Naisasiat

[Vuokralainen]

Säälittävä ja alistunut nössö ja lisäksi vielä maalaisjunttikin. Se tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen tuosta linkitetyn jutun miehestä. Tosin ihan kokonaan en jaksanut sitä lukea.

Hah.

Miten kävi ihan samat ajatukset mielessä. Ja alkua pidemmälle en minäkään jaksanut sitä lukea. Ehkä se hauskuus tai yllätys olisi ollut siellä lopussa.

 

[Musta Nuoli]

Minä luin tuon kokonaan, ja pitkälti samaa mieltä olen kirjoituksen kanssa, varsinkin tuosta loppupuolen osasta, jossa kaverien kylään tuleminen on vaarassa muuttua pariskuntien "kutsuiksi", joissa sitten syödään nätisti pikkusuolaisia ja taitellaan lautasliinoja. Tuo on aivan liian yleistä.

Omalla kohdalla ei itse aikoinaan onneksi noin käynyt, mutta exän siskon luona vierailut olivat aina tuota. Ei koskaan mitään spontaania, normaalia oleilua tai rentoa yhteydenpitoa, vaan aina teennäisen ulkokultaiset juppikekkerit, joihin piti valmistautua, pistää kauluspaita päälle ja keskustella jonninjoutavan pinnallisista asioista samalla kun söi jotain etanaa juuri etanoille tarkoitetusta astiasta. Exän siskon luona vierailu oli aina kuin olisi ollut jollain juhlaillallisilla, jossa ei halua olla, ja jossa kellään osallistujalla ei oikeasti ole toisilleen mitään sanottavaa.

Oman lisänsä tähän toi aina se, että tämän siskon ja hänen miehensä elämä oli juppiporvarillista kulissielämää, jossa oli iso kallis talo, luksuskeittiö, laatuviinejä ja niitä etanansyöntikippoja ja kappoja, joita uusin deluxe-naistenlehti oli juuri esitellyt. Asuntokin oli sellainen, ettei siellä uskaltanut kuin istua paikallaan, jottei olisi vain sotkenut tarkoin suunniteltua sisustusta. Missään ei ollut sen näköistä, että asunnossa olisi oikeasti joku asunut ja elänyt. Tämän idyllin alla piili kuitenkin se, että exän siskonmies oli lipevän petollinen luikuri, joka nuoli kieli ruskeana hyvin rikasta appiukkoa (ja jopa tankkasi appiukon firman piikkiin, vaikka tienasi itse hyvin) sekä petti puolisoaan useasti ja härskisti. Välillä sitten ajettiin eukko tienposkeen (ts. minun ja exän asunnolle yötä, kun perheriita oli saavuttanut taas lakipisteen). Tämä sitten kuitattiin sillä, että asiasta ei koskaan puhuttu ja seuraavalla viikolla kaikki oli taas olevinaan hyvin, kun tuli kutsu syömään hanhenmaksaa kovat kaulassa.

Sen sijaan jos vaikkapa oma veljeni tulee joskus käymään, niin en minä siivoa minuuttiakaan etukäteen, ellei ole kissa oksentanut lattialle. Veli tulee, veli syö pizzan tai jotain muuta ruokaa, veli katsoo esim. jonkun leffan sohvalta, puhuu mitä nyt mielessä sattuu olemaan ja lähtee sitten. Ei tarvitse kummankaan kiskoa ykkösiä päälle, valmistaa trendikästä gourmet-ateriaa tuhansien eurojen keittiövehkeillä eikä istua pöydän ääressä selkä suorana, kädet poissa pöydältä ja servetit oikein taiteltuna.

Kyllä hyvin monella naisella on tarve muokata reviiri ja mies haluamansa kaltaiseksi. Nainen haluaa poistaa asunnosta mahdollisimman paljon miehen omaa aluetta sekä sellaista aluetta, jossa oikeasti olisi viihtyisä asua sen sijaan, että se olisi näyttävän näköinen mahdollisille vieraille. Eikä siinä sinänsä vikaa, jos miehelle jätetään se oma huone/alue (autotallin vastike) ja jos hosumisen ja huolehtimisen lopputuloksena on se, että nainen siivoaa ja järjestelee. Sitten siinä on vikaa, jos mies tosiaan "tasa-arvon" nimissä pakotetaan tekemään sekä ne perinteiset miesten työt että puolet kaikista muista kotitöistä ja jos tilanne menee siihen, että naisen hysteria ja nalkutus yltyvät yltymistään mikäli mies ei siivoa jatkuvasti.

Täysin siivoton läävä on asia erikseen, mutta yleislinjana pitää olla se, että jos naista niin kauheasti asunnon "likaisuus" ja "epäjärjestys" häiritsee perussiivouksen jälkeen, niin sittenpähän nainen voi pitää suunsa kiinni ja itse hoitaa ne asiat, jotka häntä niin kauheasti tällä kertaa häiritsevät sen sijaan, että nalkuttaisi joutavista asioista miehelleen, jota ei yhtään kiinnosta näkyykö keittiön ikkunalasissa joku kuvitteellinen tahra tai joka juo samasta mukista sen sijaan, että tiskaisi lasia yhden vesihörpyn ottamisen jälkeen. Myöskään loppumattomaan huonekalujen siirtelyyn ei tule miehen lähteä kunhan mööpelit ovat sellaisissa paikoissa, että ne eivät vie ylimääräistä tilaa ja ne ovat mahdollisimman funktionaalisia käyttötarkoituksiltaan.

Toki perherauhan nimissä voidaan naisellekin sallia joutava puuhailu, puunaus ja sisustelu sillä edellytyksellä, että miehellä on "men only"-tila jossain päin asuntoa, johon ei naisen käsi koske ja jota ei Deko-lehti pääse tuhoamaan. Mutta kotiorjaksi ei miehen pidä ryhtyä eikä esim. siivota tai tiskata jos ei ole mitään todellista siivottavaa eivätkä astiat ole likaisia.

 

[Cover]

Plääh, jos sitä muutaman rivin kirjottaisi.

Olem tänne joskus selittänyt omaa ongelmaani, jolloin muija kusetti päin naamaa, ja homma oli kuihtua siihen, olin miltei varma etten unohtaisi tuota juttua koskaan.. no, se sitten unohtui eikä enää paina mieltä, ollutta ja mennyttä eikä tule enää ajateltua, tai jos tulee niin ei jaksa murehtia, koska kaikki on nyt hyvin, eikä pettämisiä tms ole sattunut. (Tarkennuksena siis, kumpikaan meistä ei ole pettänyt toista pari suhteen aikana, pelkästään yksi paha kusetus.)

Mua vaan vituttaa oma mustasukkaisuus, tyttöystävälläni on sama ongelma, mutta raivostuttaa, että menee hermo.mitättömistä asioista, kun kyseessä on vastakkainen sukupuoli, joissa ei ole mitään ihmeellistä.. joka kerta kun valitan kyseisistä asioista, mua alkaa vituttaa se etten voi vaan olla normaali. Nyt olen vuoden tätä miettinyt, miten asian voisi ratkaista. Varmasti vaikuttaa myös se, että kyseessä on ensimmäinen vakava parisuhde mulle, ja se, että tyttöystäväni ulkonäkö sattuu olemaan sellainen että miehiä sattuu kiinnostamaan, vaikkakaan hän ei enää oikeastaan edes puhu muiden miesten kanssa juuri yhtään.. tämän kun saisi itsessä muutettua, niin meillä menisi helvetin hyvin.

Sent from my ZTE-BLADE using Tapatalk

 

[Stonewall]

...tyttöystäväni ulkonäkö sattuu olemaan sellainen että miehiä sattuu kiinnostamaan, vaikkakaan hän ei enää oikeastaan edes puhu muiden miesten kanssa juuri yhtään.. tämän kun saisi itsessä muutettua, niin meillä menisi helvetin hyvin.

Pari ratkaisu vaihtoehtoa mahdottomaan tilanteeseen. Ensinnäkin on helppo vaihtoehto: vaihdat emännän johonkin, jonka ulkonäkö ei kiinnosta miehiä. Ei pitäisi olla vaikeaa, seinäruusuja on maailma täynnä. Jos nyt kumminkin haluat pitää kiinni ko. emännästä, niin sitten on vaikeampaa. Pitää joko saada niin rautainen itsetunto, ettei voi ajatellakkaan kenenkään edes harkitsevan mitään pettämisen tapaistakaan, koska olet niin kova karju. Tai sitten opettele olemaan piittaamatta mustasukkaisista tunteista (ei niin helppoa). Ensimmäinen vaihtoehto olisi varmasti helpoin, mutta ei välttämättä helppoa kuitenkaan.

 

[pernaveikko]

Pari ratkaisu vaihtoehtoa mahdottomaan tilanteeseen. Ensinnäkin on helppo vaihtoehto: vaihdat emännän johonkin, jonka ulkonäkö ei kiinnosta miehiä.

Sairaalloinen mustasukkaisuus on sairasta ja siihen ei parinvaihto auta. Onhan niitä jotain kursseja varmaan miten tuosta selviää. Sitä en tiedä millaisia ne voisivat olla, mutta sillä tavalla tuo tuskin menee pois, että yrittää vain olla olematta mustasukkainen.

 

[John Copter]

Nyt on puumat karkotettu, mutta tilalle on tullut yh-äidit. Ei siis mitkään vanhat haahkat joiden tyttäriä laittaisin mielummin, vaan nää on tämmösiä 20-30 vuotiaita, toista ja joku kolmatta kierrosta käyviä munahaukkoja.
Näitä tulee oikeelta ja vasemmalta, kaverit koittaa järkätä treffejä yhden ja toisen kanssa. Baarissa tullaan utelemaan sosiaalista statusta ja fb:ssä lähestytään osa suoraan, osa varovaisemmin.
Kyllä sitä voisi lähteä varaisäksi jollekin 4-vuotiaalle Justukselle jos äiti olisi sitä luokkaa että sen voisi viedä näytille muuallekin kuin rasvaimuklinikalle.

Sitten valitetaan kun lapsi pilaa sosiaalisen elämän eikä oikein elämässä ole muuta kuin työ, lapsi ja se vaaleanpunainen dildo yöpöydän laatikossa. Vittu, olisivat miettineet tota silloin kun makasivat alasti jonkun vittumarkon Corollan takapenkillä siideripäissään siemennetävänä, niin nyt voisi asiat olla toisin.

En mä ole mikään sosiaalitoimisto.

Päivitystä tilanteeseen:

Menee pahemmaksi, nyt noita yh-äitejä sinkoilee ovista, ikkunoista ja tuuletuskanavista. ainoa vaan että tuntuu että mennään vanhempaan vuosikertaan.
Olin taannoin keikalla ja siinä levyjensoiton lomassa tuli kummipoikani äiti siihen kysymään josko voisin illan päätteeksi kyydittää samalla taksilla hänen ystävänsä kotiin joka sattuu asumaan aivan naapurissani, tottakai herrasmiehenä asiaan suostuin. Siihen tulikin käänne kun kummipoikani äiti jatkoi että "tää kaveri ei sit laittais yhtään pahakseen jos antaisit muutakin kuin autokyydit, se on susta kiinnostunut ja kaipais täydennystä itseensä".

Ilmoitin ettei tule tapahtumaan, että tämä kyseinen henkilö pääsee kyllä kanssani samalla kyydillä, mutta jää omaan kotiinsa ja minä menen omaani.
Lopputulema oli että tuo kahden pojan yh-äiti lähti kännipäissään itkien kotiin omin avuin ja kummipoikani äiti kehtasi suuttua mulle kun en mennyt pökkimään tuota neljä numeroa liian pieniin vaatteisiin ahtautunutta wannabe-pissistä. Oikeesti, sanakirjassa pitäis olla kohdassa "yli-ikäinen pissis" tämän naisen kuva.
Samalla keikalla tuli sitten tämän samaisen kummipoikani isän sisko hyvin läheiseen keskustelutuokioon, viina ilmeisesti oli saanut rohkealle päälle, ja avautui siinä sitten asiasta ja toisesta. Kävi ilmi että on katseltu sillä silmällä jo jonkun aikaa ja hylsyä syyhyttäis, mutta vaikka tämä nainen olisikin hyvä koppi en sitten sitä voisi millään tehdä, tuo kummipoikani isä kun on paras ystäväni ja siinä saattaisi olla peruuttamattomat seuraukset jos menisi kikkailemaan hänen siskonsa kanssa ja aiheuttaa damagea perheidyliin.

Näiden lisäksi on tullut suoria, epäsuoria ja hämmentäviä ehdotuksia sieltä, täältä ja tuolta.
Ilmeisesti meidän kylässä on kunnon miehet loppu kun kelpaa lyhyenläntä, läski renttukin jo hoitelemaan kaikennäköstä ja ikästä naarasta.

Toistan tuon edellisen viestini lopun: En ole edelleenkään mikään sosiaalitoimisto

 

[kharon]

Pari ratkaisu vaihtoehtoa mahdottomaan tilanteeseen. Ensinnäkin on helppo vaihtoehto: vaihdat emännän johonkin, jonka ulkonäkö ei kiinnosta miehiä.

Ei tuollaisesta ole apua, kun vika on pään sisässä. Aina löytyy joku, joka on kiinnistunut ja sitten taas raippa laulaa. Joku "rumempi" yksilöhän voisi nimen omaan hakea itsetuntoonsa helpommin nostatusta hakemalla muiden miesten mielenkiintoa.

Eiköhän avain sanana tähän ole luottamus. on vain uskallettava luottaa siihen toiseen osapuoleen. Jos puoliso haluaa pettää, se on hänen oma valintansa ja ratkaisunsa. Sitä ei valvonnalla ja mustasukkaisuudella pysty estämään ilman kellariin lukitsemissa, tosin sekin taitaa nykylain mukaan olla vähintään moitittava teko.

Eli rakentakaa luottamus! Jos pettämistä tapahtuu ja luottamus särkyy, on aika arvioida tilanne uudestaan. Turha sitä on etukäteen pelätä. Onko tämä täti sinun arvoinen jos pettää? Eli jos pettää, niin hyvä että pääset eroon. Jos ei petä, niin turha edes huolehtia.

Helppoa, eikö?

 

[Musta Nuoli]

Kun täällä on nyt puhuttu naisten tarpeesta ja taipumuksesta vaihtaa tylysti miehiään miten sattuu ja kohdella näitä miten tahansa, niin tässäpä esimerkki ex-missi Essi Pöystiltä, Iltasanomien artikkelissa:

Entinen Miss Suomi Essi Pöysti, 24, on palannut yhteen ex-heilansa, koripalloilija Ville Mäkäläisen, 26, kanssa.
- Ollaanhan me tässä hengailtu muutaman kuukauden ajan. Katselemme ihan rauhassa, mutta kyllä tämä ihan molemminpuolista on, Essi myöntää.
Essi ja Ville tapailivat muutaman kuukauden jo kesällä 2009, mutta suhde kaatui, kun Ville sai kiinnityksen Englantiin.
Ennen Villen astumista kuvioihin Essi seurusteli jyväskyläläisen Miikan kanssa, se suhde päättyi kuitenkin vuodenvaihteen tietämillä.
Monimutkaiseksi kuvion tekee se, että Essi on seurustellut myös Miikan kanssa kaksi kertaa.
Miika ja Essi erosivat ensimmäistä kertaa keväällä 2009, jonka jälkeen Essi vaihtoi Mäkäläiseen. Erottuaan Mäkäläisestä Essi palasi taas Miikan luo. Ja nyt Essi on jälleen Mäkäläisen kainalossa.

Miestä vaihdetaan kuin paitaa. Ensin entinen kulta dumpataan ja vaihdetaan atleettiin. Sitten atleetille tulee hommia ulkomailta, jolloin kainaloon haetaan takaisin se vanha kulta, jolle vannotaan taas ikuista rakkautta ja annetaan varmasti ymmärtää, että suhde atleettiin oli vain tilapäinen. Sen jälkeen annetaan taas kenkää vanhalle kullalle kunhan atleetti tekee comebackin.

Aina on haussa parempi tai joku muu, ja vaikka suhde olisi näennäisesti miten vakaa tahansa, niin heti pistetään mies vaihtoon jos paikka tulee. Tyypillistä missien yms. julkkisnaisten käytöstä, jossa mitään sitoutumista ei ole.

Toki missi-Essin vanha heila teki alun perinkin sen virheen, että alkoi uudestaan seurustelemaan naisen kanssa, joka oli hänet jo kerran jättänyt ja vaihtanut urheilijaan. Tuollaisen jälkeen olisi pitänyt vain katkaista välit pysyvästi eikä missään nimessä aloittaa uudestaan seurustelua. Mutta tietysti sitä moni murheen murtama ja vanhaa naista haikaileva mies tarttuu tilaisuuteen saada nainen takaisin, varsinkin jos nainen antaa ymmärtää, että nyt ovat tilapäiset kiusaukset voitettu ja että alkuperäinen rakkaus on edelleen "tosirakkaus" . Sitten pari vuotta yhdessäoloa siten, että mies luulee suhteen olevan ennallaan ja nainen vain kyttää kaksinaamaisena toisen miehen vapautumista ja käyttää vanhaa kumppaniaan korvikkeena.

No, kolmatta kertaa tuskin enää tulee missi-Essin vanhalle kumppanille, eiköhän kahdessa sydämen murtumisessa ole jo kylliksi. Koripalloilija-Villenkin kannattaa varoa, ettei Essin eteen tule mitään miljonääritason jääkiekkoilijaa, sillä siinä eivät enää koripalloilijan meriitit paina.

 

[scholl]

Heureka! Keksin tavan ratkaista kuka maksaa ruoat tai juomat, jos nainen on epärehellinen. Pitää mennä jo päivällä kisaamaan ja häviäjä maksaa. Vuodenajasta ja muista tekijöistä riippuen suunnittelin muutamaa mahdollista kilpailua:
hiihto: 10km väliaikalähdöllä tai 30km yhteislähtö
juoksu: cooper tai 10km maantiejuoksu
koripalloilu: vapaaheittokisa tai 1vs1
futis: rankkariskaba tai 1vs1

Ite en ainakaan meinannut hävitä yhdellekään naiselle.

 

[Mosku]

Heureka! Keksin tavan ratkaista kuka maksaa ruoat tai juomat, jos nainen on epärehellinen. Pitää mennä jo päivällä kisaamaan ja häviäjä maksaa. Vuodenajasta ja muista tekijöistä riippuen suunnittelin muutamaa mahdollista kilpailua:
hiihto: 10km väliaikalähdöllä tai 30km yhteislähtö
juoksu: cooper tai 10km maantiejuoksu
koripalloilu: vapaaheittokisa tai 1vs1
futis: rankkariskaba tai 1vs1

Ite en ainakaan meinannut hävitä yhdellekään naiselle.

...Lätkä 1vs1 niin sut ajetaan levyksi?

 

[Evil]

Ite en ainakaan meinannut hävitä yhdellekään naiselle.

Valitse lajiksi seisaaltaan kuseminen.

 

[Shard]

Heureka! Keksin tavan ratkaista kuka maksaa ruoat tai juomat, jos nainen on epärehellinen. Pitää mennä jo päivällä kisaamaan ja häviäjä maksaa. Vuodenajasta ja muista tekijöistä riippuen suunnittelin muutamaa mahdollista kilpailua:
hiihto: 10km väliaikalähdöllä tai 30km yhteislähtö
juoksu: cooper tai 10km maantiejuoksu
koripalloilu: vapaaheittokisa tai 1vs1
futis: rankkariskaba tai 1vs1

Ite en ainakaan meinannut hävitä yhdellekään naiselle.

Tämä ei liity päivälliskulunkien maksajaan vaan laajemmin havaintooni maailmankatsomuksestasi.

Kerro minulle, että miksi arvotat ihmiset urheilusuoritusten mukaan? Urheilu ei juuri kerro ihmisen älykkyydestä tai henkisestä tasosta, esimerkiksi jalkapallo on näennäisen järjetöntä pallon perässä juoksua kuten kaikki muutkin palloilulajit. Hyvä tai ainakin kohtalainen kunto on tietenkin tärkeä kriteeri monille kun arvioidaan vastakkaista sukupuolta mahdollisena kumppanina. Urheilu kohottaa kuntoa, mutta on vaarallista ja aiheuttaa loukkaantumisia. Pelkkä kuntoilu riittää kyllä hyvän kunnon saavuttamiseen. Miksi se meistä on parempi ihminen, joka vaikka juoksee toista pidemmän matkan cooperin testissä? Urheilu on jäänne keräilijä-metsästäjä-ajoista, kun voimia käytettiin selviytymiseen. Nykyään äly on korvannut voiman, ja koneet hoitavat fyysiset, välttämättömät toimet puolestamme. Älykkäin on siis paras, ja cooperin testin voittaja on se joka keksii nopeimman kulkuneuvon. Ei se jonka lihakset ovat parhaiten sopeutuneet pitkän matkan juoksuun.

Vertailusi ovat muutenkin epäreiluja, sillä evoluutio on muokannut muutenkin miehelle enemmän lihas- ja naiselle enemmän rasvakudosta. Minä sanon että meistä henkisesti lahjakkain on paras, eikä se joka osaa potkaista tarkimmin jalkapalloa.

Tämä ei nyt liikaa asiaan liity...

 

[Hawk #22]

Jaaha, hieno lopetus wanhojen tanssien jatkoille kun loppuillasta tuli nähtyä exä nuolemassa lukion suurimman luuserin kanssa... Ketutus on aivan järjetön tällä hetkellä ja samoin oli viime yönä, eikä tietenkään alkoholi parantanut olotilaa kun tuli vedettyä huiviin vähän liikaa ilojuomaa heti kun kyseisen tilanteen näin, eikä siis pystynyt ajattelemaan tilannetta järkevästi vaan tunteet nousi samantien pintaan. No eihän tuohon oikeen mitään voi sanoa kun ei enää seurustella eivätkä exän asiat enää minulle kuulu... Iski kuitenkin paljon kovempaa kuin edes osasin kuvitella, vaikka pitäisi pikkuhiljaa osata suhtautua tuollaisiin tilanteisiin edes vähän neutraalimmin kun erosta on jo reilu 2 kuukautta.... No eikun takaisin haavoja nuolemaan...

 

[steepler]

Urheilu ei juuri kerro ihmisen älykkyydestä tai henkisestä tasosta, esimerkiksi jalkapallo on näennäisen järjetöntä pallon perässä juoksua kuten kaikki muutkin palloilulajit.

No ei ehkä älykkyydestä mutta henkisestä tasosta voi jotain kertoakin, toki riippuu mitä tällä tarkoitetaan. Jalkapallo ehkä ei, varsinkaan rankkareiden potkiminen koska se voi olla pitkälti sattumankin kauppaa, eikä välttämättä hiihtokaan, mutta vaikka cooperin testin tulos kyllä ihmisestä jotain kertoo. Jollain tasolla voi varmasti arvioida luonteen laatua, tosin ei mitenkään tarkasti, tulos voi myös kertoa elämäntavoista ja taustasta. Tai no tasaisesta isosta massasta voi olla vaikea kertoa, mutta jos tulos on erityisen hyvä tai erityisen huono niin jotain tulkintaa voi tehdä.

Sitä en kyllä ymmärrä että miksi scholl tietyllä tavalla olettaa tai vaatii että nainen pärjää hänelle, se nyt on selvää että naiset juoksevat hitaammin keskimäärin tai jos eivät niin ovat joutuneet paljon suuremman duunin tekemään.

Urheilu kohottaa kuntoa, mutta on vaarallista ja aiheuttaa loukkaantumisia.

Hyvin suunniteltu urheileminen ei ole mitään kohtuuttoman vaarallista, siitä nyt on sata kertaa suuremmat hyödyt kuin haitat.

Älykkäin on siis paras, ja cooperin testin voittaja on se joka keksii nopeimman kulkuneuvon.

Tekniikka hyödyttää yhteiskuntaa toki, mutta tekniikka on toisaalta aiheuttanut tai aiheuttaa vinon pinon ongelmiakin jos/kun sen ansioista ihmisten kunto lässähtää.

 

[lapa78]

Valitse lajiksi seisaaltaan kuseminen.

Kyllähän aikuisen miehen pitäisi tietää, että naiset kykenevät kusemaan seisaaltaan ja melkein samassa kaaressa kuin miehet.

Ja etkös ollut vielä opettajakin?

 

[Evil]

Kyllähän aikuisen miehen pitäisi tietää, että naiset kykenevät kusemaan seisaaltaan ja melkein samassa kaaressa kuin miehet.

Ja etkös ollut vielä opettajakin?

Jep. Tarkoitin tarkkuutta, ei pituutta.

 

[Vanha Len]

Kyllähän aikuisen miehen pitäisi tietää, että naiset kykenevät kusemaan seisaaltaan ja melkein samassa kaaressa kuin miehet.

Tämän opin eräällä saunakeikalla kun kolmekymppinen neitonen pikku huppelissa kikattaen pissi päälleni pesuhuoneessa ja kaari oli tosiaankin melko mittava. Siihen vaan että wtf ja tyttö polvilleen saunapenkin päälle.

 

[Temptation]

Jaaha, hieno lopetus wanhojen tanssien jatkoille kun loppuillasta tuli nähtyä exä nuolemassa lukion suurimman luuserin kanssa... Ketutus on aivan järjetön tällä hetkellä ja samoin oli viime yönä, eikä tietenkään alkoholi parantanut olotilaa kun tuli vedettyä huiviin vähän liikaa ilojuomaa heti kun kyseisen tilanteen näin, eikä siis pystynyt ajattelemaan tilannetta järkevästi vaan tunteet nousi samantien pintaan. No eihän tuohon oikeen mitään voi sanoa kun ei enää seurustella eivätkä exän asiat enää minulle kuulu... Iski kuitenkin paljon kovempaa kuin edes osasin kuvitella, vaikka pitäisi pikkuhiljaa osata suhtautua tuollaisiin tilanteisiin edes vähän neutraalimmin kun erosta on jo reilu 2 kuukautta.... No eikun takaisin haavoja nuolemaan...

Pakko sanoa, että osittain tuttu tilanne ja samoilla fiiliksillä :D. Exä ei tosin mitään nuoleskellut, vaan muutenvaan tanssi ja hieroi perinteisellä naistyylillä itseään herraan x, jota en siis tunne (abiristeily). En tosin tietenkään viitsinyt mitään viinaa ruveta kiskomaan, vaan kylmänviileästi hain kauniin naikkosen dancefloorilta ja pikkuhiljaa tanssahtelin näköetäisyydelle exään. Siinä sitten nainen katselin kun vuorostaan minä vedän parastani. Tunteellinen suutelukin oli pakko vetää, tosin ei tietenkään "kostoksi", vaan ihan rehellisesti ja tosiaankin jopa tunteella. Exä häipyi paikalta, sinne meni :)

 

[Hawk #22]

Pakko sanoa, että osittain tuttu tilanne ja samoilla fiiliksillä :D. Exä ei tosin mitään nuoleskellut, vaan muutenvaan tanssi ja hieroi perinteisellä naistyylillä itseään herraan x, jota en siis tunne (abiristeily). En tosin tietenkään viitsinyt mitään viinaa ruveta kiskomaan, vaan kylmänviileästi hain kauniin naikkosen dancefloorilta ja pikkuhiljaa tanssahtelin näköetäisyydelle exään. Siinä sitten nainen katselin kun vuorostaan minä vedän parastani. Tunteellinen suutelukin oli pakko vetää, tosin ei tietenkään "kostoksi", vaan ihan rehellisesti ja tosiaankin jopa tunteella. Exä häipyi paikalta, sinne meni :)

Täysi idioottihan olin kun lähdin kiskomaan heti viinaa tuossa tilanteessa, kun ei siitä koskaan mitään apua saa. Jotenkin tuo tilanne vain vei kaiken energian ja tahdonvoiman koko loppuillalta, eivätkä edes kaverit saaneet parannettua fiilistä juuri ollenkaan, vaikka näkivät kyllä miksi allekirjoittaneen kasetti ei enää kestänyt.

Kyllähän meressä tottakai riittäisi kaloja, mutta jotenkin minkäänlaiset laastarisuhteet ei kauheasti innostaisi tässä vaiheessa. Käytännössä se tarkoittaa exästä ylipääsemistä ennenkuin voi miettiä varsinaista eteenpäin jatkamista, mutta se on osoittautunut paljon vaikeammaksi haasteeksi kuin alunperin osasin kuvitella. Ja toivottavasti tuo exän juttu johtui vain alkoholista ettei tarvitse yrittää VIELÄ tottua siihen, että näkee exää toisen miehen kainalossa. Tottakai jossain vaiheessa sekin on pakko hyväksyä, mutta kyllä tuo viime yö osoitti etten ole ihan vielä henkisesti valmis siihen. Toivon mukaan kuitenkin mahdollisimman pian, että pääsee tästä painajaisesta eroon. Ei tee kuitenkaan hyvää nuoren ihmisen mielenterveydelle jos elämä on täynnä jatkuvaa alamäkeä, vaikka nyt pitääkin muistaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen.

PS. Luojan kiitos, jääkiekko on keksitty niin pääsee purkamaan tätä ketutusta myös järkevästi.

 

[Musta Nuoli]

Kyllähän meressä tottakai riittäisi kaloja, mutta jotenkin minkäänlaiset laastarisuhteet ei kauheasti innostaisi tässä vaiheessa. Käytännössä se tarkoittaa exästä ylipääsemistä ennenkuin voi miettiä varsinaista eteenpäin jatkamista, mutta se on osoittautunut paljon vaikeammaksi haasteeksi kuin alunperin osasin kuvitella.

Oliko pitkäkin suhde kyseessä? Jos on vuosia takana ja syvempää yhdessäoloa/asumista, niin kyllä se oman aikansa ottaa. Kunnon erohan iskee syvän haavan ja hyvällä lykyllä siihen kasvaa arpi. Huonolla tuurilla haava ei kunnolla umpeudu ja haavan märkiminen aiheuttaa tulehduksia pitkään.

Abivaiheessa elävänä sinulla on kuitenkin se hyvä elämäntilanne päällä, että nyt sinulla alkoi ilmeisesti lukuloma, pian ovat kirjoitukset ja sitten lukio on ohi(?), jonka jälkeen et luultavasti näe koko exää tai muitakaan kanssaoppilaita enää vuosiin, jos koskaan. Siinä vaiheessa on hyvä siirtyä uusiin haasteisiin ja uusiin ympyröihin, pian sitä ei enää edes muista lukioluokkalaistensa nimiä, kasvoja tai muutakaan.

Kun minä olin nuori, niin lukiossa olivat vielä vuosiluokat kuten kuuluisi olla edelleenkin. Pikainen pohdinta: kuinka monen abivuoden lukioluokkalaiseni kanssa olen nykyisin tekemisissä? Vastaus: Yksi. Yhden kaverin kanssa näen ajoittain jossain. Hän oli vielä lukion kakkosella samalla luokalla mutta jäi sitten luokalleen ruotsin takia kuten yli puolet lukioluokkani pojista (helppoa se on nykylukiolaisilla, koko lukio-opiskelu ei karahda vuodeksi kiville jos/kun ruotsi menee vituiksi ja ylipäätään saa kirjoitella kirjoituksia erikseen ja vähän miten lystää).

Parin tyypin kohdalla tiedän osapuilleen mitä heille kuuluu, joskus olen vuosien varrella törmännyt ohimennen jossain. Osan nimen vielä muistan, ainakin etunimen. Suuresta osasta en enää sitäkään. Ei hajuakaan, mitä kuuluu yhdellekään lukioluokkani naispuoliselle ihmiselle. Tai no, yksi oli jossain tavaratalossa myyjänä, näin kerran kun menin ohi. Hänkin oli aikoinaan yläasteella ja lukiossa ns. kaunotar - varsin ylimielisen oloinen ja tiesi kyllä ulkonäkönsä vetovoiman. Nyt oli sitten jo kiloja kertynyt uurteiden myötä. Sic transit gloria mundi!

Sokerina pohjalla osa näistä ihmisistä oli samalla ala-asteella ja/tai yläasteella ja vietin osan kanssa yhteisiä kouluvuosia jopa 12 vuotta putkeen, enkä silti muista ison osan nimiä tai naamoja enää lainkaan. Eikä näistä ajoista ole kuin 15 vuotta. Joten vaikka lukioaikojen heilan muuttuminen lukioaikojen exäksi taatusti syö miestä, niin aikanaan et muista juuri mitään koko lukioajoistasi.

15 vuoden päästä se exäsikin alkaa olla hedelmällisen lisääntymisikänsä ohittanut, jo rupsahtamaan alkanut varhaiskeski-ikäinen eukko, jolla on joko kolme ADHD-lasta ja krooninen "päänsärky" aviovuoteessa tai sitten hän on kuumasta sinkusta yhtäkkiä kärttyisäksi vanhaksipiiaksi muuttunut täti, jolla on kauhea epätoivo siitä kun biologinen kello tikittää eivätkä samanikäiset miehet enää niin vain huoli.

 

[Temptation]

Hawkilla tosin lienee tilanne se, jos oikein ymmärsin, että on ihan wanha ja juuri heidän jatkoillaan pääsi tuo tapahtuma käymään. Vielä siis "villi" vuosi edessä, abiristeilyineen :D. Minä olin tässä siis se, kenellä vastaavanlainen tapahtuma sattui abiristeilyllä, joten Musta Nuoli, neuvosi osuu minulle hyvin. Ei mua tosin kiinnosta exä missään mielessä, kunhan piti näyttää hänelle, että voisi hiukan miettiä tekemisiään (tahalteen koittaa usein provosoida minua "mieskuvioillaan", joita ei tosin yleensä edes ole, mutta kumminkin....).

Ahh, kyllähän meillä nuorilla janoisilla kundeilla riittää murehtimista, mutta kunhan pääsee edellisestä suhteestaa lopullisesti eroon (minun tapauksessani oli ensimmäinen "vakava" säätö), niin sitten jatkossa on huomattavasti helpompaa ;)

 

[Birchman]

Kirjotellaas täältäkin suunnalta. Ainakin näkee itse tekstin kautta asiat objektiivisemmin.

Tossa vuosi takaperin yhtä tyttöä treffailin. Homma loppui kuitenkin "yhteisymmärryksessä" naisen suunnalta. Ilmeisesti sillä paino vielä entiset suhteet mielessä ja niin pois.

Meni vuosi ja likka otti meikäläiseen yhteyttä. Ollaan tässä nyt treffattu muutama kerta ja eilen vietettiin ilta ja yö yhdessä. Kolmospesälle ei tullut vielä päästyä. On kuulemma aika tarkka näissä asioissa. Mutta muuten kyllä homma tuntuu pelittävän eli fyysistä vetoa molemmat tuntee.

Alkuun likka on ollut aika aktiivinen. Kysellyt aina koska nähdään seuraavan kerran ym. Puhuu vanhemmille esittelystä ja kaikesta mitä yhdessä voidaan sitten tehdä. Oon tupannut jättää noi huomioimatta. Eilen sitten annoin vähän enemmän siimaa ja pariin otteeseen totesin, että joo kuulostaa hyvältä. Tyttö muuttuikin vähän arempaan suuntaan, eli kissa/hiiri-leikki sai alkunsa.

Lähtiessään tuossa äsken oli ääni sen verran muuttunut, ettei suoraan tullutkaan mitään nähdään päivänä X. Pitäisi kuulemma soitella myöhemmin kun on kiireitä. No noihin kiireisiin en nyt usko pätkääkään, mutta toisaalta samaan aikaan kiitti että sai jäädä yöksi ja oli tosi iloinen siitä. Ja koitankin olla koko asiaa sen kummemmin ajattelematta (onnistuukohan kun jo kerran tännekin kirjoitan?).

Silloin vuosi takaperin homma lysähti siihen kun oli kuulemma niin "helppoa ja vaivatonta". Pitää varmaan antaa vaan yhteydenottojen olla ja luottaa siihen, että siitä mimmistä kuuluu jos on kuuluakseen.

En oikeastaan epäile etteikö tämä naishenkilö meikästä tykkää. Oon tosi tarkka kenen kanssa hengaan. Ne naiset, jotka ei mua kiinnosta, roikkuu mussa yllättävänkin kauan. Oon mukava ja kohtelias, mutta siihen se jää. Sitten kun löydän itselle sopivan, annan hänelle paljon enemmän. Ajattelen, että voinkin suoraan antaa, koska niin monelle muulle olen pakit antanut.

Homma ei vaan skulaa silleen. Pitää vaan osata pitää pää kylmänä ja olla vähän välinpitämätön, että naisellekin tulee sellainen olo, et on saavuttamassa tässä jotain. Tohon yllättävän usein oon syyllistynyt, eli jos tuntuu hyvältä niin annan mennä vaan. Eikä se näiden nuorten aikuisten maailmassa ihan voittajan strategia ole.

Summa summarum: Nyt on ekat yökylät vietetty. Hauskaa oli ja toivottavasti on jatkossakin. Laitetaan radiohiljaisuus siis päälle ja odotetaan tytön yhteydenottoa. Näissä hommissa ei yleensä kiiressä tule muuta ku sydänsuruja. On se kummaa miten pää menee niin juntturaan, et parin päivän hiljaisuus alkaa tuottaa sydämentykytyksiä.

Nimim. nyt olis tarjolla sitä kuuluisaa vaimo-matskua.

3. In general naisen pokaaminen on vähän sama kuin ison vonkaleen kalastaminen. Sitä pitää väsyttää, välillä antaa löysää ihan reippaasti, sitten odotella, sitten vähän nykäistä, sitten taas antaa löysää, väsyttää, ja lopulta 7,2 tunnin jälkeen voit nostaa haavilla veneeseen. Käänteispsykologia toimii, tee juuri päinvastoin kuin pullottava housunetumus sanoisi, niin saat naisen. Jos teet miten luonto käskee -et saa.

Ei mulla muuta, naiset on vaan aika pirullisia.

Näillä mennään. Ehkä parhaat ohjeet ikinä nimim. Carlokselta vanhassa viestissä.

 

[Hawk #22]

Koko teksti

Niinkuin Temptation korjasi, niin wanhoista oli tuossa kyse, mutta ymmärrän kyllä hyvin mitä ajat tuossa takaa. Tuo suhde minun ja exän välillä kesti suunnilleen puolisen vuotta, mikä nyt ei ole enää lukioaikaan verrattavissa ikuisuuteen, mutta kuitenkin minulle pisin suhde ikinä. Tähän vielä lisätään se, että olin ollut jo reilu puolivuotta ihastunut/rakastunut tähän naiseen, mutta exä halusi tässä vaiheessa olla vain kavereita, vaikka tiesi tunteistani. Siksi ero sattuikin vielä enemmän kun olisi ehkä pitänyt kun tein aivan järjettömän määrän töitä tuon suhteen eteen sitä ennen ja sen aikana ja sitten juttu päättyy syihin "mua ahdistaa" "en mää oo sittenkään ihan varma", eli kai tässä voidaan sitoutumiskammosta puhua...

Tuo viimeinen kappale tekstistäsi toi kuitenkin hymyn kasvoille, eli iso kiitos erityisesti siitä. :D Pitäisi tosiaan pystyä tuollaiseen ajatteluun paljon useammin, mutta onneksi edes täällä jatkoajassa kannustetaan ajattelemaan muutakin kuin pelkkää itsesäälissä rypemistä.

Edit. Korjasin pari kirjoitus- ja ajatusvirhettä

 

[Snakster]

eli kai tässä voidaan sitoutumiskammosta puhua...

Itse olen sitä mieltä, että mitään sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan. Totta on, että osa jengistä on sellaista, että yksinolo tuottaa hankaluuksia ja sitten tulee sitouduttuakin aika kepeästi. Mutta ne, jotka sietävät yksinäisyyttä, lähtevät suhteeseen vasta sitten, kun juttu todella kolahtaa. Jos ahdistaa tai tulee juttua jostain sitoutumiskammosta, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tyyppi ei lopulta kolahda juurikaan. Sorry vaan, mutta näin se minusta on.

 

[Hawk #22]

Itse olen sitä mieltä, että mitään sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan. Totta on, että osa jengistä on sellaista, että yksinolo tuottaa hankaluuksia ja sitten tulee sitouduttuakin aika kepeästi. Mutta ne, jotka sietävät yksinäisyyttä, lähtevät suhteeseen vasta sitten, kun juttu todella kolahtaa. Jos ahdistaa tai tulee juttua jostain sitoutumiskammosta, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tyyppi ei lopulta kolahda juurikaan. Sorry vaan, mutta näin se minusta on.

Voi olla että tuo on totta, mielipiteitä on monia. Loppupeleissä se taitaa kuitenkin olla ihan sama mistä syystä menee poikki, kun lopputulos kuitenkin vain merkitsee. Jos tuo ero nyt ei johtunut sitoutumiskammosta vaan jostain muusta, niin ei se tätä tilannetta muuta mihinkään. Jollekkin tosin syy voi helpottaa ylipääsemistä, mutta itselleni se ei oikeen toimi tässä tapauksessa, koska ero ei johtunut pettämisestä.

PS. Kiitos kaikille, jotka ovat tuoneet omia näkemyksiään tähän asiaa. Helpottaa kummasti kun saa purkaa sydäntään täällä jatkoajassa, jossa yllättävän moni on kokenut samankaltaisia tilanteita.