Alkaa kesä olla ohi ja sen myötä jotenkin huomaa fokuksen muuttuvan taas hieman normaalimpaan suuntaan. Keväällä ihastuin tulisesti, mutta homma ei sitten lähtenyt kuitenkaan käyntiin. Tästä sitten vittuuntuneena manasin kaikki ihastus-hömpötykset alimpaan helvettiin ja päätin pitää hauskaa ainakin kesän. Muutama likka on eksynyt yökylään ja yhden mimmin kanssa käynyt treffeillä (toisetkin sovittiin, mutta mimmi veti ne pystyyn). Toisaalta eipä se edes kauheasti haitannut. Ihan selviä reboundeja nämä ovat mulle olleet, enkä oikein missään vaiheessa ajatellut näistä mitään sen vakavampaa tulevankaan. Vaikka kevään ihastuminen oli lyhyt, oli se yksi voimakkaimmista mun elämässä. Eikä siitä nyt ihan olkaa kohauttamalla mennä yli.
Nyt sitten kuitenkin alkaa huomamaan, että voisi olla itseasiassa ihan mukavaa tutustua johonkin naiseen vähän syvällisemmälläkin tasolla. Että se kovin juhlameininki alkaa tympimään ja syksykin on tuloillaan. Juhliminen saa pikkuhiljaa väistyä taas arkisempien asioiden edeltä. Ei oikein enää jaksa sekoilla, joten olenkin jo tovin korvannut sitä urheilulla ja terveellisillä elämäntavoilla.
Kattellaan sitten mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Tähän asti on ollut aika vaiherikasta menoa pienine ylä- ja alamäkineen. Vaikka tossa sanoinkin, että olisi kiva tutustua johonkin naiseen, en sitä nyt ala priorisoimaan sen enempää. Tulee kun on tullakseen. Niin on tähän astikin tullut. Muutaman kokemuksen viisaampana muistan kuitenkin seuraavat asiat naisten metsästyksessä:
1) Keskity omaan elämääsi, älä naisten perässä juoksemiseen.
2) Jos tapaamisten järjestäminen on vaikeaa heti alussa, on se sitä loppuun saakka.
3) Pysytään niissä +25-vee tylleröissä kun haetaan hyviä fiiliksiä myös henkisellä tasolla.
4) Luota intuitioosi. Jos hälytyskellot soivat, on se yleensä järjen ääni, jonka sitten oma tunnemaailma ovelasti hiljentää.
5) Ole oma itsesi heti alusta saakka.
Viimeinen kohta itse asiassa on ollut vähän haasteellinen. Kun viimeinen ihastus sanoi tykkäävänsä musta, koska olen niin kiltti, tiesin sen dumppaavan mut viikon sisällä. About näin siinä sitten kävikin. On tullut kesän aikana oltua suoranainen mulkku omalla mittakaavalla naisia kohtaan. Ja mitä vielä! Nehän on ihan valmista kauraa kun menee edes takaisin kuin päätön kana, kiusaa, nauraa ja puhuu aivan tyhjiä. Mutta tässäpä vain piilee se pieni ongelma. Kun mä käyttäydyn tuolla tavalla, ei se oo sitä mikä mä oikeasti olen. Ja se käy aika raskaaksi sitten pitkässä juoksussa, vaikka sillä mimmejä saakin. Fiilis on vähän sama kun ajelisi kaverin hienolla autolla. Vaikka se tuntuu vitun hienolta, on se silti kaverin auto - ei sun.
Eli kait se on viisainta mennä ihan omana itsenään, joka tietty ei tarkoita tossuna olemista. Mutta turha sitä on egoilla ja esittää jotain maailmanomistaja-elvistä. Jos se vetoaa naiseen, niin tuskin meidän arvot muutenkaan kauheasti kohtaisivat.