlaista tunteen paloa ei ollut itselläkään niin paljoa, joten en ole enää varma olisiko homma toiminut. On päässyt vähän eri näkökulmasta tutkimaan tilannetta. Ihastunut kyllä olin ja mielestäni meillä synkkasi todella hyvin mutta tuntemattomia ovat naisten tiet.

"Eron" jälkeen ollaan nyt nähty kerran sänkyhommien osalta (naisen ehdotuksesta). Pyysi apua yhteen juttuun ja mietin päivän verran haluanko mennä, lopulta päätin käydä auttamassa ja kyllä homman nimi oli alusta asti, että molemmat vain halusi seksiä.

 

[Greffin]

Meikäläisen kohdalla ehkä käsittämättömintä mihin olen törmännyt on eräs pari vuotta nuorempi naisihminen. Lukiossa (siis 20 vuotta sitten!) seurusteltiin kuukauden verran, kunnes tämä päätti laittaa poikki jostain syystä. Vielä tänä päivänäkin jos satutaan tulemaan kadulla vastaan tämä kääntyy toiseen suuntaan eikä katso edes päin. Tulisi edes vastaan eikä olisi tuntevinaan, mutta tuo on jo naurettavaa että oikein näyttää tuntevansa.

Monien aiemmin seurustelleiden tai tapailleiden välillä on aika mielenkiintoista käyttäytymistä. Suurin osa lapsellista, kuten tuo sinunkin esimerkkisi.

Itsellä pari eksää, joiden kanssa seurustelu päättyi heidän omasta aloitteestaan. Molemmat ovat sellaisia, että jos sattuu jossain törmäämään niin haluaa esittää ettei tunne. Ei häiritse minua, noista on sen verran aikaa, mutta syytäkään en tiedä. Moikkaan itse ja annan olla.

Samoin joillain tutuilla, koskien molempia sukupuolia, on vähän samanlaista säätelyä. Jos on tiedossa, että eksä on samassa baarissa, niin ei missään tapauksessa voi mennä sinne. Tai sitten jos sattuu saman paikkaan, niin pitää esittämällä esittää ettei tunne ja luikahtaa jonnekin. Se on hassun näköistä, mutta syitähän ei aina voi tietää.

 

[Hippi Hiiri]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan? Saattaa olla sellainen tilanne esissä ensimmäistä kertaa. Pari vuotta on seurusteltu, joten suhteellisen hyvin tuntee toisen.

Vähän tätä pitää pureskella.

 

[wilco]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan?

Oma elämäsi ja oma tilasi loppuu siihen paikkaan.

Että silleen...

 

[Heimopäällikkö]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan? Saattaa olla sellainen tilanne esissä ensimmäistä kertaa. Pari vuotta on seurusteltu, joten suhteellisen hyvin tuntee toisen.

Vähän tätä pitää pureskella.

Ei mitään. Nainen kyllä kertoo sulle mitä pitää tehdä, kunhan oot tavarat saanut ovesta sisälle.

Noh, vitsit sikseen. Ja ehkäpä hiljainen onnittelu, jos vaan itsestäsi tuntuu siltä, että homma voisi toimia. En tiedä, voiko siihen sen suuremmin valmistautua. Ehkä miettimällä asioita, mitä teette nyt tahoillanne eri tavoin ja kuinka ne asiat saadaan integroitua niin, että molemmilla on hyvä olla.

 

[Bigmouth]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan? Saattaa olla sellainen tilanne esissä ensimmäistä kertaa. Pari vuotta on seurusteltu, joten suhteellisen hyvin tuntee toisen.

Vähän tätä pitää pureskella.

Jos sulle on joku juttu oikeesti tärkeä, se kannattaa kertoa selkeästi. Tämä siis vaikka kämpän järjestelyiden suhteen.

 

[TQoFE]

Ei mitään. Nainen kyllä kertoo sulle mitä pitää tehdä, kunhan oot tavarat saanut ovesta sisälle.

Siis ne vähät tavarat, jotka saat pitää ;)

Sopikaa molempia tyydyttävällä tavalla yhteisistä pelisäännösitä ja ennen kaikkea pitäkää sovituista asioista kiinni. Tiskivuorot on helpompi jakaa rakastuneena kuin parin vuoden arjen ja kiukuttelun ja mököttämisen jälkeen.

 

[Lampinen]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan?

Koko ajatus elämästä muuttuu, se mikä saattoi olla joskus normaalia on nyt jotain muuta. Se, että katotaan tiistai-iltana YLEltä UCL:ää vaihtuu neloseen ja sinkkuelämään. Ihan noin yhtenä esimerkkinä. Ajatella ei paljoa tarvi, kun sinulle kyllä kerrotaan miten asiat menee. Poikien ilta on täysin vieras käsite ja siihen pitää anoa armeijatyyliin lupaa.

 

[Alamummo]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan?

Suosittelen sopimaan yhteisten kulujen rahoitusmallin etukäteen. Ei tarvitse myöhemmin vääntää asiasta joka käänteessä.

 

[redzel777]

Ensimmäisenä onneksi olkoon! Lähtökohdat yhteenmuuttoon on jo kohtuu hyvät kun takana on jo hetki seurustelua ja tunnette toisianne edes vähän. Aluksi kannattaa tehdä selväksi, mikä itselle on tärkeää. Esimerkiksi meillä näin 3 vuoden yhdessäasumisen jälkeen avokki tietää, että katson Formulat ja Hifkin matsit aina kun se on järkevästi mahdollista toki niissäkin on poikkeuksia puolin ja toisin. Kotityöt on varmaankin yleisin kiistanaihe, kuka nyt tykkää pyykätä tai imuroida? Kannattaa esimerkiksi jakaa asunnonsiivous kahteen osaan ja vaihdella niitä vuoroviikoin, niin ei tartte taistella. Meillä avokki onneksi siivoilee enemmän. Kavereiden kanssa hengailukin onnistuu yleensä ihan omailmoituskäytännöllä ilman kummempaa anelemista :) Perussääntönä ehkä semmoinen toisen huomioonottaminen päätöksissä. Eli ihan mitä me syödään eikä "mä syön ton lopun ja kai se keksii itelleen jotain". Ehkä ihan parhaat extempore reissut kavereitten kanssa vähenee parisuhteen ja yhdessäasumisen myötä, mutta kompromisseilla ja toisen huomioonottamisella pääsee pitkälle. Täsmäneuvoja on vaikea antaa, kyllä se siintä suttaantuu lähes itsestään pienellä vaivannäöllä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan?

Kannattaa valmistautua henkisesti, että jotain tulee muuttumaan. Sitä, mikä, ei voi tietää kun ei tunne naistasi. Ehkä joudut siivoamaan nykyistä enemmän, ehkä näkemään nykyisiä kavereitasi vähemmän, ehkä luopumaan harrastuksistasi.

Se mihin kuitenkaan et voi valmistautua, on se tunne, kun olet onnellisempi kuin ennen.

 

[pettter]

Oma elämäsi ja oma tilasi loppuu siihen paikkaan.

Se, että katotaan tiistai-iltana YLEltä UCL:ää vaihtuu neloseen ja sinkkuelämään. Ihan noin yhtenä esimerkkinä. Ajatella ei paljoa tarvi, kun sinulle kyllä kerrotaan miten asiat menee. Poikien ilta on täysin vieras käsite ja siihen pitää anoa armeijatyyliin lupaa.

Ehkä joudut siivoamaan nykyistä enemmän, ehkä näkemään nykyisiä kavereitasi vähemmän, ehkä luopumaan harrastuksistasi.

No niin. Nämä kaikki edelliset viestit...

Aiemmin hieman kritisoin ja kummastelin parisuhteita ja lähes kaikki vittuili. Nyt sitten joku kysyy neuvoja ja lähes samoja juttuja tulee vastaukseksi kuin mitä mäkin selitin. Tää on taas niin tätä.

Pitää siis luopua monista omista eduista, vaikka saatu hyöty on nothing shit.

Rehellisesti sanottuna mulla tulee usein mietittyä että oonko mä ainut fiksu tällä pallolla...

Hei muuten jätkät. Vaihdatteko satasen kahteenkymmeneen euroon?

EDIT. Lisäsin lainauksia.

 

[kahden suunnan sentteri]

No niin. Nämä kaikki edelliset viestit...


...Pitää siis luopua monista omista eduista, vaikka saatu hyöty on nothing shit.

Ilmankos jätitkin viestistäni jälkimmäisen puoliskon lainaamatta, kun ainoastaan tämä lainaamasi virke kontekstistaan irroitettuna tuki agendaasi.

Parisuhteessa saatu hyöty ei useimmille ole "nothing shit", vaan parisuhteessa kannattaa tehdä pieniä uhrauksiakin, jotta saavuttaa jotain suurempaa, ts. tulee onnellisemmaksi.

Joidenkin epäonnisten osaksi jää sitten joutua huonoon parisuhteeseen, jossa uhrausten teko ei ole johtanut suurempaan onneen, vaan epäonneen. Mutta ei tällaistenkaan kokemusten jälkeen kannata tuomita parisuhteita ja panna loppuelämäänsä huoria, vaan niellä vastoinkäyminen ja laittaa uutta matoa koukkuun.

 

[Snakster]

Hyviä vinkkejä tuossa on tullutkin, mutta paljon voi myös voittaa sillä, että suostuu vapaaehtoisesti luopumaan jostain, minkä tiedät toista ärsyttävän. Esimerkiksi jatkojen järjestäminen koko seurueelle on erittäin nastaa, mutta sitä ei välttämättä kannata tehdä, ainakaan kovin usein, jos se vähääkään ärsyttää. Sitten jostain toisesta tärkeästä jutusta voi pitää kiinni tiukemmin, mutta tuo yhteisasuminen vaatii erilaisten asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista ja sen miettimistä, että mikä toista ärsyttävistä jutuista on oikeasti välttämätön.

Sama tietysti toisin päin: jos naisella on sinua ärsyttäviä tapoja tai juttuja, niin ei ole väärin pyytää häntä luopumaan niistä, kunhan ei vaadi luopumaan ihan kaikista.

 

[Bigmouth]

Keskusteluyhteyden pitäminen auki heti alusta on kaiken a ja o. Tuo ylempänä mainittu formulat on hyvä esimerkki. Kotona ollessa katson sohvalta, reissussa asia hoidetaan niin, että kisa näkyy. Joskus katsotaan yhdessä ja joskus katson yksin.

Joskus taas näistä omista jutuista tuleekin yhteisiä. Viime vuonna oltiin kaksistaan Monzassa katsomassa kisaa ja oli puhetta, että ei jää viimeiseksi kerraksi.

Toisen molemminpuolinen huomioiminen tuo elämään paljon sisältöä jos sosiaaliset kyvyt eivät ole pettterin ja draivi Midnight Ramblerin luokkaa.

 

[pettter]

Ilmankos jätitkin viestistäni jälkimmäisen puoliskon lainaamatta, kun ainoastaan tämä lainaamasi virke kontekstistaan irroitettuna tuki agendaasi.

Parisuhteessa saatu hyöty ei useimmille ole "nothing shit", vaan parisuhteessa kannattaa tehdä pieniä uhrauksiakin, jotta saavuttaa jotain suurempaa, ts. tulee onnellisemmaksi.

Joidenkin epäonnisten osaksi jää sitten joutua huonoon parisuhteeseen, jossa uhrausten teko ei ole johtanut suurempaan onneen, vaan epäonneen. Mutta ei tällaistenkaan kokemusten jälkeen kannata tuomita parisuhteita ja panna loppuelämäänsä huoria, vaan niellä vastoinkäyminen ja laittaa uutta matoa koukkuun.

Jos mä joudun antamaan puolet päätäntävallasta ja vastineeksi saan jonkun hikisen pusun ja paljon kitinää, niin mulle sellainen on huono diili, mutta okei mä ymmärrän että ei kaikille. Ja hieman mua kyllä kummastuttaa miten siitä voi tulla onnelliseksi, jos kerta luopuu hyvistä jutuista ja saa tilalle huonoja juttuja. Mutta joo ehkä jotkut tykkäävät, tai siis joillekin se saattaa olla hyvä juttu että ei katsokaan sitä erittäin mielenkiintoista futismatsia vaan katsookin Sinkkuelämää-jakson viidennen uusinnan kun kerta se hanipöö niin haluaa, ja tulee onnelliseksi siitä että on alistunut sen tahtoon, vaikka aivan täysin mä en tuota ajatusta ymmärräkään. Mutta me ollaan erilaisia. En mäkään tykkää hernekeitosta enkä esimerkiksi ole hyvä uimari. Ja totta puhuen mä en oikein osaa syödä haarukka vasemmassa kädessä. Ja kyllä mä aivan rehellisesti voin myöntää että mun nykyinen naisystäväni on parempi kuski kuin minä. En mä ole täydellinen. Mutta tyhmä mä en ole.

Joo asiasta hieman toiseen. Mä joskus huomasin että mä tuun sellaisten "poikatyttöjen" kanssa paremmin toimeen. Niissä kun on vähemmän ärsyttäviä piirteitä. En ole koskaan tuota sen tarkemmin miettinyt. Mutta ennemmin mä kyllä miehen kanssa asuisin kuin naisen. Miehet kun yleensä on vähän fiksumpia. Kerran muutin naisen kanssa yhteen ja se oli yhtä helvettiä. Ei jäänyt yhteen tai kahteen kertaan se kun illalla myöhään pakkasin reppuni täyteen kaljaa ja menin tonne pihalle jonnekin kallioille istuskelee, kittaamaan kaljaa ja odottelemaan aamua. Ei ollut herkkua se. Vieläkin vituttaa.

Joo parikin naista on sanonut, että meidän suvussa ajatellaan enemmän järjellä kuin tunteella, mutta miksi ihmeessä sitä tekisi isoja päätöksiä tunteiden mukaan jos ne eivät ole järkeviä? Joo totta puhuen en voi sanoa etteikö yksikään nainen olisi koskaan sanonut mua tunteettomaksi siaksi, mutta mitä sitten häh. Mä olen järkevä.

 

[Bigmouth]

Tosiaan kuulostaa järkevän miehen toiminnalta istua pihalla kaljaa kittaamassa odottaen, että toinen poistuu kotoa.

 

[Jeffrey]

Itselläni juuri meni hommat puihin kolmen yhdessä asutun vuoden jälkeen. Alhaalla kaksi ehdottomasti tärkeintä kohtaa siitä, mitä tulen seuraavalla kerralla tekemään toisin. Toivottavasti joku näistä täkyistä nappaa muidenkin onkiin! Lähtökohta on tietenkin se, että pitää valmistautua siihen että jostain pitää luopua, sitä en jaksa siis enää erikseen kirjata.

1) Sopikaa alkuun tiukat ja selkeät pelisäännöt! Miten siivotaan, miten ollaan, miten maksetaan etc.

2) Kun säännöt on sovittu, pidä niistä kiinni! Säännöillä on tapana löystyä vähitellen. Mikäli annat niiden löystyä, huomaat jossain vaiheessa niiden olevan varsin löysällä. Jos esimerkiksi sovitte, että et hae daamiasi kaupungilta bilettämästä kotiin jos sinulla on aikainen aamu. Niin jos tästä luistat kerrankin, niin sitten olet yhtenään häntä hakemassa. Jos et enää hae, siitä seuraa vittuilu, mökötys ja kiukku.

 

[MPN]

Solukämpässä tuli asuttua joskus vuoden verran (kummallakin oma keittiö, eteinen ja vessa yhteinen). Oli se sinänsä helpompaa kun eteisen siivous oli vuoroviikoin (tai viikonloppuisin) ja moni turha asia jäi pois. Jos toinen meni kauppaan, pystyi aina nakittamaan tuomaan maitoa yms ilman että pitää lähteä itse mukaan. Ei tarvinnut pyytää lupaa lähteä jonnekkin, sai katsoa mitä halusi, sai syödä mitä halusi. Niin paljon oli erinäisiä vapauksia, kuitenkin silti oli sosiaalista kanssakäymistä ja ei tarvinnut varoa sanomisiaan tai kaunistella niitä. Sai puhua ihan suoraan ja ei tullut mykkäkoulua tai mökötystä, anteeksikaan ei tarvinnut pyytää, sen kun vei kaljan sinne ja kaikki oli taas hyvin.

Naisilla harvemmin olen kuullut positiivisiä ajatuksia kimppakämpästä, miehillä tuo taas toimii huomattavasti paremmin. Tottakai välillä se kämppis vituttaa, mutta niin vituttaa muijakin jos muutat sen kanssa yhteen. Toisaalta olen kyllä onnellinen nykyisessä parisuhteessa, mutta jos se loppuisi en sulkisi kimppakämppä vaihtoehtoa tulevaisuudessa pois. Varsinkin kun se helpottaisi lainan lyhennyksessä. Nykyisin tosin pitäisi tuntea kämppis entuudestaan, ei uskalla ottaa riskiä että tulee joku boheemi-taiteilija.

 

[Hippi Hiiri]

Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

 

[FourForty]

Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

Jos tilanne on tuo, kannattaa hommata myös tarpeeksi iso kämppä, jolloin on helppo sulkeutua johonkin osaan asuntoa olemaan yksin kun on sille tarvetta. Itse en ole asunut kaksiossa kumppanin kanssa koskaan, mutta kolmiossa (60 m2+) on jo tarpeeksi tilaa sille, että saa omaa rauhaa välillä. Tulee tietysti kalliimmaksi kuin kaksion vuokraaminen tai ostaminen, mutta eipä niitä potentiaalisia asuinkumppaneita tule liian usein elämässä vastaan, joten olisi hölmöä tyriä parisuhde siihen että hankkii liian ahtaan kämpän ja tilan puute alkaa ahdistaa molempia.