Mainos

Naisasiat

  • 7 617 525
  • 26 646
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Mitä pitää tietää, jos muuttaa naisen kanssa asumaan? Saattaa olla sellainen tilanne esissä ensimmäistä kertaa. Pari vuotta on seurusteltu, joten suhteellisen hyvin tuntee toisen.

Vähän tätä pitää pureskella.

Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin, mutta tässä yksi lisää. Melkein 10 vuoden kokemuksella voin kertoa, että toimii.

Eli, anna naisesi luulla, että hän päättää asioista. Sillä tavalla saat aina tahtosi läpi. Homma menee näin: Jos haluat hommata kotiisi vaikkapa uuden telkkarin kaikilla mausteilla, mutta tiedät naisesi vastustavan ideaa milloin milläkin verukkeella (liian iso/ruma/kallis/tms), niin nosta iso meteli jostain asiasta, joka sinua ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. Eli, jos naisesi haluaa esimerkiksi uudet verhot makuuhuoneeseen, ja itseäsi ei kiinnosta lainkaan millaiset verhot makkarissa on, niin kuuntele mukamas kiinnostuneena naisesi ehdotusta verhoista. Kun hän on ehdotuksensa kertonut, niin vastusta sitä. Keksi joku tekosyy, miksi juuri senlaiset verhot on aivan mahdoton ajatus. Aikanne vängättyänne myönny mukamas pitkin hampain naisesi ehdotukseen tyyliin "no hyvä on sitten, laitetaan sun haluamasi verhot, mutta minä päätän millainen telkkari meille tulee" Näin naisesi luuee, että hänellä on ohjat käsissään, ja sinä saat mitä haluat. Kaikki voittaa.

Tuo tosin vaatii harjoittelua ensialkuun, mutta viilailujen jälkeen erittäin toimiva keino.
 
Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

Tuossahan sen sanoit itse, mistä on kyse. Skeptisiä varmasti ovat jokainen yhteen muutettaessa, mutta toisen huomioon ottamalla arki alkaa sujua ihan varmasti. Mitkä ovat toisen toiveet ja intressit? Niitä kunnioittamalla - molemmin puolin! - pääsee jo aika pitkälle.

Ja jotta huomioon ottamisessa ei luule, että kyse on vain siitä, että antaa toisen ottaa kaljaa halutessaan ja asettaa tavaransa mihin haluaa, on kyse myös tuosta tilan antamisesta. Ihan varmasti se toisen naama jonain päivänä ottaa päähän, tai ne väärissä paikoissa lojuvat vaatteet tai tiskipöydälle kasaantuva tiskivuori. Vaikka samojen seinien sisällä asuessa on valittu olla toisen vieressä päivittäin, on joskus myös tilanne, jolloin ei jaksa olla sosiaalinen. Silloin on parempi antaa toisen vetäytyä omiin oloihinsa tai tietokoneelle tai lukemaan, mutta ne ovat niitä juttuja, joiden avulla pääsee taas eteen päin.

Ei tää mitään korkeaa matematiikkaa ole. Kun kaks ihmistä haluaa olla yhdessä, ne myös pystyy toimimaan yhdessä. Opetteluahan se tietysti vaatii, mutta toista kunnioittamalla se sujuu, ihan varmasti!
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hyviä vinkkejä on KiVi täällä saannut. Itselläni on nyt 4 kuukautta yhteiseloa takana ja sitäkin ennen asuttiin vähemmän tai enemmän "yhdessä". Yhden asian kannattaa pitää mielessä. Mikään ei ole itsestäänselvyys, vaikka se nainen miten tykkäisi vaikka pestä pyykkiä, niin kannattaa sinunkin pestä pyykit ainakin silloin tällöin.
 

Carlos

Jäsen
Hyviä vinkkejä on KiVi täällä saannut.

Itsepä heitän lisää vinkkiä myllyyn, ja tuumaan että unohda nämä kaikki annetut vinkit. Jokainen parisuhde, sen dynamiikka ja sen lähipiiri on yhtä monimutkaista mallintaa kuin teoria ilmastonmuutoksesta, eli käytännössä mahdotonta. Liian monta muuttujaa, ja ne kaikki voivat vaikuttaa yhtälöön eri tavalla eri tilanteissa.

Toisekseen, oppia ikä kaikki. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, samaten kuin pitää olla myös niitä onnen hetkiä. Elämänkokemusta ei voita minkään valtakunnan neuvot, anna palaa ja nauti lennosta.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa. Ei mua kiinnosta jutella mitään naistenjuttuja. Välillä oon yksin vaihtanut toiseen baariin.

Enkä mä tarkoita että pitäisi piereskellä tai röyhtäillä tai muutakaan vastaavaa, mutta kyllä te varmaan tiedätte ne säälittävät naistenpalvojat.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ja jotkut jätkistä vielä lopettavat sen ryypiskelyn, muodon vuoksi ehkä hitaasti tissuttelevat. Vissiinkin pyrkivät olemaan panokunnossa tai jotain, en tiedä. Mutta puhe on monesti ollut että mennään baariin ryyppäämään, eikä siis pidättäytymään enimmästä hauskanpidosta ja jättäytymään siihen kuntoon että mulkku vielä nousee.

Hitto parempi se on yksin ryypiskellä kun maailma on täynnä mammanpoikia.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Sitä saa mitä tilaa.
 

Carlos

Jäsen
Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Sitä saa mitä tilaa.

Juu, samoin en jaksa kenellekään selittää. Jos ollaan katsomassa matsia niin totean vaan lyhyesti "paitsio" kun tulee vihellys, päätelköön siitä itse. Kun pari sataa kertaa näkee niin kyllä se siitä piirtyy alitajuntaan.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa.

Täsmälleen sama. Välillä ihan huikeat urheiluaiheiset keskustelut loppuu kuin seinään kun jotkut muijat liittyy seuraan. Se on kerrassaan vastenmielistä, mutta onneksi on joitakin kunnon jätkiä, jotka jatkavat spekulointia lortoista välittämättä. En minäkään oleta, että liittyessäni naisten seurueeseen he lopettavat keskustelun vaatteista tai meikeistä ja alkavat minun mieliksi puhua jostakin itseäni kiinnostavasta aiheesta.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa. Ei mua kiinnosta jutella mitään naistenjuttuja. Välillä oon yksin vaihtanut toiseen baariin.

Enkä mä tarkoita että pitäisi piereskellä tai röyhtäillä tai muutakaan vastaavaa, mutta kyllä te varmaan tiedätte ne säälittävät naistenpalvojat.

Tämä on erittäin totta ja siinä tulee aika yksinäinen olo, kun muut koettavat vain päästä tisseille lopun iltaa. Kerran meitä oli kaksi samassa tilanteessa ja päätettiin laittaa heruttelulle vähän kapuloita rattaisiin aloittamalla äänekäs dialogi kulleista, ympärileikkauksesta ja esinahkojen likaisuudesta. Toimi.
 
Yhdellekään naiselle en enää jaksa selitellä mikä on paitsio. Ennemmin vaikka osoittaa sormella, heittää ylimieliset röhönaurut ja kävelee pois.

Tosiasia on se, että selkeä vähemmistö miehistäkään tietää, mikä on paitsio, vaikka kuvittelisivat tietävänsä. Pelaaja on paitsioasemassa silloin, kun hän on lähempänä vastustajan päätyviivaa kuin sekä pallo että vastustajan toisiksi alin pelaaja. Siinä se pääpointti verrattain lyhyeen virkkeeseen kiteytettynä.
 

Bakaun Imaami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin Lukko
Tosiasia on se, että selkeä vähemmistö miehistäkään tietää, mikä on paitsio, vaikka kuvittelisivat tietävänsä. Pelaaja on paitsioasemassa silloin, kun hän on lähempänä vastustajan päätyviivaa kuin sekä pallo että vastustajan toisiksi alin pelaaja. Siinä se pääpointti verrattain lyhyeen virkkeeseen kiteytettynä.

Paitsi, jos tämä tapahtuu ennen keskiviivaa? Näin olen ymmärtänyt. Korjaa, jos olen väärässä.
 

Gemondo

Jäsen
Paitsi, jos tämä tapahtuu ennen keskiviivaa? Näin olen ymmärtänyt. Korjaa, jos olen väärässä.

Tai jos kyseessä on sivurajaheitto tai pelaaja ei osallistu peliin.

Yllä olevaan keskusteluun vahva sama. Ihme kaksinaamaista mielistelyä, jos et saa pesää olemalla oma itsesi, ole ilman.
 

Hereworth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Joni Puurula, Ikaalisten Nouseva-Voima
Hitto kun menee niin hyvin, että nyt menee huonosti.

Eli olen tyttöystäväni kanssa nyt seurustellut puolitoista vuotta, ja viimeiset puoli vuotta on asuttu kimpassa. Vaikka aluksi hieman olin skeptinen tämän yhteisasumisen suhteen, on tämä kuitenkin mennyt pirun hyvin ja vapauttanikaan en koe millään tavalla riistetyksi. Kangerrelleen alun jälkeen on menty kyllä harppauksin eteenpäin,enkä tosiaan panisi pahakseni tämän jatkumista.

Nyt on kuitenkin niin, että opinnot uhkaavat tuhota kaiken saavutetun. Olen kaksi vuotta opiskellut kv-kauppaa amk-tasolla, mutta nyt pääsin itse toiseen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon historiaa, joka minua on aina kiinnostanut. Vaikka opiskelu luultavasti olisi todella mukavaa, vähän tuolla alalla kuitenkin epäilyttävät tulevaisuuden näkymät, esim. työllistymisen suhteen. Tyttöystävällä puolestaan on edessään vaihto-opiskelujakso, joka kestää tuonne tammikuulle asti. Itsellänikin olisi nykyisessä koulussa vaihtojakso samaan aikaan, mikäli siis nykyiseen paikkaan jäisin. Molemmat tietää tämän suhteen käytännössä loppuvan tuohon kuukauden päähän ja ajatus on aika kestämätön. Nyt se oikeastaan iski ensi kerran vasten kasvoja, eikä kumpikaan ollut suonut tälle ajatustakaan etukäteeen. Vaihtojakson suhde luultavasti kestäisi, mutta ei sen jälkeistä kaukosuhdetta Suomessa, kun molemmilla on sellaisesta huonot kokemukset menneisyydestä.

Mitähän helvettiä sitä oikein tekisi? Vaihtaako opinahjoa ja lähteä opiskelemaan jotain itseä kiinnostavaa (mutta huonosti työllistävää) vai käydäkö nykyinen koulutus loppuun, vaikkei se täysin oma juttu olekaan? Erotuksena nyt se, että toisessa skenaariossa minulla on ihana tyttöystävä, ja toisessa 99% todennäköisyydellä ei enää ole. Onko tällaisesta kellään palstalaisella kokemusta? Omia stooreja olisi mukava kuulla, mutta saa isällisiä neuvoja heittää ihan mutupohjaltakin.

Valinta täytyisi tehdä viikon kuluessa, vähiin käy...
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Hereworth. Jos nainen on oikeasti hyvä niin suhde kestää kyllä etäsuhteenkin. Jos ei, niin muitakin "parempia" sinulle tulee vastaan. Jos jättää ehkä koko loppuelän määrittävän asian (työ - ura) naisen takia, tulet luultavasti katumaan sitä aina. Uusia tilaisuuksia ei ehkä koskaan tule. Vanhana sitä katuu asioita jotka jätti tekemättä, ei niinkään tehtyjä asioita.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Kiitos kaikille vinkeistä! Olemme molemmat hiukan skeptisiä asian suhteen, koska kumpikin pitää yksinolosta. Lisäksi aina on se riski, että naama alkaa kulua liikaa...

Tuohan on parempi lähtökohta kuin sellainen, jossa toinen pitää yksinolosta ja toinen haluaa kiehnätä kylki kyljessä koko ajan. Ei tarvitse vakuutella suhteen olevan kunnossa joka kerran kun ilmaisee, että voisi vaikka seuraavan vartin olla ihan vaan omissa oloissaan. Olin itse samassa tilanteessa joskus aika kauan sitten, eikä se nyt ihan pieleen mennyt. Syyskuussa on 10-vuotishääpäivä.
 

Carlos

Jäsen
Hereworth. Jos nainen on oikeasti hyvä niin suhde kestää kyllä etäsuhteenkin. Jos ei, niin muitakin "parempia" sinulle tulee vastaan. Jos jättää ehkä koko loppuelän määrittävän asian (työ - ura) naisen takia, tulet luultavasti katumaan sitä aina. Uusia tilaisuuksia ei ehkä koskaan tule. Vanhana sitä katuu asioita jotka jätti tekemättä, ei niinkään tehtyjä asioita.

Tämä, sanasta sanaan. Naisia tulee vastaan elämän varrella pilvin pimein, nuorella iällä ei kannata tehdä elämän isoja valintoja yhden tyttöystävän perusteella (kaikella kunnioituksella). Oma faijani jutteli aina kun olin nuori ja epätoivoinen, että hommaat vaan asiallisen työpaikan ja pistät elämän muutenkin järjestykseen, niin sitten kolmekymppisenä kyllä pukkaa naista ovista ja ikkunoista kun naisten biologinen kello tikittää. Ja kyllähän se faija hitto vieköön tiesi mistä puhui, vaikken sitä silloin uskonut / asiat noin pitkällä tulevaisuudessa ei kiinnostaneet.

Urapuolella on mennyt ihan ok monessakin suhteessa, mutta nyt kun katselen taaksepäin, niin on monta tilaisuutta mitä jäi käyttämättä. Ja vielä enemmän tilaisuuksia mitä en edes harkinnut enkä tajunnut. On varmaan edelleen. Niitä mietin melkein päivittäin, menetettyjä tilaisuuksia naisten kanssa en ole murehtinut kyllä koskaan.

Edelleen kaikella kunnioituksella parisuhdettanne kohtaan, mutta älä herranjestas vielä noin nuorella iällä ripustaudu mihinkään naisiin. Maailma on iso ja jännä paikka, sitä kannattaa mittailla ja tutkia ihan rauhassa. Jos historia on se mikä kiinnostaa, niin anna palaa äläkä katso taakse. Voi olla että töitä on vaikea löytää sillä alalla, mutta kyllä mahdollisuuksia on vaikka kuinka, varsinkin jos pitää mielen auki myös ulkomaisien vaihtoehtojen osalta. Kyllä se elämä polkunsa löytää tavalla tai toisella.

Eräs erittäin hyvä saksalainen sananlasku, joka sopii tähän(kin) tilanteeseen kuin nenä päähän: "Wer etwas will, sucht Wege. Wer etwas nicht will, sucht Gründe." Eli vapaasti suomennettuna; "Joka haluaa jotain, etsii teitä. Joka ei halua jotain, etsii perusteluita."
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
Mä oon monesti huomannut kun jossakin jätkäporukassa istutaan iltaa ja kitataan kaljaa, ja siinä vaiheessahan on siis se mahtava fiilis, mutta sitten jos joku nainen liittyykin siihen seuraan, niin jotkut jätkät yllättäen muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Joku tarve miellyttää se vissiin on tai jotain. Noiden takinkääntäjien takia sitten muita vituttaa kun jutut vaihtuu ja se saamarin show alkaa. Ei mua kiinnosta jutella mitään naistenjuttuja. Välillä oon yksin vaihtanut toiseen baariin.

Jepjep. Saman kokenut itsekin. Toinen asia, joka ihmetyttää on se, ettei jätkien iltaa voi viettää kokonaan jätkien kanssa. Se tyttöystävä/avovaimo on saatava paikalle jossain vaiheessa. Sitten ovat erikseen ne, ketkä eivät edes lähde mihinkään ilman sitä muijaa.
Muistan hienoja aikoja muutaman vuoden takaa, kun eräs ystäväni kritisoi aina sitä, että pitää se muija raahata mukana. Nyt äijä itse seurustelee ja tyttö seuraa joka paikkaan. Ei ole väliä onko kyseessä baari-ilta, mökkireissu vai risteily. Aina mukana vaan.
Tosin taitaa olla niin, että helpommalla pääsee ottaessaan tytön mukaan. On mustasukkaista sorttia eikä pysty rentoutumaan, jos jätkä on muiden jätkien kanssa viihteellä.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Tosin taitaa olla niin, että helpommalla pääsee ottaessaan tytön mukaan. On mustasukkaista sorttia eikä pysty rentoutumaan, jos jätkä on muiden jätkien kanssa viihteellä.

Jos luottamus tuota luokkaa niin ei niiden tulevaisuus hyvältä näytä. Kyllä omaa aikaa pitää olla molemmilla.
 

Kalalokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Toi on todella naurettavaa. Kyllä kaverien keskeistä aikaa pitää olla kummallakin osapuolella. Mielestäni tyypin ei todellakaan pitäisi alentua siihen että sen muijan pitää päässä joka paikkaan mukaan, tiedän lähipiiristäni kokemuksen missä äijältä on mielenterveys lähtenyt vähän (vielä tällä hetkellä, varmasti pahenee jos ei jotain tapahdu) käsistä, ja naisesta on ilmennyt "hiukan" aggressiivisia ominaisuuksia (tietääkseni pari henkilöä on uhriksi joutunut). Ja kaikki on lähtenyt ihan vaan siitä kuinka tohvelimaisesti tää ukko ei oo osannut ikinä sanoa poikittaista sanaa noihin jätkäporukan menoihin. Annoin pikkusormen ja sitä rataa.

Eli siis karhunpalvelus kaikille - äijälle, naiselleen ja äijän kavereille. Ymmärrän että alkuaikoina tekee mieli ehkä ollakin sen muijan kaa enemmän mutta äsken kertomani kauhutarina on jatkunut jo vuosikausia ja ajan mittaan vaan pahentunut.

e: ja piti lisämäni vielä tuon minkä Pekko ehti heittää. Eli se suhteen peruspilari - jos luottamus kusee niin homma räjähtää pommin lailla ennemmin tai myöhemmin. Tämäkin parin olis vissiin pian tarkotus alottaa jonkunlainen kaukosuhde niin ei kyllä lupaa hyvää.
 
Viimeksi muokattu:

Jeffrey

Jäsen
Hitto kun menee niin hyvin, että nyt menee huonosti.

Valinta täytyisi tehdä viikon kuluessa, vähiin käy...

Nyt huudellaan heppiä! Täältä löytyy aika paljon kokemusta aiheesta.

Lyhykäinen tiivistelmä se, että muutin viime syksynä muualle opiskelemaan, kävin käytännössä joka viikonloppu "kotona", kerettiin seurustella 3,5 vuotta ja lopulta erottiin nyt kuukausi taaksepäin.

Mikä oma käsitykseni etäsuhteista on omien kokemuksien nojalla ja muiden kavereiden suhteiden perusteella on se, että etäsuhde on paljon helpompi miehelle ja että en usko etäsuhteen rikkovan yhtäkkään suhdetta. Toki etäsuhde voi olla työnimi, tai se peittely niille todellisille ongelmille (niinkuin meillä). On niitä etäsuhteita onnistuviakin, yksi erikoisin on tapaus jossa nyt 5 vuotta muualla seurustellut tyttö ja hänen Helsinkiläinen poikaystävänsä näkivät lukuvuoden aikana noin kerran kuukaudessa.

Meidän suhteessa en suostu etäsuhteen tuomia pahuuksia hyväksymään sellaisenaan. Käytännössä kuvio meni siten, että lähdin maanantai aamulla ja tulin torstai illalla. Käytännössä hommat eivät muuttuneet mihinkään, sillä aikaisemmin molemmat oli niin kiireisiä, että nähtiin kotona lähinnä nukkumaan mentäessä. Nyt eron jälkeen tyttö on ollut tyytyväinen kun on ollut "omaa aikaa", jota ei kuullemma ollut seurustellessa. Seurustellessa taas valitti kun en ollut kotona nuona muutamana iltana. Taisi tässä tapauksessa suurin syy olla se, että tyttö ei täysin luottanut minuun ja siihen mitä muualla puuhailen. Eli jos luottamus on kunnossa, en näe syytä etäsuhteen epäonnistumiselle.

Sinäkin jo toki kerroit, että kokemusta on. Oletankin siis, että osaisitte tälläkertaa ottaa huomioon ne etäsuhteen vaatimukset. Etäsuhde tosiaan tarvitsee erilaisia asioita, mutta kun niistä pitää huolta niin suhteen tulisi kyllä onnistua (muutoin etäsuhde on tekosyy erolle). Etäsuhdehan tarvitsee enemmän toisen huomioonottoa, on tärkeämpää että vastaat kun toinen soittaa, halaat kun toinen halaa ja ajattelet kaikinpuolit toista osapuolta.

Meillä tyttö kaivoi omaa hautaansa meidän suhteessa. Esimerkiksi ehdotin, että perjantaisin ei biletetä vaan keskitytään meidän suhteeseen. Tämä ei esimerkiksi käynyt ja monesti tapahtuikin niin, että minä sitten matkustin Helsinkiin ja loppujenlopuksi runkkailin yksikseni kotona. Toinen todella pieni asia oli mielestäni se, että kun esimerkiksi tulin maalta Helsinkiin, niin olisin odottanut tyttöystäväni olevan edes jonkun kerran asemalaiturilla vastassa halin kera, minimissään olisi tullut edes ajoissa hakemaan jotta ei olisi tarvinut seistä tuiskussa varttia kylmissään. Nämäkään eivät jotenkin onnistuneet, ja ne kuvaavatkin vain ja ainoastaan sitä, että ota toinen huomioon! Se tekee paremman mielen molemmille ja edesauttaa suhdetta. Ei ole kovin hyvä alku yhteiselle viikonlopulle jos toinen seisoo vartin räntäsateessa raskaan matkustamisen jälkeen, vain siksi, että toinen ei huomannut lähteä tarpeeksi aikaisin toista hakemaan kun sattu olemaan juttu kesken kaverin kanssa.

Tässä nyt vain muutama ajatus näistä asioista, en vielä jaksa niitä ihan läpi peratakkaan, mutta mielestäni tässä on ne isoimmat asiat jotka toimiessaan mahdollistaisi koko suhteen toimivuuden.

Lopuksi vielä kaneetti: Vaikka olisi kuinka huonot kokemukset aikaisemmista suhteista, etäsuhteen takia suhteen lopettaminen on vain ja ainoastaan tekosyy.

Näin se meni myös meillä. Yht'äkkiä tyttö unohti ne omat heikkoudet ja vajavaisuudet ja eron syy löytyi etäisyydestä. Ja paskat johtunut!
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen tänne aiemminkin kertonut omat kokemukseni etäsuhteesta ja vaikka vanhan sanonnan mukaan etäsuhteessa tyytyväisiä ovat kaikki neljä, niin kyllä ihan kahdenkin ihmisen kuviossa toimiva etäsuhde on mahdollista rakentaa.

Itsellä etäsuhdetta kesti sellaiset kaksi vuotta ja pisin tauko ilman tapaamista oli sellaiset puoli vuotta. Tuon ajan asuimme kokonaan eri mantereilla. Kahden vuoden aikana erilaisia asuinpaikkakombinaatioita oli jos jonkinlaisia, mutta varmaan vakiintunein kuvio saatiin, kun siippa asui Lillessä ja minä Helsingissä, ja tuolloin tapaaminen onnistui jopa kerran kuussa.

Nyt on asuttu samassa osoitteessakin sellaiset 12-vuotta, joten ihan hyvin asiat ovat rullanneet tämän piinaavan ajanjakson jälkeenkin.
 
Oma faijani jutteli aina kun olin nuori ja epätoivoinen, että hommaat vaan asiallisen työpaikan ja pistät elämän muutenkin järjestykseen, niin sitten kolmekymppisenä kyllä pukkaa naista ovista ja ikkunoista kun naisten biologinen kello tikittää.

Tuo oli hyvä neuvo sinun faijaltasi, mutta ei se ole mikään yleispätevä ohje, joka sopisi kaikille nuorille. Se toimi sinulle siksi, että taustasi oli riittävän varakas. Jos sinulla olisi vanhempien yhteenlasketut vuositulot olleet 10 000 euroa eikä faijasta tietoakaan, et sinäkään olisi pystynyt kouluja käymään ja sitä asiallista työpaikkaa hommaamaan. Tuollainen asioiden suunnittelu kymmenen vuoden päähän edellyttää sitä, ettei tarvitse stressata 24/7 omasta toimeentulostaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös