Naisasiat

  • 7 512 260
  • 26 575

Beast

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ja lisätään tähän vielä se, että miehet (varsinkin nuoremmat) usein tulkitsevat kiinnostukseksi jo sen, jos nainen juttelee/keskustelee ihan normaalisti. Ei tietenkään välttämättä näin tässä tapauksessa, mutta eipä silti olisi ensimmäinen kerta.

Niin ja myös usein niinpäin, että naiset luulee että mies luulee, että nainen on kiinnostunut. Tulipas monimutkaisesti sanottua. Ärsyttää naiset, jotka luulee että kaikki on niihin ihastuneita.

Sitten lainauksen vierestä, eli itse olen sinkku ja olen toisaalta hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Välillä sitä haikailee parisuhteen perään, mutta usein naiset pistää vain ärsyttämään. Olen siis hetero. Näen parisuhteessa tällä hetkellä paljon rasittavia ja negatiivisia asioita, myös tietenkin jotakin positiivista.

Mua ärsyttää myös se, että naiset hallitsee tätä maailmaa viettylyvoimallaan. Naisen viettelyvoimassa ei ole sinällään mitään pahaa, mutta kun nainen pyrkii hallitsemaan miestä viettelyvoimansa ja viekkautensa kautta, se on väärin. Nainen on kaiken keskipiste, nainen valitsee miehen, naista pitää miellyttää, naisen eteen pitää tehdä töitä, että saa hänet. Ennen mies sai valita naisen. Nyt nainen hallitsee römpsällään ja vie miehiä kuin pässiä narussa.

Sitten vielä vähän selvennystä. Rakastan silti naisia, en voisi elää ilman naisia. Minulla ei ole naisvihaa. Vain ärsytystä. Arvostan naisia todella paljon.
 
Nyt nainen hallitsee römpsällään ja vie miehiä kuin pässiä narussa.

Tästä aivan samaa mieltä. Muistan sen elävästi edelleen (varmaan 10v sitten..)kun eräs nainen sanoi, että jos hänen mies käy vaikka ryyppäämässä, niin turha tulla sitten vonkaamaan viikkoon. Vieläkin nostattaa karvat pystyyn tuollainen asenne.

.. tulipas huono suomi mutta ei jaksa näin juhannuksen seudulla nusasta edes pilikkua.
 

Birchman

Jäsen
Dodiin, päivitetäänpäs tänne taas!

Tämä ketju on ollut mulle parisen vuotta aikamoinen murheenkryyni. Tuntuu, että tasaisin väliajoin olen ollut täällä nillittämässä ties mistä asioita. Ihastunut järkyttävän nopeasti naisihmiseen ja sen jälkeen alkanut stressata, kun asiat eivät olekaan menneet käsikirjoituksen mukaan. Edellä mainittua tilannetta kutsun heijastukseksi. Halu jotain asiaa kohtaan on niin suuri, että pienenkin signaalin saadessaani olen jo päässäni kelannut "miten asioiden pitäisi mennä". Samalla tietenkin unohtaen sen, että parisuhteessa on kaksi individuaalia, joiden molempien tarpeita pitää huomioida.

Noh tässä keväällä tapasin yhden likan johon taas kerran "ihastuin tulisesti". Eipä tullut ruusuista loppua sille asialla. Olin tosi rikki ja mietin, etteivät nämä naisasiat tunnu olevan minua varten. Tämä kaikki kuitenkin antoi minulle pienen ärsykkeen alkaa tutkia itseäni ja omaa käytöstäni tarkemmin. Onko sittenkin niin, etteivät kaikki naiset ole pahoja lumppuja. Olisiko kuitenkin niin, että omissa toimintatavoissani olisi hieman korjattavaa.

Oman identiteetin muokkaaminen ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. Nyt en missään nimessä tarkoita minkään roolin päälle laittamista. Vaan enemmänkin sitä, että kyseenalaistaa omat reaktiot, omat toimintatavat ja ennenkaikkea oman ajatusmaailman! Tähän noin neljännesvuosisadan ikään mennessä ihmiselle on muodostunut käsitys omasta itsestään pitkälti ympäristön palautteen perusteella. Riippuen palautteen laadusta, sitä on tietoinen mihin pystyy ja mihin ei. Tässä on vain se ongelma, että negatiivinen palaute tietyissä asioissa alkaa rajoittaa omaa toimintaa. Naisiin liittyen asiat voivat olla vaikka seuraavia: "En minä viitsi sitä pyytää ulos. Ei sille kannata jutella kun se pitää mua tyhmänä. Ei sitä meikäläisen seura kiinnosta..." Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kunnes tajuaa senkin olevan vain ajatusten prosessia, jonka voi lopettaa kunhan vain itse niin päättää! Ja kun sen päättää, huomaa viettävän aikaa sellaisten naisten kanssa, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat aivan Way out of my League...

Tällä hetkellä olen alustavasti sopinut treffit yhden todella mukavan oloisen naisen kanssa. Pitkin kesää ovat naiset lähestyneet meikäläistä seuranhakumielessä. Ja mulle ehkä se tärkein juttu on ollut se, että olen vihdoin ja viimein alkanut oppimaan naikkosten kanssa olemisen hienouksia. Olla vähän etäinen, ei missään nimessä tyly. Oppinut pitämään keskustelut ainakin alussa ympäripyöreässä, eikä niin että yrittäisi heti tehdä jonkun "vaikutuksen" kertomalla kansantaloustieteen makroteoriaa... Kohdella niitä naisia tasavertaisesti, eikä alkaa palvomaan maata heidän jalkojen alla. Pilke silmäkulmassa ja vähän renttueinarin meininkiä mukaan. Ja palaute on aivan tajuttoman positiivista. Likat nauravat ja haluavat jutella meikäläisen kanssa. Yhtäkkiä meikäläisen seura kiinnostaakin aivan eri tavalla kuin männä vuosien aikana. Ja sitä kiinnostusta tulee myös sellaisten naisten osalta, joilta olen joskus aikoja sitten saanut lähinnä kylmiä katseita.

Katsotaan sitten, miten hienosti mun teesit toimivat kun seuraavan kerran päästän itseni todella ihastumaan. Nythän tilanne on se, etten halua mitään kovin syvällistä tunnesidettä luoda. Haluan vain pitää hauskaa ja nauttia siitä, että mulla on aivan tajuttoman hyvä olo. Tuntuu kuin olisi repinyt sadan kilon kahleet käsistä ja jaloista irti :)

Hyvää kesää kaikille!
 

pepsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukka Seppäsen pelipaikaton fantasia
Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet. Toki naiseni eli tavallista pidempää alkuhuumaa, ja nyt ilmeisesti karu arki on lyönyt päin kasvoja. Miten täytyisi toimia? Viettää entistä enemmän aikaa hänen kanssaan, ja "voittaa" hänet takaisin vai antaa hieman siimaa ja olla enemmän omissa oloissaan, jolloin hän ehkä tajuaa kuinka hienoa meillä on ollut? Fakta on kuitenkin se, että olemme varmaan viettäneet liikaa aikaa yhdessä. Vinkkejä, kokemuksia tai samanlaisia tilanteita otetaan vastaan. Kerrottakoon vielä, että olemme olleet kimpassa abouttiarallaa vuoden.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet. Toki naiseni eli tavallista pidempää alkuhuumaa, ja nyt ilmeisesti karu arki on lyönyt päin kasvoja. Miten täytyisi toimia? Viettää entistä enemmän aikaa hänen kanssaan, ja "voittaa" hänet takaisin vai antaa hieman siimaa ja olla enemmän omissa oloissaan, jolloin hän ehkä tajuaa kuinka hienoa meillä on ollut? Fakta on kuitenkin se, että olemme varmaan viettäneet liikaa aikaa yhdessä. Vinkkejä, kokemuksia tai samanlaisia tilanteita otetaan vastaan. Kerrottakoon vielä, että olemme olleet kimpassa abouttiarallaa vuoden.
Eipä tuohon voi suoranaista vastausta antaa. Itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin antaa siimaa, mutta ne hetket kun olette yhdessä panostaisin hieman ekstraa. Voisit ehdottaa vaikka jotakin kivaa tekemistä mikä ei olisi niin "arkea".
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Hienoa, kun kivasti menee! Toisaalta, hieman kärjistäen, olikos tämä nyt jo toinen "suuri valaistuminen" tämän vuoden nimiin sinulle Birchman?

Enemmänkin kuitenkin huomioni kiinnittyi taas kerran viestissä naisasioiden määrään. Suuria ihastuksia tuntui olevan useampia viimeisen puolen vuoden ajalta, ja virityksiä siellä sun täällä. Monet muutkin ovat aikojen saatossa tunnustautuneet helposti ihastuviksi. En pysty käsittämään.

Taisin ihastua viimeksi vuonna 2007. Sitä ennen vuonna 2004. Muita ei taida aikuisiällä olla. Tai no vuonna 2009 ystävystyin myös mielenkiintoisen naisen kanssa, mutta sitäkin tekemättä jättämistä harmittelin oikeastaan vasta pari vuotta myöhemmin, kun selvisi että ko. kaunottarella olisikin ollut vastavuoroista kiinnostusta. Vuosien varrella on tullut vastaan paljon enemmän naisia jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta, kuin toisinpäin.
And don't get me wrong - maailma on jotakuinkin puolillaan kauniita naisia, joihin tunnen kyllä seksuaalista vetoa. Mutta niin, että kiinnostuisi jostain henkilöstä siinä määrin, että alkaisi tekemään asioiden eteen jotain? Eipä kovin usein tunnu tapahtuvan. Ihmettelenkin siis, onko suuri enemmistö todella niin paljon helpommin kiinnostuvaa sorttia kuin sivuunkirjoittanut, vai kokevatko he kenties "huononkin" parisuhteen paremmaksi kuin yksinolon?

Ja ihmettelen myös monien muiden kirjoittajien naisasioiden määrää. Viettääkö väki aikaansa viikonlopusta toiseen jossain baareissa notkuen, tai tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin keikoilla, taidenäyttelyissä tai kansalaisopiston virkkauskursseilla? Minä käytän päiväni töihin, ja iltani ja viikonloppuni jaan opinnoille, urheilun harrastamiselle ja sen seuraamiselle, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni toisin. Sen ajan, mikä on mahdollista käyttää sosiaaliseen kanssakäymiseen, käytän mieluummin laadukkaasti ystävien seurassa, kuin kummallisilla naismetsästysretkillä.

Olikohan tässä viestissä jotain muutakin pointtia kuin se, että vaikutan olevan saamaton nahjus, joka ei haluaisi tehdä itse mitään, mutta saada silti kaiken - tai ainakin sen naisen. No ehkä joku sen pointin löytää. Tiivistän sen itse sanoen, että en vaan ymmärrä.
 

Birchman

Jäsen
Hienoa, kun kivasti menee! Toisaalta, hieman kärjistäen, olikos tämä nyt jo toinen "suuri valaistuminen" tämän vuoden nimiin sinulle Birchman?

Sanotaanko näin, että itselle näitä "valaistumisia" tulee kyllä tasaisin väliajoin. Olen aika impulsiivinen persoona. Välillä menee hyvin ja välillä taas vähän huonommin. Mutta näiden "valaistumisten" jälkeen on joka kerta ollut ainakin itsellä helvetisti parempi olo.

En nyt rupea erittelemään sen enempää, mutta kyllä mulla menneisyydessä on ollut tiettyjä vaikeita juttuja, jotka ovat vaikuttaneet omaan minä-kuvaan ja suhtautumiseeni ympäröivää maailmaa kohtaan. Yhteistä näille kaikille "valaistumisille" ovat se, että niin töissä, opiskelussa, urheilussa kuin kavereidenkin kanssa on alkanut sujumaan aivan eri tavalla kuin ennen. Jotenkin naisiin liittyy kuitenkin tunnetta enemmän, joten kirjoittelenkin tähän ketjuun mieluummin kuin Työasiat -ketjuun :)

Enemmänkin kuitenkin huomioni kiinnittyi taas kerran viestissä naisasioiden määrään. Suuria ihastuksia tuntui olevan useampia viimeisen puolen vuoden ajalta, ja virityksiä siellä sun täällä. Monet muutkin ovat aikojen saatossa tunnustautuneet helposti ihastuviksi. En pysty käsittämään.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse en pidä itseäni minään pleijerinä, vaikka jotkut naiset niin saattavat ajatellakin. Itseasiassa todellista läheisyyttä en ole kokenut sitten entisen tyttöystäväni kanssa. Silloin tuli heittäydyttyä mukaan ja sitä iloa kestikin vajaat kaksi vuotta. Ja tällä en nyt tarkoita fyysistä läheisyyttä vaan ihan juurikin sellaista "ah tässä se nyt on"-meininkiä.

Nykyään sitä hakee hetken huuman jostain ja nauttii elämästään ihan omin avuin. Ja voin kertoa tämän olevan yllättävän yleistä tietyissä piireissä. Sellaista kevytmielistä sinkkuelämää, jossa ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Ei siinä, ettenkö minäkin haluaisi kokea jalat alta -fiilistä jonkun naisen kanssa. Mä uskon kuitenkin siihen, että se tulee sitten ihan yllättäen ja juuri sellaisesta suunnasta, jota ei itse osannut ennustaa yhtään.

Ja sen verran tosiaan pitää tarkentaa, että ihastuksia on viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä kolme, joista yksi oli tämä entinen tyttöystäväni. Sitten loput ovat olleet juuri sellaista hetken huumaa, joka on aika nopeasti itseltäkin lopahtanut.

Ja ihmettelen myös monien muiden kirjoittajien naisasioiden määrää. Viettääkö väki aikaansa viikonlopusta toiseen jossain baareissa notkuen, tai tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin keikoilla, taidenäyttelyissä tai kansalaisopiston virkkauskursseilla?

No ainakin näin kesäaikaan sitä tulee vietettyä aika paljon aikaa kaveriporukoissa ja viikonloppuisin juhliessa. Asioita, joita tällä hetkellä voin tehdä täysin puhtaalla omalla tunnolla juuri niin paljon kuin haluan. Tiedän, että jossain vaiheessa elämääni tähän tulee muutos. Silloin "elämätön elämä", joksi jotkut sitä saattaisivat kutsua voisi harmittaa. Ainakin itselle tämä sopii nyt enemmän kuin hyvin.

Toinen asia on sitten se, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nätimpää tyttöä tuntuu olevan tarjolla. Ja kun sitä tarjontaa kerran on, pitää siitä myös osata nauttia. Mun mielestä ei kannata ottaa sitä ensimmäistä vastaantulijaa vastaan vaan rohkeasti katsoa minkälaisia erilaisia naisia sitä oikein on. Ja kyllä tässä itse ainakin on jo pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä haluaa ja mitä ei. Ei se ulkonäkökään kauhean pitkälle kanna, jos korvien välissä on sahanpurua...

Olikohan tässä viestissä jotain muutakin pointtia kuin se, että vaikutan olevan saamaton nahjus, joka ei haluaisi tehdä itse mitään, mutta saada silti kaiken - tai ainakin sen naisen. No ehkä joku sen pointin löytää. Tiivistän sen itse sanoen, että en vaan ymmärrä.

Uskon, että mä löysin sun pointin ainakin osittain. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut pitävät pienessä porukassa olemista, joissa ihmissuhteille annetaan suurempi merkitys. Itse kuulun myöskin tähän porukkaan, tosin opettelen harrastamaan hieman kevyempiä ihmissuhteita. Sen olen ainakin huomannut, että itsensä pitää laittaa peliin. Mennä rohkeasti juttelemaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta sitten mahdollisesti tutustua näihin henkilöihin. Tähän mennessä kukaan ei ole kotoa asti tullut hakemaan!

Kaippa mulla on nyt vähän sellainen fiilis myös, etten kovin helposti haluaisi sydänsuruja itselleni hankkia. Aiemmin olen ottanut tähän avuksi totaalisen kiellon naisasioihin. Sitten kun joku houkutteleva mimmi on tullut kohdalle, ollaan taas heti sata-lasissa ja mietitään ja pohditaan kaikkia mahdollisia asioita. Senkin takia naisten kanssa hengailu vähän vähemmän vakavissa merkeissä antaa ihan hyvää oppia jatkoa varten. Mulle riittää nyt se, että saan tehdä omia asioitani ja saan aina välillä huomiota mimmeiltä. En mä mene millään kliseisillä iskulauseilla kellekään juttelemaan. Kunhan keskityn siihen, että itselläni on hauskaa. Toiminut toistaiseksi ainakin tosi hienosti. Mitä vähemmän yrität saada naisia, sitä enemmän niitä saa. Kunhan on vaan pilke silmäkulmassa ;)
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo tällaiseksi mut vanhemmat opetti. Faija oli kuulemma silloin joskus kova naistenmies. Sukulaiset ovat kertoneet. Ja muistan mäkin kun olin penska ja faija kertoili niitä joitain juttujaan. Ja mutsia mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Se on sellainen tyypillinen nainen, vähän kuin Hannele Lauri siinä naisen logiikka -sketsissä. En mä nyt sille luuria korvaan lyö, mutta harvoin jaksan vastata. Joo avauduinpahan hieman...
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Joo yleensä sanotaan, että kauniit naiset ovat vittumaisia ja pinnallisia otuksia. Itse olen kyllä tullut siihen tulokseen, että noi lihavat ja rumat naiset on niitä katkeria ja erittäin vittumaisia luojan luomuksia. Sitten vielä ihmettelen sellaisia miehiä, jotka seurustelevat tollasten lehmien kanssa.
 
Tuntemani lihavat naiset ovat yleensä varustettu reippaasti heikommalla itsetunnolla kuin hoikat naiset. Tämän seurauksena nainen voi ainakin suhteen alkumetreillä olla todella vittumainen/mustasukkainen, koska lähtevät vertailemaan itseään muihin. Lisäksi heillä on useammin riittämättömyyden tunnetta ja siitähän sitä riitaa saa aikaseksi.

Mutta niinhän sitä jossain legendoissa sanotaan, että oman itseluottamuksen pystyy näkemään kumppanista. Itsevarma mies voi lähteä tavoittelemaan kaunista naista, kun puolestaan heikolla itseluottamuksella varustettu vätys tyytyy vähemmän kauniiseen. Ainakin joskus tämä saattaakin pitää paikkaansa.

Läskien kanssa ei kukaan halua seurustella muutenkaan, ja nämä ovat kaiken lisäksi vielä vittumaisiakin? Hohhoijaa.
 

pakki3000

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Läski-juttuun responssi täältäkin. Jos ulkonäkö ei miellytä niin ei sitä kyllä luonteella korvata. Saa aika suklaamisu olla... Mutta toisaalta on niitä projektiläskejäkin tarjolla, siis niitä jotka ovat nättejä, mutta läskejä. Eli siis löytyy kuuma neito kaiken sen läskin alta, minkä itse treenauttaa sielta ulos ja korjaa itse työn ja tuskan hedelmät.

Niinhän sä luulet..korkeintaan saat sen vähäks aikaa motivoitua liikkumaaan, mutta lopulta meistä jokainen on kuitenkin suht sellainen mikä on..luultavimmin jos saat sen treenautettua ja siitä tulee hyvän näkönen ni se jättää sut, kun sä et enää pelaa samalla sarjatasolla (ainakaan sen mielestä kun nousee muiden miesten huomio hattuun) ;)
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet
Eipä tuohon voi suoranaista vastausta antaa. Itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin antaa siimaa, mutta ne hetket kun olette yhdessä panostaisin hieman ekstraa.

Itse näen, että ainoa vaihtoehto on antaa siimaa. Oma näkemykseni on sellainen, että juuri alkuhuuman jälkeinen aika näyttää suuntaa jokaiselle parisuhteelle. Jos normaalisoituminen käy pienillä muutoksilla ja käsi kädessä, niin sitten käsissä voi olla pitkäaikainen kumppani. Jos taas ns. tylsistyminen tapahtuu, niin sieltä on vaikea nousta, mutta ehdottomasti ei mahdoton. Syitä voi sitten olla monia tähän tunteiden viilentymiseen ja pieni riski tulevaisuudessa on myös siinä, että se tulee toistumaan ja naiselle tulee ns. off-tiloja useamminkin. Tässä tapauksessa kumminkin kun rehdisti "myönnetään" olleen liikaa yhdessä näen ehdottomasti suhteella myös jatkoa, mutta ilman minkäänlaisia painostuksia. Samalla pitää kumminkin muistaa, että jos naiselle antaa enemmän tilaa, niin pitää itse tuntea myös tietynlaista vapautta. Jos tuo nyt vain on oikea sana tässä tapauksessa. Enemmän aikaa kavereiden kanssa ja muiden harrastuksien parissa ei tee pahaa, ikävän se aiheuttaa todennäköisesti molempien puolelta. Tässä kohtaa sitten vähitellen lisätään aikaa yhdessä ja katsotaan mihin se kantaa.

Omakohtainen kokemus löytyy tästä myös. Ex-tyttöystäväni pyrki maksimoimaan jokaisen ajan kanssani ja tämä sitten söi minun aikani kaikelta muulta, se ei yksinkertaisesti tule toimimaan koskaan. Eikä toiminut tuossakaan parisuhteessa. Parisuhteen ulkopuolella pitää olla myös toimintaa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet.

Anteeksi kuinka? Jos naisesi oli kertonut tuollaista kaverilleen, niin miten helvetissä sinä siitä tiedät?

Jos asian sinulle kertoi kyseinen kaveri, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoista toimintamallia:
a) Jatkat entiseen malliin ja jätät nuo jutut omaan arvoonsa. Korkeintaa vähän hemmottelet misuasi sopivassa käänteessä.
b) Annat naisellesi reippaasti siimaa ja siinä sivussa scoretat tuon juorunneen kaverin kuin kuolleen pulun. Hän on nimittäin takuuvarmasti valmista kauraa, mikäli hän sinulle noita juttuja kertoilee.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Jos asian sinulle kertoi kyseinen kaveri, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoista toimintamallia:
a) Jatkat entiseen malliin ja jätät nuo jutut omaan arvoonsa. Korkeintaa vähän hemmottelet misuasi sopivassa käänteessä.
b) Annat naisellesi reippaasti siimaa ja siinä sivussa scoretat tuon juorunneen kaverin kuin kuolleen pulun. Hän on nimittäin takuuvarmasti valmista kauraa, mikäli hän sinulle noita juttuja kertoilee.

c) Tuo kaveri puhuu paskaa, koska on saanut jotain viitteitä ja jauhaa paskaa, koska on kiinnostunut, josta taas seuraa vaihtoehto b) jne...
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet
Ei kannata liikaa ressailla tuollaisesta käytöksestä. Jotkut (minun parisuhde myös) ovat vaan sellaisia, että ei pahemmin kiinnosta alkaa nuolemaan ison väkijoukon keskellä. Jos tuo on isoin huoli parisuhteessa, niin siinä vaiheessa menee jo todella hyvin.

:)
 

Jackie Moon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihreet ja punaset.
Ei kannata liikaa ressailla tuollaisesta käytöksestä. Jotkut (minun parisuhde myös) ovat vaan sellaisia, että ei pahemmin kiinnosta alkaa nuolemaan ison väkijoukon keskellä. Jos tuo on isoin huoli parisuhteessa, niin siinä vaiheessa menee jo todella hyvin.

:)

Viimeinen lause on täyttä totta ja en tiedä tartunko nyt turhan kirjaimellisesti juttuihin, mutta onhan pusu ihan eri kuin nuoleminen. Meinaan siis että jos olisin jonkun tytön kanssa Rabbinaamion mainitsemassa vaiheessa niin vetäisin hyvin selvät johtopäätökset asiasta ja antaisin koko jutun olla. Ja en minäkään innostu mistään 30s kielari-rallista ihmisten seurassa. Toki mainittu ikä, tai siis sen vähyys, vaikuttaa asiaan huomattavasti. Eli tyttö siis miettii ystäviensä mielipidettä ja ei uskalla ottaa lips-to-lips kontaktia kun pelkää heidän reaktiota. Mutta sitten irtoaa huulta jos/kun ystäviltä on tullut "hyväksyntä" uudesta miehestä. Hienoa siinä sitten olla se ukko joka saa naiseltaan ks. huomiota ja samalla tiedostaa asian alkuperäisen pointin. Mutta mistä minä mitään tiedän...
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Jep, menin eilen käymään baarissa tavoitteena vetää lärvit. Vedin lärvit ja matkaan vahingossa tarttui tommonen seksikäs urheilija nainen. Tänään tai huomena kai mennää katsomaa sitte joku typerä elokuva ja pakolliset kahvit juomaan. Noh, oli mukava huomata olevansa vielä erinomaisessa vireessa:)

Ja rabbinaamio, älä helvetissä siedä tuollaista käytöstä. Olen suoraan sanottuna pöyristynyt.
 

Jackie Moon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihreet ja punaset.
...teen sen kuitenkin väärin ja kaikki menee perseelleen.

Thats the spirit!!!

Seuraavalla kerralla otat likasta kiinni ja moiskautat väkisin sitä suulle. Jos suuttuu niin jätä. Jos hymyilee, oli hänen reaktio minkälainen tahansa, niin annat asian olla. Muiden reaktiotahan on ihan turha edes miettiä, koska sillä ei ole mitään vitun väliä mitä muut ajattelee.
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet
No vittuako täällä nyt tulee joka tuutista eri mielipiteitä, ei siinä, hyvä juttuhan se vain on.

Tottakai jos se sinua häiritsee, niin voit ottaa puheeksi, mutta omakohtainen kokemus on sellainen, että jos juuri tyttökaverien/suuren kaveriporukan edessä ei ole kovin innokas pussailemaan/kuolailemaan, niin ei kannata kovin suuria johtopäätöksiä vetää. Täysin eri asia olisi, jos tietyn/tiettyjen herrojen edessä olisi ainoastaan vaikea tehdä mitään, mutta tässä tapauksessa ei tainnut olla tästä kyse?
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Homokortti.

Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen kuin minä? Tässä noin puolen vuoden ajan minua on silloin tällöin lähestynyt eräs naispuoleinen ystäväni. Kovasti tuntuu *sen* kipeä oleva. Olen useasti hänen lähentely yrityksilleen sanonut "kiitos, mutta ei", kun en todellakaan halua lähteä kaveriani panemaan. Mukava ja nätti nuori nainen hän on, mutta kovasti hiertää ystävyyttä hänen asenteensa päästä minun pöksyihin. Tänään sain hänestä tarpeekseni ja heitin homokortin pöytään ja sanoin, "sori, mutta tykkään miehistä." Tuskin uskoi tuota valkoista valhetta, kun minut tuntee sen verran pitkältä ajalta, mutta eipähän häiriköi enää.

Jotenkin hiertää ajatus, että pitäisi kavereista jotain vaimoa hakea. Minulla on sekä nais-, että miespuolisia kavereita ja pidän ne mielellään tuolla tasolla jatkossakin. Sitä mahdollista vaimoa katson sitten kaveripiirin ulkopuolelta.

PS. Siis ihan hetero olen edelleen.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Worrell, senkin tomppeli! Pane nyt vaan sitä kuin viimeistä päivää. Olen minäkin kaverinaisten kanssa ollut vaakamambossa ja kaveruus sujuu edelleen. Jos vaan pelisäännöt on selvät, niin ei mitään ongelmaa. Ihan omasta suhtautumisesta kiinni.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Worrell, senkin tomppeli! Pane nyt vaan sitä kuin viimeistä päivää. Olen minäkin kaverinaisten kanssa ollut vaakamambossa ja kaveruus sujuu edelleen. Jos vaan pelisäännöt on selvät, niin ei mitään ongelmaa. Ihan omasta suhtautumisesta kiinni.

Joo, siis olen hänelle kyllä sanonut, että sänkyyn pääsee, jos tahtoo. Mutta viime aikoina mun into tuonne sängyn puolelle on kyllä vähentynyt. Jos hän asuisi täällä Jyväskylässä, niin kyllähän minä olisin käynyt jo pökkimässä. Mutta matkaa on sen verran, että melkeinpä yöksi joutuisi jäämään, joten... Ei oikein innosta.

Jos nyt ihan yleisesti noista kaveripanoista puhutaan, niin mulla on kyllä huonoja kokemuksia niistä. Parikin hyvää kaveria menettänyt sen takia, kun tyyppi on sitten ihastunut meikäläiseen. Ei ehkä ole ihan minun juttu.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Suhteistahan nyt yleisestikään suurimmasta osasta ei tule mitään, joten tottakai suurin osa kaveruudesta alkaneista seurusteluista menee vituralleen. Voiko sen jälkeen taas olla kavereita riippuu varmasti hyvinkin monesta asiasta.
Kuinkahan moni palstalaisista on edelleen sen ensimmäisen rakkautensa kanssa? Minä en ole, enkä sen kolmannenkymmenennenkään jne kanssa. Tai tavallaan kai olen, kun olen itsekseni, tiedä häntä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös