Naisasiat

[ms.qvist]

HIFK:

En lainaa viestiäsi vaan tyydyn jälleen kerran toteamaan sen asian, että kaikista ei voi tulla joukkueenjohtajia, kaikista ei voi tulla Afganistanissa sotineita tai palvelleita sotilaita, kaikista ei voi tulla palomiehiä tms.

Mutta jokainen voi opetella arvostamaan itseään ja koettaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen aivan varma, että sinussa on hyviä puolia - osaat kirjoittaa keskivertoa paremmin, paremmin kuin minä, joten se on jo jotain. Ole ylpeä siitä!

Minulla ei ole lapsia, eikä tule olemaan mutta jos olisi ja he kaipaisivat koulunkäyntiavustajaa avukseen selvitäkseen koulunkäynnistä, totta toivoisin, että avustaja olisi henkilö joka arvostaa työtään ja on roolimallina lapsille - kaikille lapsille. Arvostan koulunkäyntiavustajia, lähihoitajia, perushoitajia (sellainenkin "titteli" on vielä olemassa), sairaanhoitajia, opettajia ja monia muita ammatteja todella paljon. Ilman heitä tämä yhteiskunta ei toimisi, ilman heitä rattaat pysähtyisivät. Samaan "kastiin" kuuluvat monet muut - ilmeisesti halveksumasi - ammatit.

vlad.

 

[Puscutractori]

Tulipa sitten sekin päivä, että kirjoitan tänne surullisissa merkeissä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: kymmenen vuoden avioliitto natisee liitoksissaan, eikä tulevaisuus todellakaan näytä ruusuiselta.

Vaimo kärsii vaikeasta masennuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista (en niitä tässä intimiteettisyistä erittele tarkemmin). Tätä on jatkunut nyt puolisen vuotta. Jo aika varhaisessa vaiheessa "pakotin" akuutin tilanteen vuoksi vaimon psykiatrille. Terapiassa hän oli muutenkin käynyt jo aiemmin.

Koko ajan olen pyrkinyt tukemaan häntä niin hyvin kuin vain ikinä olen osannut. En ole mikään ummikko mt-ongelmissa, koska mullakin on niitä taustallani (ei tosin mitään erittäin vakavaa). Tämän saamansa tuen vaimonikin auliisti myöntää. Eniten hän sanookin olevansa pahoillaan siitä, että juuri minä olen häntä ainoana koko ajan auttanut, kuunnellut ja ymmärtänyt. Nyt hän kuitenkin myös sanoo, ettei tunne minua kohtaan enää mitään sellaisia tunteita, jotka normaaliin aviopuolisoiden elämään kuuluu. Hän sanoo vain olevansa huolissaan siitä, kuinka ehkä myöhemmin saan oman elämäni järjestykseen, ja tuntevansa mua kohtaan sääliä siitä, että hän on "pettänyt mut", ainoan avunantajansa ja ainoan miehen, joka koskaan on hänen puolestaan taistellut. Rakastaa hän ei kuulemma enää osaa, ja jo seuranikin ahdistaa häntä. Olemmekin viime viikkoina pyrkineet olemaan tavallista enemmän erillään.

Meillä on yhteinen lapsi, yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen koira yms., siis kaikkea, jota vakiintuneilla aviopareilla on. Mahdollisen eron sattuessa meillä on siis edessä melkoiset järjestelyt.

Omalta osaltani iso ongelma onkin siinä, että jo tähän nykyiseen tilanteeseen johtaneet vaiheet ovat saaneet mut henkisesti aivan loppuun (mt-ongelmaisten kanssa elävät arvannevat, mitä tarkoitan). Rakastan vaimoani yhä. Rakastan häntä enemmän kuin koskaan, niin paljon kuin vain mies voi vaimoaan rakastaa. Mutta tämä tunne on enää vain yksipuolinen.

Olen myös huolissani ja epätoivoinen, koska rakas tyttäreni joutuu elämään tämän kaiken keskellä. Olemme vaimoni tietenkin yrittäneet käsitellä asioitamme mahdollisimman paljon silloin, kun tyttäremme ei ole läsnä. Mutta toki lapset vaistoavat yhtä ja toista joka tapauksessa. Tyttäremme kasvatuksesta ja huollosta olen vaimoni työn vuoksi vastannut monin paikoin pitkälti yksin.

En tiedä, kuinka kestän mahdollisen tulevan avioeroprosessin. Olen nyt jo aivan lopussa. En pysty oikein syömään. En pysty oikein nukkumaan kuin muutaman tunnin yössä. Sen jälkeen sitten huolehdin lapsemme aamutoimista ja päiväkotiin viennistä, minkä jälkeen yritän itse keskittyä töihini. Työnteko onkin ollut ehkä ainoa pienoinen henkireikä. Siinä tarvittava tiivis ajatustyötarjoaa toisinaan"hetkellisen vapautuksen" kaikesta.

Sen sain vihdoin aikaan, että varasin huomiseksi ajan lääkäriin, koska tunsin, että kaikki on lopussa. Ehkä siitä on jotain apua. Ainakin saan puretuksi vähän ajatuksiani. Ehkä se auttaa, aivan kuin tämän kaiken kirjoittaminen tänne tuntuu hieman auttavan.

Synkimpinä hetkinä ajattelen, että ellen olisi vastuussa pienestä lapsesta eikä omia vanhempiani olisi, tappaisin itseni. Sitä en kuitenkaan tee. Tiedän että mun on vain jaksettava. En vain tiedä miten.

 

[HIFK]

En missään nimessä halveksu lähihoitajia, koulunkäyntiavustajia, jne. todellakaan. En vain arvosta sitä omalla kohdallani. Siis että itse olen avustajana. Sama kuin siivoajat. En millään muotoa halveksu siivoajia, mutta en vain itse tykkää tehdä sellaisia hommia. Olen siis siivoajan ollut jonkun aikaa.

Totta kai varmasti jokainen vanhempi toivoisi, että omalla lapsella olisi työstään pitävä avustaja, mutta tässä en tarkoittanutkaan sitä. Vaan nimenomaan sitä, että kun porukkaa on koolla ja ollaan ihmisten kesken, niin ne alfaurokset vain vievät sen huomion. Naiset voivat ajatella, että onpas mukava nuori mies, kun avustajana toimii, oikein kivaa ja mukavaa, mutta sitten kun se todellinen alfauros tulee paikalle, niin onhan se naisten huomio ihan erilaista siinä kohtaa.

Eli oikein mukava nuori mies varmasti, mutta ne naisten housut kastaa se komea miehinen alfauros, josta miehet, ei vain pelkästään oppilaat, voivat ottaa mallia. Eli hieman enemmän kuin joku pelkkä avustaja. Plussana vain se ulkonäkö, miehisyys, johtajuus ja sitä kautta parempikin roolimalli kuin mitä itse koskaan kykenen olemaan. Siinä missä itse kykenisin sitä yhtä poikaa ohjaamaan, niin tämä alfauros kykenee siinä ohessa vaikka kymmentä. Onhan hän johtanut ihan kunnon miehiäkin paaaaljon kovemmissakin paikoissa. Ihan mukavaa ja hauskaa olla kasvatuksellisessa työssä, mutta sen naisten mielenkiinnon saattaakin herättää ihan jonkunmuunlainen mieshenkilö.

Eli tuossa onkin sitten jo sen verran niitä naisia kiinnostavia ominaisuuksia, että siinä ei mikään onneton avustaja paljoa paina. Muut vievät naiset, vierestä viedään vain. Monet miehetkin sitten saattavat vain olla kateellisia, siitä mitä hän saa aikaan.

Ja sen verran, että oma kirjoitustaito ei kiinnosta minua, on siis se ja sama, osaanko kirjoittaa hyvin vai huonosti. En koe sitä itselleni mitenkään merkitykselliseksi.

 

[Rommeli]

...

Hanki joku seuraavista valamaan itseesi uskoa Juhani Tamminen, Jari Sarasvuo ja Timo T. A. Mikkonen. Maksanee aivan perkeleesti, mutta eiköhän noiden evästyksellä taviksen itsetunto saada pilviin.

 

[Snakster]

Joku koulunkäyntiavustaja esimerkiksi ei ikinä missään olosuhteissa tappele työn arvokkuudessa tai miehisyydessä tuollaisen homman kanssa. Jokainen mies voi sanoa tai puhua ihan miten vain tai mitä vain, mutta kaikkia ei oteta läheskään aina yhtä vakavasti. Eli voin kertoa vaikka mitä hienoja futisjuttuja, kertoa lasten kasvatuksesta tai kertoa miten joku tietokoneongelma ratkaistaan, mutta se ei tarkoita, että olisin joku oikein kiinnostava ja puoleensavetävä alfauros.

Itse olen ollut vuosia lastentarhanopettajan hommissa ennen kuin siirryn viraston puolelle pikkutakkivirkamieheksi ja voin kyllä kertoa, että tuo ammatti nimenomaan on omiaan herättämään ihan positiivista huomiota. Kaikki naisetkaan kun eivät ole niin urpoja, että läähättäisivät pelkistä lihaksista tai testosteronin katkuisesta uhoamisesta.

En myöskään usko, että Timo Hännikäinen on maapallon ainoa kirjallisilla ansioilla köyrimään päässyt.

Mutta haaveile vaan kaikin mokomin joukkueenjohtajan tehtävistä. Ja onhan sellainen alfauros-fantasia varmaan ihan nasta, kun tumputtaa yksin pimeässä.

 

[HIFK]

Onhan alfauroksillakin uskoa vaikka kuinka paljon, mitä siis itse siitä hyötyisin? Mitä etua se muka toisi mihinkään? Totta kai se, että uskoo itseensä, on tärkeä asia, mutta ei sekään ole asia, jonka avulla asiat muuttuisivat niin, että olen oikeasti se halutuin mies porukassa. Ei se tarkoita, että olen automaattisesti oikeasti johtamistaitoinen, komea ulkonäöltään, fiksu, puoleensavetävä, jne.

Voin uskoa itseeni vaikka kuinka ja paljon, muttei se tarkoita sitä, että naisia olisi jonoksi asti.

 

[HIFK]

Itse olen ollut vuosia lastentarhanopettajan hommissa ennen kuin siirryn viraston puolelle pikkutakkivirkamieheksi ja voin kyllä kertoa, että tuo ammatti nimenomaan on omiaan herättämään ihan positiivista huomiota. Kaikki naisetkaan kun eivät ole niin urpoja, että läähättäisivät pelkistä lihaksista tai testosteronin katkuisesta uhoamisesta.

Tuossa onkin se, että herättää ihan positiivisia fiiliksiä. Eli ihan mukavia positiivisia fiiliksiä. Mutta ei mitään sen kovin paljon kummempaa. Ei mitään sellaista kovin erikoista, sellaisia kunnon fiiliksiä. Kyllähän minäkin herätän melkein aina ihan mukavia fiiliksiä, mutta siinä se.

Jos omaa ulkonäköä, että sitä sisäistä komeutta paljon, niin saa ihan kummanlaisia naisia vaan.

Ja alfaurokset eivät vain uhoa, he ovat sitä mitä puhuvat ja muut ihmiset kunnioittavat, arvostavat ja ihailevat niitä sen takia. Niiden ei tarvitse puhua, he tekevät ja ovat ihmisten silmissä vakuuttavia siinä koko ajan.

 

[Rommeli]

Onhan alfauroksillakin uskoa vaikka kuinka paljon, mitä siis itse siitä hyötyisin? Mitä etua se muka toisi mihinkään? Totta kai se, että uskoo itseensä, on tärkeä asia, mutta ei sekään ole asia, jonka avulla asiat muuttuisivat niin, että olen oikeasti se halutuin mies porukassa.

Pitäisikö jokaisen olla se halutuin mies porukassa? Aika kova tungos lienee kyseiselle paikalle...

 

[ms.qvist]

Oi miksi, miksi lähdin mukaan tähän leikkiin?

HIFK:

Kuten jo tuossa Rommel totesi, pitäisikö jokaisen olla se halutuin mies porukassa?

Voin rehellisesti tunnustaa, että en koskaan ole ollut se alfa-uros porukassa, en vaikka olen varmasti tehnyt jotain sellaista jota suurin osa tämän palstan kirjoittajista ei ole tehnyt. Mutta voin vain syyttää itseäni ja sitä etten tuolloin arvostanut itseäni ja saavutuksiani. Nyt minulle mennyt on mennyttä ja elän tässä ja nyt, koetan samalla panostaa tulevaisuuteen ja nauttia elämästä parhaani mukaan - välillä paremmin ja välillä huonommin - mutta olen hyväksynyt sen, että en ole a) alfauros b) ulkoisesti komea c) fiksu. Minun on pärjättävä muin avuin ja ainoa keinoni on olla ahkera ja tunnollinen, mutta katson, että ne riittävät minulle. Riittää, että käytän hyödykseni niitä minun parhaimpia puoliani. Mikset sinäkin tekisi niin? Sinussa on positiivisia puolia, ihan totta, joten unohda kaikki negatiivisuus ja opettele ajattelemaan positiivisesti tai jos se ei omin avuin onnistu hakeudu terapiaan. Se on yksi vaihtoehdo.

vlad.

 

[Jomppa_Koo]

Voin uskoa itseeni vaikka kuinka ja paljon, muttei se tarkoita sitä, että naisia olisi jonoksi asti.

Miksi pitäisi olla naisia jonoksi asti? En ymmärrä. Itse toivoin vain että se yksi olisi ollut kiinnostunut minusta ja ymmärtänyt minua, mutta näin ei käynyt. Silti jatkan edelleen itkemistä saman naisen perään oman pääni sisällä. Ei puhettakaan mistään naisjonoista eikä tule koskaan olemaankaan. Itse asiassa mitkään naisjonosekoilut ei hetkauta juuri ollenkaan. Voin rehellisesti sanoa että tiedän vain yhden naispuoleisen ystävän, jonka kanssa tulen juttuun ja jolle olen kertonut aika henkilökohtaisia asioita. Muita ei ole.

 

[Infamous]

Oikeastaan hieman surullista, että palstalla vieläkin mennään näihin HIFK:n trollitärppeihin, vaikka vastikään ketjuun on ilmaantunut oikeastikin vakavaa naisasian tynkää.

Puscutractorille voimia.

 

[Nume]

Oikeastaan hieman surullista, että palstalla vieläkin mennään näihin HIFK:n trollitärppeihin, vaikka vastikään ketjuun on ilmaantunut oikeastikin vakavaa naisasian tynkää.

Puscutractorille voimia.

Juuri samaa olin tänne kirjoittelemassa...

Toivottavasti Puscutractori teillä menisi asiat vielä paremmin päin. Voimia täältäkin!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Pitäisikö jokaisen olla se halutuin mies porukassa? Aika kova tungos lienee kyseiselle paikalle...

Kysymys on retorinen, mutta vastaan silti että ei tarvitse.

Maailma on täynnänsä römpeliä. Löytyy karvavuorella ja ilman. On nuorekasta ja vähän vanhempaa mallia. Samoin kuin piukean naukuvaa, mutta myös kovemmalla männänliikkeellä sisäänajettua. On roikkuvaa roiskeläppää sekä ohutta syntymäviivaa. Löytyy kuivakkaa piparinreunaa sekä lotisevan kosteaa torttua. Ynnä säästäen käytettyä sekä ahkerasti venyteltyä. On ujoa ja viipyilevää, mutta myös ronskia ja joutuisaa. Kaikkea mahdollista yhden sormen mentävästä pyynsilmästä Moskovan metroa muistuttavaan kadotuksen syöveriin.

Mutta jokaiselle hevoselle löytyy aina ratsastaja.

 

[HIFK]

Ei jokaisen pidä olla se halutuin mies, mutta minä ainakin haluan olla. Eikä tuollaista juttua vain oteta, se saadaan. Kaikki vain huomaavat sen karisman, fiksuuden, ulkonäön, jne.

Onhan minullakin niitä positiivisia puolia, mutta ei niitä, joita pitäisin itsessäni arvossa. Ei minulla ole sellaista miehisyyttä, ulkonäköä, luontaista johtajantaitoa, fiksuutta, karismaa, jne. Ehkä tuo kirjoitustaito on sitten sellainen, mutta eipä se minua hetkauta mitenkään. Ei se ole minulle mikään hieno asia. Tietysti noiden muiden juttujen päälle se voisi olla ihan hieno juttu, mutta tällä hetkellä ei mitään arvoa.

 

[ms.qvist]

Oikeastaan hieman surullista, että palstalla vieläkin mennään näihin HIFK:n trollitärppeihin, vaikka vastikään ketjuun on ilmaantunut oikeastikin vakavaa naisasian tynkää.

Aiemmin, aikoja sitten, olin vielä sitä mieltä, että HIFK on trolli ja pelaa omaa sairasta peliään meidän kanssa mutta tässä viimeaikoina on alkanut tuntua siltä, että hän ei olekaan trolli vaan hänellä on ihan oikeita psyykkisiä ongelmia joiden olemassa oloa hän ei halua tunnustaa. Väkisinkin tulee mieleen oma menneisyyteni, olin samanlaisessa asemassa ja väheksyin kaikessa mahdollisessa itseäni ja pidän totaalisena kuonana, jonka yli jokainen niin halutessaan voi kävellä.

HIFK:lle menestystä elämään ja kehoitus varata aika terapiaan. Jo ensi viikolla eikä vasta viidentoista päivä!

***

Puscutractori:

En voi muuta kuin toivottaa voimia sinulle, tilanteesi on todella vaikea ja teetpä lähes mitä tahansa, erityisesti jos eroatte, tulet syyttämään itseäsi hyvin pitkän aikaa.

Mt-ongelmaisena tiedän millaista arki on kun sitä on todella sairas ja päässä näkee halluja ja kaikki tuntuu epätodelliselta ja haluaisi vain vetää ranteet auki, nukkua pillereiden voimalla ikiuneen, juosta junan alle. Tällaisen arjen kanssa aviopuolisona eläminen ei ole helppoa, joten ymmärrän oikein hyvin jos aikansa taisteltuaan ei enää jaksa vaan tunnustaa tosiasiat.

Älä missään nimessä syytä itseäsi, jos liittonne päättyy eroon. Olet varmasti tehnyt enemmän kuin tarpeeksi mutta kukaan ei jaksa loputtomiin elää tilanteessa, jossa vieteri on vedetty äärimmilleen. Joskus on ajateltava myös omaa terveyttä, kirjoiti, että sinulla on kokemusta mt-ongelmista, joten pahimmassa tapauksessa perheessänne on jossain vaiheessa kaksi mt-ongelmaista jos tilanne jatkuu sellaisena, että aviopuolisosi ei tunne enää mitään tunteita sinua kohtaan. Tässä tilanteessa on epäreilua syyttää itseään jos päätyy vaikeiden vaiheiden kautta eroon.

Voimia sinulle!

vlad.

 

[HIFK]

Mutta jokaiselle hevoselle löytyy aina ratsastaja.

Totta, mutta eri asia onkin se, että kiinnostaako itseäni enää se, kuka jää jäljelle? Parhaat viedään päältä, enkä todellakaan itsekkään tyydy ihan kehen vain. Mieluummin sitten se oma käsi kuin joku nainen, joka ei kiinnosta tai kiihota.

 

[banaaninviljelijä]

Totta, mutta eri asia onkin se, että kiinnostaako itseäni enää se, kuka jää jäljelle? Parhaat viedään päältä, enkä todellakaan itsekkään tyydy ihan kehen vain. Mieluummin sitten se oma käsi kuin joku nainen, joka ei kiinnosta tai kiihota.

Olkoot trolli tai ei, mutta tässä kohti olen aivan samoilla linjoilla. Ikinä minulla ei ole ollut vaikeuksia saada pillua, ei edes saatanan hyvän näköisiltä naisilta, mutta jos ei miellytä sekä ulkonäkö, että varsinkin luonne, niin jää panematta, mieluummin hanskon....

 

[Puscutractori]

Kiitos, Infamous. Kiitos, Nume. Kiitos, vlad.

Vlad, kyllä, olet oikeassa siinä, että pahimmassa tapauksessa perheessäni on kaksi mt-ongelmaista. Se mua onkin pelottanut.

Jokin saa mut silti välillä kaiken tämän paskan keskellä edelleen toivomaan ja uskomaan. Ehkä se on turhaa. Vain tulevaisuus sen näyttää. Mutta vielä kaiken muun yläpuolelle mun ajattelussani menee rakkaus vaimoani kohtaan, sitä vaimoa, joka ei mua enää rakasta. Haluan yrittää saada takaisin sen, mitä mulla on joskus ollut. En tarkoita tällä sitä, että aikoisin yrittää kahlita vaimoani itseeni tai pitää häntä väkisin. Sellaiseen en ryhdy. Mutta haluan yrittää autaa häntä vielä, sen verran kuin voimani antavat myöten. Ehkä juuri siksi omien voimien ehtyminen pelottaa. Oman terveyteni kanssa aion olla tarkkana, jo senkin takia, että mulla joka tapauksessa on lapsi huollettavana.

 

[Pottakameli]

En missään nimessä halveksu lähihoitajia, koulunkäyntiavustajia, jne. todellakaan. En vain arvosta sitä omalla kohdallani. Siis että itse olen avustajana.

Hoitsuna olemisessa ei ole miehille mitään haittaa, vaan päinvastoin. Asiakkaat tykkää, omaiset tykkää ja monille muillekkin hyvä miespuolinen hoitaja on vain plussaa. Nimimerkillä: "huomenna aamuvuoro".

 

[Freya]

Totta, mutta eri asia onkin se, että kiinnostaako itseäni enää se, kuka jää jäljelle? Parhaat viedään päältä, enkä todellakaan itsekkään tyydy ihan kehen vain. Mieluummin sitten se oma käsi kuin joku nainen, joka ei kiinnosta tai kiihota.

Niino, jos on nirso ja sen lisäksi ei arvosta itsessä mitään piirteitä, niin vähän on heikot eväät lähteä tavoittelemaan niitä " parhaita ".

Haluan yrittää saada takaisin sen, mitä mulla on joskus ollut.

Kunhan et sitten tavoittele sitä mitä sinulla on ollut, liian pitkään. Toivottavasti siellä lähellä on ihmisiä, jotka sitten viimeistään sanovat kun on aika irrottaa. Itse sitä nimittäin ei aina näe, eikä välttämättä edes halua nähdä kun on rakkaasta ihmisestä kysymys. Paljon tsemppiä ja voimia jatkoon.

// Ja tosiaan, miespuoliset hoitsut ovat todellakin haluttua joukkoa.

 

[HIFK]

Hoitsuna olemisessa ei ole miehille mitään haittaa, vaan päinvastoin. Asiakkaat tykkää, omaiset tykkää ja monille muillekkin hyvä miespuolinen hoitaja on vain plussaa. Nimimerkillä: "huomenna aamuvuoro".

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että niihin todellisiin alfauroksiin suhtaudutaan ihan eri tavoin kuitenkin. Niillä on sitä todellista suosiota ja niihin ihmiset todella osoittavat kiinnostusta. Niistä se todellinen malli otetaan.

Kyllähän minäkin edelleen saan ihan mukavaa palautetta sekä miehiltä että naisilta, mutta eipä se mihinkään ikinä johda. Ei sen suurempaa. Ihan mukavaa palautetta, mutta ei todellakaan mitään sellaista, jota esim. nuo alfaurokset.

En nirso ole todellakaan, ne tuhannet naiset, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneet minusta ja tarjokkaat ovat olleet huumenarkkaria, sotanorsua, jne. Eivät siis jatkoon.

 

[Puscutractori]

Kunhan et sitten tavoittele sitä mitä sinulla on ollut, liian pitkään. Toivottavasti siellä lähellä on ihmisiä, jotka sitten viimeistään sanovat kun on aika irrottaa. Itse sitä nimittäin ei aina näe, eikä välttämättä edes halua nähdä kun on rakkaasta ihmisestä kysymys. Paljon tsemppiä ja voimia jatkoon.

Kiitos. Olet oikeassa siinä, ettei loputtomasti pidä jäädä roikkumaan. Sitä en aiokaan tehdä. Jos kyseessä olisi ns. "tavallinen" tapaus, olisin luultavasti jo lakannut yrittämästä. Mutta kun kyse on mielenterveysongelmista, jotka ainakin osittain (elleivät jopa melko suurelta osin) ovat vaimoni tuntemusten syynä, haluan vielä yrittää niitä joitakin keinoja, joita on käytettävissä. Vaimoni itsekin on täysin tietoinen, ettei hän tunne vointiaan muutenkaan yhtään normaaliksi ja että täydellinen tunteettomuus on osa suurempaa psyykkistä vyyhteä. Hän on myös sanonut olevansa kiitollinen siitä tuesta, jota olen antanut, vaikkei se ole johtanut mihinkään. Siitä hän tuntee huonoa omaatuntoa. Lisäksi hän on itsekin sanonut, että antaisi mitä vain, jos vain saisi vanhat tunteensa takaisin. Täysin merkityksetön en siis hänelle missään tapauksessa ole. Hän ei nyt vain enää kykene rakastamaan, ei osaa rakastaa, ei jaksa yrittää rakastaa. Tässä asiassa yritän häntä vielä auttaa. Ellen siinä onnistu, ymmärrän kyllä, ettei suhteellamme ole enää mitään sellaista tulevaisuutta, jota kannattaisi isoin uhrauksin tavoitella.

 

[alwahla]

HIFK, sinun täytyy kyllä saada elämääsi muuta sisältöä kuin jatkuva itsesi mollaaminen. Negatiivinen asenteesi karkottaa todella tehokkaasti kaikki sinusta vähääkään kiinnostuneet ihmiset.

Maailmassa ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka ei herättäisi ainakin kolmessa tai neljässä ihmisessä mielenkiintoa. Vaikka pidätkin itseäsi maailman onnettomimpana tunarina, kaikkea muuta kuin miehisenä sekä vähä-älyisenä, niin silti jopa siitä sinun lintukodostasi tai ainakin naapurikunnasta voi löytyä sellainen nainen, joka etsii juuri sinunlaistasi miestä.
Älä sulje kaikkia ulkopuolelle, sillä silloin voit menettää elämäsi tilaisuuden.

Rentoudu, hyvä mies. Älä ajattele niitä negatiivisia puoliasi.
Vahvista niitä ominaisuuksia, jotka koet vahvimmiksi osa-alueiksesi. Sen jälkeen, kun olet saavuttanut itseäsi tyydyttävän väliaikatilanteen, voit alkaa hiljalleen kehittämään niitä vaikeimpia kohtia.

Vlad puhuu asiaa. Terapia, niin pahalta kuin se sinun korviisi saattaakin kuulostaa, olisi ja on mitä ilmeisimmin ainakin näin aluksi hyvä paikka purkaa vähän sydäntä. Aikoinaan 90-luvulla häpesin kuollakseni käyntejäni noilla tunneilla, ja tein kaikkeni, jotta kukaan tuttuni ei näkisi minun vierailevan vastaanotolla. Ilmeisesti kukaan ei nähnyt, tai jos näki, niin ainakaan kukaan ei tullut vittuilemaan aiheesta.

Tsemppiä uuteen elämään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sen sain vihdoin aikaan, että varasin huomiseksi ajan lääkäriin, koska tunsin, että kaikki on lopussa. Ehkä siitä on jotain apua. Ainakin saan puretuksi vähän ajatuksiani. Ehkä se auttaa, aivan kuin tämän kaiken kirjoittaminen tänne tuntuu hieman auttavan.

Toivotan jaksamista kohti parempaa huomista. On mielestäni jo hyvä merkki, että erittelet mieltä painavia asioita niistä kirjoittamalla.

Sekin on tietysti hyvä että olet varannut ajan lääkärille. Toivon tietysti että käynnistäsi on sinulle apua, ja että saat heti asiantuntevan henkilön vastaasi. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin kannattaa jatkaa viipymättä oikean tyyppisen asiantuntijan pakeille hakeutumista. Samoin kannattaa pyytää ja ottaa vastaan tukea myös muilta läheisiltäsi. Itse koen niin, että olisi raskainta jäädä yksin omien murheidensa kanssa.

Olen itse ollut etäisesti Puscutraktorin tapausta muistuttavassa tilanteessa reilut kymmenen vuotta sitten. Tosin itselläni ja toisella osapuolella ei ollut lapsia eikä solmittua avioliittoakaan, joskin vuosia kestänyt tiivis suhde kuitenkin. Kyseessä ei ollut varsinainen mt-tapaus, mutta oli siinä sellaistakin joukossa. Asiat kyllä järjestyivät aikanaan, mutta aikaa ja työtä tähän tarvittiin.

Jälkeenpäin ajatellen otin asian aika kylmän rationaalisesti ja koetin syventyä työhöni tavallistakin perusteellisemmin. Tämä sitten johti kohdallani kohtuulliseen menestymiseen työelämässä ja ylennyksiinkin, vaikka yömyöhällä nukkumaan mennessä olinkin kohtalaisen hajalla. Aamulla kasasin kuoren kokoon ja ajoin ensimmäisten joukossa työmaalle, lähteäkseni viimeisten joukossa pois. Silloin en edes tajunnut, että olisin itsekin voinut olla jonkinlaisen terapian tarpeessa. Pahimmillaan tein 10-12 tuntista työpäivää ja päälle kodinhoitajan ja lähiterapeutin hommaa sen ajan minkä olin hereillä, illat ja viikonloput. Tuossakin oli tietysti hektisten aikojen välillä suvantoja, mutta noin vuoden verran oli keskimäärin aika raskasta.

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, kuinka hyvässä hapessa ja toimintakykyisenä pysyin koko ajan. En usko olevani yhtään tavallista kansalaista vahvempi tai toisaalta heikompikaan psyykeltäni, mutta jotenkin tuosta jäi sellainen ajatus että ihan pienistä murheista ei tarvitse pelätä kaatuvansa. En missään tapauksessa väitä että tuo olisi ollut mikään äärirajoilla käynti, mutta "tarpeeksi" rankka kokemus itselleni kuitenkin.

 

[HIFK]

Maailmassa ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka ei herättäisi ainakin kolmessa tai neljässä ihmisessä mielenkiintoa. Vaikka pidätkin itseäsi maailman onnettomimpana tunarina, kaikkea muuta kuin miehisenä sekä vähä-älyisenä, niin silti jopa siitä sinun lintukodostasi tai ainakin naapurikunnasta voi löytyä sellainen nainen, joka etsii juuri sinunlaistasi miestä.

Tuo onkin juuri se huono juttu. Ehkä se yksi naisihminen on kiinnostunut. Kuinka monta naista se oikeasti puoleensavetävä alfauros vetää puoleensa koko ajan? Hän pystyy jopa valitsemaan parhaat päältä.

Kuinka paljon kiinnostusta se oikeasti puoleensavetävä alfauros vetää puoleensa? Satoja, tuhansia? Ero on kuin yöllä ja päivällä tuohon 3-4 ihmiseen verrattuna.

En todellakaan halua olla mikään tuollainen kyllä se mukava nainen vielä joskus tulee vastaan-tyyppi, ihan sama vaikka ei siinä vaiheessa tulisi ikinä vastaan, aivan sama. Ei kiinnosta sellaiset naiset pätkän vertaa. Jos mies on oikeasti haluttava, niin ympärillä pyörii niitä kauniita laatunaisiakin vaikka kuinka ja paljon, ei heidän tarvitse tyytyä tai odottaa jotain mukavaa naista jossain. Todelliset laatumiehet vain tulevat paikalle ja naiset ovat kiinnostuneita. Ei tarvitse odottaa mitään mukavaa tyttöstä.

Ne todelliset alfaurokset pyyhkivät kaltaisillani miehillä perseensä ja saavuttavat oikeasti jotain kovaa.

Ja tuota ruotsin opettajaa on turha enää kysyä yhtään mihinkään, viesti tuli selväksi jo. Kun ei ole miehisyyttä, niin sitä ei sitten vain ole. Pitäisi siis vain pyrkiä vahvistamaan niitä naisellisia ominaisuuksia, koska niitä itselläni on vaikka kuinka ja paljon. Miehistä vastuuta ei ikinä olisi, eikä tarvitsisi olla mikään turvaa antava. Minulle annetaan sitä turvaa, kun en kykene naisihmisenä puolustautumaan. Näin esimerkkinä.