1...Koitan saada sovittua vuoroviikkojärjestelyä, mutta aika monelta suunnalta saanut kuulla, että ei onnistu tässä valtakunnassa, ellei eukko ole totaalinen low life. Ei se ole.
Vittu, että vituttaa. 43-vuotiaalta mieheltä viedään koti ja lapset ja siitä hyvästä saa vielä maksaa. Avioreoon pitäisi yhä edelleen löytyä joku pätevä syy (kasvettiin erilemme ei saatana riitä lapsiperheessä) tai sitten ämmä voisi vaan lähteä huitsin vittuun ja jättää muut elämään omaa elämää. Suomi on hieno ja sukupuolisesti tasa-arvoinen maa, vai mitä mieltä on Tavja, sossuämmät ja tasa-arvolautakunta?
Alkuun pahoittelut ja tsempin toivottamiset. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiperheessä ja muutenkin parisuhteessa suksien mennessä ristiin lähetään nykyään liian helposti eri suuntiin. Allekirjoittanut on tehnyt homman riittävän monta kertaa oppiakseen sen, että jos jotain arvokasta menee rikki, että sen voi ainakin yrittää korjata mielummin kuin heittää pois.
Tuosta 50-50 huoltajuudesta: On se ihan totta, että suomessa käytännössä aina tilanteen ollessa huoltajuusasiassa tasapeli, tuomitaan "voitto" hameväelle. Ensimmäinen syy on varmaankin se, että päätöksen tekevistä lastenvalvojista suurin osa on naisia ja symppispisteet on varmasti sillä puolella jos asiat ovat riitaisia. Toisaalta suomessa yleisesti isyyden taidot ja isän kyky kasvattaa on aika uusia asioita ja meillä ei vielä ihan täysin puhuta naisesta ja miehestä tasa-arvoisena kasvattajana. Toisaalta siihen on ihan faktojakin takana, koska nykyisellä työelämän järjestelyillä ja ihan sillä biologisella faktalla, että nainen yleensä imettää lastaan, on lapsen ja äidin välinen suhde huomattavasti tiiviimpi kuin isän ja lapsen. Näin siis lähtökohtaisesti ja asia on muuttumassa tasarvoiseen(paan) suuntaan koko ajan.
Toisaalta itse en näe arjen kannalta 50-50 asumisjärjsetelyjä järkevänä arjen sujumisen kannalta. En oikeastaan minkään ikäisten lasten kanssa, mutta joka ikäluokan kanssa on omat syynsä miksi se on vaikeampaa, on koulujen ja hoitojen järjestelyt, pyykit ja muut huoltohommat ja vaikka mitä ja vähän oikeastaan vaikea ajatella, että nuorella on kaksi samalla tapaa varusteltua huonetta ja samalla tavalla toimivaa kotia. Siis ihan fysiikan kannalta, se olisi urheilukassillinen vaatteita ja leluja paikasta a paikkaan b joka viikko.
Tuossa sitten kun muksut on tuon ikäisiä, niin sulla se vanhin on jo toinen jalka ulkona kämpästä, ainakin henkisesti. Keskimmäinen taas tekee jo ikätasonsa vuoksi sitä pesäeroa ja nuorimmalla sama prosessi on alussa. Muksut on sen ikäisiä, että voivat aikalailla itse sanoa sen kumman luona haluaa asua. Eli omia asuinjärjestelyjä kannattaa sopia sen mukaan, mikä se yhteinen näkemys siitä on, kenen luona kukin haluaa asua.
Vanhemmuudesta ei kannata tehdä mitään kauppatavaraa, vaan pyrkiä olemaan niin hyvä isä tai äiti kuin se on sitten mahdollista missäkin olosuhteissa. Eli muksut tarvitsevat tässä eroprosessissa teitä ihan varmasti, eikä heidän tarvitse olla aikuisten välisten asioiden pelinappuloina tai valuuttana jota jaetaan. Eli jos vaan välit sallii, niin yhteisen pöydän ääreen ja sopimaan siitä, mikä järjestely toimii parhaiten. Ei ole helppoa, ei varmasti ja voimia kaikkeen siihen.
Lopuksi vielä se, että sinun isyyttäsi tai kenenkään vanhemmuutta ei vie tai vähennä lastenvalvoja, Tavja, asuminen eri osoitteessa tai mikään muukaan. Sinä olet lastesi isä aina ja se homma pitää tehdä niin hyvin kuin osaa joka päivä. Myös näinä synkkinä aikoina.