Naisasiat

[Jackie Moon]

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Toki monesti voi syytös osua harhaankin, ja silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksei luota puolisoonsa.

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

Juuri näin. Ajattelen asiasta täysin samallalailla ja tuossa ne tärkeimmät pointit onkin. Ja onneksi en ole ollut väärässä, siinä todellakin olisi syytä katsoa peiliin.

Viitaten edelliseen tekstinpätkääni, olitko puhunut likan kanssa asioista ennen kuin päätit ottaa oikeuden omiin käsiisi?

Muistaakseni kaksi kertaa ja se jälkimmäinen oli juuri ks. iltana. Tietysti ensiksi seurailen ja mietin asioita ja jos päädyn siihen että nyt on Fifi on mullissa niin teen asialle jotain. Olkoon se tapa sitten oikein tai väärin. Sen verran pitää olla/minä ainakin olen itsekäs että menen sieltä missä aita on matalin ja otan asioista selvää. Pienellä "vääryydellä" voi säästää monia kuukausia tai jopa vuosia muutenkin lyhyestä elämästä.

 

[JypFabu]

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

Nuo yllämainitut jutu kertovat vain ja nimenomaan sairaalloisesta minäkuvasta ja itsetunto-ongelmista.

Vaikea ymmärtää, että jotkut on niin tonttuja, että pitää itsestään tehdä ehdointahdoin selkärangaton limanuljaska stalkkaamalla kumppaniaan tai kumppaninsa viesteilyä ja menemisiä. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että mitään sen kummemmin lueskelematta tietää, luottaako kumppaniinsa vai ei, jos ei sitten kestä, eikä osaa käsitellä kaiherrustaan on paikka nostaa kytkintä kumppanin eduksi, kun ei eväitä suhteeseen löydy.

Jos parisuhteeseen ryhtyy, hyväksyy samalla sen, että missään ei ole luvattu sen onnistuvan, eikä mistään (edes kumppaninsa vahtimisella ja painostelemisella) ei myöskään ostaa ns. ikuisesti toimivaa nettiä.

Elämä nyt vaan sattuu olemaan sellaista, että matkan varrella itse muuttuu, kumppani muuttuu ja olosuhteetkin moneen kertaan, on aivan turhaa ja lapsellista mitään rakennelmia tulevan varalle päässään suunnitella ja myös aivan turhaa kantaa päässään harhakuvia "oikeasta" parisuhteen olemuksesta, pahottaa vaan mielensä ja hukkaa tasapainonsa, kun elämä ei menekään kuin elokuvissa.

Suurimpaan osaan täällä lukemistani parisuhdetilityksistä (hienoa, että voi jonnekin asioitansa jakaa) ydin ongelmaan löytyy itse tilittäjästä, eikä kumppanista tai molemmista (nuorena kun ei osaa, joutuu kantapään kautta maksumieheksi, oppirahat olen maksanut minäkin ja homma alkoi pelittää vasta siinä vaiheessa, kun älysin tutkiskella ja kehittää itseäni, kumppanien syyttelyn ja vikojen luettelemisen sijaan.) varsinkin, kun nuoret on kyseessä.

Eli neuvo niille, joilla on ongelmana kyky luottaa kumppaniinsa: jotta olet tarpeeksi kypsä suhteeseen käsittele luottamuspulasi itsesi kanssa ja jatka matkaa, muussa tapauksessa armahda kumppaniasi, kätesi toteuttaa toiveesi sanattakin, eikä lähde ilman sinua edes pettämään, match made in heaven siis.

 

[Jackie Moon]

Vaikea ymmärtää, että jotkut on niin tonttuja, että pitää itsestään tehdä ehdointahdoin selkärangaton limanuljaska stalkkaamalla kumppaniaan tai kumppaninsa viesteilyä ja menemisiä. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että mitään sen kummemmin lueskelematta tietää, luottaako kumppaniinsa vai ei, jos ei sitten kestä, eikä osaa käsitellä kaiherrustaan on paikka nostaa kytkintä kumppanin eduksi, kun ei eväitä suhteeseen löydy.

Elämä nyt vaan sattuu olemaan sellaista, että matkan varrella itse muuttuu, kumppani muuttuu ja olosuhteetkin moneen kertaan, on aivan turhaa ja lapsellista mitään rakennelmia tulevan varalle päässään suunnitella ja myös aivan turhaa kantaa päässään harhakuvia "oikeasta" parisuhteen olemuksesta, pahottaa vaan mielensä ja hukkaa tasapainonsa, kun elämä ei menekään kuin elokuvissa.

Eli neuvo niille, joilla on ongelmana kyky luottaa kumppaniinsa: jotta olet tarpeeksi kypsä suhteeseen käsittele luottamuspulasi itsesi kanssa ja jatka matkaa, muussa tapauksessa armahda kumppaniasi, kätesi toteuttaa toiveesi sanattakin, eikä lähde ilman sinua edes pettämään, match made in heaven siis.

Heh, joku voisi kuvitella viestin sisällöstä että siellä ollaan joskus narahdettu ja kaiveleen on jäänyt...

Keskimmäisen virkkeen asenteella eläessä tekeekin varmasti kumppanistaan ikionnellisen ja antaa hänelle hänen toivomansa arvostetun ja tärkeän paikan parisuhteessa ja sen tuomassa tulevaisuudessa.

Eli neuvosi on siis se että, jos joku asia vaivaa niin luovuta. Älä tee mitään, oikeutettua tai vääräksi laskettavaa, parisuhteen eteen. Pistä kaikki itsesi piikkiin ja mieti asioita siltä kantilta. Sinun vikasihan se on, teki toinen mitä tahansa, koska olet niin saastainen paska että kehtaat epäillä toista ihmistä ja mahdollisesti vielä ihan aiheesta. Niin ja jos et halua epäilyksiesi aikana/jälkeen sokeasti uskoa kaikkea mitä korvaasi kerrotaan niin ala runkkaan. Ok.

 

[JypFabu]

Eli neuvosi on siis se että, jos joku asia vaivaa niin luovuta. Älä tee mitään, oikeutettua tai vääräksi laskettavaa, parisuhteen eteen. Pistä kaikki itsesi piikkiin ja mieti asioita siltä kantilta. Sinun vikasihan se on, teki toinen mitä tahansa, koska olet niin saastainen paska että kehtaat epäillä toista ihmistä ja mahdollisesti vielä ihan aiheesta. Niin ja jos et halua epäilyksiesi aikana/jälkeen sokeasti uskoa kaikkea mitä korvaasi kerrotaan niin ala runkkaan. Ok.

Neuvoni taisi kylläkin olla, että tartu siihen olemassa olevaan ongelmaan äläkä haihattele tyhjänpäiväisyyksiä. kuvaamassasi tilanteessa ongelma löytyy vain ja ainoastaan sieltä korvien välistä, yksikään neitonen ei tule uskollisemmaksi epäilemällä ja hänen henkilökohtaisia viestejään mustan epäilyn vallassa tsekkailemalla, voi käydä ennemminkin päinvastoin.

Mikään parisuhde ei satavarmaan toimi, jos lähtökohtaisesti mielen pohjalla pelkuruus pyörittää pahimpia uhkakuvia toisesta ihmisestä, sillon on yksinkertaisesti kyvytön toimivaan parisuhteeseen. kohtalo puuttuu myös parisuhteisiin monin tavoin, joskus osana on olla petettykin. Siitäkin selviää, jos ei jää itsesäälissään kieriskelemään ja suhteesta voi tulla jopa entistä parempi, eli ei se mikään maailman loppu ole, vaikka suhteen loppu siitä voi tullakin. Mutta jos koet epäilyksinesi olevasi niin viisas ja oikeassa, niin miksi helvetissä alun alkaenkaan kätesi paskaan työnsit? Viisas jättää työntämättä ja viisaampi tietää, että kun katsoo kortit tulos voi olla mitä vain.

Edelleen, kannattaa ensin tutkiskella onko se oma pää kykenevä lähtemään mihinkään suhteeseen, tiedostamalla oman tilansa säästää toista ja itseään paljolta turhalta paskalta, kätensä kanssa pärjää noillakin eväillä sotkematta mielenrauhaansa turhanpäiten.

 

[Jackie Moon]

Neuvoni taisi kylläkin olla, että tartu siihen olemassa olevaan ongelmaan äläkä haihattele tyhjänpäiväisyyksiä. kuvaamassasi tilanteessa ongelma löytyy vain ja ainoastaan sieltä korvien välistä, yksikään neitonen ei tule uskollisemmaksi epäilemällä ja hänen henkilökohtaisia viestejään mustan epäilyn vallassa tsekkailemalla, voi käydä ennemminkin päinvastoin.

Mikään parisuhde ei satavarmaan toimi, jos lähtökohtaisesti mielen pohjalla pelkuruus pyörittää pahimpia uhkakuvia toisesta ihmisestä, sillon on yksinkertaisesti kyvytön toimivaan parisuhteeseen. kohtalo puuttuu myös parisuhteisiin monin tavoin, joskus osana on olla petettykin. Siitäkin selviää, jos ei jää itsesäälissään kieriskelemään ja suhteesta voi tulla jopa entistä parempi, eli ei se mikään maailman loppu ole, vaikka suhteen loppu siitä voi tullakin. Mutta jos koet epäilyksinesi olevasi niin viisas ja oikeassa, niin miksi helvetissä alun alkaenkaan kätesi paskaan työnsit? Viisas jättää työntämättä ja viisaampi tietää, että kun katsoo kortit tulos voi olla mitä vain.

Ok, puhumme siis eri asioista. Minä puhun tilanteesta jossa jo tapaillaan/tunnetaan ja sitten herää epäilykset jostain, kun sinä taas puhut henkilöstä joka on jo valmiiksi ennen toisen tapaamistakaan mustasukkainen ja epäileväinen.

Ja ei kai kukaan nyt toista koita muuttaa sillä että saa jotain epäilyttävää selville. Siinähän hakee vain sitä vahvistusta päätökselle lopettaa koko homma.

No ei kai kukaan järkevä nyt meinaakaan mitään suhteeseen viittaavaa jonkun tytön kanssa jonka tietää olevan epäluotettava. Miten siis joku voisi olla niin (ajoissa) viisas että osaisi moisen välttää? Mutta tässäkin puhumme jo mainitsemallani tavalla eri tilanteista. Minun esimerkissäni toinen tunnetaan ja ajan myötä alkaa palaneen käry haisemaan, kun taas sinun tekstissäsi horon elkeet paljastuu ekalla tapaamisella.

 

[JypFabu]

Ok, puhumme siis eri asioista.

No ei kai kukaan järkevä nyt meinaakaan mitään suhteeseen viittaavaa jonkun tytön kanssa jonka tietää olevan epäluotettava. Miten siis joku voisi olla niin (ajoissa) viisas että osaisi moisen välttää? Mutta tässäkin puhumme jo mainitsemallani tavalla eri tilanteista. Minun esimerkissäni toinen tunnetaan ja ajan myötä alkaa palaneen käry haisemaan, kun taas sinun tekstissäsi horon elkeet paljastuu ekalla tapaamisella.

Puhumme ja emme puhu. Asia on niin, että jos pää on kunnossa jo suhteen alkaessa ei tarvitse turhaan pohtia toisen mahdollisia salaisia juoksuja, jos niitä tulee, ne paljastuu ilman kaiveluakin.

Minäpä väitän, että käryt moisessa suhteessa on alkaneet jo ennen palaneen käryjä, ne on kohdalla sitten viimeisenä seinänä, johon pysähtyy, koska jonkun asian on muututtava, jos meinaa jonkun asian jatkuvan.

Tuosta horottelusta, ihmisiä on niin monenlaisia, että oleellista ennen suhteisiin ryhtymistä on tuntea oma itsensä, se yleensä jo kaventaa mahdollisten sopivien kumppanien määrää helpottamaan valintaa. Sitten jos niin ikävästi käy, että hakukaavaketta tyrkyttäessä rakastuukin johonkin ohikulkevaan ns. retaleeseen, jolle kaavaketta ei muutoin tarjoaisi edes ifin tyrmässä samassa sellissä, päätyy tilanteeseen, jossa on kyettävä käsittelemään tunne-elämäänsä mukavuusalueensa ulkopuolella. Tästäkin selviää, jos itsetunto ja minäkuva on kohdallaan ja tahtoa on riittävästi.

Maailma, eikä elämä jämähdä paikoilleen kun se kumppani löytyy ja hynttyyt lyödään yhteen, Siksi tarpeeton tonkiminen on pelkkää ajan hukkaa, elämä vie minne vie, vaikka kuinka tavailisit kumppanin päiväkirjoja. Voi olla että lankeaa ja voi olla, että päädyt omaishoitajaksi, turha niitä on pelätä edeltäkäsin, asiat kohdataan, kun ne tulee eteen, ei sinun päällesi ajava rattijuoppokaan anna aikaa sopeutua tulevaan, eikä siihen sopeutua voisikaan, ennenkuin on pakko.

Niinpä oikeastaan ainoa mikä on todella sinun hallittavissasi olet sinä itse. Sitä työstämällä ihmissuhteetkin toimii paremmin. Olettaisin, että itsensä ja maailman kanssa sinut olevalla ihmisellä tsaanssi parisuhteen kaikinpuoliselle toimimiselle on luokkaa parempi, mutta jos nyt kumppani nyt kuitenkin kokee tarvetta ulkomulkullisiin suhteisiin, osaa siitä hollillaan oleva pää luovia itsensä eteenpäin paremmin kuin jäädä stalkkeriksi tai wertheriksi elämänpoimuun räytymään.

Ennenkaikkea, on aivan turhaa pelosta vapisten ja epäluulkoisena yrittää varmistella ettei katastrofia tule, tai odottaa sen tulevan kumminkin. Mitään ei näin voi muuttaa, tai edes paremmaksi tehdä. Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

 

[Klassinen sentteri]

Tuossa edellä kerroin omasta ongelmasta ja tulos oli, että orastava suhde on ohi. Nainen sanoi, että noiden paska puheiden jälkeen lienee sanomattakin selvää jotta juttu on ohi. No, ei muuta ku verkot vesille taas. Kyllähän tämä vituttaa, mutta ehkä se nainen oli sitten vääränlainen lopulta jos kerta suhde kaatuu perättömiin paska puheisiin. PS. Naisten kaverit on perseestä.

 

[pakki3000]

Puhumme ja emme puhu. Asia on niin, että jos pää on kunnossa jo suhteen alkaessa ei tarvitse turhaan pohtia toisen mahdollisia salaisia juoksuja, jos niitä tulee, ne paljastuu ilman kaiveluakin.

Minäpä väitän, että käryt moisessa suhteessa on alkaneet jo ennen palaneen käryjä, ne on kohdalla sitten viimeisenä seinänä, johon pysähtyy, koska jonkun asian on muututtava, jos meinaa jonkun asian jatkuvan.

Tuosta horottelusta, ihmisiä on niin monenlaisia, että oleellista ennen suhteisiin ryhtymistä on tuntea oma itsensä, se yleensä jo kaventaa mahdollisten sopivien kumppanien määrää helpottamaan valintaa. Sitten jos niin ikävästi käy, että hakukaavaketta tyrkyttäessä rakastuukin johonkin ohikulkevaan ns. retaleeseen, jolle kaavaketta ei muutoin tarjoaisi edes ifin tyrmässä samassa sellissä, päätyy tilanteeseen, jossa on kyettävä käsittelemään tunne-elämäänsä mukavuusalueensa ulkopuolella. Tästäkin selviää, jos itsetunto ja minäkuva on kohdallaan ja tahtoa on riittävästi.

Maailma, eikä elämä jämähdä paikoilleen kun se kumppani löytyy ja hynttyyt lyödään yhteen, Siksi tarpeeton tonkiminen on pelkkää ajan hukkaa, elämä vie minne vie, vaikka kuinka tavailisit kumppanin päiväkirjoja. Voi olla että lankeaa ja voi olla, että päädyt omaishoitajaksi, turha niitä on pelätä edeltäkäsin, asiat kohdataan, kun ne tulee eteen, ei sinun päällesi ajava rattijuoppokaan anna aikaa sopeutua tulevaan, eikä siihen sopeutua voisikaan, ennenkuin on pakko.

Niinpä oikeastaan ainoa mikä on todella sinun hallittavissasi olet sinä itse. Sitä työstämällä ihmissuhteetkin toimii paremmin. Olettaisin, että itsensä ja maailman kanssa sinut olevalla ihmisellä tsaanssi parisuhteen kaikinpuoliselle toimimiselle on luokkaa parempi, mutta jos nyt kumppani nyt kuitenkin kokee tarvetta ulkomulkullisiin suhteisiin, osaa siitä hollillaan oleva pää luovia itsensä eteenpäin paremmin kuin jäädä stalkkeriksi tai wertheriksi elämänpoimuun räytymään.

Ennenkaikkea, on aivan turhaa pelosta vapisten ja epäluulkoisena yrittää varmistella ettei katastrofia tule, tai odottaa sen tulevan kumminkin. Mitään ei näin voi muuttaa, tai edes paremmaksi tehdä. Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

 

[Musta Nuoli]

Tuossa edellä kerroin omasta ongelmasta ja tulos oli, että orastava suhde on ohi. Nainen sanoi, että noiden paska puheiden jälkeen lienee sanomattakin selvää jotta juttu on ohi. No, ei muuta ku verkot vesille taas. Kyllähän tämä vituttaa, mutta ehkä se nainen oli sitten vääränlainen lopulta jos kerta suhde kaatuu perättömiin paska puheisiin. PS. Naisten kaverit on perseestä.

Pahoittelut suhteen kaatumisesta mutta samalla myös onnittelut: jos suhde kaatuu naisen kaverien valheisiin eikä nainen alun perinkään luota sinuun sen vertaa, että kyseenalaistaisi näitä juttuja, niin suhde olisi kaatunut taatusti myöhemminkin. Parempi, että homma kaatui tässä vaiheessa kuin myöhemmin, jolloin se olisi luultavasti vituttanut vielä paljon enemmän. Sitä paitsi et olisi voinut koskaan olla varma naisesi kaveripiiristä ja siitä, miten sinua selän takana haukutaan ja miten selkäsi takana juonitellaan.

Tyttöjen välinen ystävyys on siitä jännä, että kaksi naista voi olla ystäviä, mutta kun tulee kolmas nainen ystäväpiiriin, niin naamatusten ollaan parasta kaveria, mutta kun joku kolmikosta poistuu tai puuttuu, niin kaksi muuta sitten jo juoruavatkin tästä ja puhuvat tästä yleensä pahaa. Jos taas mieskolmikko seuraa vaikka lätkää ja joku menee kuselle, niin kaksi muuta miestä eivät aloita pahansuopaa juoruilua kolmannesta miehestä vaan jatkavat lätkän seuraamista.

 

[Jackie Moon]

Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

Jostain jutuistasi olen samaa mieltä ja joistain en. Ja osasta en tajunnut oikein mitään. Mutta tuosta lainauksesta olen kuitenkin täydellisen erimieltä. Jos se tulee yllätyksenä niin se on varmasti ihan mieletön pommi päin naamaria, mutta asiaa jo viikkoja haistelleena ks. ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin. Vahva aavistus kun on itseensä luottavalle yhtä kuin fakta, eli omassa päässä se ero on tapahtunut jo viikkoja sitten.

 

[Ck]

PS. Naisten kaverit on perseestä.

Tämä on allekirjoitettava. Sieltä löytyy se epäilijä, paskanpuhuja ja kateellinen sekä rivi muita apinoita. Tosin, hienoa, että kavereita on, mutta nämä suurisuut näkemättäkin voi antaa negatiivisen väritteen suhteelle joka sitten jäätyy sen ihmisen päähän jota tapailee.

 

[JypFabu]

Jos se tulee yllätyksenä niin se on varmasti ihan mieletön pommi päin naamaria, mutta asiaa jo viikkoja haistelleena ks. ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin. Vahva aavistus kun on itseensä luottavalle yhtä kuin fakta, eli omassa päässä se ero on tapahtunut jo viikkoja sitten.

Ihan oikeesti, jos sulla on aitoja tunteita tuota kyseistä yksilöä kohtaan, kuinka ihmeessä saatat ajatella, että "hähä, piti paikkansa, onneksi olin oikeassa"? Jos se ero on tapahtunut sun päässä jo viikkoja sitten, niin kuka kusettaa ja ketä ja miks? Yritätkö sä sanoa, että voit erota ihmisestä, josta jo viikkoja sitten olet henkisesti eronnut , vasta jos se on sua pettänyt? mitä helvettiä sä sitten teet, jos se perkele ei petäkään, jatkat suhdetta ja odottelet?

saman surun se tekee olipa olipa kyseessä ero tai läheisen kuolema, tuli se sitten yhtäkkiä tai pidemmän kaavan kautta, molemmat olen kokenut(siis eron puun takaa ja jo ennalta arvaten, niinkuin akillisen läheisen poismenon ja pitkän parantumattoman sairauden riuduttamana) ja molemmissa tapauksissa yhtä rankkaa se työstäminen oli, ei sille mitään voi.

 

[JypFabu]

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

laitappa sieltä sitten se tekopyhä ja jeesustelu osasto framille, niin tarkastellaan. Kyllä tätä elämää on tullu sen verran tallusteltua, että tässä vaiheessa jo tietää mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. On tähän ikään jo sen verran yrityksiä ja erehdyksiä takana ja lopulta oivalluksiakin, että kehtaan seistä kirjottamani takana.

 

[Jackie Moon]

-Ihan oikeesti, jos sulla on aitoja tunteita tuota kyseistä yksilöä kohtaan, kuinka ihmeessä saatat ajatella, että "hähä, piti paikkansa, onneksi olin oikeassa"?

-Jos se ero on tapahtunut sun päässä jo viikkoja sitten, niin kuka kusettaa ja ketä ja miks?

-Yritätkö sä sanoa, että voit erota ihmisestä, josta jo viikkoja sitten olet henkisesti eronnut , vasta jos se on sua pettänyt?

-mitä helvettiä sä sitten teet, jos se perkele ei petäkään, jatkat suhdetta ja odottelet?

-Missä sanoin että onneksi olin oikeassa?

-Minä itseäni kun toivon että olisin väärässä. Vahva tunne on itselle usein kuin fakta, mutta kait se pieni toive aina jossain elää kun ei ole lähtenyt (fyysisesti) menemään. Ja hankala erittäin mahtavasta seksistä on luopua ihan niin vaan...

-En nyt välttämättä ihan tajunnut kysymystä, mutta haluan vastata että kyllä.

-Jatkan ja nauran itselleni, kai. En tiedä kun en ole ikinä ollut väärässä. Missään asiassa.

On tähän ikään jo sen verran yrityksiä ja erehdyksiä takana ja lopulta oivalluksiakin, että kehtaan seistä kirjottamani takana.

No tunnut seisovan joo. Tiedät ennalta mitkä asiat elämässä on totta ja mitkä kuvitelmaa. Ehkä kaikki eivät omaa uskomattoja kykyjäsi ja siksi hieman kummastelevat neuvojasi. Tai sitten:

onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

 

[Vanhapuuma]

Onpahan aikamoista. Itse olen hyvin ymmärtäväisellä linjalla Nurmos_888:n toimintaa kohtaan. Mutta olen eri mieltä monen kanssa siitä, etteikö tuosta tulisi puhua. Lähtökohtana tulisi mielestäni olla, että jos parisuhteessa kaikki on kunnossa, myös facebookin tai sähköpostin tai tekstiviestit voi tsekata siten, että sieltä ei mitään järisyttävää löydy. Jos sieltä löytyy jotakin ikävää, itse en jättäisi asiaa kommentoimatta. Aivan turha surkutella ja pysytellä "moraalisesti ylpeänä" henkilönä, se on täyttä paskapuhetta ja ihmeellistä moraalista hapatusta, joka vain katkeroittaa turhaan mieltä. Jos se on laitonta, asia on erikseen.

Varsinaiseen kysymykseen vastaisin - kysymyksellä: kukapa meistä (miehet/naiset) ei olisi valitellut kaverilleen, kuinka joku upea ilmestys olisi sellainen, jonka kanssa voisi käydä möyhimässä, ja mitäköhän tästäkin suhteesta oikein tulee? Jos ei ole valitellut kaverilleen, uskoisin aika monen ainakin ajatuksen tasolla asiaa miettineen. Siinä ei ole mielestäni mitään kummallista, jokaisessa suhteessa tulee huonoja hetkiä ja epäilyksen aihioita, mutta sanojen tai ajatusten muuttuessa teoiksi ollaan vasta huonossa jamassa. Enkä tarkoita tällä pelkästään pettämistä, vaan myös arkipäiväisten asioiden hoitamista, välinpitämättömyyttä, riitelyn menemistä suoranaisiin henkilökohtaisuuksiin, loukkaamista ja kärjistetyimmässä tapauksessa väkivaltaa.

Minusta oli tyttöystävältäsi joko erittäin, erittäin ovela veto kertoa tästä miehestä sinulle vakuuttaakseen syyttömyyttään sitten jälkikäteen ("kerroinhan minä siitä"), tai sitten kertoi sen sinulle täysin vilpittömästi. Itse uskon jälkimmäiseen. Yleensä näissä tapauksissa toinen jättää sattumalti kertomatta juuri siitä tyypistä, johon oli vähän ihastunut pippaloissa tms.

Siispä. Itse ottaisin asian esille. Omakohtaisesti sanoisin tuossa tilanteessa: oma moraalinen ylpeyteni yleensä väistyy, sillä en jaksa kituutella asioita vaan haluan näyttää korttini ja avoimuus on kaikki kaikessa. Olen aina vihannut kaikenlaista parisuhdepelailua, sitä huopaamista ja soutamista, jotta nähtäisiin missä mennään. Se suoraan sanottuna vituttaa, ja siksi puhun asioista suoraan - ehkä miehenä epätyypilliseen tapaan. Tyttöystävä näyttäköön myös korttinsa, ja jos jättää niin sitten jättää, eipä ollut suhde sitten tarpeeksi vankalla pohjalla.

 

[Leon]

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

En ole kovin usein JypFabun kanssa yhtä mieltä monestakaan asiasta, mutta nyt löit kyllä kirveesi kiveen. Tuossa ei ollut mitään tekopyhää. Tiukkaa asiaa sen sijaan löytyi. Minusta todistustaakka on nyt kyllä sinulla, kliseistä ilmaisua käyttääkseni.

 

[JypFabu]

No tunnut seisovan joo. Tiedät ennalta mitkä asiat elämässä on totta ja mitkä kuvitelmaa. Ehkä kaikki eivät omaa uskomattoja kykyjäsi ja siksi hieman kummastelevat neuvojasi. Tai sitten:

Mielenkiintoisia analogioita tunnut vetelevän.

"ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin", olivat sanasi. Ehkä tuossa aste ero sitten on, mutta ei se mulle ainakaan järjellisenä avaudu.

Jos menetät luottamuksesi kumppaniisi tiedät kai sen menettäneesi ilman stalkkaustakin, oletan. Mun näkemys on, että hukkaat energioitasi aivan vääriin asioihin salapoliisileikeillä, kun oleellista olisi selvittää se oma nuppi ja oman nupin tuntemusten vaikutukset ja merkitykset siihen, onko itsellä eväitä pyrkiä suhteen jatkamiseen ja jos on, niin mitä siellä nupissa pitää tapahtua, että eteenpäinmeno suhteessa voi jatkua. Kumppanin pettäessä olet sitten taas uuden tilanteen edessä ja oma nuppi on taas selvitettävä sen asian merkityksen suhteen, voitko jatkaa, haluatko jatkaa, vai onko ruukku palasina ja ero edessä.

"Uskomattomat kykyni" sattuvat vain olemaan vahvaa elettyä empiriaa, sekä hyvässä, että pahassa, omalta puoleltani olen vain pyrkinyt tuomaan kokemuksen tuomia neuvoja, kun täällä moni nuori tuntuu aidosti pähkäilevän suhtautumisten ja valintojensa kanssa. Tämän papparaisen mielestä täällä vaan neuvot on välillä lähinnä hallantekoa niille, joille asia on akuutti ja kohdalla. Kaikki neuvotkin ja vinkitkin, niin minun kuin muidenkin kannattaa vastaanottajan suodattaa vielä siinä valossa, että jokainen suhde ja suhteen alku on uniikki, eikä ylimalkaista kummempaa voi kukaan täällä jakaa vaikka haluaisikin, hyvä on kuitenkin, että edes yleisen tason ajatuksia saa oman tilanteensa rakennuspuiksi.

Eli edelleen alleviivaten: en minä mitään ennalta tiedä, en ole meedio, mutta ei minun tarvitsekaan tietää, jos olen kykenevä kohtaamaan sen mitä elämä eteen tuo edeltäkäsin murehtimatta, kokemusta tämäkin, kyllä sitä sitten ehtii, kun on sen aika.

Mun on vuoro sitten esittää kummasteluni, jos ihminen ei kykene älyämään, että on hedelmällisempää kehittää itseään ja kykyjään kohdata elämää, kun vahtia kumppaniaan epäluuloisena paljastamisen toivossa.

Voisi jopa kiteytää näin, parisuhde on se nuotio, joka roihuaa kahden ihmisen välissä, se sammuu, jos kumpikin ei sitä ruoki, mutta, ihminen pystyy vastaamaan vain omasta tulen ruokkimisestaan, ei toisen. Niin se menee, ei ole rakettitiedettä, eikä vaadi uskomattomia kykyjä.

 

[Vanhapuuma]

Mun on vuoro sitten esittää kummasteluni, jos ihminen ei kykene älyämään, että on hedelmällisempää kehittää itseään ja kykyjään kohdata elämää, kun vahtia kumppaniaan epäluuloisena paljastamisen toivossa.

Itse asiassa, minä aluksi vähän ihmettelin JypFabun kirjoituksia, mutta tätä kautta ymmärrän, ehkä, mitä haetaan. Jos ymmärsin oikein, tarkoituksena on (kärjistän itse nyt hivenen) vain sanoa, että jos ei kykene luottamaan toiseen, parisuhde on jo valmiiksi pilalla? Siinä olen toki samaa mieltä.

Mutta toisaalta haluaisin huomauttaa, että luottamukseen vaikuttaa myös avoimuus. Kyse onkin ihannetilanteesta, jossa toiseen voi luottaa varauksetta, koska kyseinen henkilö antaa ilmi kaikissa toimissaan, että pelaa avoimilla korteilla. Joidenkin kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut eivät joko kykene tai halua "antautua" suhteelle totaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö he haluaisi olla kyseissä parisuhteessa. He vain ovat sellaisia, kenties loppuelämänsä - ja silti haluavat parisuhteen.

Kyse ei ole rakettitieteestä, mutta kyse ei ole kuitenkaan kovin helposta asiasta, ja uskoisin suurimmalla osalla olevan sensorit, jotka kertovat karua tai kaunista kieltään siitä, missä kohdin suhteessa mennään. Näihin aistimuksiin kannattaa luottaa, sillä yleensä ne pitävät paikkansa. Toki puskista voi tulla monenlaisia asioita, mutta niille yleensä ei voi sitten tehdä mitään, joten niistä on jopa vähän turha puhua.

 

[JypFabu]

Mutta toisaalta haluaisin huomauttaa, että luottamukseen vaikuttaa myös avoimuus. Kyse onkin ihannetilanteesta, jossa toiseen voi luottaa varauksetta, koska kyseinen henkilö antaa ilmi kaikissa toimissaan, että pelaa avoimilla korteilla. Joidenkin kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut eivät joko kykene tai halua "antautua" suhteelle totaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö he haluaisi olla kyseissä parisuhteessa. He vain ovat sellaisia, kenties loppuelämänsä - ja silti haluavat parisuhteen.

Oikein hyvä huomio ja paikkansapitävä. Asia on mielestäni niin, että siihen avoimuuteen voi faktisesti vaikuttaa vain omalta puoleltaan ja sitten arvioida omin käsityksin, onko toisen osapuolen kontribuutio suhteessa itselle riittävä ja mikä on oma joustonvara asian suhteen. Tämän saman asian yksi puoli on tapetilla varmaan jokaisen suhteen alkumetreiltä lähtien, makustelee, onko tämä nyt SE juttu ja syvemmälle edetessä väistämättä kohtaa aina uusia puolia toisesta, ja joka kerta niihin jollain tavoin täytyy osata suhtautua, puolin ja toisin.

Tämän vuoksi olen toitottanut niin kovin sitä, että se ainoa asia johon parisuhteessa voi konkreettisesti vaikuttaa ja jota kehittää, on se oma kuuppa ja sen kunto. Oikeastaan sitäkään ei voi lainkaan mitata, kantavatko osapuolet siihen parisuhteensa nuotioon yhtäläisen määrän risuja ja oksia, oleellista on ainoastaan palaako vai ei.

Parisuhteita on tosiaan sen seitsemää sorttia, toiset näyttää toisen silmissä helvetiltä, toisen taivaalta, siksipä siihen parisuhteeseen on puhevaltaisia ainoastaan sen osapuolet, jos kummallekin kelpaa, ei kun menoks, jos ei, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[Grafix]

Lähtökohtana tulisi mielestäni olla, että jos parisuhteessa kaikki on kunnossa, myös facebookin tai sähköpostin tai tekstiviestit voi tsekata siten, että sieltä ei mitään järisyttävää löydy.

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

Vaikka mitään salattavaa ei olekaan, niin mulle ainakin tulisi todella outo fiilis, jos kumppanini kesken leffaillan sanoisi että "annatko puhelimesi niin mä katson sun tekstiviestit. Ja näytä samalla sun FB viestitikin". Vai salaako niitä pitäisi "saada" lukea? Huhhuh, mitäs vielä, pitäisikö kumppanin pankkitilillekin päästä avoimesti tsekkaamaan onko se baarissa ostanut jollekin säädölle drinkkejä tms?

Kuullostaa, että itsetunto ja -luottamus on vähäsen hakusessa.

 

[Ck]

Siispä. Itse ottaisin asian esille. Omakohtaisesti sanoisin tuossa tilanteessa: oma moraalinen ylpeyteni yleensä väistyy, sillä en jaksa kituutella asioita vaan haluan näyttää korttini ja avoimuus on kaikki kaikessa. Olen aina vihannut kaikenlaista parisuhdepelailua, sitä huopaamista ja soutamista, jotta nähtäisiin missä mennään. Se suoraan sanottuna vituttaa, ja siksi puhun asioista suoraan - ehkä miehenä epätyypilliseen tapaan. Tyttöystävä näyttäköön myös korttinsa, ja jos jättää niin sitten jättää, eipä ollut suhde sitten tarpeeksi vankalla pohjalla.

Pitkälle todella samaa mieltä tästä kirjoituksesta. Itse nostan kissan pöydälle heti, jos sellainen olo on. En myöskään ole, fyysisesti pettänyt ketään, lyhytaikaista tai pidempiaikaista kumppaniani, jolloin odotan samaa vastapuolelta. Ikävä kyllä sellaiset naiset ovat harvassa, jotka eivät jossain vaiheessa pettäisi ja itsekin olen tämän muutamia kertoja kokenut.

 

[Vanhapuuma]

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

No tämä riippuu vähän siitä, mitä haluaa. Mielestäni kyse ei ole mistään arvottamisesta sinänsä vaan periaatteesta. Itselläni saattaa olla ehkä vähän outo suhtautuminen asiaan, myönnettäköön, mutta käytäntö on seuraava. Tyttöystäväni tietää tietokoneeni käyttäjätilin salasanan, käytännöllisistä syistä. Hän myös tietää tärkeimmän sähköpostini salasanan, myös käytännöllisistä syistä (hän pystyy tsekkaamaan sähköpostini, jos sinne on tullut jotakin tärkeää kun itse en pysty syystä tai toisesta). Itse asiassa, avaamalla koneellani Mozillan lähes kaikki salasanat on tallennettu siten, ettei niitä itse tarvitse näppäillä. Fb, Skype, Gmail ja muut sähköpostit jne. - myös Jatkoaikaa myöten. Sama koskee kännykkää.

Kyse on siis siitä, että hän tietää, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kyse on periaatteesta, ja myös siitä, että minua ei haittaa asia. Katsokoon, jos haluaa. Samaa odotan toiselta - eli on olemassa periaatteellinen mahdollisuus seurata toisen tekemisiä, mutta siihen ei ole tarvetta, koska tämä mahdollisuus on olemassa.

 

[pernaveikko]

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

Tämä. Ei vain voi kiinnostaa niin paljon. Istuin joskus tyttöystävän vieressä, kun hän facetti. Sanoi, että kyllä sinä voit siinä olla, tämä on vain tälläistä lätinää. Ihan miten vain, mutta outo fiilis kuvaa sitä hyvin, kun jonkun hetken keskustelua näkee. Asia ei kuulunut minulle, eikä kiinnostanut minua, katsoin sitten televisiota tai jotain.

Mitään keskustelun mahdollisuutta tai suhteen jatkomahdollisuutta ei olisi yhtään kenenkään kanssa, jos joku jäisi puhelimen tms kanssa kiinni. Minulla on nyt aika uusi luuri, viestejä ei edes ole kovin paljoa. Niihin ei vain silti kosketa. Tai vaikka saapuneiden kansio olisi tyhjä. En ole koskaan pettänyt ketään enkä petä. Pitää olla jokin muu keino varmistua asiasta, jos sitä todella epäilee jostain syystä.

Olisi myös melkoisen vakavan keskustelun paikka, jos joku pyytäisi saada nähdä viestit. Olisin niin yllättynyt niin tyhmästä kysymyksestä ja todella miettisin haluanko olla tuollaisen idiootin kanssa.

Kai jokaisessa asiassa sinänsä on monta näkökulmaa, mutta onhan tämä sama saako vaikka hitaasti suojatiellä etenevän mummon keilata. Kyllä varmasti jonkun mielestä voi vähän kopauttaa.

 

[Jackie Moon]

Kyse on siis siitä, että hän tietää, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kyse on periaatteesta, ja myös siitä, että minua ei haittaa asia. Katsokoon, jos haluaa. Samaa odotan toiselta - eli on olemassa periaatteellinen mahdollisuus seurata toisen tekemisiä, mutta siihen ei ole tarvetta, koska tämä mahdollisuus on olemassa.

Nimenomaan. Itse olin unohtanut tämän pointin aivan täysin. Tilaisuus tekee varkaan-kortti on täten hukattu ja koko asiaa ei tarvitse edes miettiä. Ja eihän niitä silloin tule katseltua kun on moinen tapa huushollissa. Jos tulee niin sitten on syytä katsoa peiliin.

Istuin joskus tyttöystävän vieressä, kun hän facetti. Sanoi, että kyllä sinä voit siinä olla, tämä on vain tälläistä lätinää.

Eli siis eikö asia/tapa ei olekaan päivänselvä, koska siitä piti erikseen mainita? Vai onko ne "kielletyt" sitten vaan jotain henk koht keskusteluita ystävien yms kanssa? Eihän kukaan sano toiselle että käy vaan suihkussa kun molemmat tietää että sitä saa kumpikin käyttää. Jep, täydellinen esimerkki...

 

[pernaveikko]

Eli siis eikö asia/tapa ei olekaan päivänselvä, koska siitä piti erikseen mainita?

Siis, jos toisen on pakko saada facettaa, vaikka toinen haluaa pussailla, niin sitten asia ratkaistaan jotenkin noin. Eli voi halutessaan kiehnata siinä, mutta päivittäistä face-hetkeä ei peruta.