Naisasiat

[pettter]

Joo uus akka kierrossa, uus bööna kainalossa. Tuli kuin tilauksesta, heh.

 

[HJL]

Joo uus akka kierrossa, uus bööna kainalossa. Tuli kuin tilauksesta, heh.

Paljon maksoi?

 

[pettter]

Paljon maksoi?

Noh, tänään nyt meni vähän sponsoroinniksi, mutta Tallinnassahan panee jopa muutamalla hassulla kympillä ja esimerkiksi päiväristeilyjä saa välillä jopa muutamalla hassulla eurolla, joten on meillä helsinkiläisillä miehillä kyllä etulyöntiasema verrattuna muualla asuviin. Eihän täällä oikein edes kannata ruveta mihinkään seurustelusuhteisiin.

 

[Kaarle6]

Jaaha, postaillaanpa tänne pitkästä aikaa. Arvon palstaveljet voisivat sitten kertoa niitä totuuksia mitähän pitäisi tehdä, että osaisi taas nauttia.

Sinkkumiehenä tässä mennään, menty sellainen puolisen vuotta, ja pillua saa kun vähän jaksaa yrittää. Mutta jotain on vialla, kun ei kiinnosta ollenkaan irtosuhteet ja yhden illan jutut. Ei vähääkään. En oikeasti ymmärrä kundeja, jotka jaksavat pomppia kukasta kukkaan. Jees, seksi on kivaa ja hyvä seksi varsinkin, mutta samaa settiä se kuitenkin on? Mikä juttu se on, että keräillään niitä sulkia hattuun?

Puolisen vuotta sitten meni poikki yhden kanssa ja se nainen oli ja on edelleen päivittäin mielessä. Vaimomatskua todellakin, eikä moista ole tullut suomenmaalla vastaan, mikä iskisi samalla tavalla. Ollaan edelleen hyvissä väleissä, mutta lähinnä sen takia erottiin kun toinen on maapallon toisellapuolen. Kaukosuhteet ei oo mun(ja hänen) juttu, ja valitettavasti tulevaisuudestakaan ei ole tietoa, joten parempi vaan yrittää jatkaa elämää eteenpäin, ja 'ehkä joskus', jos oltaisiin kimpassa.

Eli ongelma on, että näköjään tarttis saada jostain nainen, mutta missä ne naiset on, jotka haluavat jotain muutakin? Ennenvanhaan naiset vielä pihtasivat pillujansa, että naiset saisivat läheisyyttä. Vai onko se nyt niin, että sinne baariin ei mennä etsimään uusia tuttavuuksia, vaan se pitää mennä panemaan, ja joku sitten tulee kohdalle?

 

[Lone Wanderer]

Nettitreffit

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

 

[Palstalegenda]

Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Enpä luota nettiin. Laskut käyn maksamassa pankin tiskillä ja siinä aina samalla saa hyvät porinat mummojen ja pappojen kanssa, kun menee puoli tuntia ennen avaamisaikaa pankin eteen norkoilemaan. Hieman tosin se yksi Tyyne pelottaa, koska Tyyne saattaa aamuärtyneenä heittää käytetyllä Tenalla kohti.

Aivan käsittämätön ajatuskin, että netin kautta voisi ja kannattaisi tutustua keneenkään. Kirjekyyhkyni Rudolf on toiminut hyvänä viestinviejänä eikä sitä viestintävälinettä vaihdeta. Ikinä en ole nettiä mihinkään käyttänyt - enkä käytä!

Lisäys: tässä videomateriaalia nettitreffeistä Youtubessa. Henkilö saattaa muistuttaa hieman erästä Jope.R -nimistä tyyppiä: Nettitreffit

 

[Trenchtown]

Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Onnea ei tuota kautta ole löytynyt, mutta kyllä se nettideittailu kaiken kaikkiaan on ollut ainakin mulle positiivinen kokemus. Tosin siitä on nelisen vuotta aikaa, kun tuota tuli kokeiltua. Yksikään keissi ei seurustelusuhteeksi kehittynyt, mutta kaikenlaista pientä kivaa ja jopa yhden hyvän ystävänkin tuo mukanaan toi. Se on nykymaailman meininki ja tuo on yllättävän raadollista toimintaa. Kun ensin jutskaillaan netissä, saa hyvän kuvan ihmisen arvoista, mutta toisaalta, netissä pystyy kusettamaan miten haluaa, joten periaatteessa mitään ei kannata ottaa tosissaan.

Suosittelen ehdottomasti antamaan tuolle mahdollisuuden. Jossain pään sisällä mullakin silloin pikkupiru kuiski, että miten säälittävä olen, mutta aika pian tajusin nettideittailun olevan ok, miksei olisi? Ja se antaa niille vähän ujommillekin ihmisille, jotka eivät välttämättä esim. baarissa käy, mahdollisuuden ja lisäksi nettideittailu asettaa kaikki samalle viivalle. Tuskinpa tuo skene on neljässä vuodessa muuttunut. Tietenkin pitää koko ajan muistaa vaihtavansa ajatuksia tuntemattoman ihmisen kanssa ja Sandra 22 v. saattaa ihan hyvin olla Pentti 52 v. joten ei osoitteita, ei tarkkoja tietoja. Mulla ei ollut edes lärvi esillä missään.

Se, joka näistä eniten kiinnosti, oli aivan naurettavan hyvännäköinen nainen, ei juo, ei polta, elää ns. kunnon elämää. Meikäläisen ulkoiset ominaisuudet eivät häntä sytyttäneet, mutta hyviä kavereita ollaan edelleen. Myöhemmin olen häneltä kysynyt, että miksi ihmeessä sulla oli deitti-ilmoitus netissä. Kuulemma, kun ei baareissa käy ja harrastaa ei-niin-miehekkäitä lajeja, on todella vaikea löytää ketään ja netti antaa mahdollisuuden kunnon keskusteluun anonyymisti. Käy järkeen ja uskoisin, että noita on paljon. Mutta kyllä mä nettideittailun kautta pääsin myös ns. paikoille ja pari maaliakin tuli hyvistä syötöistä viimeisteltyä.

 

[Sistis]

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Kyllä kaikki on aina mahdollista. Netti on nykyään kuitenkin ns. koko kansan huvia, joten moni ihan normaali ihminen käyttää tuota keinoa perinteisempien tapaamiskeinojen ohessa. Eli vaikka tuolla on paljon kaikenlaista epätoivoista hörhöä, on siellä myös erittäin paljon normaaliakin sakkia. Minä "tutustuin" omaan avovaimooni tuota kautta. Sitten kun homma tuntui toimivan livenäkin erittäin hyvin, niin tällä tiellä ollaan. Neljä vuotta on nyt tullut täyteen.

Eli minä olen esimerkki siitä, että tuotakin kautta voi myös löytää nätin, mukavan ja fiksun naisen. Kannattaa kuitenkin luonnollisesti pitää verkot vesillä muuallakin.

 

[banaaninviljelijä]

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

On löytynyt ja aviossa asutaan. Toki vuoristoinen on ollut meidän matka, mutta jokatapauksessa tuossa vajaa kuukausi sitten vihille vei tie. Ensi kerran tavattiin 09 kesäkuussa. Aika sama se on, että minkä kautta sitä tavataan. Nettitreffeissä on se hyvä puoli, että jo ennen ensimmäistä tapaamista tietää jo jotain treffikumppanista ja pystyy raakkaamaan suosiolla pois asiat, joita ei voi sietää, esim. tupakointi, juominen, jne.
Ja sitten on löytynyt myös pari kaveria sen kautta. Eli olemme alkaneet jutella syystä tai toisesta vaikka kumpaakaan ei ole toinen kiinostanut oikeastaan mitenkään muuten kuin jutustelujen tasolla. (Mies ja nainen voi olla ihan kavereitakin).
Suosittelen siis.

 

[PataJaska]

Nettitreffailussa on se hyvä puoli, että ei siinä ainakaan mitään hävittävää ole.. että sikäli sille kannattaa ilman muuta antaa mahdollisuus. Totta on, että 90% todennäköisyydellä sitä kuuluisaa onnea ei sieltä löydy (eli hieno homma sinulle banaaninviljelijä), mutta se ei silti ole syy olla kokeilematta jos ajatus kutkuttaa mieltä..

Itsekin olen hommaa aikanani kokeillut, kun joitain vuosia sitten muutin Porista pois niin sain ikään kuin "tekosyyn" pistää treffi-ilmoituksen nettiin. Että tutustuisin uusiin ihmisiin uusilta kotikulmilta jne. En aluksi edes ollut mitenkään kovin vakavissani, ja varmaan se ensimmäisiä ehdokkaita treffaillessa sitten näkyikin. Jossain vaiheessa olin sitten kuitenkin jo ihan tosissani, jollain taas yliyrittämisen tai jonkin muun takia hommat eivät ottaneet oikein tuulta alleen.. nykyään noita nettitreffeiltä jääneitä neitokaisia roikkuu kuitenkin esimerkiksi facebookissa kaverilistalla siinä 3-4 kappaletta. Jotkut ovat toki silti jo minut poistaneet, ja itsekin poistin pari. Mutta siis missään nimessä en kadu että olen hommaa kokeillut, vaikka tässä välissä täytynee huomauttaa että nykyisen avovaimoni olen kuitenkin sitten tavannut ihan livetilanteessa, harrastuksen parissa..

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan. Esimerkiksi taitava kirjoittaja, joka vaikuttaa maailman syvällisimmältä, saattaa olla luonnossa aivan onneton hissukka ja tylsimys. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Uskokaa kokemuksen sanaa..

 

[pernaveikko]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan.

Olenpa minäkin tätä kokeillut ja noin se menee. Silti parasta siinä on, että oikeasti jo oppii vähän tuntemaan toista ja pystyy jutella asioista mistä ei baarin melussa tule juteltua eikä tulisi muutenkaan.

Jos tapaaminen ei sitten miellytäkään, niin ei se mitään, itse suosin muutenkin sitä, että ei mennä ns. oikeille treffeille. Eli ihan vain tavataan ilman suurempia ennakko-odotuksia ja katsotaan mihin päin lähtee menemään. Toistaiseksi saldo ei ole kehuttava, mutta yksi mahdollisesti hyvä kaveri on jäänyt ja juuri parhaillaan on menossa eräs virittely.

Ei nettitreffaillua kannata niin vakavasti ottaa, mutta tosissaan kuitenkin. Tai jotenkin. Sitä ihmettelen todella paljon kuinka joku voi vieläkin miettiä, onko jotenkin typerää tavata ihmisiä internetin kautta. Miksi ihmeessä olisi?

Huijareista en ota myöskään stressiä, kiinni ne jäävät kuitenkin.

 

[Ted Raikas]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan. Esimerkiksi taitava kirjoittaja, joka vaikuttaa maailman syvällisimmältä, saattaa olla luonnossa aivan onneton hissukka ja tylsimys. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Uskokaa kokemuksen sanaa..

Kyllä. Tästä samaa mieltä. Ennen olin hiukan toisella kannalla, mutta empiiriset kokeilut ovat tehneet tehtävänsä...

Eli joo, tapaamista ei kannata liian pitkälle odotuttaa. Toki jonkinlainen tutustuminen etukäteen on hyvä, että saa jotain käsitystä, millainen toinen on. Millainen ajatus- ja käsitemaailma, kiinnostuksen aiheet jne. Osin jo niiden perusteella vähän selviää, kannattaako tosissaan tutustua ja toisaalta jos on hiukan keskustelunpohjaa, niin siitä on hyvä jatkaa kun tapaa oikeasti. Jos ihan ilman sen kummempaa tutustumista tapaa, niin voi olla, että tulee tosi puiseva ilta ja kiusaantunutta, kun huomaa, ettei ole mitään sanottavaa. Miettii vaan keinoa lopettaa koko treffit.

Sellaista kevyttä etukäteen tutustumista ja yleistä mielipiteiden vaihtelua niistä näistä, että saa selville, millä tasolla keskusteluissa toinen kulkee. Liian syvällisiä aiheita kannattaa ehkä vältellä. Keskittyy niihin sitten jos tapaaminen sujuu hyvin ja keskusteluyhteys säilyy.

 

[Worrell]

Kyllä on kokemuksia nettitreffailusta. Pääosin erittäin positiivisia kokemuksia meikäläiselle on noista kertynyt, vaikka mikään niistä ei seurustelusuhteeseen ole johtanut. Parin neitosen kanssa päädyttiin tuota kautta heiluttamaan peittoakin. Toisen kanssa jopa useampaankin otteeseen, joo. Muutaman kanssa ollaan sitten ihan kavereita/tuttavia tänäkin päivänä, vaikka mitään ihmeellisempää jutusta ei tullut.

Kannattaa tosiaan myös muistaa se jo mainittu asia, että netissä on ties minkälaista hiihtäjää. Nykyään tuntuu siltä, että aika paljon jonkinlaisia perfektionistejä on noihin paikkoihin pesiytynyt. Siis sellaisia ihmisiä, jotka hakevat kuuta taivaalta. Mutta kuten todettua, niin kyllä noista mestoista löytää ihan tavallisiakin tasamaan tallaajia. Yleinen ohjenuora alottevalle nettitreffailijalle on, että ei ota sitä liian vakavasti. Avoimin mielin liikenteeseen ja tietyllä varauksella, niin eihän sitä koskaan tiedä, kenet sitä netistä löytää.

 

[TQoFE]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan.

En ole nettitreffejä kokeillut, mutta sivusta olen seurannut ja siksi suosittelen samaa kuin PataJaska. Oikein aitiopaikalta pääsin seuraamaan, kuinka eräs nainen tutustui netissä ja ihastui miehen juttuihin. Rakkaus on sokea, joten ei sitten osannut tai halunnut nähdä varoitusmerkkejä livenäkään. Ehtivät naimisiin asti ennen kuin naiselle valkeni, että mies pettää ja on aggressiivinen juotuaan, bonuksena toki jokapäiväinen juominen.

 

[Delter]

Tosiaan, ripeästi vaan tapaamista tulille. Jos netissä ehditään käydä koko elämä syntymästä nykyhetkeen läpi, voi olla yllättävän vaikea keksiä juttua sitten silmätysten. Kannattaa jättää siis vähän mystiikkaa jäljelle ennen ensitapaamista, jotta voi sitten purkaa vyyhtiä lisää ja juttua syntyykin sen jälkeen helpommin. Toki jos kyseessä on joku 100%match/soulmate-tyyppi niin tarinaa tulee ihan itsestään, mutta harvemmin näin onnellisesti käy.

Eli olen myös sitä mieltä, että sopivalla tahdilla vain live-tapaamista suunnittelemaan ja aika äkkiähän sen näkee synkkaako. Ihan avauslauseessa ei ehkä kannata tapaamista ehdotella; saattaa kuulemma olla hiljaista sen jälkeen.

Nettideittailua sellaisenaan en ole koskaan kokeillut, mutta kukapa nykyään ei olisi jonkinlaista säätöä sähköisiä viestimiä pitkin harjoittanut...

 

[Palstalegenda]

Nuo nettitreffit ovat muuttuneet. Kävin ensi kerran nk. nettitreffeillä helmikuussa 1999 eli rapia 13 vuotta sitten. Panin muuten sitä vosua sitten kolmansilla treffeillämme punaisessa 1200s -mallin Ladassani, pakkasta oli ulkona noin 20 astetta, autossa paljon vähemmän. Oli se romanttista. <3

Paljon on näinä aikoina samanlaistakin netissä, treffeissä ja nettitreffeissä mutta sellaiset tosiaan joille ei riitä mikään vaan jotka ovat vuosikausia putkeen nettideittipalstalla, niitä on enemmän. Ne ovat niitä itsetuntoaan buustaavia - vielä ihan nättejä - mutta naamasta näkee, että yhäti jyrkkenevä alamäki on jo alkanut. Sellaisten tyyppien välttely on erittäin suotavaa, vaikka olisi bradpitt, koska vittupäitä ne ovat lopulta niillekin. Suuri kysyntä sekoittaa niiden päät mutta onneksi ne kuolevat katkerina vittupäävanhuksina, joten siinä mielessä karma pitää pelin rehtinä.

Yleensä ne muuten ovat melko taviksia tai vähemmän sisällöltään. Yksikin tilasi kestotilauksena Seiskaa. Niin no, onhan se yksi tyhmyyden muoto, kun pitää buustata sitä itsetuntoaan, joten Seiska sopii kuvioon. Aika vähän olen noihin sekaantunut, koska osaan jo tunnistaa nuo tyypit. Sisällötöntä höttöä ne ovat.

Tämä viesti ei ollut katkera tilitys vaan varoituksen sana kaikille kelvoille miehille. Epäkelvot saakoot vaivautua mutta eihän sellaisille tietenkään ole Jatkoaikaan nimimerkkiä edes annettu.

 

[Surukuku]

... Oikein aitiopaikalta pääsin seuraamaan, kuinka eräs nainen tutustui netissä ja ihastui miehen juttuihin. Rakkaus on sokea, joten ei sitten osannut tai halunnut nähdä varoitusmerkkejä livenäkään. Ehtivät naimisiin asti ennen kuin naiselle valkeni, että mies pettää ja on aggressiivinen juotuaan, bonuksena toki jokapäiväinen juominen.

Miten voi rakastua netissä johonkin???
Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Netti on sitä varten, että voi kohtuullisen karkealla tasolla haarukoida noita potentiaalisia seuralaisia niin hetkellisiin kuin pidempiaikaisiinkin (peitonheilutus-)suhteisiin, mutta vasta henk.koht. tapaaminen ja tutustuminen on se ainoa oikea tapa valita sopivin kumppani itse kullekin - kokemusta on täälläkin.

Jos tuossakin käy hullusti eli lähtee sydän/rahat/muu irtain ja kiinteä omaisuus/terveys, on taasen aika kurkistella peiliin - ja eikun nettiin uutta valkkaamaan...

 

[Ted Raikas]

Miten voi rakastua netissä johonkin???
Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Noh, eipä siinä tarvia olla kuin esim. läheisriippuvainen ihminen, tai esim. joku persoonallisuushäiriöinen, niin ihan mahdollista se kyllä on. Toki voidaan puhua siitä, että miten todellista se rakkaus on. Se voi olla rakastumista rakastumisen tunteeseen, mikä voi monella erityisen yksinäisellä ja sitä kautta epätoivoisella ihmisellä olla hyvinkin todellista.

Säälittävän tuntuista varmasti osin ja sitähän se tietysti myös on, mutta tuollainen ihminen ei välttämättä kykene ajattelemaan selkeästi. Eikä tuo sinänsä nyt mitenkään kovin uusi ilmiö ole, asiat on vaan siirtyneet nettiin enemmissä määrin. Kyllä sitä ennenkin on ihmiset ihastuneet ja rakastuneet suurinpiirtein ensimmäiseen vastaantulijaan joka osaa olla kiltti ja mukava. Vaikka lopputulos olisikin sitten ihan muuta.

Tuollainen päätön rakastuminen on toki omiaan, että tulee tehtyä todella vääriä valintoja.

 

[TQoFE]

Miten voi rakastua netissä johonkin???

Pahoittelen ranskaani, olisi pitänyt laittaa heittomerkkeihin tuo sana rakkaus. Joka tapauksessa ihminen, joka on vähääkään ihastunut, ei välttämättä osaa huomioida niitä pieniä merkkejä, joiden pitäisi kertoa, että jokin tässä nyt haiskahtaa.

Minä - useamman muun ohella - yritin puhua tälle naiselle järkeä sen jälkeen kun hän oli "löytönsä" esitellyt. Tuloksetta.

Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Sillähän minä sanoinkin, ettei kannata viestitellä pelkästään netissä liian pitkään, ettei tule tällaisia tilanteita.

 

[Rommeli]

Joka tapauksessa ihminen, joka on vähääkään ihastunut, ei välttämättä osaa huomioida niitä pieniä merkkejä, joiden pitäisi kertoa, että jokin tässä nyt haiskahtaa.

Tuo ei periaatteessa liity millään tavalla nettitreffailuun. Tai no liittyy toki, mutta ihan samalla tavalla se liittyy kaikkeen parisuhdetoimintaan. Yllätyksiä sattuu, on sitä tavattu sitten netissä tai missä vaan muualla.

 

[Surukuku]

...

Niin, no - näinhän se tuppaa joskus menemään, kun on kyseessä mainitsemasi ihmisryhmä, jonka seinät ovat lavealla ja katto korkealla eli paljon mahtuu helposti hyväksikäytettävää porukkaa siihen.

Omalla kohdallani voin puhua jo vuosien yhteisestä prosessista, joka alkoi nettituttavuudella ja jatkuu edelleen vahvana ja antoisana suhteena.
Välillä olen tosin ajatellut joidenkin konttaamista katsellessa, että kävikö minulla vain näin järjettömän huikea tuuri...

 

[TQoFE]

Tuo ei periaatteessa liity millään tavalla nettitreffailuun. Tai no liittyy toki, mutta ihan samalla tavalla se liittyy kaikkeen parisuhdetoimintaan. Yllätyksiä sattuu, on sitä tavattu sitten netissä tai missä vaan muualla.

Liittyyhän se sillä tavoin, että netissä valehtelu ja toisenlaisen kuvan antaminen itsestään on helpompaa kuin kasvokkain. Myöhemmin sanomansa pystyy helpommin tarkistamaan ettei sotkeudu tarinoissaan, tiheään toistuvia krapuloita tai muita runsaan juomisen merkkejä ei näe, vastapuoli ei pysty elekielestä edes arvailemaan, valehteleeko toinen vai puhuuko totta jne.

 

[Rommeli]

Liittyyhän se sillä tavoin, että netissä valehtelu ja toisenlaisen kuvan antaminen itsestään on helpompaa kuin kasvokkain. Myöhemmin sanomansa pystyy helpommin tarkistamaan ettei sotkeudu tarinoissaan, tiheään toistuvia krapuloita tai muita runsaan juomisen merkkejä ei näe, vastapuoli ei pysty elekielestä edes arvailemaan, valehteleeko toinen vai puhuuko totta jne.

Tottahan tuo. Toisaalta ei kai esimerkkisi nainen sentään naimisiin mennyt tapailematta miestä livenä? Toki netissä voi antaa itsestään täysin väärän kuvan ja esiintyä aivan eri ihmisenä kuin todellisuudessa on. Tällaisia tapauksia on aika paljonkin, mutta harva noista sentään ihan naimisiin asti pystyy vedättämään. Kovin yleistä tuntuu olevan esimerkiksi iän valehtelu ja toisen ihmisen kuvan käyttäminen omassa profiilissa...

Ja tosiaan netissä on oma siippa tullut tavattua ja nyt jo viisi vuotta on kimpassa oltu. Pari lastakin on ehtinyt siunaantumaan. Vielä en ole paljastunut ihan täydelliseksi rentuksi, vaikka merkkejä ilmassa onkin satunnaisesti näkynyt. Tätä ennen tuli yhteen totaalikusettajaankin törmättyä.

 

[TQoFE]

Tottahan tuo. Toisaalta ei kai esimerkkisi nainen sentään naimisiin mennyt tapailematta miestä livenä?

Ei tietenkään. Kuten kirjoittelinkin, ongelma oli siis se, että tämä nainen piti ns. liian kauan yhteyttä mieheen pelkän netin kautta. Kun viimein tapasivat, nainen oli ehtinyt jo ihastua / "ihastua" sen verran, että oli sokea kaikille mahdollisille varoitusmerkeille, joiden olisi pitänyt laittaa asshole detector huutamaan punaisella ensimmäisistä sekunneista alkaen.

 

[pernaveikko]

Nykyään tuntuu siltä, että aika paljon jonkinlaisia perfektionistejä on noihin paikkoihin pesiytynyt. Siis sellaisia ihmisiä, jotka hakevat kuuta taivaalta.

Tämähän se on, olen joutunut useampaankin "työhaastatteluun." Aivan käsittämättömiä kysymyspattereita vedetään, kun halutaan vain tehdä karsintaa. Useimmat tekevät tuota taatusti tahallaan ja joku varmasti pyörittää jotain exceliäkin siinä. Joku istuu koneella kaverinsa kanssa ja yhdessä käydään läpi kandidaatteja. Silti kaikki eivät varmasti tee tuota edes tahallaan. Se on vain mennyt sellaiseksi.