Naisasiat

[Palstalegenda]

On sääli, että suomalaisessa kulttuurissa tuntemattoman ihmisen lähestyminen julkisella paikalla on suurinpiirtein raiskausyritys. Eipä mitään sellaista oikein viitsi lähteä edes kokeilemaan, ei vaikka jonkun hyvän aloituskeinonkin keksisi.

Nössö.

Noin muutoinkin koko kirjoituksesi oli kyllä sitä itseään. En nyt tahalleni sano ikävästi, että ei sillä. Vaikutti kuitenkin siltä kuin joku oman elämänsä ollijokinen, 19 v, luulisi jo olevansa pukukopin kuningas, vaikka on vielä jotain ihan muuta.

 

[Dynamo]

Kauppis, oikis vai lääkis? Mikään muuhan se ei noiden kokonaispuheiden perusteella ole.

Olet väärässä, tuntomerkit annettiin selvästi.

Opiskelut tosiaan alkavat 100% varmuudella ensi vuonna - paikkaa ei vielä ole mutta menen vaikka läpi harmaan kiven saadakseni paikan ja aikaa lukea on koko kevät. Yliopistossa jonkun nätin ainejärjestön tytön hurmaaminen ei sitten tule olemaan homma eikä mikään mutta tällä hetkellä on kyllä aikas nihkeää sanoisinko.

Teologinenhan tuo on.

 

[tulikaste]

Nössö.

Noin muutoinkin koko kirjoituksesi oli kyllä sitä itseään. En nyt tahalleni sano ikävästi, että ei sillä. Vaikutti kuitenkin siltä kuin joku oman elämänsä ollijokinen, 19 v, luulisi jo olevansa pukukopin kuningas, vaikka on vielä jotain ihan muuta.

Okei. Ei siitä kyllä kauaa olekaan kun olin ollijokinen, 19 v, että ihan oikeilla jäljillä ehkä olet. Ei tässä iässä tosiaan varmaan sitten tiedä paljostakaan juuri mitään. Viime aikoina on nähty että nuoret päästelevät suustaan kaikenlaista : ) Jos kirjoittamani oli sitä itseään niin voisit kertoa että missä kaikessa olin vähäsen tai täysin väärässä. En sano tätä mitenkään riidanhakuisesti vaan ihan aidosti, siksi kai tähän ketjuun alun alkaenkin kirjoitetaan että kuulee muiden mietteitä asioista. Voi saada uusia näkökulmia ja niinpä onkin jo nyt käynyt, esimerkiksi että nettideittailu ei tosiaan taidakaan olla mitään mikä pitäisi heti kättelyssä lytätä ilman mitään kokeilua. Koska koko teksti oli sitä itseään niin ilmeisesti näkemykseni on sitten täysin nurinkurinen. Missä siis meni mönkään?

 

[Hippi Hiiri]

Missä siis meni mönkään?

Lue tekstisi vaikka kolmen vuoden kuluttua uudelleen, niin asia selvinnee. Vastaan on tullut jo pari epäonnistumistakin elämässä, ruoka ei olekaan aina valmiina odottamassa ja tarvitset enemmän joko unta tai rahaa. Naisten aivoituksistakin saattaa olla ujo käytännön kokemus.

Pikkuisen tuo siis kaipasi perspektiiviä. Sinänsä hyvä, että Suomesta löytyy tuolla asenteella eläviä nuoria. Tuskin släkkiydyt sossupummiksi.

 

[Gags]

Missä siis meni mönkään?

Älä hyvä veli tuota asennetta ota, sinä elät elämäsi parasta aikaa. Kuten kerroit, "lukio käyty, maanpuolustusvelvollisuus täytetty, ei opiskelupaikkaa, odottelen pääsykoekirjojen julkistamista kotona" eli sinullahan ei ole mitään velvollisuuksia hoidettavanasi joten ei muuta kun nussit kaikkea mikä liikkuu kunnes ne pääsykoekirjat julkaistaan ja eikä silläkään ole oikeastaan mitään väliä, ensi vuonna on uudet kirjat ja uudet pääsykokeet. Nyt on todellakin aika kokeilla ihan kaikkea, nuorta ja vanhaa, mustaa ja valkoista ihan kotikulmilta interwebiin asti. Nauti ja elä!

 

[ms.qvist]

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat ja 2) olen sen verran mulkvisti/mies että naisen täytyy täyttää jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Valitettavasti nettiin useimmiten eivät kerry ne ihan hehkeimmät kauniimman sukupuolen edustajat kansakunnastamme. On sääli, että suomalaisessa kulttuurissa tuntemattoman ihmisen lähestyminen julkisella paikalla on suurinpiirtein raiskausyritys. Eipä mitään sellaista oikein viitsi lähteä edes kokeilemaan, ei vaikka jonkun hyvän aloituskeinonkin keksisi.

Tätä on jo kommentoitu mutta tuonpa nyt oman näkökulmani esille kaikesta huolimatta.

Nykyään huomattava osa naisista hakee netin välityksellä joko pidempiaikaista tai lyhytaikaista kumppania/seuraa, ja tilanne tällä hetkellä on se, että naisilla on valta valita kenen kanssa he ryhtyvät deittailemaan ja he tätä valtaa käyttävät hyödyksi.

Moni nainen asettaa hyvinkin tiukat kriteerit sen suhteen kenen kanssa ryhtyvät deittailemaan, osalla kriteerit on täysin suhteutettuna heidän omaan asemaansa ja statukseen, toiset taas kuvittelevat naisena kykenevänsä määrittelemään missä mennään vaikka heidän kohdalla esim. ulkonäkö ja koulutus asiat ovat hyvin onnettomalla tolalla.

Olen tapaillut naisia eri aloilta ja eri asemissa olevia naisia, on yliopistossa työskennelleitä naisia, on opiskelijoita tms. Omalla kohdallani kriteerit eivät ulkonäön osalta tiukimmat ole olleet koska en itsekään ole mikään komea mieheksi, mutta tietyt kriteerit kuitenkin olen laatinut eli ihan kenen tahansa ylipainoisen kanssa en ryhdy deittailemaan jollei ole vaakakuppiin asettaa jotain lisäksi. Raadollista mutta totta! Minulle tärkein kriteeri on yläpää, ja sitten tulevat muut seikat - kuten ulkonäkö mutta nykyään ehdoton vaatimus on se, että huomattasti ylipainoiset älkäätte vaivautuko.

Mutta yhtälailla naiset asettavat todella tiukkoja raameja miehille, kuten yllä viittasin, ja osan kohdalla ne on täysin suhteutettuna omaan olemukseen ja niin minusta pitääkin olla. Hyvän näköinen korkeastikoulutettu nainen saa parhaimmillaan jopa satoja ilmoituksia, joten miehelläkin on oltava jotain joka herättää kiinnostuksen ja tässä kohdin "reino rekkamies" ei kovinkaan korkealla asteikolla tule olemaan mutta toisaalta tokkopa "reino rekkamies" korkeastikoulutetulle naiselle edes ryhtyy vastaamaankaan.

Eli ei muuta kuin deittipalstalle, jos kiinnostaa ja katsomaan löytyykö sieltä ketään kehen ottaa yhteyttä ja toisaalta varautumaan siihen, että niitä vastauksia ei välttämättä kovinkaan montaa tule. Itse olen pari kertaa jättänyt oman ilmoituksen, vastauksia ei tullut kuin jokunen suomalaisilta naisilta, sen sijaan kymmeniä erilaisia yhteydenottoja idästä ja etelästä sun muista eksoottisemmista lomakohteista. Olen myös vastannut useisiin ilmoituksiin ja useamman kerran olen päässyt deiteille mutta yksikään tapaaminen ei lopulta ole johtanut sen pidempiin suhteisiin. Sen sijaan nettiharrastusten kautta (kuten Jatkoaika) olen löytänyt pari pidempiaikaistakin suhdetta ja pari lyhyempää.

vlad.

 

[pernaveikko]

tilanne tällä hetkellä on se, että naisilla on valta valita kenen kanssa he ryhtyvät deittailemaan ja he tätä valtaa käyttävät hyödyksi.

Ja se mikä on käsittämätöntä, niin kaikki naiset eivät tätä tajua. Juttelin erän 46-vuotiaan kanssa (livenä, vaikka en tuntenutkaan) ja hän oli aivan ihmeissään kuinka on vasta nyt todella tämän tajunnut. Hän vain pyöritteli päätään, että ei ollut ymmärtänyt.

Sitten taas 36-vuotias oikein hyvännäköinen nainen (livenä ja tunsin) ja kaikin puolin haluttava, läpäisisi aivan varmasti useimpien tiukatkin kriteerit. Hän väitti kivenkovaan vastaan, asia ei muka niin ole.

Niin no, eihän kukaan nainen tässä maailmassa saa ihan ketä tahansa. Mutta. Useimmat miehet saavat sadasta haluamastaan naisesta aivan murto-osan, kun taas useimmat naiset saavat lähes kenet tahansa haluamastaan sadan miehen joukossa. Käytännössä kenet tahansa. Tilanne on aivan käsittämätön ja kestämätön, mutta niin se vain menee.

Mistä tämä muuten siis johtuu? Ja koska tämä on alkanut, oletettavasti tuhansia vuosia sitten?

 

[julle-jr]

Niin no, eihän kukaan nainen tässä maailmassa saa ihan ketä tahansa. Mutta. Useimmat miehet saavat sadasta haluamastaan naisesta aivan murto-osan, kun taas useimmat naiset saavat lähes kenet tahansa haluamastaan sadan miehen joukossa. Käytännössä kenet tahansa. Tilanne on aivan käsittämätön ja kestämätön, mutta niin se vain menee.

Mistä tämä muuten siis johtuu? Ja koska tämä on alkanut, oletettavasti tuhansia vuosia sitten?

Scholl on jossain määrin oikeassa siinä, että miehet eivät ole riittävän jämäköitä, vaan kelpuuttavat vähän turhan helposti lähes kenet tahansa. Naiset pitävät kriteerinsä keskimäärin korkeampina. Keskimäärin naiset esimerkiksi ovat ennemmin ilman seksiä kuin harrastavat seksiä välttäväntasoisen miehen kanssa. Keskimäärin miehet sen sijaan ovat varsinkin kännissä ja muutenkin valmiita tinkimään tasosta. Poikkeuksia on tietenkin molempiin suuntiin, joten turha kenenkään tulla sanomaan, että en minä harrasta kenen tahansa kanssa. Ehkä et, mutta löytyy lukuisia miehiä, joiden on ns. pakko saada. Ihmiset yleensä ovat melko huonoja mielenlujuusasioissa ja monet miehet ovat seksin suhteen erittäin huonoja tässä.

Ehkä monet miehet myös ovat liian heikkotasoisia verrattuna huippuyksilöihin. Jakauma jyrkkenee huippua kohti, joten löytyy hyvin paljon miehiä, jotka ovat vain välttäviä. Nainen vertaa tapaamaansa miestä huippuyksilöön ja on todennäköistä, että mies on kaukana siitä. Naisista sen sijaan hyvin monet ovat melko hyviä, eli ihan jees. Vaikka tietenkin on niin, että naisista löytyy ne huiput ja hännänhuiput myös. Kuitenkin keskimääräinen nainen on aika hyvä sekin eikä niin hirveän kaukana huippunaisesta, reikä kumminkin löytyy jne.

Keskimääräinen mies toisin sanoen on varsin kaukana huippumiehestä, mutta keskimääräinen nainen ei ole niin kaukana, naisten kohdalla jakauma ei jyrkkene yhtä voimakkaasti kohti huippua, vaan on tasaisempi. Tietenkin tämä tuo miehelle myös mahdollisuuksia: Jos raivaat tiesi lähelle huippua, sinulla on vain hyvin vähän varteenotettavia kilpailijoita. Lauman johtaja saa paritella kaikkien kanssa, niinhän se monilla lajeilla menee.

Biologisilla syillä voinee selittää miesten ja naisten eroja. Miehelle riittää, että pääsee jakamaan siittiöitään mahdollisimman monelle naiselle ja siten maksimoimaan jälkeensä jäävien geenien määrää. Vaikka osa naaraista olisikin kelvottomia, kyllä suuresta massasta joku hyvä jälkeläisen kasvattaja löytyy, kunhan jaksaa ahkerasti työstää. Laukeamisen jälkeen miehen ei ole tarvinnut niin paljoa stressata mitä seuraavaksi tapahtuu. Nainen sen sijaan joutuu ensin kantamaan 9 kk syntymätöntä lastaan ja sen jälkeen ruokkimaan ja huolehtimaan tästä vuosia.

Nainen ei voi noin vain kokeilla, että olisikohan tuon miehen geenit hyvät, koska kokeen tulosten todentamiseen menee vähintään 9 kk ja jokainen synnytys on ollut ja on edelleenkin riski omalle terveydelle ja hengellekin. Miehellä ei tätä riskiä ole, joten voi huidella vähän joka suuntaan ja toivoa, että josko jostain jotain tulisi. On siis luonnollista, että nainen haluaa miestä enemmän varmistua, että hänen jälkeläisensä on mahdollisimman terve ja hyvävoimainen jne. Se helpottaa rutkasti hänen omaakin elämäänsä. Toki miehelläkin on kriteerinsä lapsensa äidin valitsemiseksi, mutta ero naisen taakkaan on selkeä.

Oliko järkeenkäypää analyysiä?

 

[pernaveikko]

Oliko järkeenkäypää analyysiä?

Loistavaa tekstiä. Niinhän se usein on, kun lukee kaiken maailman huippututkimuksia, niin usein tulokset ovat yllättävän maalaisjärjelläkin tajuttavissa, että noinhan sen on pakko mennä.

Tuo ei toisaalta selitä miksi myös sellaiset yh-äidit mitkä eivät halua enää lapsia tekevät tuota. Se siis kaiketi johtuu vain biologisesta ohjelmoinnista. Tehdään samalla hyväksi havaitulla kaavalla, vaikka lopputuloksella ei varsinaisesti olekaan merkitystä.

Sitten taas onhan sekin mahdollista, että alle 43-vuotias tms yh-äiti haluaa sittenkin vielä yhden sen uuden todella hyvän miehen kanssa, vaikka lapsia olisi jo riittävästi.

Toki miehelläkin on kriteerinsä lapsensa äidin valitsemiseksi, mutta ero naisen taakkaan on selkeä.

Sanotaan muuten tähän sellainen seikka, että toki raakataan aluksi ulkonäköhommilla ja näin, mutta sellaiset profiilit skipataan suoraan mitkä on kirjoitettu erittäin huonolla suomella. Siis, jos vaikka pilkut ja pisteet ovat aivan miten sattuu ja virkkeet alkavat esimerkiksi pienellä kirjaimella.

Muuten vaikkapa koulutustasolla tai naisen työpaikalla ei minulle ole mitään merkitystä, mutta käytännössä pelkkä peruskoulu tuskin riittää.

 

[Rantojen mies]

Kaikenlaista paskaa sitä saa kestää. Meni tuossa 10 vuoden suhde poikki, mistä muutama vuosi oltiin aviossa. Kaikki oli päällisin puolin hyvin, noin suhteen sisältäkin katsottuna, mutta vuoden alussa kaikki muuttui. Ex-vaimon (pitipä tuotakin sanaa ensimmäistä kertaa käyttää...) elämäntilanne muuttui parempaan suuntaan alkuvuodesta ja hän alkoi selvitä erittäin pitkästä masennusjaksosta, joka oli oikeastaan kestänyt puolenkymmentä vuotta, ehkä vähän pitempäänkin. Koko tuon ajan yritin tukea vaimoani parhaani mukaan, välillä paremmin onnistuen, välillä huonommin. Yhtä kaikki tunsin tekeväni suhteen eteen yhtä paljon kuin vaimokin.

Meillä on koko vaimon masennusjakson ajan ollut sellainen ongelma, että en saanut häntä lähtemään kanssani oikein mihinkään. Siis jos asia oli jotain, mitä hän halusi tehdä, se tehtiin, mutta omat ehdotukseni torpattiin 99 prosenttisesti. Syksyllä kävimmekin keskusteluja siitä, että kaikki ei ole nyt ok ja jotain pitäisi tehä. Sainkin sitten tietooni että rouva oli ihastunut johonkin ikäloppuun työkaveriinsa... Hän vakuutteli, että se on vain ohimenevää eikä hän voi sille mitään. Vaikka tiedän ettei mitään heidän välillä ole tapahtunutkaan, niin kyllähän nuo olivat jo lopun merkkejä. Halusin itse taistella vielä avioliittomme puolesta, koska eihän se jumalauta voi mennä niin, että muutaman rankemman kuukauden jälkeen lyödään nuijalla pöytään ja sanotaan että that´s it? No, puoliso oli eri mieltä ja löi pillit pussiin. Tämän koko prosessin aikana, rouvan "parannuttua" masennuksestaan, hänestä muuttui aivan erilainen ihminen. Kaveripiirinikin huomasi sen ja ihmetteli miten kylmä ihminen hänestä on tullut. Realisti minussa sanoo, että näin oli varmasti parasta, mutta en silti vieläkään voi käsittää tätä tilannetta. Kaikkia hääfilmejäkään en vielä ole ehtinyt käydä läpi, niin tässä sitä ollaan...

Se mikä tästä tekee niin perkeleen hankalaa itselleni, on se että puoliso sanoi eromme syyksi sen, että "en ota tarpeeksi vastuuta". Rahallisesti kannoin korteni kekoon siinä missä vaimokin ja kotitöitä tein vähintään yhtä paljon, jos en enemmänkin. Tuota lausettaan hän ei kuitenkaan pystynyt sen enempää selittämään. Sehän tässä on vielä hauskempaa, että sain juuri eromme jälkeen ylennyksen ja muutenkin elämäni näyttää olevan paremmassa jamassa kuin koskaan. Sain laihdutettua ylimääriset pois ja kouluhommatkin ovat ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti hanskassa.

Odotin koko suhteemme ajan tuota masennuskauden loppumista, että yhteinen elämämme voisi todellakin alkaa, niin paska jäi käteen. Vaimo kyllä myönsi auliisti että ero on hänen syytään ja sanoi että tuntee olonsa kiittämättömäksi, mutta eipä tuo paljoa lohduta... Olisin voinut kehittää 100 riitaa ja kuittia vaimon täysin älyttömistä kommenteista ja käytöksestä eron jälkeen, mutta jotenkin olen saanut pidettyä mölyt mahassani, koska ajattelen että se on loppujenlopuksi parasta.

Erosimme kaikesta huolimatta hyvässä sovussa ja tavarat oli nopeasti jaettu. Akka otti asunnon ja minä rahat. Nyt sitä asutaan vuokralla ja etsitään omaa kämppää. Vaikka työelämässä asiat ovat paremmin kuin koskaan, yksityiselämässä asiat ovat paskemmin kuin koskaan. Samaa rataa menevät mielialanikin. Töissä kaikki kulkee ja huomaan että en edes pidä taukoja päivän aikana. Päivät venyvät herkästi ylipitkiksi ja jatkan töitä vielä kotonakin. Mutta muuten tuntuu että voimat alkavat ehtyä. Aluksi eron jälkeen tuntui että voimia riitti kuntoilemiseenkin, nyt illat ovat helposti vain akkujen lataamista seuraavaa työpäivää varten. Tämä ****** sääkin on mitä on. Ei voi hiihtää, eikä tuolla lätäköissä huvita käydä lenkilläkään.

Vituttaa.

Missä välissä sitä ehtii mitään naikkosta lähteä enään hakemaan? Exä oli ensimmäinen vakava suhde joka kesti sitten sen 10 vuotta. Ei oikein edes tiedä mistä niitä naisia löytää. Baareissa en tykkää käydä ja aika menee töissä. Eipä sillä että vielä mitään naista kaipaisinkaan, mutta ihmettelenpä vain "ääneen". En ole sossun jonoissa notkuva narkkari, joten joidenkin kriteerit varmasti täyttäisin, mutta eipä tuo itsetunto ole oikein korkealla tällä hetkellä. Vituttaa ajatella että on eronnut.

Eipä tässä "muuta", johonkin oli pakko omia tuntojaan purkaa.

 

[julle-jr]

Tuo ei toisaalta selitä miksi myös sellaiset yh-äidit mitkä eivät halua enää lapsia tekevät tuota. Se siis kaiketi johtuu vain biologisesta ohjelmoinnista. Tehdään samalla hyväksi havaitulla kaavalla, vaikka lopputuloksella ei varsinaisesti olekaan merkitystä.

Yhteiskunta on muuttunut viimeisen sadan ja viimeisten kymmenien vuosien aikana radikaalisti. On tullut ehkäisy ja muut ja toisaalta suurin osa syntyneistä elää aikuiseksi, toisin kuin joskus muinoin. Asiat ovat olleet toisin melkein aina, siis lukuunottamatta tätä viimeistä silmänräpäystä, johon viime vuosisadat ja -kymmenet kuuluvat. Evoluution aikasyklit ovat kuitenkin ennemmin satoja tuhansia kuin satoja vuosia, joten biologiset perustekijät eivät ehdi muuttua yhteiskunnan muutoksen tahdissa.

 

[pernaveikko]

Tämän koko prosessin aikana, rouvan "parannuttua" masennuksestaan, hänestä muuttui aivan erilainen ihminen. Kaveripiirinikin huomasi sen ja ihmetteli miten kylmä ihminen hänestä on tullut.

Töissä kaikki kulkee ja huomaan että en edes pidä taukoja päivän aikana. Päivät venyvät herkästi ylipitkiksi ja jatkan töitä vielä kotonakin. Mutta muuten tuntuu että voimat alkavat ehtyä.

Sanotaan pitkään tekstiin nyt ainakin aluksi pari silmiinpistävää asiaa. Tuon muutoksen taustalla voi yksinkertaisesti olla hänen löytämänsä uusi mies. Sitä tapahtuu, oli todisteita tai ei, tai vaikka kuinka haluaisi uskoa sen olevan täysin mahdotonta. Ikälopun työkaverin ei tarvitse liittyä tähän millään tavalla.

Tärkeämpi asia on kuitenkin tämä toinen. Varmasti tuolla tahdilla alkaakin voimat ehtyä. Ja todellakin ehtyä. Burn out on erittäin vakava sairaus ja se voi iskeä äkkiä sinuun kaiken muun paskan lisäksi, jos et heti aluksi ymmärrä lopettaa tuota meininkiä. Kai yletön työnteko voi olla hyvääkin terapiaa, mutta lopulta se voi aiheuttaa vain vielä pahemman tilanteen.

 

[Sphinx]

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat

Jotain outoa täytyy olla niissä, jotka pörräävät jossain baarissa. Vähintäänkin ovat todennäköisesti potentiaalisia BB-kilpailijoita. Kyllä netistä löytyy paljon kattavampi otos erilaisia ihmisiä. Täällähän sinäkin jo olet.

Et sinä ykkösvuoden märkäkorvana vielä mitään näpsäkkää opiskelijatyttöä nappaa. Siellä on charmantit vanhemmat opiskelijaherrat valmiina palvelukseen..

Tuo on juurikin noin. Jos on ainejärjestötyttö kiikarissa niin aikasi koittaa ehkä joskus toisena tai kolmantena opiskeluvuotena. Pari kolme vuotta kun kasvat korkoa aktiivisena ainejärjestöpoikana niin sitten voit joku syksy alkaa katselemaan näpsäkkää fuksityttöä itsellesikin.

 

[Chiesa di Totti]

elämäntilanne muuttui parempaan suuntaan alkuvuodesta ja hän alkoi selvitä erittäin pitkästä masennusjaksosta, joka oli oikeastaan kestänyt puolenkymmentä vuotta, ehkä vähän pitempäänkin.

Ensinnäkin vaatii selkärankaa tukea noin lojaalisti heikompaa ihmistä. Mutta ei se vaimos mitään parantunu ole, vaan hänelle tuli hetkellinen syy yrittää elämistä sen vanhan guben huomiosta. Ja siitähän on vain kyse, elämässä tapahtui hetkellinen värähdys mikä sai sairaan ihmisen heräämään horroksestaan.

Sinulle koko tapahtuma on pitkässä juoksussa armonlaukaus, teit kaikkesi ja et voi enempää tehdä. Laitan helpon vertauksen, olit divarissa 11 vuotta ja nyt elät Tammisen ekaa kautta, TuTo vastassa ja tipuit jatkosta. Nyt hoidat itsesi kuntoon jatkuvasta hoivaamisesta ja alat elämään itsellesi. Ensi vuonna nouset liigaan ja parin vuoden päästä luot dynastian, itsellesi täydellisen naisen kanssa.

No worries mate, paskaa lappaa ovista ja ikkunoista mutta life goes on.

 

[Kirjoittelija]

Useimmat miehet saavat sadasta haluamastaan naisesta aivan murto-osan, kun taas useimmat naiset saavat lähes kenet tahansa haluamastaan sadan miehen joukossa. Käytännössä kenet tahansa.

Niin panokaveriksi nainen kyllä saa miehen ihan tosta vaan sormia napsauttamalla. Mutta kun nainen ei etsi panokaveria, vaan elättäjää perheelle, niin siinä katsannossa on ihan täyttä puppua väittää, että nainen saa ihan kenet haluaa. Änäripelaajan jos haluaa, pitää olla missi, ja harvemmin rahamiehet muutenkaan rumaa vaimoa ottavat.

 

[Soolo]

Niin panokaveriksi nainen kyllä saa miehen ihan tosta vaan sormia napsauttamalla. Mutta kun nainen ei etsi panokaveria, vaan elättäjää perheelle, niin siinä katsannossa on ihan täyttä puppua väittää, että nainen saa ihan kenet haluaa. Änäripelaajan jos haluaa, pitää olla missi, ja harvemmin rahamiehet muutenkaan rumaa vaimoa ottavat.

Nimenomaan. Kyllähän miehille panokamuksi kelpaa tarvittaessa lähes kuka naikkonen tahansa, mutta ei turhaan puhuta ns. vaimomatskusta ja sen sellaisesta. Miehet ovat ihan yhtä nirsoja kuin naisetkin elinkumppaneitaan katsastaessa.

 

[pernaveikko]

Niin panokaveriksi nainen kyllä saa miehen ihan tosta vaan sormia napsauttamalla. Mutta kun nainen ei etsi panokaveria, vaan elättäjää perheelle, niin siinä katsannossa on ihan täyttä puppua väittää, että nainen saa ihan kenet haluaa. Änäripelaajan jos haluaa, pitää olla missi, ja harvemmin rahamiehet muutenkaan rumaa vaimoa ottavat.

Puhutaan nyt kuitenkin vaikka suunnilleen samasta sosioekonomisesta luokasta ja näin. Silloin kyllä saa. Totta kai miehetkin puhuvat vaimomateriaalista, mutta rupeavat silti ihan aitoonkin seurustelusuhteeseen, kun vähän sormia napsauttaa.

Jatkoajan naiset ja miehet taitavat olla aika taviksia kaikki (pl. scholl tietenkin), niin nyt vaikka tältä foorumilta. Tavallinen naiskirjoittaja voi lähettää kenelle tahansa suunnilleen samanikäiselle yv:n ja kohta seurustellaan, jos hän niin haluaa.

Laitapa itse vähän yv:tä menemään, niin todennäköisesti ei tule vastausta tai siis tietenkään ei tule ja jos joku viesti tulee, niin se on modeilta.

 

[moby]

Jatkoajan naiset ja miehet taitavat olla aika taviksia kaikki (pl. scholl tietenkin), niin nyt vaikka tältä foorumilta. Tavallinen naiskirjoittaja voi lähettää kenelle tahansa suunnilleen samanikäiselle yv:n ja kohta seurustellaan, jos hän niin haluaa.

Siis et voi olla tosissasi. Kukaan mies ei voi olla noin dorka. Omalta kohdalta olen nähnyt pidempiäkin parisuhteita, mutta onhan tämä melko härski arvio kirjoittajista. HIFK meni jo aikoja sitten. Muut kirjoittajat lienevät fiksumpia.

 

[heikkik]

Missä välissä sitä ehtii mitään naikkosta lähteä enään hakemaan? Exä oli ensimmäinen vakava suhde joka kesti sitten sen 10 vuotta. Ei oikein edes tiedä mistä niitä naisia löytää. Baareissa en tykkää käydä ja aika menee töissä. Eipä sillä että vielä mitään naista kaipaisinkaan, mutta ihmettelenpä vain "ääneen". En ole sossun jonoissa notkuva narkkari, joten joidenkin kriteerit varmasti täyttäisin, mutta eipä tuo itsetunto ole oikein korkealla tällä hetkellä. Vituttaa ajatella että on eronnut.

Jätä työt työpaikalle ja keskityt vapaa-aikaan ja vähän ajan päästä naisia alkaa tunkea ovista ja ikkunoista siihen tahtiin, että enempiä joutuu pois häätelemään.

Viestistä päätellen olet fyysisesti hyvässä kondiksessa oleva fiksu mies, sinulla on hyvä työpaikka, kirjoitat sujuvasti, olet sopivaa ikäluokkaa (kolmenkympin tietämissä?) ja olet eronnut. Tuohan kuullostaa melkein ihannevävyltä!

Kyllä, se, että olet eronnut pitkästä parisuhteesta on naisten mielestä positiivinen asia - se osoittaa, että olet kykenevä ja halukas elämään parina. Iso plussa suhdetta etsivien naisten mielestä.

Pikkujouluaika on parhaimmillaan, joten ravintolaissakin voisi käydä vilkaisemassa. Kavereiden kanssa tai sitten yksin. Nyt liikkeellä on sellaisiakin naisia, jotka eivät hirveän usein baareissa pyöri, joten saatat tavata kaltaisesi "en viihdy baareissa" -ihmisen. Muutaman kuukauden päästä alkaa tietenkin loma- ja terassikausi, joten voihan sitä odotella siihenkin asti.

Jo aikaisemmissakin viesteissä on osoitettu, että netinkin kautta voi löytää hyvän kumppanin. Laita ilmoitus jollekin palstalle, odottele, jos sinuun otetaan yhteyttä ja ennen kaikkea vastaile muiden jättämiin kiinnostaviin ilmoituksiin. Ihmettelen, jollei sinulla ole seuraavan parin-kolmen kuukauden aikana useampia treffejä sovittuna/käytynä. Treiffeillä kannattaa käydä vain tarkistamassa sattuuko toinen osapuoli olemaan livenä niin kiinnostava, kuin viestien perusteella voisi olettaa. Joskus on, useinmiten ei. That's life. Onnea matkaan.

 

[pernaveikko]

Kyllä, se, että olet eronnut pitkästä parisuhteesta on naisten mielestä positiivinen asia - se osoittaa, että olet kykenevä ja halukas elämään parina. Iso plussa suhdetta etsivien naisten mielestä.

Tämä on ehdottoman totta. Pari yli kolmekymppistä kaveriani eivät ole koskaan olleet oikeassa parisuhteessa. Siis onhan sitä toki nussittu ja pantu enemmän kuin laki määrää, mutta ei se liity mihinkään.

Sen tarkemmin en suoraan tiedä minkä verran he ovat siitä mahdollisesti kärsineet, mutta ainakin yleisesti ottaen tuo on aivan järkyttävä miinus. Vanhojen partnerien lukumäärästä voi tarvittaessa vaikka valehdellakin miten haluaa, mutta ei tuommoisesta asiasta yhtään mitenkään.

 

[K.A.H]

Huhhuh. Pakko vähän avautua tänne. Vaikea viikko ollut. Seurustelin reilut kaksi vuotta yhden kiltin ja herkän naisen kanssa, mutta viime maanantaina suhde napsahti poikki, mikä mielestäni johtui tämän naisen äärimmäisen heikosta itsetunnosta. Hän nimittäin huomasi jo toistamiseen että olin netissä katsellut vähäpukeisia naisia (ei siis edes mitään pornoa, ja vain muutama kuva), ja vakuuttui siitä, etten halua häntä vaan niitä "täydellisen" kropan omaavia naisia netin syövereistä. Mikä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan on puhtaasti hänen mielikuvitustaan. Kun jäin ensimmäisen kerran kiinni keväällä vastaavasta jutusta, hän alkoi seurassani peitellä kroppaansa ja petipuuhatkin menivät hieman hankalaksi hänen haluttomuutensa takia.

Tietysti minua kaduttaa että katsoin sellaisia kuvia, kun sen olisi voinut hyvin jättää tekemättäkin, ja tuntuu helvetin pahalta että satutin häntä, kun epäilen muutenkin hänellä olevan lievää masennusta tai jotain. Mutta sitä ei vaan miehenä voi käsittää, että jotkin mitättömät kuvat voivat olla niin kova paikka jollekin, ja että jonkun itsetunto ja omakuva voi olla niin vääristynyt, että pitää itseään "kamalana läskinä", vaikka on hyvin lievästi pyöreä.

Tietysti moni ajattelee, että on hyvä päästä naisesta eroon joka, tuollaisesta loukkaantuu, mutta muuten hän tuntui olleen kuin minulle tehty. Perhanan perhana että ottaa pattiin ja surettaa.

 

[Kirjoittelija]

Jatkoajan naiset ja miehet taitavat olla aika taviksia kaikki (pl. scholl tietenkin), niin nyt vaikka tältä foorumilta. Tavallinen naiskirjoittaja voi lähettää kenelle tahansa suunnilleen samanikäiselle yv:n ja kohta seurustellaan, jos hän niin haluaa.

Tämän palstan mieskirjoittajista taitaa aika moni olla aviossa. Ei ole itsellä kokemusta, mutta vähän veikkaan, ettei sitä eroa oteta ihan vaan yhden Jatkoajan yksityisviestin perusteella.

 

[pernaveikko]

Tämän palstan mieskirjoittajista taitaa aika moni olla aviossa. Ei ole itsellä kokemusta, mutta vähän veikkaan, ettei sitä eroa oteta ihan vaan yhden Jatkoajan yksityisviestin perusteella.

Puhutaan nyt kuitenkin vapaista ihmisistä.

 

[pettter]

Joo. Mun mielestä naisen pitää olla mukava, fiksu ja nätti. Lisäksi sen pitää osata juoda kaljaa. Ja mitään mököttäjää mä en jaksa katsella. Eikä se saa puhua mitään hemmetin murretta. Mä en ainakaan jaksa kuunnella mitään mie sie nunnuka nunnuka lailai -juttuja. Ja olis ihan kiva jos se tykkäisi matkustella ja muutenkin käydä ulkona. Ja omat laskut pitää osata maksaa. Hitto jos muiden rahoilla haluaa elellä niin menis saatana hattu kourassa steissin kulmalle kyykkimään kuten muutkin kerjäläiset. Ja ai niin, ihanista muodoista tietenkin plussaa. Eihän sellaiset laihat luikut edes tunnu alla miltään, vaikka kieltämättä onhan niitäkin joskus kiva paukutella.

Ei ole kovat kriteerit. Paljoa en vaadi.

 

[Mairouh]

Huumorintaju ja nätti kun on, niin päästään jo pitkälle. Mutta suurin ominaisuus mitä en nyt varsinaisesti vaadi, mutta arvostaisin kovasti ja saa kyllä propsit nousemaan silmissäni on se, että ei aiheuta draamaa pienistä ja turhista asioista.

Kuka helvetti jaksaa viikottaista räyhäämistä ties mistä syystä? Hakemalla haetaan draamaa. No more drama, eikö? Eihän karhukaan riehu kokoajan, se vetää välillä puolukoita. Semmoinen järkevä nainen, joka osaa ajatella itse ja eri kantilta, saa kyllä suun vuoron meikäläiseltä. Millä tapaa tahansa.

Onneksi ei ole omaa kokemusta tälläisestä, mutta ihan tarpeeksi on tullut nähtyä muiden osalta. Näkeekö kukaan järkeväksi sellaista tilannetta, että ollaan niin rakastavaisia, mutta riidellään vähintään kerran viikossa kunnolla ja pieniä riitoja tulee lähes joka päivä? Sellaista sota-rakkautta. Joo, myrskyävää rakkautta. Suhteessa pitää olla kipinää. Riidat kasvattavat suhdetta. Paskanmarjat.