Naisasiat

[ms.qvist]

Voin sanoa suoraan, että tällä pojalla ei mene hyvin naisten kanssa. Ikää meikältä löytyy kohta 18 vuotta ja en ole ikinä seurustellu tai muutenkaan ollut kaveri naispuoliselle henkilölle ja haluaisin näihin muutoksen.

...

Onko kellään antaa mitään vinkkejä?

Ensinnä tulee mieleen, että anna aikaa itsellesi. Loppujen lopuksi olet vasta 18-vuotias ja sanoisinpa että melkoinen osa ikäryhmäsi pojista ei ole koskaan seurustellut vakavasti yhdenkään naispuolisen henkilön kanssa. Tarkoitan todellakin vakavasti enkä mitään hengailua likan kanssa.

Älä ota seurustelusta mitään painetta vaan anna asian rullata omalla painollaan, koska jos otat asiasta painetta ja koetat väkisin ryhtyä seurustelemaan jonkun kanssa niin tulos on vääjäämättä heikko ja pahimmassa tapauksessa särjet oman sydämesi ja samalla jonkun toisen sydämen, tätä tuskin haluat tapahtuvan.

Olen mahdollisimman huono esimerkki mutta seurustelin ensimmäisen kerran vasta kolmikymmenvuotiaana ja tuolloinkin oikeastaan "pakosta", koska koin menettäneeni jotain kun en ollut seurustellut kenenkään kanssa. Huomasin kyllä virheeni ja otin opikseni siitä ja niinpä opin antamaan aikaa itselleni ja elämään ilman painetta ja kiirettä seuraavien vuosien ajan. Ja nyt minulle on sama seurustelenko vai en mutta tärkeintä minulle on se, että olen sisäisesti balanssissa itseni kanssa.

Siis kaikessa yksinkertaisuudessaan anna aikaa itsellesi runsaasti ja muista, että olet vasta 18-vuotias ja maailma sekä elämä on edessäsi. Sinulla on aikaa kerätä kokemuksia seurustelun ihmeellisestä maailmasta vuosikymmeniä joten miksi kantaa huolta ja murhetta siitä, että et ole vielä ehtinyt tehdä tuttavuutta naisten kanssa.

vlad.

 

[sampio]

Onneksi kaikista ketjuun kirjoittaneista juuri M. Rambler ehti vastaamaan ensimmäisenä, niin ei kukaan synkistelijä päässyt lakaisemaan toivoa maton alle.

 

[Hemingway]

Ikää meikältä löytyy kohta 18 vuotta ja en ole ikinä seurustellu tai muutenkaan ollut kaveri naispuoliselle henkilölle ja haluaisin näihin muutoksen.

Tiedän, että et voi tätä 18-vuotiaana kokea. Sen sijaan voit yrittää sisäistää tämän faktana. Siis: Seurustelematon 18-vuotias ei ole mikään kummajainen! Seurustelematon 25-vuotias ei ole mikään kummajainen! Edes 30-vuotias neitsyt ei ole mikään kummajainen, korkeintaan lievä normipoikkeama.

Ongelma on vaan siinä, että mä "pelkään" naisia.

Et sinä naisia pelkää vaan itseäsi, sitä, miten reagoit naisiin. Sekin on tuossa iässä täysin tavallista.

En osaa tehdä aloitetta, enkä herättää heidän kiinnostusta.

Ei naisten lähestyminen ole mikään suoritus. Jos näet kiinnostavan ihmisen, lähesty kiinnostavaa ihmistä, älä naista.

Olen koulussa luokan jääkiekkohulluin ja yleisin puheenaiheeni on jääkiekko ja se ei taida kiinnostaa naisia. Suurin osa luokan naisista on Tappara kannattajia ja olen itse Ilveksen miehiä.

No joo, Tapparasta tai Ilveksestä ei kannata puhua. Puhu yleisluontoisemmasta ja ole ennen kaikkea kiinnostunut. Ihmiset ja myös naiset pitävät siitä, että heidät huomioidaan. Kysele ja KUUNTELE. Esitä tarkentavia kysymyksiä. Tutki ihmistä.

Onko kellään antaa mitään vinkkejä?

Tuossahan nuo tulivat.

 

[Kirjoittelija]

No joo, Tapparasta tai Ilveksestä ei kannata puhua. Puhu yleisluontoisemmasta ja ole ennen kaikkea kiinnostunut.

Jos puheenaiheita luokkakaverien kanssa halutaan kartoittaa, niin eiköhän siihen vaikuta aika paljon se, että millainen luokka on kyseessä. TYK:n 18-vuotiaita tyttöjä kiinnostavat ehkä hieman eri jutut kuin samanikäisiä parturi-kampaajaopiskelijoita. Jälkimmäisten keskuudessa kovia nimia lienevät ainakin Big Brother ja Cheek.

 

[Lampinen]

Koko teksti...

Suurin ongelma lienee tuo, että olet ujo ja todennäköisesti myös sellainen joka ei puhu tunnilla käytännössä ollenkaa, joten sinä et pysty keräämään huomiota tytöiltä. Yleensä myös ryhmän/luokan hiljaisimmat saavat ns. raasumerkin otsaansa, eli naiset ei edes tuossa vaiheessa suhtaudu tietyllä vakavuudella sinuun. Lisäksi tämä kertoo siitä, että olet todennäköisesti koko luokassa hyvin yksinäinen? Jos olet omassa kaveriporukassa esiintyvä kaveri, niin tytöt varmasti huomaavat sen. Jos haluat olla keskipisteessä, niin sinun pitää yksinkertaisesti mennä sinne. Tällä en tarkoita sitä, että pitää kärrynpyöriä alkaa heittämään keskellä luokkaa, mutta tuomaan itseään enemmän esille. Jos luokastasi vielä suurin osa seuraa jääkiekkoa, niin siinä on aina hyvä paikka mistä lähteä liikkeelle. Itsevarmuus on se mikä pistää jokaisessa ihmisessä silmään, jos se on kondiksessa niin pääsee aika pitkälle asiassa kuin asiassa.

Vaikea mitään lopullista neuvoa tuohon on antaa, mutta aina pitää peräänkuuluttaa kärsivällisyyttä. Tiedän monta poikaa/miestä jotka ovat olleet kauan ilman tyttöystävää ja tällä hetkellä elävät todella pitkässä parisuhteessa.

 

[kake619]

Itse en lähtisi varsinaisesti muuttamaan itseäni, jos et ole luokan pelle, niin ei sinusta luentavasti saa luokan pelleä vaikka kuinka yrittäisit. Olet oma itsesi ja jatkossa vaan lähdet rohkeasti puhumaan naisille, ei ne sua syö (ellei hyvä tuuri käy) ja jos ei nappaa, niin sitten ei nappaa, kyllä niitä kaloja meressä riittää.

Olet vielä todella nuori, eikä sinulla pitäisi olla vielä mikään kiire hakea sitä vakavaa parisuhdetta. Se osuu kyllä sitten kohdalle kun sen aika on. Väkipakolla jos parisuhdetta haet niin huomaat vain muutaman vuoden päästä olevasi jumissa parisuhteessa missä kummallakaan ei ole enää mitään annettavaa toiselle, mutta et kuitenkaan haluaisi päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta muijasta vaikka kuinka järki ja tunteet näin sanoisivatkin.

Paras vinkki mitä täältä suunnasta osataan antaa on, että keskityt enemmän itseesi, omaan hyvinvointiisi, etkä suotta ota sressiä asioista mihin et kuitenkaan pysty loppupeleissä vaikuttamaan. Asennoidu niin että pidät hauskaa ja kaikki mitä tuon päälle saat on bonusta. Naiset osaavat jollakin tavalla vaistota sen jos joku ottaa liikaa stressiä tai esittää jotain muuta kuin mitä on ja hyvin useasti sivuuttavat nämä tapauset hyvinkin pikaisesti tutustumisen jälkeen. Ps naisten kanssa ei kannata avata peliä puhumalla jääkiekosta ellet satu kyseistä lajia ammattinasi harjoittamaa ja tästä elantoasi tienaamaan.

 

[Lampinen]

mihin et kuitenkaan pysty loppupeleissä vaikuttamaan.

Tää on paskapuhetta. Kukaan ei ole saanut pillua olemalla hiljaa.

 

[Colin Hunt]

14-vuotta saman naisen kanssa, joista 8-vuotta avioliitossa. Nyt tämä sitten hyvinkin varmasti oli siinä ja eropaperit lähtee menemään eteenpäin. Eipä nuo pari viimeistä vuotta ole ollut kovinkaan ihmeellistä aikaa. Kumpikaan ei ole oikein tehnyt suhteen eteen juuri mitään ja tässä se tulos on. Enemmän se aloite tuli rouvan puolelta kuin minulta ja tuntuu, että hän on siihen kypsytellyt itseään jo kauemmin, kun jotenkin niin "helpolta" tämä ero tuntuu hänelle.

Pari kuukautta olemme asuneet erillään ja tuossa olen huomannut sen, että ei minulla ole kiinnostusta ketään muuta naista kohtaan. Muutaman kerran ravintolassa on joku nainen tullut juttelemaan ja jotenkin on tullut sellainen kiusaantunut olo, etten minä halua tässä lätistä mitään turhaa, kun minulla on vaimo. Vaikka jo tuossa vaiheessa olen jollakin tavalla tiennyt sen, että meidän suhde on jo aika karilla.
Tässä olenkin sen tajunnut viime viikkoina, että minähän oikeasti rakastan vielä vaimoani, ex-vaimoa, mikä nyt oikea titteli onkaan. Vaikka miten olen yrittänyt asioita pyöritellä päässäni ja ajatella niitä huonoja aikoja, älyttömiä riitoja yms. niin siltikin vain en saa tuota tunnetta mihinkään. Sehän se tuntuu ihan hemmetin raastavalta. En minä halua tässä roikkua ja elätellä toiveita, että jospa se sitten joskus vielä minut haluaa. Mutta ei tuo sydän oikein usko järjen ääntä.

 

[PataJaska]

14-vuotta saman naisen kanssa, joista 8-vuotta avioliitossa. Nyt tämä sitten hyvinkin varmasti oli siinä ja eropaperit lähtee menemään eteenpäin.

Pari kuukautta olemme asuneet erillään ja tuossa olen huomannut sen, että ei minulla ole kiinnostusta ketään muuta naista kohtaan. Muutaman kerran ravintolassa on joku nainen tullut juttelemaan ja jotenkin on tullut sellainen kiusaantunut olo, etten minä halua tässä lätistä mitään turhaa, kun minulla on vaimo. Vaikka jo tuossa vaiheessa olen jollakin tavalla tiennyt sen, että meidän suhde on jo aika karilla.

Tässä olenkin sen tajunnut viime viikkoina, että minähän oikeasti rakastan vielä vaimoani, ex-vaimoa, mikä nyt oikea titteli onkaan.

14 vuotta on pitkä aika. Ja nyt kun olette asuneet siis erillään vasta mitättömät pari kuukautta, niin ei mikään ihme että ne jonnekin hautautuneet mutta kuitenkin olemassa olevat rakkauden tunteet puskevat pintaan kovaa. Joidenkin tilastojen perusteella sinulla olisi edessäsi useamman vuoden rupeama jotta pääset erosta yli noin pitkän liiton jälkeen, joten ole ihmeessä itsellesi armollinen parin kuukauden jälkeen.. annat vain tunteiden tulla. Rakkaus on sellainen pirulainen että sen alkaminen turruttaa ihmisen, ja sen loppuminen vasta turruttaakin. Sinunkin puoleltasi sitä kuitenkin on selvästi riittänyt, joten älä nyt tässä vaiheessa hautaa sitä pahaaoloa sisällesi. Tuntuu täysin idioottimaiselta ja suorastaan hurskastelulta sanoa että aika on ainoa lääke, mutta kun käytännössä se niin vain taitaa olla..

Olen huomannut että se ero onkin "yllättäen" naisille menosti helpompi kuin miehille. Tämä tosiaan johtunee siitä että näkemykseni (ja myös oman kokemukseni) mukaan naiset monesti työstävät eroasiaa päässään jo pitkään, pitkien liittojen tapauksessa jopa vuosien ajan, ennen kuin ero sitten lopulta vasta toteutuu. Miehethän eivät monestikaan toimi näin

 

[rasmus]

Colin, ettet vain kärsisi ns. läheisriippuvuudesta? Itselläni avioliitto kesti yli 15-vuotta ja loppui samalla tavalla kuin sinullakin on nyt tapahtumassa. Silti haikailin takaisin exän luo vielä kuukausia eron jälkeenkin, vaikka viimeiset vuodet oli olleet kaikkea muuta kuin hyvää. Itselläni oli ainakin kyse läheisrippuvuudesta, mutta nyt kun aikaa on vierinyt olen päässyt exästä täysin eroon ja muut naiset kiinnostaa jo kummasti.
Ei muuta kuin tsemppiä, huomaat kyllä kun aikaa kuluu niin muutkin naiset alkaa kiinnostaa taas :)

 

[Jeffrey]

Eipä sitä täältä osata juuri muuta Colinille kirjoittaa kuin, että voimia! Ja pidä nyt ihmeessä huolta itsestäsi, kuitenkin siitä tärkeimmästä.

Olen huomannut että se ero onkin "yllättäen" naisille menosti helpompi kuin miehille. Tämä tosiaan johtunee siitä että näkemykseni (ja myös oman kokemukseni) mukaan naiset monesti työstävät eroasiaa päässään jo pitkään, pitkien liittojen tapauksessa jopa vuosien ajan, ennen kuin ero sitten lopulta vasta toteutuu. Miehethän eivät monestikaan toimi näin

Sama huomio täältä. Itse esitän hypoteesin koskien tätä aihetta. Vaikka ainakin lehdistössä tunnutaan toisella tapaa ajattelemaan koen, että nainen pitää optionsa paremmin auki parisuhteessa. Tarkoitan tällä sitä, että mies enemmän lukkiutuu suhteeseen, baarissa ollessa tyytyy kavereihinsa ja viinaan, eikä työpaikallakaan juuri flirttaile vastapuolen kanssa.

Itse olen huomannut ainakin omassa käytöksessäni sen, että en välitä naisista baarissa juurikaan ollessani parisuhteessa. Okei, onhan sitä tullut itsekin joskus toimittua tavoilla, jotka joku herkempi mieltäisi jopa pettämiseksi. Näissä tapauksissa ei ole ollut kuitenkaan minkäänlainen sosiaalinen tarve mukana, vaan tarve on ollut minulle täysin fyysinen tai sitten on vain poikamaisesti "vähän kokeiltu".

Luulen naisia helpottavan erossa sen, että he pitävät sosiaalisenkenttänsä avoimempana ja suurempana kuin mies. Nyt kun ero tulee, niin hänen on helpompi soittaa jollekin, nähdä joku tai halata jotain. Eron tullessa mies on karistanut sosiaalisestapiiristään ne vähemmän tutut kaverit ja naispuoliset kaverit lähes kokonaan, ettei vain nyt kukaan mitään luulisi. Miehellä myös kynnys mennä itkemään omalle läheiselle ystävälle on huomattavasti korkeampi. Fakta kuitenkin on se, että itkeminen auttaa, valitettavasti.

Sosiaalisen verkoston ylläpito antaa naiselle myös sen psykologisen ärsykkeen, että hän on haluttava ja mies seuraa kyllä löytyy. Miehellä on paljon suurempi kynnys lähteä uudelleen kehittämään verkostoaan, kun sitä on monta vuotta vain istuttu baaritiskillä, ja torjuttu kaikki mahdolliset lähestymisyritykset.

Lisäksi vielä erotilanteissa miehen kaverit ovat rationaalisempia, joka haittaa eroprosessia. Naisen kaverit tukevat ja jopa kannustavat häntä erossa "eihän se mammanpoika ole ostanut sulle vuosiin edes kukkia, nyt lähetään ettimään sulle kunnon mies!". Samaan aikaan miehen kaverit tyytyy olemaan kaljaseurana ja vain kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Mies kavereilta voit saada jopa kritiikkiä siitä miten olet suhdetta hoitanut, eikä tämä ainakaan helpota tilannetta.

 

[Magenta]

Tekstiä

Onko kellään antaa mitään vinkkejä?

Kirjoituksestasi tuli hyvin pitkälti itseni mieleen 18-vuotiaana. Yhtään seurustelusuhdetta ei ollut eikä naisten lähestyminen todellakaan ollut mikään helppo asia. Nyt 27-vuotiaana koen olevani keskimääräistä kokeneempi naisten kanssa ja takana on (valitettavasti) useampi vuosien mittainen seurustelusuhde. Kuten ylläolevat kirjoittajat sanoivatkin niin anna itsellesi aikaa äläkä missään nimessä ota stressiä asiasta. Itse stressasin hyvinkin paljon aikoinaan ja sanotaanko näin, että tämän takia jouduinkin hieman ongelmiin.

Olen hyvinkin itseanalyyttinen ja olen tullut siihen tulokseen, että jos olisin itse ottanut rennosti naisasioiden kanssa ikäisenäsi, niin olisin välttynyt hyvinkin monilta ongelmilta. Äläkä missään nimessä lähde mihinkään juttuun mukaan vain sen takia, että edes joku ihastuu. Ensimmäiset jutut tuntee pääkopassa hyvinkin vahvasti ja jos joku osoittaa kiinnostusta niin sitä helposti ihastuu itsekin, ei välttämättä ihmiseen vaan siihen tunteeseen.

Omien kokemusten takia minusta on tullutkin ehkä hieman liiankin innokas naisten kanssa ja viimeisen parin vuoden sinkkuajan aikana seurustelusuhteista ei ole ollut tietoakaan, mutta yhden illan juttuihin ei kahden käden sormet riitä pariinkaan kertaan. Tässä vieläkin odotellaan sitä naista, joka oikeasti osoittaa potentiaalia pidempiaikaiseen seurusteluun. Enää en tyydy ensimmäiseen vastaantulijaan.

 

[Klassinen sentteri]

Onko kellään antaa mitään vinkkejä?

Toistan nimimerkin Pettter neuvon. Eli laitat sihteeriopiston t-paidan yllesi, kun lähdet seuraavan kerran ulos. Naiset huomaa heti, että olet tosimies etkä mikään mammanpoika.

Mutta ei kyllä tosiaan kannata alkaa haikaileen mitään vakavaa suhdetta vielä tuossa iässä. Naisia kyllä saa baareista hetken hurmaan ihan riittävästi.

 

[Midnight Rambler]

hyvää tekstiä

Juuri näin. Nainen on perimmäiseltä luonteeltaan opportunistinen paskiainen, joka vaatii sitoutumista ja avoimuutta mieheltä, mutta ei itse edes yritä samaa. Se Mustan Nuolen lanseeraama "Excel-taulukko" raksuttaa koko ajan kumppanin plussia ja miinuksia, joka yleensä johtaa jo vuosia tai kuukausia ennen eroa siihen, että narttu alkaa pohtimaan sosiaalisesti mahdollisimman vähän häpeää tuottavaa keinoa päästä siipastaan eroon. Jos rahaa, lapsia ja menestyvän miehen vaimon imagoa ei ole tulossa, niin ratkaisu syntyy saman tien. Jos muu ei sitten auta, niin mennään avoimesti vieraisiin muun akkalauman kannustaessa "itsenäistä ja vahvaa" sisartaan. Sitten vielä ihmetellään, että miten se naisille on niin helppoa erota ja kuinka luonteeltaan lujia ne on.

Ei koskaan enää. Jos joku akka kehtaa minua romanttisessa mielessä enää lähestyä, niin syljen naamaan. Ainakin verbaalisesti.

 

[pernaveikko]

Luulen naisia helpottavan erossa sen, että he pitävät sosiaalisenkenttänsä avoimempana ja suurempana kuin mies.

Sen valmiiksi työstämisen lisäksi naisille ero on helpompi, koska ne ovat pääasiallinen jättävä osapuoli. Lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen, vaikka sekin kuulema voi päivän pari kirpaista.

 

[pakki3000]

Juuri näin. Nainen on perimmäiseltä luonteeltaan opportunistinen paskiainen, joka vaatii sitoutumista ja avoimuutta mieheltä, mutta ei itse edes yritä samaa. Se Mustan Nuolen lanseeraama "Excel-taulukko" raksuttaa koko ajan kumppanin plussia ja miinuksia, joka yleensä johtaa jo vuosia tai kuukausia ennen eroa siihen, että narttu alkaa pohtimaan sosiaalisesti mahdollisimman vähän häpeää tuottavaa keinoa päästä siipastaan eroon. Jos rahaa, lapsia ja menestyvän miehen vaimon imagoa ei ole tulossa, niin ratkaisu syntyy saman tien. Jos muu ei sitten auta, niin mennään avoimesti vieraisiin muun akkalauman kannustaessa "itsenäistä ja vahvaa" sisartaan. Sitten vielä ihmetellään, että miten se naisille on niin helppoa erota ja kuinka luonteeltaan lujia ne on.

Ei koskaan enää. Jos joku akka kehtaa minua romanttisessa mielessä enää lähestyä, niin syljen naamaan. Ainakin verbaalisesti.

Ehkä monella "luuserilla" tämäkin on todellisuutta. Tosiassiahan aikuisten ihmisten elämässä tilanne saattaa olla myös toisinpäinkin tai sitten jopa monet elävät onnellisesti avioliitossa. Anteeksi avautuminen, mutta olet ohittanut schollin näissä karkeloissa jo pitkän aikaa sitten. Onhan se sinällään surullista jos koet todeksi nuo asiat, mutta avaa nyt hyvä ihminen ne silmät tai edes lääkepurkki.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jeffreyn ja Mustan Nuolen teoria saa ainakin tukea tästä maskulinisti Laasasen tutkimasta naisten seksuaalisesta vallasta. Naisten seksuaalinen valta – Wikipedia

Nainen nai aina ylöspäin, mies tyytyy siihen mitä saa. Tämä johtaa siihen, että mies on helpommin tyytyväinen suhteeseen, kun taas nainen miettii helpommin itsekseen riittäisivätkö rahkeet vielä komeampaan, varakkaampaan, älykkäämpään ja vaikutusvaltaisempaan mieheen.

Minullakin on aiheesta samansuuntainen henkilökohtainen kokemus. 7 vuoden yhdessäelo päättyi naisen yksipuoliseen eroilmoitukseen, jota edelsi muutamia kuukausia kestänyt vähäinen tai olematon seksi ja ehdotukset tauoista. Minulla meni 1 - 1,5 v toipua erosta. Pahin vaihe oli puolisen vuotta eron jälkeen, meinasi ottaa jo vähän mielenterveyden päälle. Ex-akkani taas tapaili jo ensimmäisen vuoden aikana kahden käden sormin laskettavaa määrää itseään 10-20 v vanhempia miljonäärejä, yritysjohtajia, upseereita yms. Nyt kun taakse päin katsoo niin hyvähän se vaan oli että erottiin ajoissa. Arvomme alkoivat kehittyä niin eri suuntiin, että todellisuudessa en häntä enää tässä hetkessä itselleni kelpuuttaisi, vaikka voisinkin palata ajassa taaksepäin. Suhteessa eläessä tätä ei vaan oikein osannut nähdä. "Joskus täytyy mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle".

Vaikka tässä nyt onkin tullut esiin vähän miehenä elämisen huonoja puolia, niin parastahan on se, että meikäläisen markkina-arvo se vaan väkisin nousee seuraavien parin vuosikymmenen aikana. Nyt enkä lähivuosina en todellakaan aio tikkuakaan ristiin parinmuodostuksen eteen, paitsi silloin kuin törmään sattumalta naiseen joka todella kolahtaa. Tähän mennessä nekin on kyllä nopeasti osoittautuneet melko tyhjiksi arvoiksi joita on tullut heitettyä roskiin raaputtamatta loppuun. Hyvää seksiä tosin on aika ikävä, siitä kun ei ainakaan allekirjoittanut meinaa saada oikein mitään irti _ilman rakkautta_. Uusien säätöjen kanssa ensimmäiset kerrat on jotenkin vähän nihkeitä kun pitää tutustua yksilöllisiin eroihin ja mieltymyksiin. Ja sitten kun on löydetty sama sivu niin siitä onkin äkkiä tullut jo tylsää jynssäämistä, suorittamista.

 

[Midnight Rambler]

Onhan se sinällään surullista jos koet todeksi nuo asiat, mutta avaa nyt hyvä ihminen ne silmät tai edes lääkepurkki.

Nuo kuvaamani asiat ovat täyttä todellisuutta, jota eletään joka päivä. Onhan se surullista, mutta paljon parempi on silti katsoa tosiasioita silmiin, kuin uskotella itselleen jotain muuta naisihmisen "jalosta" luonteesta. Ei se siitä kuvittelemalla miksikään muutu.

Mikä sitten on "luuseria" ja mikä ei? Ainakin se on, että elättää verenimijää ja uskottelee itselleen tämän muka "rakastavan" itseään ja parkuu sitten, kun totuus kohtalokkaasti unohtuu.

 

[kake619]

Tää on paskapuhetta. Kukaan ei ole saanut pillua olemalla hiljaa.

Enkä näin väittänytkään. Tässä ei nyt ollut kyse pillun saannista, vaan ihan yleisellä tasolla. "Ei pidä stressata asioista mihin et kuitenkaan pysty vaikuttamaan."

 

[Ted Raikas]

Tässä olen lueskellut viimeisimpiä viestejä ja etenkin Jeffreylta, Magentalta, Midnight Ramblerilta ja hartolta hyviä ja osuvia kommentteja, joista tulee esiin näissä asioissa se tiedoista tärkein, eli kokemus. Etenkin Magentan kokemukset kuulostaa melko samantapaisilta kuin omani tässä viimeisten vuosien aikana. Samaistun.

Kokemukseni on myös tuoneet esille sen seikan, että naiset tykkää käyttää miehiä olkapäänä jota vasten itkeä ja hakea turvaa, jos on ollut juuri tosi paska suhde hiljattain tai se on katkolla. Kunhan se kriisivaihe on ohi, niin tämä olkapää saakin sitten lentää jorpakkoon. Väliäkö sen miehen tunteilla siinä kohtaa on naisella. Onpahan itse päässy ahdingostaan ja tervehdyttänyt kolhittua itsetuntoaan.

En ihan helpolla luota keneenkään naiseen tätä nykyä. Jotain seksiin perustuvia suhteita on ollut ja se saa luvan riittää. Säilyypähän oma vapaus ja itsekunnioitus.

 

[Midnight Rambler]

En ihan helpolla luota keneenkään naiseen tätä nykyä. Jotain seksiin perustuvia suhteita on ollut ja se saa luvan riittää. Säilyypähän oma vapaus ja itsekunnioitus.

Näin. Kyllä kokemus yleensä kouluttaa, jopa hyväntahtoisimmatkin romantikot. Nimenomaan miehen vapauden ja itsekunnioituksen naiset haluavat murtaa ja laittaa kahleisiin. Se on sitä "sitoutumista", eli muuttumista kuningattaren kuhnuriksi.

 

[pakki3000]

Mikä sitten on "luuseria" ja mikä ei? Ainakin se on, että elättää verenimijää ja uskottelee itselleen tämän muka "rakastavan" itseään ja parkuu sitten, kun totuus kohtalokkaasti unohtuu.

Meinaat ettei tuolla ole suht paljon naisia kenet on jätetty lasten kanssa, kun mies on vaihtanut parempi tuloiseen ja ei niin kurpahtaneeseen naiseen?

 

[Lampinen]

"Ei pidä stressata asioista mihin et kuitenkaan pysty vaikuttamaan."

Pystyyhän siihen vaikuttamaan onko ns. esillä naisille vai ei. Edelleen, jos tyytyy olemaan nurkassa hiljaa niin silloin se jää haaveilun tasolle. Miehen pitää olla mies ja itsevarma, niiden ominaisuuksien perässä naiset juoksevat. Edes ulkonäkö ei ole niin tärkeä, jos mies pystyy olevan puhevalmis.

 

[SeitsemäsPakki]

Itselläni oli asiaa tänne ketjuun vajaa kuukausi takaperin. Noh, onneksi asiat saatiin puhuttua ja nyt hommat luistavat paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Tai ainakin itse näin kuvittelen.

Taidettiin silloin ketjussa pohtia, miksi naisille on ok tehdä jotain asioita mitä miehet eivät saa tehdä. Kysyin tästä mielenkiinnosta omalta naisystävältäni. Vastaukseksi sain, että naiset tietävät rajat ja osaavat pysyä niissä. Miehet eivät osaa pitää rajoista kiinni. Toisinsanoen ajattelevat mulkullaan. Ajatteleekohan suurin osa naisista näin? Eräs toinenkin palstaveli oli törmännyt samaan selitykseen.

 

[JypFabu]

Vastaukseksi sain, että naiset tietävät rajat ja osaavat pysyä niissä. Miehet eivät osaa pitää rajoista kiinni. Toisinsanoen ajattelevat mulkullaan. Ajatteleekohan suurin osa naisista näin? Eräs toinenkin palstaveli oli törmännyt samaan selitykseen.

Eikös tää tälläkin palstalla ilmene jatkuvasti, että kykyä ymmärtää vastapuolta ei ole toisinpäinkään lainkaan, vaan mennään lujasti luulojen ja kuvitelmien varassa. Suuressa osassa kirjoituksia vielä tulee ilmi aivan käsittämätön vastakkaisen sukupuolen pelko, joten rakentele siinä ihmissuhdetta pelkojen ja kuvitelmien varaan, saattaa olla vaikeampaa kuin vaikea.

En tiedä suurinko osa, mutta aika monella naisihmisellä on tuollainen kuvitelmna, ihan niinkuin aika monella miesihmiselläkin vastapuolesta, tämä on kuitenkin varsin hupaisaa, kun koko homma on kiinni ihan muusta kuin toisen osapuolen kuvitellusta moraalitasosta. Parisuhteet, niinkuin elämäkin on kiinni uskaltamisesta luottaa ja se kantaa jos kantaa, kummassakin tapauksessa edessä on kiintoisaa ja opettavaista aikaa.