En valita enkä kiukuttele näistä asioista mutta tulinpahan lukeneeksi pari edellistä viestiä ja kerron pienen tarinan omasta exästä.
Erottiin vähän reilu vuosi sitten. Kämpässä oli 3kk:n irtisanomisaika ja asuttiin se aika ihan hyvissä väleissä. Lopullinen ero kun tuli niin yllättihän se silti, lähti ns. matto jalkojen alta vaikkakin luuli siihen olleensa valmistautunu. Paskat siihen osaa valmistautua. Mut se miks kirjotan on toi viesti että onko exät kavereita vai ei. Me sovittiin loppusiivousta tehdessä että ei hätää, tää 3kk meni hyvin ja ei kumpikaan voi täysin läpimätä olla kun 7 vuotta yhdessä oltiin. Viimisen kerran kun ovi lyötiin yhdessä kiinni, lyötiin kättä päälle että kavereita ja käydään vaikka kaljalla kohdatessa. Samaan kaupunkiin kuitenkin molemmat toistaseks jäi.
Exä löysi uuden miehen about 4kk eron jälkeen ja se oli mulle täysin ok, suurelta osin johtuen siitä etten tuntenu kyseistä kaveria ollenkaan mitään kautta. En tiedä mitä väliä silläkään olis ollu jos olisin tuntenu mutta parempi mun mielestä oli näin. Sitten tuli SE ilta kun satuttiin samaan kuppilaan, samaan aikaan. No, exä tuntee ja tietää mun tulisen luonteen. Oletti että mä laitan puoli baaria remonttiin ja lopulta kuristan sen nykyisen ukon pöydän alle. Kappas, mulle olikin jostain tullu järkee päähän. istuin naapuripöydässä ja kun tuli hiljasempi hetki, nousin ylös ja ojensin tälle uudelle komistukselle käden sanoen "Meitä ei olekaan esitelty, mä olen Wicci". Näin raivon exän silmissä ja rehellisesti sanoen mietin ekana että mitä tein väärin, myöhemmin sen tajusin kyllä jo tosta mainitsemastani asiasta, että oletti mun riehaantuvan ja pääsevän nauttiin kun oon "sekopää". Ja joo, tilanteen otti ihan rennosti tää nykyinen (joka myöskin on jo exä, kuulemma erosivat jo). Kuitenkin mun exä sen verran otti siitä itteensä että hetken päästä vaihtoivat baaria.
Meni vartti niiden poistumisen jälkeen ja exän kämppis tuli jutulle, alotti sanoilla "Moikka, mä päätin tässä parin siiderin jälkeen rohkaista itteni ja tulla jutteleen. Haluun ite todeta ootko oikeesti niin kusipää mitä oon kuullu". Tästä totta helvetissä kiinnostuin ja juteltiin asiasta parikin tuntia. Sain kuulla että heidän kotona (asuvat siis yhdessä) jokaiselle, siis ihan jokaiselle mun exä oli siihen asti haukkunu mut aivan pystyyn ja käskeny kiertään kaukaa. En ees jaksa tähän eritellä niitä juttuja joita käytti, tuulesta temmattuja kuitenkin suurin osa. Kunhan halus haukkua ja tehdä kiusaa.
Sen jälkeen mä en oikeesti ole pystyny enää ollenkaan pitään mitään suurempaa kontaktia siihen ihmiseen. En myöskään ottanu yhteyttä ja kertonu tietäväni tästä asiasta. Tunnen olevani voittaja siinä erossa, ei tarvinu alentua mutta toisaalta, kun sain kuulla tosta operaatiosta niin mulla on kyllä pari kertaa lipsahtanu muutama paha sana ilmoille jos on tullu puhetta tästä henkilöstä. Enää en arvosta sitäkään vähää mikä jäi sen kädenpaiskauksen ja lupauksen seurauksena päälimmäisenä mieleen. Tosin, en kyllä sen enempää aio suolatakaan sen polkua. Mä olen onnellisesti nyt uudessa suhteessa, uskon löytäneeni sen mitä elämääni tarvitsin (mutta katellaan ny rauhassa).
Niin, exän tilannehan kiinnostaa kaikkia... No, se tosiaan löysi sen uuden ukon sillon. Se jätkä jäi kiinni kun oli kairannu jotain toista. Exä otti sen takasin ja jälleen tää kaveri (ei ole mun kaveri, käytin vaan kaveri-ilmaisua) kävi porausmatkalla. Haittaako mua? Ei. Olenko vahingoniloinen? Olen.
Pointti oli se että koitettiin ja koitin olla kaveri. Mutta vitut siitä mitään tule eikä harmita vähääkään, nautin jollain tapaa lukee Facebookista niitä itkuraivareita kuinka surkeesti menee ja päin helvettiä kaikki on.