Naisasiat

[Ck]

Jaahas, eilen kuulin, että lyhytaikainen exäni on sekaisin kuin seinäkello ja puhunut musta vaikka mitä paskaa vaikka olen aina, kaikille ihmisille herrasmies ja kunnioittava käytökseltään. Puhelinnumeronkin oli vaihtanut, mutta saan sen ja ajattelin soittaa ja kertoa kohteliaasti, että pitää turpansa kiinni tästä eteenpäin. Voin sanoa, että eilen kun kuulin, niin temperamenttinen vereni kiehahti sinne 100 asteen paikalle, nyt kun olen rauhoittunut, niin haluan vaan sanoa, että pitää sen naamarinsa kiinni!

 

[Tadu]

Mjaahas. Kaverikorttihan se sieltä napsahti ilman kummempia selityksiä täydellisen hauskan ja intohimoisen viikonlopun jälkeen. Kuulemma henkinen yhteyskin löytyi meidän väliltä. Jepajee. Kohti uusia pettymyksiä siis.

 

[king of the jungle]

Näköjään viestini aiheutti suurta keskustelua kaverikorteista. Mukava lukea vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan.

Nyt voisi laittaa jonkinlaista tilannepäivitystä reilu viikko siitä kun tuo yllättävä kaverikortti napsahti otsaan.
Tosiaan samassa työpaikassa ollaan ja kuinkas ollakaan satuttiin viime viikko olemaan aika paljon tekemisissä, kun oli jonkin verran porukkaa sairaana.
Aika paljon tuli välteltyä häntä ja koko viikon ajan käydyt sanavaihdot olivat lähinnä jotain "joo" murahteluja. Eipä paljon kiinnostanut silmiinkään katsoa.
Joku voisi sanoa lapselliseksi käytökseksi ja ehkä se sitä olikin, mutta ei se kovin kiva tunne ole kun tiettyä ihmistä katsoo ja samalla tuntee vitutusta sekä halua.
Viikko meni siinä sitten omalla painollaan. Näin hiukan rauhoittuneena voin sanoa että tiettyinä hetkinä tuli oltua liiankin törkeä. Muijasta huomasi kuinka oli tippa linssissä välillä.

Perjantaina sitten töiden jälkeen tuli lähes samantien viestiä häneltä. Tiivistettynä: "-onko kaikki ok? vaikuttat tosi vihaselta".
Siihen vastailin suoraan että monikin asia vituttaa, kuten se että hän kaiken jälkeen sanoi vain viestillä minulle että "parempi että ollaan vaan kavereita". Pahoittelin kyllä omaa käytöstäni häntä kohtaan.
Vastauksen hän sitten aloitti sillä että haluaisi kovasti joku päivä käydä kahvilla ja jutella kunnolla. Sanoi että parempi nyt tässä hänen tilanteessaan on se että oltaisiin tällä hetkellä vain kavereita. Lopuksi vielä kyseli että sopiiko tuo kahvittelu.
Vastailin siihen että "eiköhän tuo käy ja tekisi aika hyvää jutella kunnolla".

Hiukan on kaksijakoiset fiilikset tuosta kahvittelusta. Tavallaan todellakin haluan selvittää asiat läpi ja olla myös kaveri. Meillä oli todella hyvä kaverisuhde ennen kuin alettiin tämä meidän juttu, joka nyt siis meni ihan vihkoon.
Toisaalta taas pelkään sitä että tuolla kahvitellessa muija antaa jotain vihjeitä siihen että edelleen on kiinnostunut, muttei vain aika ole sopiva siihen tms. Sitten taas itselläni kiinnostus nousee ja parin kuukauden päästä tulee taas rättiä naamaan.


Ihan yleisesti kaverikortista kommentoiden, niin olen ennen tätä saanut tasan kerran sellaisen ja silloin se oli oikeastikin kaverikortti. Eräs ilta hänelle avauduin ja seuraavana päivänä töissä hän käyttäytyi normaalisti eikä mistään huomannut, että häntä jotenkin ahdistaisi asia. Samantien homma toimi kuten ennenkin ja kaikilla oli hyvä fiilis.
Toki varmasti useimmissa tapauksissa vaikka kuinka oltaisiin sovittu että ollaan kanssa kavereita, niin ainakin toisella se jotenkin aiheuttaa ongelmia alitajunnassa. Niitä pieniä tiettyjä asioita jättää tekemättä, jottei toinen luule että on taas kiinnostunut tai sitten toisaalta ettei toinen luulisi liikoja. Nämäkin yleensä ajan kanssa menevät täysin ohi.

 

[Carlos]

Vastauksen hän sitten aloitti sillä että haluaisi kovasti joku päivä käydä kahvilla ja jutella kunnolla. Sanoi että parempi nyt tässä hänen tilanteessaan on se että oltaisiin tällä hetkellä vain kavereita. Lopuksi vielä kyseli että sopiiko tuo kahvittelu.
Vastailin siihen että "eiköhän tuo käy ja tekisi aika hyvää jutella kunnolla".

Hiukan on kaksijakoiset fiilikset tuosta kahvittelusta.

Varmaan teet kuten parhaaksi näet, eipä siinä kai mitään menetä teet niin tai näin. Itse en tosin menisi, kokisin itseni säälittäväksi koiraksi joka vinkuu silmät suurena herkkupaloja pöydästä. "Ei" on aina se "Ei", ihan sama miten sitä yrittää pehmitellä ja jutella ja tiesmiten selitellä. Kuulet sittenkin vaan sen sanan "Ei".

Jos jätät selittelykaverikahvit väliin, niin luulen että on helpompi sitten ottaa vastaan se väistämätön uutinen kun jonain päivänä kuulet jostain että tällä tätösellä on poikaystävä, ehkä kihlattukin ja häät tulossa.

Ja pahimmassa tapauksessa tämä voi mennä vielä niin pitkälle että hän tulee valittamaan sinulle ongelmiaan siinä uudessa parisuhteessa, kun olethan katsos hänen kaveri jolla ei naisen logiikan mukaan voi olla mitään tunteita tai haluja "kaveriaan" kohtaan. Yrität siinä sitten jotenkin tasapainoilla kaiken keskellä, ja salaa mielessäsi toivot että kohta ne eroaa, ja sitten tulee sinun vuoro. Ja kidut tässä tuskan laaksossa kuukasia ja vuosia.

Rohkeasti vaan uusi mato koukkuun, ja vanha puoliksi syöty sinne ahvenille, ei sillä kalaa kuitenkaan enää saa.

 

[Snakster]

Jos jätät selittelykaverikahvit väliin, niin luulen että on helpompi sitten ottaa vastaan se väistämätön uutinen kun jonain päivänä kuulet jostain että tällä tätösellä on poikaystävä, ehkä kihlattukin ja häät tulossa.

Mä kyllä kävisin juomassa kaffet ja samalla ihan rehellisesti silmiin katsoen kertoisin, että kaverikortti tuntuu pahalta, koska haluaisit enemmän ja tästä syystä et näe myöskään edellytyksiä kaveruudelle.

Ja sitten loppuun voit kertoa, että jos tytöllä on jotain selvittämättömiä juttuja, niin valitettavasti et voi tarjota näissä asioissa minkäänlaista keskustelutukea. Ja koska ollaan kypsiä jne. niin moikkaillaan jatkossa ilman murahteluja, mutta on hyvä tehdä selväksi, että millekään ystävyyden hieromiselle on aivan turha odottaa minkäänlaista vastakaikua.

"Oman hyvinvointini nimissä olen pakotettu sulkemaan sinut pois mielestäni kaikilla tasoilla!"

 

[Carlos]

Mä kyllä kävisin juomassa kaffet ja samalla ihan rehellisesti silmiin katsoen kertoisin, että kaverikortti tuntuu pahalta, koska haluaisit enemmän ja tästä syystä et näe myöskään edellytyksiä kaveruudelle.

Miksei sen noinkin voi tehdä. Parasta tietty tuo olisi sanoa siinä kaverikortin luovutustilaisuudessa, mutta voipi olla sen verran pökerryksissä alakoukusta että ei ole tarpeeksi hereillä. Itse olen joskus myöskin tainnut todeta että kavereita mulla on jo ihan tarpeeksi, tyttöystävää olin etsimässä. Moikka. Sitten on sopiva hetki manata kaikki maailman naiset alimpaan helvettiin, ja parin viikon/kuukauden päästä taas alkaa katselemaan ympärilleen.

 

[pernaveikko]

Mä kyllä kävisin juomassa kaffet ja samalla ihan rehellisesti silmiin katsoen kertoisin, että kaverikortti tuntuu pahalta, koska haluaisit enemmän ja tästä syystä et näe myöskään edellytyksiä kaveruudelle.

Näissä pitää sitten myös muistaa se, että ei sitä naista välttämättä kiinnosta sinun kahvisi tai silmiin katsomisesi.

Kyllä siinä hetken menee alakoukun jälkeen tajuta, että palveluksiasi ei yksinkertaisesti enää kaivata, mutta tajuttava se on.

Itsensä noissa vain rikkoo, ei se mennyt aika enää koskaan palaa.

 

[Palstalegenda]

Anteeksi. Olen vuosien saattueessa oppinut talon tavoille. Siis ainakin teoriassa. Tiedän tavat, mutta en noudata niitä, koska muuten en voisi kirjoittaa paljoakaan. Olen paha ihminen, kun kerron alla olevan asiani. Häpeän ja kaikkea.

Noh. Tämän hetken miete on siis se, että kun on semmoiset kymmenkunta naista tässä noin niin kuin hollilla, niin meinaa mennä sekaisin, että kuka sanoi mitä ja varsinkin, että kenelle sanoi mitä. Kenellekään noista en ole valehdellut mutta onhan se ikävää jos meinaa kertoa saman asian toiseen kertaan jollekin toiselle. Näin kävi tänään erään kanssa. Ei voi muistaa, että missä vaiheessa kenellekin sanoi kukamitähäh.

Kysymykseni kuuluisi, jos tämä olisi palsta missä osattaisiin naishommia, että olisiko Excel-taulukko paras tilastointiväline tämänlaisessa asiassa. En kysy. Retorinen vivahde tuossa vain oli. No siis moni tietää vastauksen mutta yleensä vain vittuilijat kommentoivat eli ne, joilla ei ole mitään ymmärrystä asiasta.

Tarkoitin siis, että nuo kaverikorttikokemukset, niitä on saatu, vastaavia on näemmä paljon. Minä sain ensimmäiseni iässä 33, että nuoret jolpit, ehditte vielä kerätä koko pakan, jos hyvin käy. Muussa tapauksessa olette kusessa.

 

[ms.qvist]

Tarkoitin siis, että nuo kaverikorttikokemukset, niitä on saatu, vastaavia on näemmä paljon. Minä sain ensimmäiseni iässä 33, että nuoret jolpit, ehditte vielä kerätä koko pakan, jos hyvin käy. Muussa tapauksessa olette kusessa.

Minä en muita kortteja ole saanut kuin kaverikortteja, tai no olen minä joskus joulukortin saanut mutta se ei taida olla sama asia, vai onko?

vlad.

 

[Palstalegenda]

Minä en muita kortteja ole saanut kuin kaverikortteja, tai no olen minä joskus joulukortin saanut mutta se ei taida olla sama asia, vai onko?

Jos siinä kaverikortissa toivotettiin samalla hyvää joulua, niin on se sama asia.

Sitä ei sentään ole tapahtunut, että ystävänpäivänä olisin kortin saanut. Vaikka tässä onkin kaveriasioista kyse ja laita. Kerran tosin sain miespuoliselta ystävältäni pullollisen maitoa. Pullo oli Koskenkorva-pullo. Joku roti on sentään säilynyt maailmankaikkeuden rotijärjestämässä.

Anekdoottina mainitsen, onhan tämä kylläkin naisasiaa, että siitä kossupullosta, jonka siis sain 14.2.2003, tein vittuilutaidetta leuhkanaisille. Tiedättehän ne Evian-pullosta eturivissä vettä hörppivät ihan vitun itsetietoiset naiset. Pääasiassa taloustieteen naiset. Ne juovat vettä sen vuoksi, että joku näkee sen juomisen, ei sen vuoksi, että janottaisi. Minä menin luennolla eturiviin ja join kossupullosta vettä. Samoin hörpin vettä yliopiston punttisalilla siitä samaisesta pullosta. Siitäs saivat.

 

[Palstalegenda]

Sain eräältä naiselta kaverikortin jokunen kuukausi sitten. Hän pitää minua ihmisenä, joka tajuaa häntä parhaiten. Meidän välinen nussiminenkin on kehuttu monin eri sanankääntein. Kerroin kuitenkin hänelle, että pidän hänestä kovasti, hän on vaan paras. Sanoin samalla, että minusta on silti kiva olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikkei seurustellakaan. Otin siis kaverikortin tyylillä vastaan ja oikeasti olin kaikkea sitä mieltä mitä sanoin. Paitsi viimeinen kappaleeni meni kieron huumorin piikiin. Nimittäin sitten kun lopetin tuon analyysin, niin sanoin lopuksi: "Ja nyt lopetamma nämä vitun analyysit ja puhumme paskaa jos jostakin joskus taasen puhumme. Josta tulikin mieleeni, että voisin joku päivä tai yö nussia sua perseeseen."

Enkä minä edes todellakaan halua perseseksiä, tai edes välttämättä seksiä ylipäänsä hänen kanssaan seksiä jos emme seurustele, mutta olihan se nyt sopivaa lopettaa viesti noin nätisti!

Nuija kädessä päin luolaa. Muristen.

<3

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Itselläni on todella paljon naisia ja varsinkin hyvännäköisiä naisia ystävinä ja ei siinä mitään. Ongelma onkin avovaimoni, joka on HIEMAN mustasukkaista sorttia. Isoin konflikti onkin tullut siitä, kun moni näistä naisista on lapsuuden ystäväni, ja naiseni jossain vaiheessa, ellei halua vieläkin, etten näkisi näitä tiettyjä tyyppejä (huomaa kun olen lähdössä tapaamaan näitä tyyppejä), että se ei ole hyvä juttu, olen sitten möläyttänyt, että ystävät ovat "ikuisia", mutta naisia tulee ja menee.

Lisäksi olen kaikkien exieni kanssa hyvissä väleissä. En ole eronnut ns. riitaisasti. Varsinkin yhden exän kanssa nykyiselläni on jotain hampaankolossa. Olen kyllä monesti sanonut, että kun se ei toiminut silloin, ei se toimisi nytkään. Lisäksi tämä exäni seurustelee ja on seurustellut jo siis todella pitkään. En haluaisi kyllä jättää ystäviäni, koska kumppani sitä vaatii.

Onneksi tämä mustasukkaisuus on hieman helpottunut, kun ollaan asioista puhuttu. Toivottavasti tämä n. 7v seurustelu ei kaadu ikinä tuohon mustasukkaisuuteen.

 

[Tadu]

Onneksi tämä mustasukkaisuus on hieman helpottunut, kun ollaan asioista puhuttu. Toivottavasti tämä n. 7v seurustelu ei kaadu ikinä tuohon mustasukkaisuuteen.

Hyvin hoidettu kuitenkin sinun puoleltasi. Koskaan ei pidä ystäviä jättää seurustelukumppanin pyynnöstä. Se ei pitkällä tähtäimellä tule kuitenkaan auttamaan mihinkään, vaan mustasukkainen seurustelukumppani tulee kuitenkin löytämään uusia syitä olla mustasukkainen.

 

[Timbit]

Hyvin hoidettu kuitenkin sinun puoleltasi. Koskaan ei pidä ystäviä jättää seurustelukumppanin pyynnöstä. Se ei pitkällä tähtäimellä tule kuitenkaan auttamaan mihinkään, vaan mustasukkainen seurustelukumppani tulee kuitenkin löytämään uusia syitä olla mustasukkainen.

Vahva sama. Jos seurustelukumppani pistää valitsemaan itsensä ja ystävän väliltä, niin jokainen täysjärkinen valitsee sen ystävän. Seurustelukumppanin motiivina voi mustasukkaisuuden lisäksi olla myös kontrollifriikkiys, jolloin se kontrollointi ja määräilyhalu ei taatusti jää siihen ystäväpiirin oikean koostumuksen saneluun.

Minä menin luennolla eturiviin ja join kossupullosta vettä. Samoin hörpin vettä yliopiston punttisalilla siitä samaisesta pullosta. Siitäs saivat.

Kerran eräällä luennolla eturivissä istunut tyyppi kaivoi kossupullon laukustaan, korkkasi, ja alkoi siemailla. Ympärille levinnyt tuoksu vahvisti, että juoma ei ollut vettä. Luennoitsijan ilme oli näkemisen arvoinen. Olin tilanteessa ainoastaan silminnäkijä, en siis sen enempää tuo siemailija kuin luennoitsijakaan.

 

[ms.qvist]

Jos siinä kaverikortissa toivotettiin samalla hyvää joulua, niin on se sama asia.

Entäpä se kun sain samaiselta kaverilta (lue naiselta) kaverikortin ja myöhemmin vielä joulukortinkin. Sen jälkeen en sitten ole saanut mitään, en edes lämmintä kättä.

Mutta siirrytäänpä vakavammalle linjalle.

Kyllähän noihin kaverikortteihin on itsekin tullut törmättyä oikeastikin muutamia kertoja, ja ensimmäiset kerrat vuosikymmeniä sitten tuntuivat todella ikäviltä ja ne jopa satuttivat herkkää ja seurustelusuhteissa todella kokematonta vladia. Iän karttuessa olen oppinut suhtautumaan niihin hiukan toisella tavalla, en tiedä onko kyseessä terveempi ja mallikelpoisempi tapa, mutta otan kaverikortit elämään kuuluvina asioina ja minulle ne ovat tavallaan osa elämää, ne kuuluvat elämään ja niitä tulee kohdille vaikka kuinka niitä koettaisi välttää.

Suurin osa kaverikortin lyöneistä ovat sittemmin kadonneet elämästäni ts. kaverikortti oli "painu vittuun" -kortti mutta opittuani elämään näidenkin kanssa, en enää anna sellaisen haitata elämääni. Ajattelen, en vain sopinut hänelle, mutta se nyt ei ole minun ongelmani. Joku voi tulkita tämän ongelman vähättelyksi, mikä voi pitää paikkaansa, mutta en kuitenkaan jaksa tuhlata energiaani siihen, että vatvon mielessäni loputtomia aikoja saamiani kaverikortteja.

Pari kaverikortin antanutta on kuitenkin aidosti halunnut olla kaverinani ja olemme oikein hyvissä väleissä, ei kuitenkaan mitään sydänystäviä mutta niin hyvissä väleissä kuitenkin, että voimme heittää läppää toinen toisillemme. Ja olen ihan tyytyväinen siihen, että tilanne on tämä. He ovat mukavia ihmisiä ja ilmeisesti minäkin olen riittävän mukava heille, koska jaksavat pitää minuun yhteyttä vaikka ei samassa kaupungissa asutakaan.

vlad.

 

[Hanhi]

Tiedättehän ne Evian-pullosta eturivissä vettä hörppivät ihan vitun itsetietoiset naiset. Pääasiassa taloustieteen naiset. Ne juovat vettä sen vuoksi, että joku näkee sen juomisen, ei sen vuoksi, että janottaisi. Minä menin luennolla eturiviin ja join kossupullosta vettä. Samoin hörpin vettä yliopiston punttisalilla siitä samaisesta pullosta. Siitäs saivat.

Join 12-vuotiaana, omassa lätkäpelissäni, mehua Glenfiddich 12yo -pullosta :D Hienoa tai ei, se oli ainoa tyhjä pullo kotona kaapissa ja sporttipullo hävyksissä.

 

[#76]

Herätin aikoinaan paheksuntaa lipittämällä Itävallan reissulla Gordons-pullosta vettä. Äiti reagoi tilanteeseen eli paheksuviin mummoihin liottamalla illalla etiketin pullosta. Puolen litran muovipullo, ihan loistava kuljettaa mukana patikoidessa alpeilla. Menee siis naisasioidenkin puolelle :) itseäni harmitti etikettien menetys, koska pullo ei ollut yhtään niin pähee ilman niitä.

 

[tulikaste]

Tämähetkinen tilanteeni "lukio käyty, maanpuolustusvelvollisuus täytetty, ei opiskelupaikkaa, odottelen pääsykoekirjojen julkistamista kotona" ei kyllä ole mikään kaikista hedelmällisin maaperä näiden tällaisten asioiden menestyksekkäälle hoitamiselle. Tai ehkäpä olisikin, vapaa-aikaa kun riittää, mutta kun ei juuri ole mitä hoitaa, olen nimittäin ollut niin tehokas näissä aiemmin että kaikki naikkoset joihin olen tutustunut ja joiden kanssa on jotain säpinää ollut olen myös onnistunut torpedoimaan pois tai ne joiden kanssa ei näin käynyt ovat sitten sopivasti juuri muuttaneet pois kaupungista.

Opiskelut tosiaan alkavat 100% varmuudella ensi vuonna - paikkaa ei vielä ole mutta menen vaikka läpi harmaan kiven saadakseni paikan ja aikaa lukea on koko kevät. Yliopistossa jonkun nätin ainejärjestön tytön hurmaaminen ei sitten tule olemaan homma eikä mikään mutta tällä hetkellä on kyllä aikas nihkeää sanoisinko. Kun vielä olen tällainen perinteinen ujo suomalainen niin avot. Juomaloista löytyy seuraa kun viitsii vähän yrittää mutta yleensä päiväsaikaan tavatessa sitten jompikumpi huomaa ettei toinen ollutkaan ihan sitä miltä vaikutti yön kiiruksessa, syystä tai toisesta. Ulkonäöllisesti tai luonteen osalta. (En tykkää yhden yön jutuista ja puhun tässä koko sepustuksessa nyt vakituisestä läheisyydestä, mitä kaipaan).

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat ja 2) olen sen verran mulkvisti/mies että naisen täytyy täyttää jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Valitettavasti nettiin useimmiten eivät kerry ne ihan hehkeimmät kauniimman sukupuolen edustajat kansakunnastamme. On sääli, että suomalaisessa kulttuurissa tuntemattoman ihmisen lähestyminen julkisella paikalla on suurinpiirtein raiskausyritys. Eipä mitään sellaista oikein viitsi lähteä edes kokeilemaan, ei vaikka jonkun hyvän aloituskeinonkin keksisi.

Hohhoih.

 

[Infamous]

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat ja 2) olen sen verran mulkvisti/mies että naisen täytyy täyttää jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Valitettavasti nettiin useimmiten eivät kerry ne ihan hehkeimmät kauniimman sukupuolen edustajat kansakunnastamme.

Mistäs tiedät, jos et ole kokeillut?

Netistä löytyy kyllä oikeinkin hehkeitä neitosia tätä nykyä. Heille vaan on sen verran runsaasti miestarjontaa, ettei ihan kuka tahansa pääse edes jutulle. Sikäli kenties kannattaa tapauksessasi pysyttäytyä "live"-kanssakäymisessä.

 

[pernaveikko]

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat ja 2) olen sen verran mulkvisti/mies että naisen täytyy täyttää jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Valitettavasti nettiin useimmiten eivät kerry ne ihan hehkeimmät kauniimman sukupuolen edustajat kansakunnastamme

Nyt on taas niin harvinaislaatuista paskaa, että ei tiedä miten päin sitä olisi. Jos sopivan ikäisistä naisista tasan tarkkaan 100% käyttää internetiä, niin mitä outoa siinä on, että osa niistä on nettideiteillä?

Hakukriteereihin voi laittaa hyvin tarkkaan mitä haluaa, niin rumien profiileja ei sinun ruudullesi edes tule. Onhan siellä tietenkin yli satakiloisia neljän lapsen yh-äitejä. Se on totta, että niitä löytää harvemmin baareista, mutta kyllä baaritkin ovat täynnä rumia ja lihavia ihmisiä. Siellä niitä ei voi edes välttyä näkemästä, kotikoneella voi, jos niin haluaa.

Totta kai naisen täytyy täyttää tietynlaiset ulkonäkökriteerit, ei se ole mitenkään pinnallista. Minkäänlaista kipinää ei vain voi syntyä, jos ulkonäkö ei miellytä. Ongelmallisempaahan se baarissa on, kun olet juonut ne kauniiksi ja sitten kun ensitreffit koittavat, niin totuus onkin toinen. En todellakaan ymmärrä miten ihmeessä nettideittailu eroaa baarissa ympäripäissään sekoilusta? Saako veroilmoituksen tehdä netissä vai onko sekin jotain hämärien ihmisten rikollista puuhaa?

Ongelma on tosiaan siinä, että miten tahansa niitä yrität, niin vastauksia saat kymmeneltä tytöltä nolla tai yksi. Ja nekin jäävät sitten helposti yhteen tai kahteen viestiin. Toisaalta eihän siitä tarvitse ottaa minkäänlaista stressiä.

 

[Sistis]

Netti voisi tietysti olla varteenotettava vaihtoehto, mutta 1) ei millään pahalla mutta täytyy niissä naisissa jotain outoa olla kun siellä ovat ja 2) olen sen verran mulkvisti/mies että naisen täytyy täyttää jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Valitettavasti nettiin useimmiten eivät kerry ne ihan hehkeimmät kauniimman sukupuolen edustajat kansakunnastamme.

Tuo saattoi päteä silloin kun internet oli harvojen friikkien käyttämä leikkikalu. Kuten tuossa jo pernaveikkokin totesi, niin nykyään sitä käyttää käytännössä 100% naisistakin. Moni käyttää sitä ihan sen normaalin baareissa pörräämisen oheistoimintana. Ne eivät siis ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Siellä netissä ei siis roikuta sillä, että se olisi joku viimeinen vaihtoehto. Se on monelle vain ihan hyvä lisä.

Minä muuten löysin oman naisystäväni tuota kautta. Kohta tulee viisi yhteistä vuotta täyteen. Ulkonäkökriteerit myös täyttyivät, vaikka olenkin ollut siinä jokseenkin valikoiva. Itsekin kun olen melkoisen outo tapaus, niin kaipa tämä kyseinen nainen sitten sopi siinäkin mielessä meikäläiselle. Olimme muuten kumpikin varsin aktiivisia eläjiä, joten meidänkään kohdalla netti ei ollut se ainoa tapa puolison etsimiseen. "Oikeassa elämässä" emme vaan välttämättä olisi kohdanneet.

 

[Snakster]

Opiskelut tosiaan alkavat 100% varmuudella ensi vuonna - paikkaa ei vielä ole mutta menen vaikka läpi harmaan kiven saadakseni paikan ja aikaa lukea on koko kevät. Yliopistossa jonkun nätin ainejärjestön tytön hurmaaminen ei sitten tule olemaan homma eikä mikään mutta tällä hetkellä on kyllä aikas nihkeää sanoisinko.

No mikä tuossa nyt on enää epäselvää. Kun tunnut ottavan elämän muutenkin sarjana erilaisia suorituksia, niin turhahan naisen hankkimista on tässä vaiheessa murehtia. Yksi suoritus kerrallaan, kato. Eli nyt keskityt tiukasti niihin kirjoihin, kun kuitenkin tiedät, että ainejärjestötyttö se siellä jo odottaa huulet kutsuvasti raollaan.

Miksi todellakaan vaivautua mihinkään nettitreffeille saatika baariin, kun suunnitelma on noin vedenpitävä. Snadisti malttia nyt vaan, niin taivaan portit (ja häpyhuulet) aukenee.

Pääsykokeisiin lukemisen ohella voit harrastaa itsesaastutusta, mutta älä missään tapauksessa, jestas sentään, lähde mihinkään Internetiin hakemaan virikkeitä. Ja nyt Jatkoajan tunnarit myös sassiin pois, koska eihän netissä kukaan järkevä roiku.

 

[tulikaste]

Nyt on taas niin harvinaislaatuista paskaa, että ei tiedä miten päin sitä olisi. Jos sopivan ikäisistä naisista tasan tarkkaan 100% käyttää internetiä, niin mitä outoa siinä on, että osa niistä on nettideiteillä?

Eipä kai mitään... ehkä vähän ajattelematon kommentti minulta. Eihän siinä mitään outoa sinänsä ole.

Hakukriteereihin voi laittaa hyvin tarkkaan mitä haluaa, niin rumien profiileja ei sinun ruudullesi edes tule. Onhan siellä tietenkin yli satakiloisia neljän lapsen yh-äitejä. Se on totta, että niitä löytää harvemmin baareista, mutta kyllä baaritkin ovat täynnä rumia ja lihavia ihmisiä. Siellä niitä ei voi edes välttyä näkemästä, kotikoneella voi, jos niin haluaa.

En kuitenkaan sanonut etten suoranaisesti kestäisi nähdä "rumia ja lihavia" naisia, ei tässä ihan sellaisesta kyse kuitenkaan ole. Onhan baarissakin kaikenlaista menijää, totta kai. Sanoin vain, että useimmiten netissä tuntuu olevan vähemmän omaan makuun kolahtavia tyttöjä. Mitä baareihin tulee, en sanonut että sieltäkään varsinaisesti mitään enkeleitä löytyisi.

Ongelmallisempaahan se baarissa on, kun olet juonut ne kauniiksi ja sitten kun ensitreffit koittavat, niin totuus onkin toinen. En todellakaan ymmärrä miten ihmeessä nettideittailu eroaa baarissa ympäripäissään sekoilusta? Saako veroilmoituksen tehdä netissä vai onko sekin jotain hämärien ihmisten rikollista puuhaa?

Vaikka nettideittailu onkin ilmeisesti sitten ihan "sosiaalisesti hyväksyttyä" nykyään, mielestäni sillä on yhä hieman kehno maine. Ajatellaan, että vain epätoivoiset ihmiset laittavat viimeisenä oljenkortenaan ilmoituksen nettitreffeille, siinä missä baariin meno on se numero uno listalla paikoista, josta vähän yksinäisemmän suomalaisen voisi kuvitella lähtevän etsimään itselleen kumppania. Tätä lähinnä hain takaa, mutta olet kyllä varmaan ihan oikeassa että ahdasmielinen ajattelutapa on, vähän vanhentunutkin ehkä.

Tuo saattoi päteä silloin kun internet oli harvojen friikkien käyttämä leikkikalu. Kuten tuossa jo pernaveikkokin totesi, niin nykyään sitä käyttää käytännössä 100% naisistakin. Moni käyttää sitä ihan sen normaalin baareissa pörräämisen oheistoimintana. Ne eivät siis ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Siellä netissä ei siis roikuta sillä, että se olisi joku viimeinen vaihtoehto. Se on monelle vain ihan hyvä lisä.

Minä muuten löysin oman naisystäväni tuota kautta. Kohta tulee viisi yhteistä vuotta täyteen. Ulkonäkökriteerit myös täyttyivät, vaikka olenkin ollut siinä jokseenkin valikoiva. Itsekin kun olen melkoisen outo tapaus, niin kaipa tämä kyseinen nainen sitten sopi siinäkin mielessä meikäläiselle. Olimme muuten kumpikin varsin aktiivisia eläjiä, joten meidänkään kohdalla netti ei ollut se ainoa tapa puolison etsimiseen. "Oikeassa elämässä" emme vaan välttämättä olisi kohdanneet.

OK, sitten minun käsitykseni nettideittailusta on vanhentunut. Minulla on näet ollut sellainen, ehkäpä varsin vääränlainen mielikuva, että nettiin ei turhan moni "kysytty" ihminen treffihakemusta laita. Omanikäisissäni kaveripiireissä nettideittailulla on aika negatiivinen maine. Tämä esimerkkisi kuitenkin itse asiassa on aika rohkaiseva, ehkäpä pitäisi suhtautua avoimemmin mielin tähän vaihtoehtoon.

No mikä tuossa nyt on enää epäselvää. Kun tunnut ottavan elämän muutenkin sarjana erilaisia suorituksia, niin turhahan naisen hankkimista on tässä vaiheessa murehtia. Yksi suoritus kerrallaan, kato. Eli nyt keskityt tiukasti niihin kirjoihin, kun kuitenkin tiedät, että ainejärjestötyttö se siellä jo odottaa huulet kutsuvasti raollaan.

Heh. Eihän siinä ole tosiaan mitään epäselvää. Voit ehkä ymmärtää kirjoittamani sarjana suorituksia, mutta minä koen ne tavoitteina ja niiden saavuttamista voi käsittääkseni suunnitella aika vapaasti. En ymmärrä mitä pahaa oli tuossa mitä lainasit, totesin vain että opiskelemaan päästyäni on luonnollinen ympäristö josta luultavasti löytää samanhenkisen kumppanin. Tai sitä minä hain takaa, sanankäänteet ehkä olivat vähän turhan mahtipontiset. Juuri nyt tuollaista päivänselvää kohtaamispaikkaa ei ihan niin helposti mieleen heti pälkähdä. Ja totta kai, ulkoahan niitä tyttöjä löytyy, mutta kuten sanoin, suomalaisessa kulttuurissa ei tuntemattomien lähestyminen kovin hyväksyttyä tunnu olevan, ainakaan täysin tyhjästä.

Miksi todellakaan vaivautua mihinkään nettitreffeille saatika baariin, kun suunnitelma on noin vedenpitävä. Snadisti malttia nyt vaan, niin taivaan portit (ja häpyhuulet) aukenee.

Mutta minähän olen "vaivautunut" baariin ja pohdin juuri tuossa että pitäisiköhän kokeilla nettitreffejä. Baarista puhumisen yhteydessä mainitsin vain että tulokset eivät usein ole olleet järin onnistuneita. Viimeinen lauseesi kyllä pitää varmasti kutinsa : )

Pääsykokeisiin lukemisen ohella voit harrastaa itsesaastutusta, mutta älä missään tapauksessa, jestas sentään, lähde mihinkään Internetiin hakemaan virikkeitä. Ja nyt Jatkoajan tunnarit myös sassiin pois, koska eihän netissä kukaan järkevä roiku.

No nyt meni jo vähän överiksi.

 

[Hippi Hiiri]

Opiskelut tosiaan alkavat 100% varmuudella ensi vuonna.

Kauppis, oikis vai lääkis? Mikään muuhan se ei noiden kokonaispuheiden perusteella ole.

Olen aika 50-30-20.

Et sinä ykkösvuoden märkäkorvana vielä mitään näpsäkkää opiskelijatyttöä nappaa. Siellä on charmantit vanhemmat opiskelijaherrat valmiina palvelukseen.

No mutta. Onnea nyt kuitenkin.

 

[tulikaste]

Kauppis, oikis vai lääkis? Mikään muuhan se ei noiden kokonaispuheiden perusteella ole.

Olen aika 50-30-20.

Et sinä ykkösvuoden märkäkorvana vielä mitään näpsäkkää opiskelijatyttöä nappaa. Siellä on charmantit vanhemmat opiskelijaherrat valmiina palvelukseen.

No mutta. Onnea nyt kuitenkin.

No joku noista kyllä : ) Kieltämättä esittämäsi skenaario on mahdollisesti todennäköinenkin uhkavakuva ja mikäli se näin menee niin äkkiäkös minä ilmaannun taas tänne itkemään. Kiitos nyt kuitenkin.