Naisasiat

[Palstalegenda]

naisen täytyy ansaita se seksi ja arvostus! Mulla ei ole ainakaan mitään pillunhimoa ja rajoitan jo nyt naisten saamaa seksiä, enkä anna mitään lahjoja.

No sittenhän me olemme tästä asiasta samaa mieltä, kuten sanoin:

Kyllä se on miehen mentaalista heikkoutta jos ostelee kaakaota pitkin maailmaa, jotta sen ansiosta saisi arvostusta ja pimppiä.

Toisaalta, olen kyllä lukenut, että scholl on monesti illan mittaan ostellut juomia naiselle ja siitä sitten pahoittanut mielensä. Ei pitäisi ostella, niistä syistä johtuen, jotka olen tässä jo aiemmin kertonut.

 

[benicio]

Ei kai sen veron tarvitse olla sukupuoleen sidottu. Jokainen täysi-ikäinen tulisi laittaa insinööriajoon, jossa tarkastusinsinööri (mies tai nainen halun mukaan) arvioisi taidot, ja antaisi jonkinlaisen arvosanan. Molemmat parisuhteen osapuolet saisivat siis arvosanan, joka olisi verrannollinen jollakin indeksillä (tilastokeskus voisi tätä ylläpitää kansan taitojen kuitenkin kehittyessä). Huonompi maksaisi joko vuosittaista (jos virallinen parisuhde) veroa tai irtosuhteissa kulutusperusteista.

Ei tarvitsisi olla pakollista, mutta vuosittain voisi mennä katsastukseen, jossa katsastusinsinööri arvioisi onko luokitusta tarpeen muuttaa.

Toki voitaisiin järjestää kursseja, esim liukkaan radan ajoa, jolla omia taitoja pystyisi kehittämään.

 

[Kulkija]

Jos vaikka kertoilisi pienen tauon jälkeen taas miten täällä menee. Tilanne on edennyt vallan mainiosti ja ollaan nytten ihan virallisestikkin yhdessä. Kohta tulee jo 4kk siitä, kun alettiin tapailemaan ja oudoltahan tämä taas pitkän tauon jälkeen jonkun kanssa seurustella.

Muuten kyllä menee hyvin, mutta pieni pelko on lähes poikkeuksetta, että koska tulee loppumaan. Vaikka itse olen kyllä aivan täysillä suhteessa mukana, mutta jotenkin ei uskalla suunnittella oikein pidemmän ajan suunnitelmia. Nyt kyllä varattiin laivamatkakin keväälle eli kait tämä tästä, kun tottuu kunnolla tähän yhdessäoloon.

 

[Forgive-Me-Not]

Olin jo pitkään ihastunut erääseen tyttöön, joka tuli aina usein lenkillä vastaan. Armeijan takia taisi jäädä omalta osalta aloite tekemättä, mutta sitten kesällä lomien aikaan lenkillä tämä tyttö jälleen kerran tuli vastaan ja tällä kertaa hänen koiransa tuli nuuskimaan minua ja lopulta taidettiinkin seistä seuraavat puolitoista tuntia siinä samalla paikalla jutellessa, jonka jälkeen kävimme vielä vähän myöhemmin tunnin tai pari kävelyllä. Tästä sitten aloimme hiljalleen tutustua ja kaikki lomat menivätkin hänen seurassaan varsin tiiviisti...

Ainoa harmittava seikka tuolloin oli, että armeijaa oli jäljellä vielä puoli vuotta, koska 12kk nakkihan sieltä napsahti. Onneksi sentään oli lomapäiviä kertynyt, että sai välillä vähän pidempiäkin lomia. Kyllähän se molempia harmitti, mutta eipä hän nähnyt tuota minkäänlaisena esteenä ja sanoi, että "Hyvää kannattaa odottaa" ja siinäpä se menikin puoli vuotta yhdessä hujauksessa. Tammikuussa tuli kotiuduttua ja yhdessä ollaan oltu jostain sieltä syksyn tienoilta asti ja todella hyvin on mennyt ja tuntuu, että tunteet vain syvenevät. Erittäin hyvältä näyttää ja tuntuu tällä hetkellä! Nyt vain katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan piti käydä täällä pitkästä aikaa avautumassa :)

 

[Jääkoneenkuljettaja]

En jaksa juuri nyt tarkistaa, että mitäs omasta keissistä on tullut kirjoitettua, mutta pikainen kertaus:

(btw, koko viesti on vain käytännössä täysin turha purkaus omista kuulumisista)

Tapasin vuonna 2000 erään tyttösen kesällä, josta piti tulla kiva kesäkissa. Ikävä kyllä kohtelin sillä tavoin, kunnes syksyllä huomasinkin rakastavani tuota kaltoin kohdeltua olentoa. Tästä sainkin kärsiä koko suhteen ajan syyllisyyden taakan ja epäluulojen vuoksi. Vuosien varrelle mahtui kihlaus ja nippa nappa lapsettomuushoitoihin lähtö. Työttömyyteni, masennukseni puhkeaminen ja alkoholismikin tulivat puolessa välissä kuvioon. Olimme asuneet erillämme muutamia vuosia, kunnes neiti veti letkuissa korisevalta suhteelta töpselin seinästä syksyllä 2010.

Olen nyt viimeisen vajaan vuoden aikana saanut jotain apua mt-ongelmiini. Viime kesän vietin kokonaan yksin Euroopassa pyöräillen ja sain kehitettyä jonkinmoisen ajatuksen siitä, että me todella olemme eronneet. Eipä se ajatus sitten lopulta kestänytkään, kun Ouluun palatessa neiti on meidän entisen koiramme kanssa vastassa lentokentällä. Siitähän saatiinkin leipaistua kiva kesäromanssi aikaiseksi. Se olikin neidille sitten liikaa ja yhdessäolo muuttui platoniseksi melko nopeasti.

Olemme olleet toistemme parhaat ystävät tuon kesän tapauksen jäljiltä. Välillä vain tuo ystävyyden raja tuntuu häilyvän, sillä pienen pientä kisailua on tuon tuosta ollut ilmassa. Silti joka vaiheessa musitutukset siitä, ettei neiti enää koskaan voi harkita suhdetta minun kanssa tulevat päin näköä koko ajan. Melkoisen ristiriitaisissa tunnelmissa siis olen elellyt.

Kaiken tämän ajan olen vain ja ainoastaan pyrkinyt "eheytymään" tuon vitun masennuksen kanssa, sillä siitä kun en kuulemma koskaan pääse kokonaan eroon. Liika yhteydenpito ja aivan liian läheiset välit tähän exään ovat muuten melkoisen tehokkaasti estäneet tunteiden viilentymisen, sekä samalla myös ns. sinkkuelämän ilot. Ei vain ole kiinnostanut. Nyt tänään tuli vain mitta täyteen, sillä tietyllä tapaa molemmat ovat roikkuneet ja antaneet toistensa roikkua entisessä "ystävyyden" vuoksi.

Eipä se exä tule enää koskaan minulle antamaan rehellistä mahdollisuutta, joten miksi kiusata itseään? Vittuako enää koetan miellyttää sitä, kun kerran juna meni jo? Ehkä se vain on alettava elämään itselleen. Siinä muuten riittääkin opeteltavaa.

Äsken piti soittaa exälle sitten "se puhelu". Emme voi pitää nyt yhteyttä entiseen malliin enää, sillä ei tämä kumpaakaan auta. Tuntuu ihan yhtä pahalta kuin eropäivänäkin. Eikä nyt voi edes pulloon tarttua.

Se tässä vain kaivelee, että minkä helvetin syyn vuoksi muija piti minua niin lähellä? Jos kerran mikään suhteeseen viittaava oli poissasuljettua niin miksi kuitenkin näyttää omat kaikkea muuta kuin platoniset tunteensa? Hienosti se niitä kyllä koetti platonisilta näyttämään, mutta mua nyt on turha koettaa noissa kusettaa. Eikö se olisi ollut sama myöntää itselleen, ettei tunteet ole kuolleita ja kuopattuja?

Olisihan tässä kasa kysymyksiä ja selvennyksiäkin, mutta kun juuri nyt ei vain jaksa kirjoittaa enempää.

Terveisiä vaan kaikille eronneille.

 

[Benn]

Sovin just treffit erään neitokaisen kanssa lauantain Jokerit-Saipa otteluun. Kohta vuosi viime suhteen päättymisestä. Ihan hyvä aika pikkuhiljaa kokeilemaan jos vaikka homma toimis paremmin kuin edellisen kanssa. Ekaa kertaa neito menossa katsomaan lätkää. Älkää jätkät pettäkö mun luottamusta! Ja tietty leffaan ja syömään matsin jälkeen.

 

[Konson Antti]

Sovin just treffit erään neitokaisen kanssa lauantain Jokerit-Saipa otteluun. Kohta vuosi viime suhteen päättymisestä. Ihan hyvä aika pikkuhiljaa kokeilemaan jos vaikka homma toimis paremmin kuin edellisen kanssa. Ekaa kertaa neito menossa katsomaan lätkää. Älkää jätkät pettäkö mun luottamusta! Ja tietty leffaan ja syömään matsin jälkeen.

Samoilla treffeillä nämä kaikki? Toivottavasti saat pidettyä hyvän ja reippaan fiiliksen koko 6-7 tunnin ajan. Tilanteesta mitään tietämättä neuvon, mutta itse olisin hieman jakanut tätä toimintaa eri treffeille ja jättänyt naisen haluamaan lisää laatuaikaa kanssani toiseen kertaan.

Tsemppiä treffeille joka tapauksessa!

 

[Benn]

Samoilla treffeillä nämä kaikki? Toivottavasti saat pidettyä hyvän ja reippaan fiiliksen koko 6-7 tunnin ajan. Tilanteesta mitään tietämättä neuvon, mutta itse olisin hieman jakanut tätä toimintaa eri treffeille ja jättänyt naisen haluamaan lisää laatuaikaa kanssani toiseen kertaan.

Tsemppiä treffeille joka tapauksessa!

No ollaan me käyty ulkona aikaisemminkin ja tunnetaan toisemme jo parin vuoden ajalta. Nyt ois niinku ekat viralliset tällit tulossa. Mutta joo ihan hyvä pointti Antti. Mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä, sitä paremmat fiilikset on molemmilla. Mutta eiköhän tääkin kuse jollain tavalla :)

 

[Hanson]

Tasa-arvoa naisnäkökulmasta

Sosiaali-ja terveysministeriön alaisessa tasa-arvoyksikössä on 16 virkaa - jokaista virkaa hoitaa nainen ! Tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen selittää : "Naiset tuntevat miesten tasa-arvo ongelmat yhtä hyvin kuin miehet." Lisäksi hän sanoo, että kun virkoja on ollut haettavana, niin vain noin 10% hakijoista on ollut miehiä. Aika ontuvaa ja kuvaa hyvin sitä tilannetta, jonka pohjalta tasa-arvokeskustelua Suomessa käydään. Mikäli tilanne olisi päinvastainen, että joku mies sanoisi miesten tuntevat naisten tasa-arvo ongelmat yhtä hyvin kuin naiset ja siksi naisia ei virkaan tarvita, niin samainen Heinilä-Laamanen huutaisi kurkku suorana sovinistisesta asenteesta. Lisää : Henry Laasanen Puheenvuoro

 

[Delter]

Sosiaali-ja terveysministeriön alaisessa tasa-arvoyksikössä on 16 virkaa - jokaista virkaa hoitaa nainen ! Tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen selittää : "Naiset tuntevat miesten tasa-arvo ongelmat yhtä hyvin kuin miehet." Lisäksi hän sanoo, että kun virkoja on ollut haettavana, niin vain noin 10% hakijoista on ollut miehiä. Aika ontuvaa ja kuvaa hyvin sitä tilannetta, jonka pohjalta tasa-arvokeskustelua Suomessa käydään. Mikäli tilanne olisi päinvastainen, että joku mies sanoisi miesten tuntevat naisten tasa-arvo ongelmat yhtä hyvin kuin naiset ja siksi naisia ei virkaan tarvita, niin samainen Heinilä-Laamanen huutaisi kurkku suorana sovinistisesta asenteesta. Lisää : Henry Laasanen Puheenvuoro

Peitset esiin!

En nyt muista millä radiokanavalla - olisiko ollut SuomiPopin Taavi Salmivaaran vetämässä iltapäiväohjelmassa - jossa soitettiin tuonne tasa-arvoyksikön johtoon ja ihmeteltiin tätä sukupuoliasiaa. Ainakin tämän haastatellun mukaan kyse ei ole syrjinnästä tai muusta feministisestä invaasiosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että mieshakijoiden joukossa ei ole ollut päteviä vaihtoehtoja. Valtion laitoksissa kun virkaannimittämiset pitää tapahtua vain ja ainoastaan pätevyyden perusteella. Sukupuoli ei saa olla puoltava peruste edes tällaisessa tilanteessa, jossa miesedustajan valinta olisi erittäin suotavaa.

 

[maniakos]

Peitset esiin!

En nyt muista millä radiokanavalla - olisiko ollut SuomiPopin Taavi Salmivaaran vetämässä iltapäiväohjelmassa - jossa soitettiin tuonne tasa-arvoyksikön johtoon ja ihmeteltiin tätä sukupuoliasiaa. Ainakin tämän haastatellun mukaan kyse ei ole syrjinnästä tai muusta feministisestä invaasiosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että mieshakijoiden joukossa ei ole ollut päteviä vaihtoehtoja. Valtion laitoksissa kun virkaannimittämiset pitää tapahtua vain ja ainoastaan pätevyyden perusteella. Sukupuoli ei saa olla puoltava peruste edes tällaisessa tilanteessa, jossa miesedustajan valinta olisi erittäin suotavaa.

Amen. Sehän on yleisesti tunnettu fakta, että nainen tietää miehen asiat paremmin kuin mies itse. Toisinpäinhän tuo ei toimi lainkaan. Miehellä ei ole hajuakaan naisen elämästä. Mies ei voi edes kuvitella miltä tuntuu olla nainen tässä miesten maailmassa. Emmehän me miehet edes voi tietää miltä synnyttämisen tuska tuntuu. Käytännössä nainen on siis aina miestä pätevämpi hakija.

Halveksin kaikkia ajatuksia esimerkiksi naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden johdossa. Sehän on aivan älytön ajatus. Ketä se olevinaan palvelee, jos henkilöitä ei valita pätevyyksien perusteella. Miesten katkeruus vain kasvaa, kun joku nainen saa paikan, vaikkei ansaitsisi sitä. Se ei ainakaan ole omiaan kasvattamaan tasa-arvoa.

 

[Delter]

mieshakijoiden joukossa ei ole ollut päteviä vaihtoehtoja.

Amen. Sehän on yleisesti tunnettu fakta, että nainen tietää miehen asiat paremmin kuin mies itse. Toisinpäinhän tuo ei toimi lainkaan.

Mikä tuossa oli epäselvää? Jos miespuoliset hakijat olivat vaikka ammattikorkeakoulun läpäisseitä sosionomeja - jos sitäkään - ja naishakijoiden joukossa oli yksi YTM, niin paikka menee tälle maisterisnaiselle ihan lain perusteella. Olettaen siis että hakuprosessissa on esitetty tietty koulutusaste puoltavana tekijänä.

Toki koulutus on vain yksi osatekijä pätevyyttä arvioidessa. Ehkä syrjintää on tapahtunut muiden kriteerien osalta? Mene ja tiedä, mutta kun emme kyseisen yksikön rekrtytointimenetelmiä paremmin tunne, niin metakan lietsominen on täysin turhaa. Odottakaamme syrjityn korkeakoulutetun miehen vastinetta; toivon todella ettei hän kaiken lisäksi ole vielä mustaihoinen.

 

[maniakos]

Mikä tuossa oli epäselvää? Jos miespuoliset hakijat olivat vaikka ammattikorkeakoulun läpäisseitä sosionomeja - jos sitäkään - ja naishakijoiden joukossa oli yksi YTM, niin paikka menee tälle maisterisnaiselle ihan lain perusteella. Olettaen siis että hakuprosessissa on esitetty tietty koulutusaste puoltavana tekijänä.

Toki koulutus on vain yksi osatekijä pätevyyttä arvioidessa. Ehkä syrjintää on tapahtunut muiden kriteerien osalta? Mene ja tiedä, mutta kun emme kyseisen yksikön rekrtytointimenetelmiä paremmin tunne, niin metakan lietsominen on täysin turhaa. Odottakaamme syrjityn korkeakoulutetun miehen vastinetta; toivon todella ettei hän kaiken lisäksi ole vielä mustaihoinen.

Enhän minä tietenkään tiedä kyseisten virkanaisten pätevyyksistä, enkä periaatteessa ottanut siihen kantaa. Kunhan vain yritin vähän hassutella, ilmeisen epäonnistuneesti. Voi hyvinkin olla, että viroissa ovat ne pätevimmät henkilöt. Lähinnä mietin tilannetta toisinpäin. Mikäli vaikka tuossa kyseisessä yksikössä olisi 16 miestä, eikä yhtään naista, niin siitähän nousisi kauhea poru. Viis pätevyyksistä - tehtävään olisi palkattava myös naisia. Siihen viittasin myös tuolla esimerkillä pörssiyhtiöiden naiskiintiöistä. Minusta tehtäviin kuuluu aina valita pätevimmät henkilöt. Viis sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta sun muista.

Minua hämmästyttää myös suuresti, kun vaikkapa televisio-ohjelmissa naisten on sallittua kommentoida miesten ulkonäköä, mutta auta armias, jos mies sattuu kommentoimaan naisen ulkonäköä. Miehelle käy helposti, kuten kävi Audi-mies Esko Kiesille.

En suinkaan ole missään pyhässä sodassa naisia vastaan. En vain pidä kuinka positiivista diskriminaatiota käytetään ryhmään, joka ei ole mitenkään erityisen eriarvoisessa asemassa. Varmasti naisten asemassa riittää parannettavaa. Esimerkiksi raskauden ja työelämän yhdistäminen tökkii edelleen. Lisääntymisiässä olevaa naista ei ole yhtä mutkaton palkata vakituiseen työtehtävään kuin miestä. Se nyt tosin johtuu osin myös biologisista eroavaisuuksista, joten absoluuttista tasa-arvoa ei ole olemassakaan.

Tälle keskustelulle mahtaisi muuten löytyä joku sopivampikin ketju.

 

[pettter]

Joo uus akka kierrossa, uus bööna kainalossa. Tuli kuin tilauksesta, heh.

 

[HJL]

Joo uus akka kierrossa, uus bööna kainalossa. Tuli kuin tilauksesta, heh.

Paljon maksoi?

 

[pettter]

Paljon maksoi?

Noh, tänään nyt meni vähän sponsoroinniksi, mutta Tallinnassahan panee jopa muutamalla hassulla kympillä ja esimerkiksi päiväristeilyjä saa välillä jopa muutamalla hassulla eurolla, joten on meillä helsinkiläisillä miehillä kyllä etulyöntiasema verrattuna muualla asuviin. Eihän täällä oikein edes kannata ruveta mihinkään seurustelusuhteisiin.

 

[Kaarle6]

Jaaha, postaillaanpa tänne pitkästä aikaa. Arvon palstaveljet voisivat sitten kertoa niitä totuuksia mitähän pitäisi tehdä, että osaisi taas nauttia.

Sinkkumiehenä tässä mennään, menty sellainen puolisen vuotta, ja pillua saa kun vähän jaksaa yrittää. Mutta jotain on vialla, kun ei kiinnosta ollenkaan irtosuhteet ja yhden illan jutut. Ei vähääkään. En oikeasti ymmärrä kundeja, jotka jaksavat pomppia kukasta kukkaan. Jees, seksi on kivaa ja hyvä seksi varsinkin, mutta samaa settiä se kuitenkin on? Mikä juttu se on, että keräillään niitä sulkia hattuun?

Puolisen vuotta sitten meni poikki yhden kanssa ja se nainen oli ja on edelleen päivittäin mielessä. Vaimomatskua todellakin, eikä moista ole tullut suomenmaalla vastaan, mikä iskisi samalla tavalla. Ollaan edelleen hyvissä väleissä, mutta lähinnä sen takia erottiin kun toinen on maapallon toisellapuolen. Kaukosuhteet ei oo mun(ja hänen) juttu, ja valitettavasti tulevaisuudestakaan ei ole tietoa, joten parempi vaan yrittää jatkaa elämää eteenpäin, ja 'ehkä joskus', jos oltaisiin kimpassa.

Eli ongelma on, että näköjään tarttis saada jostain nainen, mutta missä ne naiset on, jotka haluavat jotain muutakin? Ennenvanhaan naiset vielä pihtasivat pillujansa, että naiset saisivat läheisyyttä. Vai onko se nyt niin, että sinne baariin ei mennä etsimään uusia tuttavuuksia, vaan se pitää mennä panemaan, ja joku sitten tulee kohdalle?

 

[Lone Wanderer]

Nettitreffit

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

 

[Palstalegenda]

Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Enpä luota nettiin. Laskut käyn maksamassa pankin tiskillä ja siinä aina samalla saa hyvät porinat mummojen ja pappojen kanssa, kun menee puoli tuntia ennen avaamisaikaa pankin eteen norkoilemaan. Hieman tosin se yksi Tyyne pelottaa, koska Tyyne saattaa aamuärtyneenä heittää käytetyllä Tenalla kohti.

Aivan käsittämätön ajatuskin, että netin kautta voisi ja kannattaisi tutustua keneenkään. Kirjekyyhkyni Rudolf on toiminut hyvänä viestinviejänä eikä sitä viestintävälinettä vaihdeta. Ikinä en ole nettiä mihinkään käyttänyt - enkä käytä!

Lisäys: tässä videomateriaalia nettitreffeistä Youtubessa. Henkilö saattaa muistuttaa hieman erästä Jope.R -nimistä tyyppiä: Nettitreffit

 

[Trenchtown]

Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Onnea ei tuota kautta ole löytynyt, mutta kyllä se nettideittailu kaiken kaikkiaan on ollut ainakin mulle positiivinen kokemus. Tosin siitä on nelisen vuotta aikaa, kun tuota tuli kokeiltua. Yksikään keissi ei seurustelusuhteeksi kehittynyt, mutta kaikenlaista pientä kivaa ja jopa yhden hyvän ystävänkin tuo mukanaan toi. Se on nykymaailman meininki ja tuo on yllättävän raadollista toimintaa. Kun ensin jutskaillaan netissä, saa hyvän kuvan ihmisen arvoista, mutta toisaalta, netissä pystyy kusettamaan miten haluaa, joten periaatteessa mitään ei kannata ottaa tosissaan.

Suosittelen ehdottomasti antamaan tuolle mahdollisuuden. Jossain pään sisällä mullakin silloin pikkupiru kuiski, että miten säälittävä olen, mutta aika pian tajusin nettideittailun olevan ok, miksei olisi? Ja se antaa niille vähän ujommillekin ihmisille, jotka eivät välttämättä esim. baarissa käy, mahdollisuuden ja lisäksi nettideittailu asettaa kaikki samalle viivalle. Tuskinpa tuo skene on neljässä vuodessa muuttunut. Tietenkin pitää koko ajan muistaa vaihtavansa ajatuksia tuntemattoman ihmisen kanssa ja Sandra 22 v. saattaa ihan hyvin olla Pentti 52 v. joten ei osoitteita, ei tarkkoja tietoja. Mulla ei ollut edes lärvi esillä missään.

Se, joka näistä eniten kiinnosti, oli aivan naurettavan hyvännäköinen nainen, ei juo, ei polta, elää ns. kunnon elämää. Meikäläisen ulkoiset ominaisuudet eivät häntä sytyttäneet, mutta hyviä kavereita ollaan edelleen. Myöhemmin olen häneltä kysynyt, että miksi ihmeessä sulla oli deitti-ilmoitus netissä. Kuulemma, kun ei baareissa käy ja harrastaa ei-niin-miehekkäitä lajeja, on todella vaikea löytää ketään ja netti antaa mahdollisuuden kunnon keskusteluun anonyymisti. Käy järkeen ja uskoisin, että noita on paljon. Mutta kyllä mä nettideittailun kautta pääsin myös ns. paikoille ja pari maaliakin tuli hyvistä syötöistä viimeisteltyä.

 

[Sistis]

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Kyllä kaikki on aina mahdollista. Netti on nykyään kuitenkin ns. koko kansan huvia, joten moni ihan normaali ihminen käyttää tuota keinoa perinteisempien tapaamiskeinojen ohessa. Eli vaikka tuolla on paljon kaikenlaista epätoivoista hörhöä, on siellä myös erittäin paljon normaaliakin sakkia. Minä "tutustuin" omaan avovaimooni tuota kautta. Sitten kun homma tuntui toimivan livenäkin erittäin hyvin, niin tällä tiellä ollaan. Neljä vuotta on nyt tullut täyteen.

Eli minä olen esimerkki siitä, että tuotakin kautta voi myös löytää nätin, mukavan ja fiksun naisen. Kannattaa kuitenkin luonnollisesti pitää verkot vesillä muuallakin.

 

[banaaninviljelijä]

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

On löytynyt ja aviossa asutaan. Toki vuoristoinen on ollut meidän matka, mutta jokatapauksessa tuossa vajaa kuukausi sitten vihille vei tie. Ensi kerran tavattiin 09 kesäkuussa. Aika sama se on, että minkä kautta sitä tavataan. Nettitreffeissä on se hyvä puoli, että jo ennen ensimmäistä tapaamista tietää jo jotain treffikumppanista ja pystyy raakkaamaan suosiolla pois asiat, joita ei voi sietää, esim. tupakointi, juominen, jne.
Ja sitten on löytynyt myös pari kaveria sen kautta. Eli olemme alkaneet jutella syystä tai toisesta vaikka kumpaakaan ei ole toinen kiinostanut oikeastaan mitenkään muuten kuin jutustelujen tasolla. (Mies ja nainen voi olla ihan kavereitakin).
Suosittelen siis.

 

[PataJaska]

Nettitreffailussa on se hyvä puoli, että ei siinä ainakaan mitään hävittävää ole.. että sikäli sille kannattaa ilman muuta antaa mahdollisuus. Totta on, että 90% todennäköisyydellä sitä kuuluisaa onnea ei sieltä löydy (eli hieno homma sinulle banaaninviljelijä), mutta se ei silti ole syy olla kokeilematta jos ajatus kutkuttaa mieltä..

Itsekin olen hommaa aikanani kokeillut, kun joitain vuosia sitten muutin Porista pois niin sain ikään kuin "tekosyyn" pistää treffi-ilmoituksen nettiin. Että tutustuisin uusiin ihmisiin uusilta kotikulmilta jne. En aluksi edes ollut mitenkään kovin vakavissani, ja varmaan se ensimmäisiä ehdokkaita treffaillessa sitten näkyikin. Jossain vaiheessa olin sitten kuitenkin jo ihan tosissani, jollain taas yliyrittämisen tai jonkin muun takia hommat eivät ottaneet oikein tuulta alleen.. nykyään noita nettitreffeiltä jääneitä neitokaisia roikkuu kuitenkin esimerkiksi facebookissa kaverilistalla siinä 3-4 kappaletta. Jotkut ovat toki silti jo minut poistaneet, ja itsekin poistin pari. Mutta siis missään nimessä en kadu että olen hommaa kokeillut, vaikka tässä välissä täytynee huomauttaa että nykyisen avovaimoni olen kuitenkin sitten tavannut ihan livetilanteessa, harrastuksen parissa..

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan. Esimerkiksi taitava kirjoittaja, joka vaikuttaa maailman syvällisimmältä, saattaa olla luonnossa aivan onneton hissukka ja tylsimys. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Uskokaa kokemuksen sanaa..

 

[pernaveikko]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan.

Olenpa minäkin tätä kokeillut ja noin se menee. Silti parasta siinä on, että oikeasti jo oppii vähän tuntemaan toista ja pystyy jutella asioista mistä ei baarin melussa tule juteltua eikä tulisi muutenkaan.

Jos tapaaminen ei sitten miellytäkään, niin ei se mitään, itse suosin muutenkin sitä, että ei mennä ns. oikeille treffeille. Eli ihan vain tavataan ilman suurempia ennakko-odotuksia ja katsotaan mihin päin lähtee menemään. Toistaiseksi saldo ei ole kehuttava, mutta yksi mahdollisesti hyvä kaveri on jäänyt ja juuri parhaillaan on menossa eräs virittely.

Ei nettitreffaillua kannata niin vakavasti ottaa, mutta tosissaan kuitenkin. Tai jotenkin. Sitä ihmettelen todella paljon kuinka joku voi vieläkin miettiä, onko jotenkin typerää tavata ihmisiä internetin kautta. Miksi ihmeessä olisi?

Huijareista en ota myöskään stressiä, kiinni ne jäävät kuitenkin.

 

[Ted Raikas]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan. Esimerkiksi taitava kirjoittaja, joka vaikuttaa maailman syvällisimmältä, saattaa olla luonnossa aivan onneton hissukka ja tylsimys. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Uskokaa kokemuksen sanaa..

Kyllä. Tästä samaa mieltä. Ennen olin hiukan toisella kannalla, mutta empiiriset kokeilut ovat tehneet tehtävänsä...

Eli joo, tapaamista ei kannata liian pitkälle odotuttaa. Toki jonkinlainen tutustuminen etukäteen on hyvä, että saa jotain käsitystä, millainen toinen on. Millainen ajatus- ja käsitemaailma, kiinnostuksen aiheet jne. Osin jo niiden perusteella vähän selviää, kannattaako tosissaan tutustua ja toisaalta jos on hiukan keskustelunpohjaa, niin siitä on hyvä jatkaa kun tapaa oikeasti. Jos ihan ilman sen kummempaa tutustumista tapaa, niin voi olla, että tulee tosi puiseva ilta ja kiusaantunutta, kun huomaa, ettei ole mitään sanottavaa. Miettii vaan keinoa lopettaa koko treffit.

Sellaista kevyttä etukäteen tutustumista ja yleistä mielipiteiden vaihtelua niistä näistä, että saa selville, millä tasolla keskusteluissa toinen kulkee. Liian syvällisiä aiheita kannattaa ehkä vältellä. Keskittyy niihin sitten jos tapaaminen sujuu hyvin ja keskusteluyhteys säilyy.