Avaudutaanpa naisasioista hieman.
Viime kevät ja kesä tuli juhlittua ja "nautittua" sinkkuna. Syksyllä tapasin nykyisen tyttöystäväni, jonka kanssa ollaan nyt oltu heti alusta asti todella tiiviisti yhdessä.
Alku oli tietenkin hienoa ja on sitä edelleenkin. Valitettavasti olen alkanut havaita, ettei meillä olekaan ihan niin paljon yhteistä, mitä aiemmin luuli. Töistä ei pahemmin voida puhua, koska molemmat ovat eri aloilla. Molempia kiinnostaa liikunta ja sinänsä ihan kivaa onkin, ettei tyttöystävä ole mikään sohvaperuna. Päinvastoin, tuntuu että itse jää kakkoseksi aika kevyestikin liikunnan ja terveyden suhteen. Suhteessa on läheisyyttä ja muuta ihan riittämiin. Tyttöystävä on huolehtivainen, tekee helvetisti asioita mun eteen ja uhraa kyllä itseään tarpeen tullen, jotta olisin onnellinen.
Sitten avautuminen. Vaikka tyttökin on jo yli 25-vuotias, on hän melko vahvasti kiinni vanhemmissaan. Tämä on tosin parantunut tässä ajan mittaan, mutta välillä vituttaa aivan suunnattomasti se, miten vahvasti hänen mielipiteisiin ja päätöksiin hänen vanhempansa vaikuttavat. Asia on harvinaisen usein niin kuin isä/äiti/veli on sanonut, vaikka kyseisillä henkilöillä ei olisi pienintäkään käryä asian todellisesta laidasta. Ja tarkemmin, ei heillä voi aina olla tietoa siitä, mikä on juuri heidän tyttärelleen paras vaihtoehto. Vanhemmat sinänsä ovat kyllä mukavia ja kohtelevat meikäläistä kuin aikuista.
Toinen itseäni ärsyttävä asia on hänen suurpiirteisyytensä. Eli tietyistä vakavista asioista juteltaessa hän helposti toitottaa omaa mielipidettään, vaikka se ei perustuisi yhtään mihinkään. Itse taas olen melko tarkka, enkä jakele mielipiteitä asioihin, joista minulla ei ole mitään käryä.
Ja on näistä puhuttu. Puhuttu moneen otteeseen. Nyt kun pääsi täällä avautumaan niin hieman helpotti. Ei niitä hyviä naisia tule joka päivä vastaan. Viimeisen ja nykyisen välissä oli neljä vuotta ja todella monta sekavaa säätöä.
Onko sitten niin, ettei mikään riitä? Yrittää vain kurottaa korkeammalle... Eipä ne sinkkuajat mitään kauheaa glorya olleet. Viikko töitä, viikonloppuna jurrissa, satunnaista säätöä. Jotenkin sitä kait sitten vaan välillä ahdistaa tämä parisuhde, varsinkin näin kesän korvalla kun on tottunut rymyämään. Ja kait sitä sitten alkaa valittaa pienistä asioista, kun toisen kanssa koko ajan on yhdessä. Varsinkin seurustelun alkuvaiheilla en mielestäni kauheasti kitissyt tällaisista asioista, ennemminkin olin tyytyväinen löydettyäni hyvillä arvoilla varustetun kauniin tyttöystävän, jonka kanssa on hauskaa :)
