Kauneus on katsojan silmässä sanotaan eikä se ole huonostii sanottu. Matti Nykänen on varmaan ainoa ihminen maailmassa jonka mielestä Mervi Tapola on kaunis... Tai ainakin ollut jossain vaiheessa...
Mervillä on paljon rahaa, hänestä oli Matille jatkuvaa ryyppyseuraa ja Seiskan tutkivan journalismin ansiosta on selvinnyt, että jörnimisestä ei ollut puutetta eikä pulaa. Kauneus ei ehkä ole katsojan silmässä, mutta muissa ruumiinosissa - tai siinä, ettei Matin tarvinnut katsella kaimaansa kukkarossa.
Toki tietyntyyppiset naiset viehättävät ulkoisesti enemmän kuin toiset, mutta loppujen lopuksi naisen ulkonäkö on suht samantekevää niin kauan kuin "sitä jotakin" on riittävästi ja luonne natsaa riittävästi yhteen.
Joku piirre täytyy olla, joka viehättää, mutta se voi vaihdella tapauskohtaisesti. Joskus se on pilke silmäkulmassa, joskus se on viehko hymy, joskus äänen ja eleiden yhdistelmä. Ei se auta, vaikka edessä olisi roomalaisen Venus-patsaan ruumiillistuma, jos nainen antaa vaikutelman, että hän on muutenkin kuin marmoripatsas. "Panisin"-osasto on toki erikseen, kaipa sitä moni mies voisi panna vaikka Paris Hiltonia, mutta harva varmaan perijättären luonteeseen ihastuisi.
Niin sanotut normiparametrit riittävät vallan mainiosti, jos muuten homma toimii. Eli kunhan ei ole ihraa hyllyvä valas, anorektinen vaateripustin, kehari (vaikka esim. monet down-syndroomaiset voivat olla valloittavia persoonia, niin ei heidän kanssaan haluaisi suhteeseen), leprainen tai viiksekäs, niin turha olla liian ronkeli.