Naisasiat

[Chambza]

Kaverikortteihin olisi kyllä hienoa saada naisnäkökulmaa, miehet kun niitä eivät jakele. Kuulin tosin kerran eräästä tapauksesta. Kuulin varmasti väärin.

Annoin kuusi vuotta sitten kaverikortin kuukauden tapailun jälkeen. Tein sen messengerin välityksellä. Vieläkin hävettää.

Olisi tosiaan kiva kuulla naisnäkökulmaa, että onko se oikeasti hieno vetää jotain roolia, vain huomatakseen muutaman kuukauden päästä ettei oikein irtoa.

Miesten ja naisten lähestymistapa on niin erilainen, etten oikeastaan edes katsoisi kyseessä olevan teeskentelyn. Mies tuntee mitä tuntee, yleensä kertoo sen ja toimii aina sen mukaan. Nainen puolestaan pelaa suhteen tulevaisuuden maksimipotentiaalilla. Niin kauan kuin on toivoa, on myös lirkuttelua ja hyvää seksiä. Kun potentiaalin on sitten todettu ehtyneen, loppuu touhu kuin seinään, ja mies jää huuli pyöreänä ihmettelemään.

Förlaat yleistyksistä.

 

[Tadu]

Erinomaisia viestejä kaverikortista. Itsellenikin sellaista näytetty - ja enemmän kuin kerran. Vaikka paskoja juttuja ovatkin, niin "mukava" lukea muiden kokemuksista ja todeta ettei ole yksin.

 

[Magenta]

Valitettavasti juuri monet naiset tarvitsevat sen kaksi kuukautta tai enemmänkin aikaa päätöksen tekoon (toki sinä aikana puhutaan tulevaisuudesta jne.), kun taas mies tekee "kiinnostaako vai ei?" päätöksen ensinäkemisen - 2 päivän sisällä ja sanoo sen suoraan.

Tähän oli pakko tarttua, sillä aihe oli hieman liian lähellä itseäni. Syyskuun puolivälin jälkeen tapasin mukavahkon neitosen ja tapailu alkoi. Ensimmäisten näkemisten jälkeen olin kuin taivaissa ja kaikki vaikutti hyvältä. Kuitenkin tuossa kuukauden tapailun jälkeen alkoi näkemään sellaisia asioita siinä vastapuolessa, mitä en välttämättä ole valmis hyväksymään parisuhteeni vastapuolessa. Tämä johti siihen, että annoin eilen pakit ja tulivat ilmeisesti hieman puuntakaa ylläolevan nyrkkeiluvertauksen tapaisesti, vaikka en antanut edes kaverikorttia vaan "ei pysty" -kortin. Kaverikortti on epäreilu ja saattaa jättää vastapuolelle turhia toiveita.

Pointtina lähinnä se, että kyllä ne miehetkin, tai ainakin fiksut sellaiset, ottavat sen kuukauden pari katsella miltä se vastapuoli vaikuttaa varsinkin, jos on täysin uusi tuttavuus. Itselläkin on noita epäonnistuneita parisuhteita takana jokunen, joten en enää vain olemisen ilosta ala hengaamaan kenenkään kanssa, vaikka vaikuttaisikin täydelliseltä vaimolta kahden tapaamisen jälkeen. Kyllä minä olen valmis antamaan sen "Finito" -kortin jopa parin kuukauden jälkeen, jos tarve niin vaatii. Jos tuolla aikavälillä ei löydy mitään kriittistä ja kaikki toimi, niin siinä vaiheessa antaa suhteen viedä.

T. Tryout-mies

 

[TQoFE]

Olisi tosiaan kiva kuulla naisnäkökulmaa, että onko se oikeasti hieno vetää jotain roolia, vain huomatakseen muutaman kuukauden päästä ettei oikein irtoa.

En ole ikinä saanut kaverikorttia, mutta olen antanut useita - tosin paljon nopeammin kuin kuukausien viiveellä. Joidenkin kanssa olen tai olisin mielelläni pitänyt kaverilliset välit ja toisten kanssa en. En ole asiasta ikinä suoraan sanonut mutta oletan täysijärkisen, aikuisen ihmisen huomaavan itsekin, haluaako toinen osapuoli enää nähdä kaverinakaan vaiko ei. Suurin osa on huomannutkin.

Voin hyvin olla väärässä, mutta King of the junglen selvitys kuulosti lähinnä siltä, että tovin verran on ollut pientä flirttiä, jonka nainen on kokenut pieneksi päivän piristykseksi, mutta jonka viidakon kuningas onkin ottanut vakavasti. Sitten kun olisi ollut aika lähteä treffeille, nainen tajusi, että Kunkku onkin ihan eri ajatuksin liikenteessä, ja laittoi kaverikortin pöydälle. Mikäli arvailen oikein, en näe syytä tuomita naista tässä asiassa: osapuolet ovat vain tulkinneet tilanteen eri tavalla.

Omat pitkät parisuhteet ovat välillä menneet kuin tragikomedioissa, ja ehkä juuri siksi - tai siitä huolimatta - en oikein osaa ymmärtää ihmisiä, joille kaverikortti on jotenkin suuri asia, jonka jälkeen nainen pitää leimata absoluuttiseksi pahaksi joka on aiheuttanut valtavan määrän pahaa oloa. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa. Ei siihen kuole.

Edit. Ja joskus ihan oikeasti tarvitsee pidemmän ajan omien tunteidensa miettimiseen. En sano, että aina, mutta usein miehet eivät välttämättä ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, vaikka suoraan sanoisi. Silloin mies on ainoa syyllinen, jos lopputulema on paha mieli.

 

[pernaveikko]

...

Nyt puolustetaan niin härskisti omaa rotua, että huh. Kiva kuulla, että ei saa tuntua miltään, kun jätetään puun takaa, vaikka kaiken piti olla hyvin. En nyt välttämättä tarkoita esimerkiksi kingin tapausta, mutta noin muuten.

 

[TQoFE]

Nyt puolustetaan niin härskisti omaa rotua, että huh.

Pakkohan se jonkun on, kun täällä yleinen mielipide tuntuu olevan, että pientä flirttiä harrastava tai tunteistaan epävarma nainen on poikkeuksetta kylmä hirviö ja saatanasta seuraava, joka vain haluaa pelata poloisilla pojilla.

Kiva kuulla, että ei saa tuntua miltään, kun jätetään puun takaa, vaikka kaiken piti olla hyvin.

Eikö väärinymmärtäjällä ole mitään vastuuta väärinymmärryksestä?

 

[tomageeni]

en oikein osaa ymmärtää ihmisiä, joille kaverikortti on jotenkin suuri asia, jonka jälkeen nainen pitää leimata absoluuttiseksi pahaksi joka on aiheuttanut valtavan määrän pahaa oloa

Kaverikorttejakin on kahdenlaisia. Niitä, missä kaverikortti annetaan yllättävän "iskuyrityksen" tai muun lähestymisen seurauksena. Ja sitten niitä missä kaverikortti lyödään pöytään pidemmän yhdessäolon, ehkä jopa seurustelun päätteksi.

Ensimmäisessä tapauksessa minusta kaverikortti on periaatteessa ihan ok. Jos henkilö, joka ei juurikaan kiinnosta, yrittää lähestyä pariutumismielessä, niin tottakai saa ja pitää torjua. Kaverikortti on tässä tapauksessa se ikään kuin kohtelias tapa kieltäytyä, sanomalla että "olet ihan mukava, mutta en osaa ajatella sinua enempää kuin kaverina". Jotenkinhan se pitää kommunikoida sille toiselle. Näissäkin kantsii kuitenkin valita sanansa huolella, ettei toiselle jää se fiilis että "kyllä se vähän tykkää musta, ehkä jos yritän olla oikeen mukava ... ".

Jos on vietetty yhdessä viikko- tai kuukausikaupalla aikaa, yhteisiä öitä, ehkä jopa käyty lomalla, ja suhteen tila on jo selvästi muuttunut vakituiseksi tapailuksi tai seurusteluksi, niin se kaverikortti on vähän ristiriitaisempi. Minusta "kaverikortti" juontaa juurensa nimenomaan siitä, että suhde/tunteet toista kohtaa ovat enemmän kaverilliset tai veljelliset, eikä toinen herätä sen suurempia fiiliksiä. Tällöin voi olla hankala ymmärtää, että jos toisella ei ole todellisia tunteita ole, niin miksi on roikottanut löysässä hirressä viikkotolkulla. Lisäksi voi olla vaikea yrittää olla "kaveri niin kuin aina ennenkin", jos on elätellyt jo merkittäviä toiveita jostain ihan muusta ja tunteet ovat vahvat.

Väitänkin, että kaverikortti on kokenut inflaatiota ja siitä on tullut vähän jopa tragikoominen klisee, kun sitä on viljelty turhan usein ja väärässä kontekstissa. Jos haluaa lopettaa suhteen, niin ei siinä mitään kaverikorttia tarvitse pelata, vaan sanoa miten asiat ovat ja että nyt ei enää ole edellytyksiä jatkaa. Ajan myötä se "kaveruus" kyllä palautuu jos siihen on edellytyksiä, kunhan pahimmat tunnemyrskyt ovat menneet ohi.

edit. Minusta kaverikortti on OK jos sitä käytetään ennestään tutun ihmisen lähestymisyrityksen blokkaamiseksi. Sen sijaan jos sillä lopetetaan jo selvästi eteenpäin mennyt suhde, niin se on minusta vähän itsensä kusettamista, ts. "en mä ole susta koskaan tykännyt oikeastaan". Kyllä siinä tapauksessa minusta voi ihan rehellisesti sanoa suhteen poikki, eikä säälistä tarvi sitä kaveruutta mainostaa päälle. Kuten sanottu, kyllä se kaveruus/ystävyys palautuu, jos sille on edellytyksiä.

 

[eagle]

Itse ainakin aikanaan täysin kyllästyin tuohon kaverikortteiluun. Miksei voisi suoraan sanoa että "sori, mutta et kiinnosta enää, kiitos ja näkemiin". Ei toki välttämättä tarvitse noilla sanoilla, mutta kuitenkin.

Todella väsynyttä sanoa että "ollaan kavereita", jos oikeasti ei halua olla edes sitä.

Tässä itsellä ollut se suurin ero aikanaan tyttöjen/naisten ja oman itseni suhteen. Itse sanonut suoraan mitä ajatellut ja odottanut että muutkin sen tekisivät.

Sitten siinä tuhlaa vielä hetken aikaansa ja mieltään sille että yrittää olla kaveria mukavan(tai ainakin niin aiemmin ajatellut) tytön/naisen kanssa. Toki mitä vanhemmaksi tuli, niin sitä nopeammin osasi tulkita tuonkin. Mutta tosiaan kaikkien etu olisi omalta osaltani aina ollut se suoruus.

 

[pernaveikko]

Eikö väärinymmärtäjällä ole mitään vastuuta väärinymmärryksestä?

Tuossahan tomageeni siis selitti jo asian. Yhteiset yöt, lomat jne. Siinä ei tosiaan ole vastuuta kaverikortin vastaanottajalla.

Seurustellessa sitä kuvittelisi voivansa ajatella vaikka ensi viikkoa tai jopa ensi kuuta, mutta eihän sitä sitten, kun try-out vain jatkuu ja jatkuu ja mikään ei ole varmaa.

 

[TQoFE]

Jos on vietetty yhdessä viikko- tai kuukausikaupalla aikaa, yhteisiä öitä, ehkä jopa käyty lomalla, ja suhteen tila on jo selvästi muuttunut vakituiseksi tapailuksi tai seurusteluksi, niin se kaverikortti on vähän ristiriitaisempi. Minusta "kaverikortti" juontaa juurensa nimenomaan siitä, että suhde/tunteet toista kohtaa ovat enemmän kaverilliset tai veljelliset, eikä toinen herätä sen suurempia fiiliksiä. Tällöin voi olla hankala ymmärtää, että jos toisella ei ole todellisia tunteita ole, niin miksi on roikottanut löysässä hirressä viikkotolkulla.

Mielestäni tässä unohdetaan nyt kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnäkin, joillain voi ihan oikeasti kestää pidempään saada selville, onko omasta näkökulmasta katsottuna olemassa edellytyksiä parisuhteelle. Mies saattaa jopa jollain teollaan tyriä kaiken, mutta nainen katsoo kohteliaammaksi käyttää kaverikortin.

Toisekseen, yhteisiä öitä ja päiviä ja vaikka reissujakin voi viettää ilman sen kummempia sitoutumisaikeita. Tapauskohtaista on se, olisiko naisen pitänyt tehdä aikeensa selvemmäksi vai olisiko miehen pitänyt ymmärtää annetusta informaatiosta, että kirkkoa on turha varailla.

Kyllä siinä tapauksessa minusta voi ihan rehellisesti sanoa suhteen poikki, eikä säälistä tarvi sitä kaveruutta mainostaa päälle. Kuten sanottu, kyllä se kaveruus/ystävyys palautuu, jos sille on edellytyksiä.

Eihän kaverikortti koskaan tarkoita, että olisi pakko jatkaa kavereina. Se on vain tapa ilmaista, ettei toisessa ihmisessä sinällään ole vikaa, mutta ei vain nappaa.

Tuossahan tomageeni siis selitti jo asian. Yhteiset yöt, lomat jne. Siinä ei tosiaan ole vastuuta kaverikortin vastaanottajalla.

Seurustellessa sitä kuvittelisi voivansa ajatella vaikka ensi viikkoa tai jopa ensi kuuta, mutta eihän sitä sitten, kun try-out vain jatkuu ja jatkuu ja mikään ei ole varmaa.

Mikäli jompi kumpi osapuoli selkeästi sanoo, ettei suunnitelmissa ole mitään vakavaa mutta paneminen tai ajanvietto on ihan hauskaa, vastuu on sataprosenttisesti sillä, joka mielensä pahoittaa jos saa lopulta kaverikortin. Jatkuvaan "try outiin" voi suostua tai olla suostumatta, mutta päätöksestään tai sen seuraamuksista ei voi syyttää ketään muuta, mikäli tämä muu on selkeästi sanonut, missä mennään tai ollaan menemättä.

 

[eagle]

Eihän kaverikortti koskaan tarkoita, että olisi pakko jatkaa kavereina. Se on vain tapa ilmaista, ettei toisessa ihmisessä sinällään ole vikaa, mutta ei vain nappaa.

Miksei siis voi sanoa noin? Siis että "ei sussa vikaa, mutten tahdo olla enää tekemisissä". Miksi sanoa "ollaan vaan kavereita", jos kuitenkin oikeasti siis tarkoittaa että "en tahdo olla enää sun kanssa missään tekemisissä, vaikka ootkin ihan ok tyyppi"?

Miksi siis käyttää tuota kaverikorttia, jos todellisuudessa ei siihen kaveruuteen ole mitään motivaatiota.

Siinä sitten toinen mukavana ihmisenä vielä tyhmänä on toiseen yhteyksissä ja pahimmissa tapauksessa yrittää olla sitä kaveria pidempäänkin.

 

[tomageeni]

Mielestäni tässä unohdetaan nyt kaksi tärkeää asiaa.

En minä näitä unohtanut, katsoin vain etteivät ne ole relevantteja tilanteita "kaverikortin" pelaamiseksi. Toki eriäviä näkemyksiä saa olla. Mutta jos nyt mies vaikka ns. tyrii kaiken, niin minusta parempi ja rehellisempi tapa lopettaa suhde, on kommunikoida tämä miehelle.

Minusta ihan hyvä määritelmä kaverisuhteen ja parisuhteen rajaksi on se, että koetko pahaa mieltä siitä jos mies käy iskemässä tai tuuppimassa toisia naisia. Jos kyseessä on puhdas kaverisuhde -- vaikka siihen sisältyisikin läheisyyttä ja seksiä -- niin silloin ei mielestäni tämän pitäisi olla mikään ongelma. Sen sijaan jos nainen tulee mustasukkaiseksi siitä että mieskaveri käy ns. aidan toisella puolella, niin kyse on selvästi jonkinlaisesta omistushalusta, eli "tää on mun mies" -ajattelusta, jolloin suhde ei mene enää minkään ystävyyden piikkiin.

 

[pernaveikko]

Siinä sitten toinen mukavana ihmisenä vielä tyhmänä on toiseen yhteyksissä ja pahimmissa tapauksessa yrittää olla sitä kaveria pidempäänkin.

Tuo on jo omaa tyhmyyttä. Missään tapauksessa jättäjän kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Ihan juuri siksi, että homma olisi kuitenkin täysin yksipuolista. Jätetty kirjoittaa pitkiä raportteja menoistaan tekstiviestitse ja toinen vastaa lyhyesti ja kyllästyneesti joskus myöhemmin. Eikä tietenkään koskaan ota itse yhteyttä.

Ei, minulla ei ole kokemusta, mutta kun en siis ole tyhmä.

 

[eagle]

Tuo on jo omaa tyhmyyttä. Missään tapauksessa jättäjän kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Ihan juuri siksi, että homma olisi kuitenkin täysin yksipuolista. Jätetty kirjoittaa pitkiä raportteja menoistaan tekstiviestitse ja toinen vastaa lyhyesti ja kyllästyneesti joskus myöhemmin. Eikä tietenkään koskaan ota itse yhteyttä.

Ei, minulla ei ole kokemusta, mutta kun en siis ole tyhmä.

Tottakai se on omaa tyhmyyttä jos se jatkuu pidempään, mutta mielestäni aika luonnollista jos ollaan tilanteessa missä ollaan oltu ensin ystäviä ja toinen toteaa suhteen jälkeen "ollaan vain kavereita". Varsinkin jos aiemmin on oltu erittäinkin hyviä ystäviä.

Edelleen siis ihmettelen miksi sitä ei voi sanoa suoraan että "kiitos ja näkemiin"?

Onneksi itselläni ei koskaan kovin pitkään mennyt sen kaverikortin kanssa pelleilemiseen, mutta kyllä sitä joskus nuorempana liian mukavana ihmisenä tuli oltua aivan liian mukava toista kohtaan. Nykyisin sitten näkee monen kaverin kohdalla saman. Itse kun ei ole vuosiin tarvinut enää miettiä tuollaisia omalta kohdalta, niin kyllä se kavereiden(siis aivan oikeiden) puolesta harmittaa kun ovat sitten jääneet tuollaisten "kaverikorttien" takia johonkin kiinni.

 

[Tadu]

En ole ikinä saanut kaverikorttia, mutta olen antanut useita - tosin paljon nopeammin kuin kuukausien viiveellä. Joidenkin kanssa olen tai olisin mielelläni pitänyt kaverilliset välit ja toisten kanssa en. En ole asiasta ikinä suoraan sanonut mutta oletan täysijärkisen, aikuisen ihmisen huomaavan itsekin, haluaako toinen osapuoli enää nähdä kaverinakaan vaiko ei. Suurin osa on huomannutkin.

En sano, että aina, mutta usein miehet eivät välttämättä ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, vaikka suoraan sanoisi. Silloin mies on ainoa syyllinen, jos lopputulema on paha mieli.

Suoraan sanot haluavasi olla kaveri vaikka et oikeasti haluakaan? Okei.

 

[Grafix]

Jos on vietetty yhdessä viikko- tai kuukausikaupalla aikaa, yhteisiä öitä, ehkä jopa käyty lomalla, ja suhteen tila on jo selvästi muuttunut vakituiseksi tapailuksi tai seurusteluksi, niin se kaverikortti on vähän ristiriitaisempi.

Jos naisen kanssa on oltu tiiviisti viikko- tai jopa kuukausikaupalla, lomailtu yhdessä jne, niin kannattaisiko siltä naiselta ihan jopa kysäistä, että missäs me tässä meidän jutussa mennään? Seurustellaanko, tapaillaanko, pidetäänkö vaan leppoisasti hauskaa vai mitä sä oot meistä funtsinu? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella asioista ja elämä on sen jälkeen taas hetken aikaa selkeämpää kaikille osapuolille.

Suhteen alussa kun toista ei kunnolla vielä tunne toi ihan perusjuttu, että toinen saattaa olla fiiliksineen menossa vähän eri kohdalla kuin toinen. Sitten toinen olettaa jotain ja toinen on taas omassa mielessään ihan eri fiiliksillä ja seuraavaksi se kura jo roiskuukin isosti tuulettimeen. Been there.

 

[pernaveikko]

Jos naisen kanssa on oltu tiiviisti viikko- tai jopa kuukausikaupalla, lomailtu yhdessä jne, niin kannattaisiko siltä naiselta ihan jopa kysäistä, että missäs me tässä meidän jutussa mennään? Seurustellaanko, tapaillaanko, pidetäänkö vaan leppoisasti hauskaa vai mitä sä oot meistä funtsinu? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella asioista ja elämä on sen jälkeen taas hetken aikaa selkeämpää kaikille osapuolille.

Miten monta kertaa tämä pitää käydä läpi? Sitä tapahtuu, että nimenomaan on sovittu seurustelusta, tulevat vuosipäivät ja muut päätetty. Seurustellaan sillä tavalla kuin mitä se tarkoittaa eli ei ole enää kyse mistään puolivillaisesta tapailusta. Molemmat osapuolet ovat täsmälleen samalla sivulla.

Silti useiden kuukausien jälkeen heilahtaa kaverikortti. Sinänsä voidaan jo ajatella kyseessä olevan vain suhteen päättävä tavallinen jättö. On kai se osittain sitäkin, mutta kun se tehdään ilman mitään syytä. Eli siksi, kun try-out päättyy.

 

[Grafix]

Silti useiden kuukausien jälkeen heilahtaa kaverikortti. Sinänsä voidaan jo ajatella kyseessä olevan vain suhteen päättävä tavallinen jättö. On kai se osittain sitäkin, mutta kun se tehdään ilman mitään syytä. Eli siksi, kun try-out päättyy.

No siinä tapauksessahan toi on ihan perinteinen keissi jos kerran ollaan sovittu seurustelusta ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmiakin on tehty. Toista ei syystä tai toisesta enää nappaa, silloin suhteilla on tapana loppua ja silloin niiden pitääkin loppua.

Alkuhuumassahan kaikki tuntuu aina kivalta, on mukava olla toisen kanssa jne, mutta kun tovi on mennyt niiin tunteet vain saattaa toispuoleisesti yksinkertaisesti haaleta. Eihän sitä voi itseään pakottaa toisesta pitämään romanttisessa mielessä, jos tunteita ei vain riittävästi ole - tai ne tunteet kohdistuu johonkin toiseen.

 

[Esa Tikusta-asiaa]

Onko kaveri-kortti se ongelma? Eiköhän se ongelma tule siitä, jos tulee olo, että on kusetettu. Saattaahan kusetetuksi tullut- olo tulla ihan normi erostakin, joillekin, ei siinä mitään, mutta yleensä asiat eivät ole olleet näin yksinkertaisia. Jos siis kusetetuksi olo tulee. Pahimmillaanhan ongelma on ollut sitä, että on kolmas pyörä omassa suhteessaan, eikä suinkaan missään annetussa kaverikortissa.

Miksi se on niin vaikea joillekin naisille olla rehellinen? Ja miksi se on joskus vaikea naisellle hyväksyä, jos mies sanoo kaveri kortin saatuaan, etten ole suuttunut, enkä vihainen, et vain ole minun ystävä? (paremmin muotoiltuna).

 

[JypFabu]

.

Mä oon aikalailla samoilla linjoilla asian suhteen.

Tuo sinänsä hauska kaverikortti termi lienee perujaan sieltä puberteettiajan hömpsötyksistä, kun seukataan viikko toisen kanssa ja viikko toisen, eikä se ollut sen vakavampaa. Aikuisten ihmisten kohdalla koko termi on vähän omituinen.

Näissä tilityksissä huomion kiinnittää, ettei kukaan tunnu huomioivan, että suurin osa meistä ihmisistä siinä suhteen alussa antaa ruusuisempaa kuvaa itsestään kuin onkaan, joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Mikäli parisuhteen osapuolet ovat lainkaan järjissään, kannattaa mennä mukaan täysillä, mutta jollain aikavälillä osapuolille ( ei yhtäaikaa välttämättä) paljastuu se toisen todellinen karva (vaikka tässä ollaankin samaa mieltä, olen kyllä erimieltä tuon toisen ketjun mielipiteessä lainatun TQoFE:n kanssa, aikuisella on karvat ja nyljetty orava kuuluu lapsille:)), jossa vaiheessa on se vasta on mahdollista todeta, onko suhteesta jatkoon vai ei, eikä siinä tarvitse toisesta mitään belsebuupia rakennella.

Aikuisilla se kaverikortti taitraa merkitä vähän toisenlaista asiaa, eli vasta kun sen saa alkaa mittaaminen, onko se myös totta.

Ittelle näitä tuli nuorempana ja tuli jopa itsekin annettua, osasta syntyi edelleenkin, kymmenien vuosien jälkeen jatkuva ystävyys, osasta ei. Ehkä kummallisin tapaus oli pidempiaikaisen yrittämisen jälkeen kumppanin antama kaverikortti minulle, josta ei seurannut sitä "kaveruutta", sitten noin kymmenen vuoden täydellisen hiljaisuuden jälkeen hän soitti mulle, että tulenko esiintymään hänen häihinsä, oli kyllä liian hapokas pyyntö mulle ja kieltäydyin kohteliaasti, mutta jäin kyllä huvittuneena miettimään, että jos kerran asiat oli selvät, eikä kaunoja jäänyt, miksei tuo aiemmin mitään yhteyttä halunnut pitää, olisin siinä tapauksessa mieluusti lähtenyt vaikka bestmaniksi.

Siis summa summarum, turha rakennella mitään viholliskuvia toisesta sukupuolesta, jokainen tekee vapaasti omat valintansa ja jokaisella on siihen täysi oikeus. Välillä sattuu, välillä ei, ohjeeksi kelpaa mun mielestä jonkun runon värssy " meidän on karaistava itsemme, silti menettämättä hellyyttämme", eli tärkeää on ettei kasvata kuorestaan panssaria ja menetä mahdollisuuksiaan solmia minkäänmoista suhdetta, vaikka niin haluaisikin.

 

[TQoFE]

Suoraan sanot haluavasi olla kaveri vaikka et oikeasti haluakaan? Okei.

Nätistipä pätkit lainausta jättäen kakkososasta tärkeän pointin pois. Alkuperäinenhän meni näin: Ja joskus ihan oikeasti tarvitsee pidemmän ajan omien tunteidensa miettimiseen. En sano, että aina, mutta usein miehet eivät välttämättä ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, vaikka suoraan sanoisi. Silloin mies on ainoa syyllinen, jos lopputulema on paha mieli.

Eli aina miehet eivät suostu ymmärtämään kun nainen sanoo, ettei halua mitään kovin vakavaa, ja myöhemmin manataan kuinka "kaikki oli mun mielestä hyvin, mutta se lumppu vaan kusetti mua".

Silti useiden kuukausien jälkeen heilahtaa kaverikortti. Sinänsä voidaan jo ajatella kyseessä olevan vain suhteen päättävä tavallinen jättö. On kai se osittain sitäkin, mutta kun se tehdään ilman mitään syytä. Eli siksi, kun try-out päättyy.

Eikö syyksi kelpaa se, että ei vaan enää nappaa? Täytyykö heti seurustelun alkumetreistä asti olla varma siitä, että tuon ihmisen kanssa mennään samaan monttuun? Aika pelottava ajatus.

Siis summa summarum, turha rakennella mitään viholliskuvia toisesta sukupuolesta, jokainen tekee vapaasti omat valintansa ja jokaisella on siihen täysi oikeus. Välillä sattuu, välillä ei, ohjeeksi kelpaa mun mielestä jonkun runon värssy " meidän on karaistava itsemme, silti menettämättä hellyyttämme", eli tärkeää on ettei kasvata kuorestaan panssaria ja menetä mahdollisuuksiaan solmia minkäänmoista suhdetta, vaikka niin haluaisikin.

Nimenomaan näin.

 

[Infamous]

Tässä asiassa olen aika pitkälti TQoFE:n linjoilla. En tiedä olenko sitten erilainen nuori (mies), mutta en minä pysty kuukauden tai parin tapailun jälkeen vielä sanomaan, onko toisesta vielä loppuelämän kumppaniksi. Ensimmäiset kuukaudet ovat aina sitä tunnusteluaikaa, oltiin yhdessä kuinka tiiviisti tahansa. Tunnusteluajan jälkeen suhde joko syvenee tai sitten ei, elämää se vain on. JOs toinen laittaa poikki omasta mielestä lupaavan suhteen niin kirpaiseehan se, mutta ei sitä auta surkuttelemaan jäädä. Tämä itkeminen "kaverikortista" on jotain mitä en ymmärrä. Se nyt vaan on siloiteltu tapa sanoa toiselle että tällä kertaa ei onnannut.

 

[Squit]

Ööö nyt putosin kärryiltä. Ei tässä mistään loppuelämän kestävästä kumppanuudesta olla puhuttu. Vaan siitä että on kivaa joku päivä yhdessä ja toivossa olisi että näin olisi myös huomenna. Tuskin kukaan nyt mitään "yhdessä hautaan" juttuja maalaile parin kuukauden tapailun jälkeen, olisihan se friikkiä touhua. Tässä on ollut se kysymys, että kivaa on ollut yhdessä ja molemmat vielä myöntänyt sen, joten sillä lailla homma toimii. Kuitenkin yhtenä iltana kaiken kivan keskellä tulee se viesti. Eihän kukaan tuollaista viestiä voi odottaa kaiken hyvän keskellä, joten tottakai se vetää maton jalkojen alta.

Kyse ei ole siitä etteikö jokaisella olisi oikeus lopettaa suhde tai tapailu, silloin kun sen haluaa. Siitä on kyse että millä tavalla asiat tekee. JypFabu sen hyvin sanoi, että kaverikortti termi taitaa tulla jostain teini-iän touhuista, mutta valitettavasti jotkut niitä vielä käyttää aikuisenakin.

 

[sampio]

Pakko vinkua väliin, että olen suoran puheen kannalla. Miksei vain voi sanoa, että musta tuntuu, ettei tästä meidän jutusta tule tämän enempää/en ole kiinnostunut sinusta/jätän sinut? Kumma juttu, että pitää puhua jostain kaveruudesta, jos ei kuitenkaan sitä halua. Kuten tuossa edellä on tullut esille, kyllä kokeneempi mies sen varmasti tajuaa, mutta joku parikymppinen, syvästi ihastunut tai jopa rakastunut poika jää ihan turhiin luuloihin ja rikkoo vain lisää itseään. Ihan turhaa touhua. Perseeseen kaikki kaverikortit.

 

[pernaveikko]

Ööö nyt putosin kärryiltä. Ei tässä mistään loppuelämän kestävästä kumppanuudesta olla puhuttu. Vaan siitä että on kivaa joku päivä yhdessä ja toivossa olisi että näin olisi myös huomenna. Tuskin kukaan nyt mitään "yhdessä hautaan" juttuja maalaile parin kuukauden tapailun jälkeen, olisihan se friikkiä touhua. Tässä on ollut se kysymys, että kivaa on ollut yhdessä ja molemmat vielä myöntänyt sen, joten sillä lailla homma toimii. Kuitenkin yhtenä iltana kaiken kivan keskellä tulee se viesti. Eihän kukaan tuollaista viestiä voi odottaa kaiken hyvän keskellä, joten tottakai se vetää maton jalkojen alta.

Tämä se on. Ei kukaan ole menossa mihinkään naimisiin tai muuta. Vaan otettaisiin asia kerrallaan. Ensin tulee joulu, sitten tulee pääsiäinen ja kesä ja ollaan oltu jo aika pitkään yhdessä. Sitten tulee taas syksy ja seuraava joulu ja sitä rataa.