Viitisen vuotta sitten tapailin 3 kk:n ajan erästä oikeustieteen opiskelijaa, teki jo graduansa. Hänellä oli silloin vuoden ikäinen poika ja pojalla ei ollut virallisesti isää eikä siis moista kuviota ollut suhteessa mukana. Se onkin ainoa kerta, kun olen ketään lapsellista tapaillut. Noh, kyseinen ämmä oli ihan vitunmoinen raivoaja, päätin lopussa testata yhden viikon ajan, että kuinka monta huutoraivaria se saa yhden viikon aikana. Päätin käyttäytyä mahdollisimman nätisti, ollenkaan provosoimatta. Niin mielestäni teinkin. To-aamuna kello yhdeksän se sai viikon kahdeksannen raivarinsa, siis minua kohtaan. En jaksanut lusia viikkoa loppuun vaan testi loppui siihen ja lähin meneen.
Tuon huikean pitkän kolmen kuukauden tapailun johdosta tuo ekan kerran ikinä jätetty ulkoisesti kaunis nainen janosi kostoa. Puhuimme puhelimessa ja minä vaan sanoin asiallisesti, että tämä nyt on selvä, mitä tästä enää, ohi on, jatkamme tahoillamme. Hän siihen: "Sinä vielä kärsit, mä kerron mitä sä oot Veikolle (se lapsensa, nimi muutettu) tehnyt!". Minä siihen, että "mitäääääääääääähhhhhhhhhhhhhhh?!". En nyt enää muista miten se puhelu jatkui mutta se loppui vissiin aika nopeasti. Jälkeenpäin mietin, että en tainnut ikinä edes olla kahden sen lapsen kanssa. Jotenkin se ämmä tuli muutamassa päivässä, ehkä viikossa, järkiinsä ja lopulta jopa pyysi tuota asiaa anteeksi, taisi jopa kyyneleen tirauttaa, että niin meni sanomaan. Lisäsi vielä, että "sinusta tulisi ihan mahtava isä, oot aidosti läsnä ja osaat olla just niinku kuuluukin". Se oli ihan mukavasti sanottu mutta jäi kyllä mieleeni, anteeksipyynnöstä huolimatta, että jotkut akat on kyllä ihan vitun kostonhimoisia hulluja.
Että niin tsemppiä vaan tämän ketjun raiskaajaepäillylle. Suosittelen todellakin tekemään ilmoituksen väärästä ilmiannosta jahka asiat menevät, kuten niiden pitääkin mennä.