Naisasiat

[magnum37]

On eri asia tehdä 3 maalia Schalkea vastaan kuin kirjoittaa julkisesti omasta saamattomuudestaan.

Ymmärtääkseni HIFK:n täällä esittämät näkemykset perustuvat ns. valtaväestön ajattelu- ja käytösmalleihin, ja kyllähän se niin on, että vaikka varmasti jotkut naiset viehättyvät enemmän 'meistä' kirjailijatyypeistä niin valtaosa lisääntymisikäisistä naisista lähtee ennemmin sen perään, joka tekee kolme maalia Schalkea vastaan. Toki moinen urheilusankari ei millään ehdi kaikille halukkaille antamaan - vai mitä Teemu PUKKI? ;)

Onko tuo muuten nyt jotenkin varma tieto, että Hännikäinen on alkanut saamaan naisia Ilman-kirjansa vuoksi? Jotenkin on vaikea uskoa, että kynäniskainen nörttipärställä varustettu kirjailija alkaa yhtäkkiä saamaan 'säälipillua' megabeibeiltä siksi, että on voivotellut kohtaloaan julkisesti. Ehkä jonkun matamin mielestä voi olla hottia, että kaveri on saanut kirjan julkaistuksi, mutta..

PS. Naiset ovat monissa ikäryhmissä selvästi pinnallisia. Se riittää, että näin ei niin virheettömällä naamalla varustettu hyypiökin laittaa ylensä ryhdikkäämmän nahkatakin ja vetää kaulukset pystyyn niin johan päitä kääntyy. Fleece-takin kanssa sama saldo on vaikeampi saavuttaa.

 

[Palstalegenda]

Kyllä jos urheilijoihin vedotaan, niin vievät kyllä 100-0 tuon kisan. On eri asia tehdä 3 maalia Schalkea vastaan kuin kirjoittaa julkisesti omasta saamattomuudestaan.

Arviolta noin 99,999 % miehistä ei ole urheilijoita. Ja vielä harvempi tekee 3 maalia Schalkea vastaan. Olet sekaisin jos oletat, että pitää olla maailmanluokan jalkapalloilija, vartija (tirsk), inttikaveri (tirsk) tai jotain "vastaavaa", jotta on saumoja laatupilluun.

Onko tuo muuten nyt jotenkin varma tieto, että Hännikäinen on alkanut saamaan naisia Ilman-kirjansa vuoksi?

Uskallan edelleenkin sanoa, että on täysin varmaa, koska niin on.

 

[TM]

Muusikoilla on ylipäätään paljon enemmän naisseuraa kuin tavallisella kaduntallaajalla. Kunnon rokkitähti vetoaa monesti naisiin, ja ihan oikeutetustikin. Niissä nyt on hieman enemmän munaa kuin jossakin onnettomassa Hännikäisessä.

Muusikkojahan löytyy melkein joka kylästä ja myös niitä, jotka haluavat sinne keikalle mennä. Rokkitähtien keikalle liput myydään muutamassa minuutissa silloin kun on kyseessä vaikkapa Maiden. Tavallinen kaduntallaaja osaa ehkä laulaa tai kuvittelee niin. Naisethan ne sitten sanoo, oliko hyvä vai huono.

 

[ms.qvist]

Ymmärtääkseni HIFK:n täällä esittämät näkemykset perustuvat ns. valtaväestön ajattelu- ja käytösmalleihin, ja kyllähän se niin on, että vaikka varmasti jotkut naiset viehättyvät enemmän 'meistä' kirjailijatyypeistä niin valtaosa lisääntymisikäisistä naisista lähtee ennemmin sen perään, joka tekee kolme maalia Schalkea vastaan. Toki moinen urheilusankari ei millään ehdi kaikille halukkaille antamaan - vai mitä Teemu PUKKI? ;)

Mutta minusta on täysin turhaa vedota joidenkin urheilusankareiden tai ateleettien naisseikkailuihin, koska nämä miehet edustavat murto-osaa maamme miesväestöstä. Suurin osa on tavallisia "jannuja" ja heitä HIFK:n tulisi käyttää vertailupohjana. Mikäli HIFK vertaa itseään, ilmeisen nörtinoloisena miehenä, näihin urheilijoihin tai muihin atleetteihin, hän ei tule koskaan saamaan naista itselleen. Tavoitella voi vaikkapa kuuta taivaalta mutta samalla on syytä olla realisti, ja sitä HIFK ei ole.

vlad.

 

[HIFK]

Tällä hetkellä häpeä on itse asiassa todella kova. Oli eräänlainen virkistymispäivä opettajilla ja ajattelin mennä mukaan. Paikalla sitten selvisi, että yhtään miespuolista opettajaa ei tule paikalle. Naisopettajat menivät paikan päällä saunaan, yms. Suurin osa miesopettajista lähti mökkireissulle ja nimenomaan äijäporukalla. Eli meininki oli suoraan sanoen kahtiajakautunutta.

Tuota taas en tiennyt, joten ajattelin että ehkä noita miespuolisiakin tulisi paikalle, niin olisi edes hieman oman henkistä porukkaa. No eipä tullut. Tuo ruotsin opettajakin sanoi, että ehkä olisi kannattanut mennä sinne mökille.

Niinpä. Aika nolona sitten sai olla. Mitähänä mahtaa liikkua kyseisten henkilöiden päässä, kun valitsee tuon naisten illan? Että miestä ei hirveästi löydy? Enpä koskaan ole tuossa työporukassa kyennyt todistamaan, että itsestäni löytyisi edes hieman miestä eikä pelkästään naista. Enkä sitä oikeastaan kykenekkään, kun sitä ei juurikaan ole.

Esimerkiksi tuonkin kommentin jälkeen tulee mietittyä, että varmasti ihan mukava tyyppi olen hänelle, mutta eipä mitään sen vakavampaa. Kivaa keskusteluseuraa, mutta eipä sitä miehisyyttä löydy, niin valitsee sitten toisen. Jos jollekkin kelpaa.

Samalla työpaikalla oli eräs naispuolinen nuori työntekijä, jonka kanssa tuli työskenneltyä melkein joka päivä. Hän olikin sitten liian rauhallisen ja hissukan oloinen, ettei sitä kiinnostusta oikein löytynyt. Ei saanut kuria pidettyä ikinä ja oli muutenkin sellainen herkän oloinen.

Niin mitäköhän naisihmiset ajattelevat samantyyppisistä miehistä? Kaikilta kun ei sitä miehisyyttä vain löydy, ihan ulkonäköä myöten. Jos olet sekä ulkonäöllisesti että sisäisesti alfauros, niin eipä tarvitse naisen puutteessa elää ikinä. Sellaiset kelpaavat naisille heti.

Esimerkkinä otan edelleen tuon Armadillo-dokumentissa olevan joukkueenjohtajan. Kaveri on erittäin vaativassa johtajatehtävissä erittäin vaativissa olosuhteissa, omaa erittäin miehisen ulkonäön ja luonteen, oli erittäin fiksu ja kykeni kertomaan joukkueelle kaikenlaisia juttuja, jne. Jos miettii, niin painin jokaisessa asiassa täysin eri planeetalla. Toinen on jo näyttänyt sen miehisyyden, toinen ei kykene ikinä samaan. Ts. kaikki miehet eivät ikinä pysty vastaavaan, vaikka kuinka yrittäisivät.

Joku koulunkäyntiavustaja esimerkiksi ei ikinä missään olosuhteissa tappele työn arvokkuudessa tai miehisyydessä tuollaisen homman kanssa. Jokainen mies voi sanoa tai puhua ihan miten vain tai mitä vain, mutta kaikkia ei oteta läheskään aina yhtä vakavasti. Eli voin kertoa vaikka mitä hienoja futisjuttuja, kertoa lasten kasvatuksesta tai kertoa miten joku tietokoneongelma ratkaistaan, mutta se ei tarkoita, että olisin joku oikein kiinnostava ja puoleensavetävä alfauros.

Kyllä maailmaan avustajia ja opettajia mahtuu, mutta kun vertaa sitä joukkueenjohtotehtäviin Afganistanissa, niin eipä hirveästi ole asiassa epäselvää. Vaikeaa olisi kuvitella Hännikäisen olevan vastaavassa miehisessä roolissa tai vielä parempi, itse siellä olisin.

Eli tuo että pistää jonkun nahkatakin päälle ja kaulukset pystyyn, niin ei tarkoita vielä mitään yhtään missään. Eipä niitä päitä ole tähänkään mennessä yhtään sen enempää kääntynyt, vaikka päällä olisi juhlapuku tai maalarin asu. Eipä noilla hirveästi eroakaan ole, jos olet oikeasti suosittu miehinen mies, niin voi olla vaikka naisten jakkupuku päällä.

Eli jos miehellä on kaikenlaista vetovoimaa, niin eipä siinä koskaan mitään ihmeempiä tarvita.

 

[ms.qvist]

HIFK:

Pienenä neuvona sanoisin seuraavan - vaikka sama asia on kerrottu sinulle jo ties kuinka monta kertaa, eli jollet itse arvosta itseäsi ja työtäsi niin ei kukaan muukaan etenkään sinua arvosta. Arvostus lähtee itsestä, sen olen oppinut tähän ikään mennessä.

Ja mitä tulee työhösi. Arvostan koulunkäyntiavustajan työtä, kasvatuksellista työtä, paljon enemmän kuin monen "alfauroksen" seisomista ovimiehenä.

vlad.

 

[HIFK]

Totta, mutta se itsensä arvostaminenkaan ei aina välttämättä johda mihinkään. Siltikin saattaa käydä niin, ettei naisseuraa löydy tai että muut ihmiset eivät järin kiinnostuneita ole. Tietenkin se, että arvostaa omaa itseään, niin parantaa tilannetta, mutta ei ole mikään automaatio.

En oikeastaan koskaan laske ovimiehiä tai portsareita alfaurokseksi, ts. ainakaan työn puolesta. Alfauros, jolla on runsaasti johtamistaitoa, pystyvät johtamaan suurtakin ihmisjoukkoa, omaavat paljon miehistä ulkonäköä, ovat muiden mielestä fiksuja, ovat miehekkäitä, jne. Siinä on mielestäni alfauros, muidenkin miesten esimerkkinä toimiva. Eli porukan muut miehet voivat vain ottaa mallia tästä henkilöstä.

Avustajatyötä voi tehdä ihan kuka vain, samoin kuin siivojat, kaupan kassa, puutarhatyöt, jne. Siinä ei siis ole mitään sellaista erikoista miehisyyttä. Mies voi aina puhua tunteistaan ja olla herkkäkin, mutta ensin on oltava myös se miehinen mies. Jos puhuu pelkästään tunteistä, toimii lasten kasvattajana, yms. mutta ei omaa mitään sellaista miehisyyttä. Naisilla on jo se hoivavietti ja ovat enemmän tunteellisia, miehiltä odotetaan aina sitä miehisyyttä, myös muuallakin kuin jossain kasvatuksellisessa jutussa.

Sitä aina helposti sanotaan, että on hienoa, kun mies puhuu tunteistaan, välittävät lapsista, ovat kilttejä ja mukavia, jne. Totta kai, siitähän ne naiset myös pitävät, mutta jos ei ole sitä miesmäistä olemusta, miehisiä tekoja, jne. niin tulkitaan todella helposti nössöksi, naismaiseksi, jne. On siis hienoa, että mies tekee kotona puutarhatöitä, siivoaa joskus, osaa myös itsekin tehdä ruokaa, jne. mutta jos ei remonttihommat, korjaushommat, kirveshommat, jne. suju, niin aika äkkiä saa naisen maineen. Osaa olla herkkä ja mukava, mutta ei koskaan se suojeleva osapuoli.

Tässä on se, mistä joskus puhuin, voit kirjoittaa herkkiä rakkausrunoja, mutta jos olet samalla raskaan sarjan nyrkkeilijä, niin ihmiset suhtautuvat hieman eri tavoin, kuin jos olisit vaikka puutarhanhoitaja.

 

[ms.qvist]

Totta, mutta se itsensä arvostaminenkaan ei aina välttämättä johda mihinkään. Siltikin saattaa käydä niin, ettei naisseuraa löydy tai että muut ihmiset eivät järin kiinnostuneita ole. Tietenkin se, että arvostaa omaa itseään, niin parantaa tilannetta, mutta ei ole mikään automaatio.

...

Avustajatyötä voi tehdä ihan kuka vain, samoin kuin siivojat, kaupan kassa, puutarhatyöt, jne. Siinä ei siis ole mitään sellaista erikoista miehisyyttä.

Itsensä arvostaminen on hyvin merkityksellinen asia. En ole sitä täysin oppinut mutta koetan parhaani mukaan opetella arvostamaan itseäni juuri tällaisena millainen olen. En ole enää urheilullinen, lähestyn vääjäämättä keski-ikää, en voi enää tehdä kaikkea mitä haluaisin mutta koetan aina pitää mielessä sen asian, että minussa on kaikesta huolimatta jotan hyvää ja olen kenties joissain asioissa parempi kuin keskiverto ihminen - mies. Se ei ole paljon mutta se on jo jotain.

Miksi työssä pitäisi olla jotain miehisyyttä? Mikä mittari se todellisuudessa on? Minusta paljon tärkeämpi mittari on esim. se, että työ on yhteiskunnallisesti arvokasta ja esim. koulunkäyntiavustajan työ on juuri sitä. Opettele arvostamaan työtäsi hyvä mies! Ja oppiessasi arvostamaan itseäsi ja työtäsi, voit - kas vain - olla miehen malli jollekin pojalle. Niinkin voi käydä!

vlad.

 

[HIFK]

Voi toki olla, että henkilökohtaisesti sinulle ei ole väliä, onko työ miehekästä tai mikä muu on miehekästä, jne. Mutta sitten kun taas puhutaan ihan yleisellä tasolla, niin tietyn tyyppiset miehet ovat niitä alfauroita. Tietyn tyyppiset työt tuovat sitä miehisyyttä vain väkisin. Rauhanturvajoukot, huumepoliisi, palomies, jne. Koulunkäyntiavustajan työ jää kauas jälkeen mistään miehisestä työstä.

Se, että voisin olla joku miehen malli jollekkin poikaoppilaalle, on toki ihan hieno juttu, mutta kun puhutaan oikeasti niistä, ketkä näyttävät muillekin miehille esimerkkiä, suuntaa, johtajuutta, jne. niin painitaan hieman eri asioissa.

Voin ehkä olla joku roolimalli jollekkin oppilaalle, mutta kuinka hieno juttu se loppupeleissä on, kun joku voi olla johtajana Afganistanissa 100:lle rauhanturvaajalle, olla esimerkkinä eri tilanteissa, pystyy olemaan miehisenä miehenä koko ajan muiden silmissä, jne. Nuo ovat paljon suurempia asioita kuin joku avustajan työ jossain.

Kun sitten taas naisten silmin katsotaan asiaa, niin olisinko mieluummin henkilö, joka johtaa muita mieshenkilöitä, omaa karismaa ja johtajuutta, herättää aina naisten mielenkiinnon muutenkin kuin vain kivassa kaverimielessä, jne. vai joku pelkkä avustaja jossain? Siis avustaja, en itse edes tee mitään järin erikoista vaan autan ja katson kun muut tekevät. Siihen kykenee ihan ketä vain, aivan kuten siivoojatkin.

Saatan sanoa ihan normaalisti jollekkin, että olen koulunkäyntiavustajana, mutta todellisuudessa nolottaa kertoa siitä. Ihan samoin kuin olin siivoajana. Ei kumpaakaan yleisesti arvosteta missään, eivät ne ole mitään hienoja ammatteja tai juttuja. Tärkeitä varmaankin, mutta kuka vapaaehtoisesti haluaa siivota, silloin kun muut sotkevat?

Itsensä arvostuksessakin niin ei se ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Voin arvostaa työtäni, itseäni, muita ihmisiä, jne. vaikka kuinka paljon, mutta se ei tarkoita sitä, että minusta tulisi heti joku erittäin puoleensavetävä mieshenkilö. Myös sen päälle tarvitaan vaikka mitä. Vaikka se onkin tärkeä juttu, niin se ei ole mikään automaatio.

 

[ms.qvist]

Voi toki olla, että henkilökohtaisesti sinulle ei ole väliä, onko työ miehekästä tai mikä muu on miehekästä, jne. Mutta sitten kun taas puhutaan ihan yleisellä tasolla, niin tietyn tyyppiset miehet ovat niitä alfauroita. Tietyn tyyppiset työt tuovat sitä miehisyyttä vain väkisin. Rauhanturvajoukot, huumepoliisi, palomies, jne. Koulunkäyntiavustajan työ jää kauas jälkeen mistään miehisestä työstä.

Se, että voisin olla joku miehen malli jollekkin poikaoppilaalle, on toki ihan hieno juttu, mutta kun puhutaan oikeasti niistä, ketkä näyttävät muillekin miehille esimerkkiä, suuntaa, johtajuutta, jne. niin painitaan hieman eri asioissa.

Vielä kerran, mutta kun se voi olla sille poika tai miksei tyttöoppilaallekin tärkeää saada miehen malli vaikkapa juuri sinusta. Jos hänellä on rikkinäinen koti, isä ryyppää ja on huonokäytöksinen, niin juuri sinä voit olla se henkilö, joka auttaa kantamaan hänet vaikeiden aikojen yli. Paasaan vielä kerran, riittää, että onnistut olemaan roolimalli yhdelle tai kahdelle lapselle, se voi olla ja on todella merkityksellistä.

Kyllä minäkin lapsena haikailin palomiehen ammatin perään, tai halusin olla lentäjä mutta jouduin erinäisten syiden tähden hautaamaan ne haaveet jo hyvin varhain. Tämän jälkeen kesti vuosia - todella monta vuotta - kunnes opin arvostamaan itseäni juuri sellaisena millainen olen. En ole erityisen hyvä missään asiassa mutta pyrin kaikista vajavaisuuksistani huolimatta olemaan tärkeä ihminen ystävilleni ja ihmisille, jotka kokevat tarvitsevansa juuri minun apua. Ja tulevaisuudessa tulen työskentelemään ammatissa, mikä ei kuulu niihin hohdokkaimpiin ja ehkäpä arvostettuihimpiin mutta so what. Riittää, että minä, juuri minä, arvostan sitä mitä teen.

vlad.

 

[HIFK]

Totta, mutta jos ajatellaan, että joku hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin ja toimii vaikka kasvatuksellisessa työssä, niin kun alettaisiinkin kyselemään vaikka kaikilta henkilöiltä, jotka kyseisen tyypin tuntevat vaikka että oliko kyseinen mies se naisten ykkösvaihtoehto kumppaniksi tai sänkyseuraksi, oliko se oikeasti miehille että pojille se roolimalli, oliko hän se todellinen mies, jolta onnistui myös ne fyysiset työt, jne. Niin vastaus saattakin olla, että ei.

Ei ollutkaan se se puoleensavetävin mies ihan naistenkaan silmissä. Ei ollut miehillekkään se roolimalli, joka johtaisi muita, eikä ihan ollut sellaisen miehisen miehen oloinenkaan. Niin ainakin itse ajattelen, että eipä sillä itsensä hyväksymisellä nyt sitten niin paljoa ollutkaan merkitystä. Kun aina kuitenkin sitten on tuollainen mieshenkilö, joka on noita kaikkia. On myös se roolimalli sille oppilaalle, jonka avulla pääsee elämässään eteenpäin. Mutta on myös paljon, paljon, paljon muutakin kuin vain joku roolimalli jollekkin oppilaalle.

Kun sitten jossain puhutaan, että mitä olet saanut aikaan, niin kerron vaikka että olin roolimalli jollekkin oppilaalle. Toinen sitten vastaa saman. Sen lisäksi on ollut joukkueen johtajana 100:lle sotilaalle, johtajana muille miehille, jne. Sen auttamisen päälle on tehnyt vielä paljon muutakin.

Minkä takia olisin kiinnostunut jostain roolimallina olemisesta jollekkin oppilaalle, kun toiset tekevät paaaaaljon suurempiakin juttuja. Se todellinen alfauros on paljon mielenkiintoisempi henkilö kuin joku onneton avustaja, edelleen.

Ja se todellinen alfauros myös hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Eli moninkertainen etu. Sillä alfauroksella on ihan tasan se sama etu kuin vaikka itsellänikin. Ja saa edelleen paljon suurempaa suosiota ja huomiota kuin minä, miehiltä ja naisilta.

 

[El Lude]

Ruokitaan peikkoa taijsp:

-blaaablaaalllaablaa- vai joku pelkkä avustaja jossain? Siis avustaja, en itse edes tee mitään järin erikoista vaan autan ja katson kun muut tekevät. Siihen kykenee ihan ketä vain, aivan kuten siivoojatkin.

Hei!
Tuo väittämä ei pidä paikkaansa. Kaikista ei ole koulunkäyntiavustajiksi. Lopeta itsesi vähättely ja miljoona muuta neuvoa tähän perään. Tavoittelet jotain, mitä et voi saavuttaa. Niin. Jokainenhan meistä haluaisi olla yli kaksimetrinen älykäs lihaskimppu ja alfauros metrin melalla satojen mirkkujen haaremin isäntä miljardien €urojen kera.

Tai tule kaapista ulos.

 

[HIFK]

Kaikista ei myöskään ole sotilasjoukkojen johtajiksi, luku on erittäin pieni. Paljon pienempi kuin koulunkäyntiavustajiksi kykenevät tai siivoojiksi kykenevät.

Tällä tarkoitan siis sitä, että koulunkäyntiavustajan homma ei ole mistään hienoimmasta tai arvostetuimmasta päästä todellakaan.

Tuon ruotsin opettajan kanssa on vain parempi antaa olla. Jos en tämän parempaan pysty, niin miksi kiinnostaisin yhtään sen enempää?

 

[ms.qvist]

HIFK:

En lainaa viestiäsi vaan tyydyn jälleen kerran toteamaan sen asian, että kaikista ei voi tulla joukkueenjohtajia, kaikista ei voi tulla Afganistanissa sotineita tai palvelleita sotilaita, kaikista ei voi tulla palomiehiä tms.

Mutta jokainen voi opetella arvostamaan itseään ja koettaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen aivan varma, että sinussa on hyviä puolia - osaat kirjoittaa keskivertoa paremmin, paremmin kuin minä, joten se on jo jotain. Ole ylpeä siitä!

Minulla ei ole lapsia, eikä tule olemaan mutta jos olisi ja he kaipaisivat koulunkäyntiavustajaa avukseen selvitäkseen koulunkäynnistä, totta toivoisin, että avustaja olisi henkilö joka arvostaa työtään ja on roolimallina lapsille - kaikille lapsille. Arvostan koulunkäyntiavustajia, lähihoitajia, perushoitajia (sellainenkin "titteli" on vielä olemassa), sairaanhoitajia, opettajia ja monia muita ammatteja todella paljon. Ilman heitä tämä yhteiskunta ei toimisi, ilman heitä rattaat pysähtyisivät. Samaan "kastiin" kuuluvat monet muut - ilmeisesti halveksumasi - ammatit.

vlad.

 

[Puscutractori]

Tulipa sitten sekin päivä, että kirjoitan tänne surullisissa merkeissä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: kymmenen vuoden avioliitto natisee liitoksissaan, eikä tulevaisuus todellakaan näytä ruusuiselta.

Vaimo kärsii vaikeasta masennuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista (en niitä tässä intimiteettisyistä erittele tarkemmin). Tätä on jatkunut nyt puolisen vuotta. Jo aika varhaisessa vaiheessa "pakotin" akuutin tilanteen vuoksi vaimon psykiatrille. Terapiassa hän oli muutenkin käynyt jo aiemmin.

Koko ajan olen pyrkinyt tukemaan häntä niin hyvin kuin vain ikinä olen osannut. En ole mikään ummikko mt-ongelmissa, koska mullakin on niitä taustallani (ei tosin mitään erittäin vakavaa). Tämän saamansa tuen vaimonikin auliisti myöntää. Eniten hän sanookin olevansa pahoillaan siitä, että juuri minä olen häntä ainoana koko ajan auttanut, kuunnellut ja ymmärtänyt. Nyt hän kuitenkin myös sanoo, ettei tunne minua kohtaan enää mitään sellaisia tunteita, jotka normaaliin aviopuolisoiden elämään kuuluu. Hän sanoo vain olevansa huolissaan siitä, kuinka ehkä myöhemmin saan oman elämäni järjestykseen, ja tuntevansa mua kohtaan sääliä siitä, että hän on "pettänyt mut", ainoan avunantajansa ja ainoan miehen, joka koskaan on hänen puolestaan taistellut. Rakastaa hän ei kuulemma enää osaa, ja jo seuranikin ahdistaa häntä. Olemmekin viime viikkoina pyrkineet olemaan tavallista enemmän erillään.

Meillä on yhteinen lapsi, yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen koira yms., siis kaikkea, jota vakiintuneilla aviopareilla on. Mahdollisen eron sattuessa meillä on siis edessä melkoiset järjestelyt.

Omalta osaltani iso ongelma onkin siinä, että jo tähän nykyiseen tilanteeseen johtaneet vaiheet ovat saaneet mut henkisesti aivan loppuun (mt-ongelmaisten kanssa elävät arvannevat, mitä tarkoitan). Rakastan vaimoani yhä. Rakastan häntä enemmän kuin koskaan, niin paljon kuin vain mies voi vaimoaan rakastaa. Mutta tämä tunne on enää vain yksipuolinen.

Olen myös huolissani ja epätoivoinen, koska rakas tyttäreni joutuu elämään tämän kaiken keskellä. Olemme vaimoni tietenkin yrittäneet käsitellä asioitamme mahdollisimman paljon silloin, kun tyttäremme ei ole läsnä. Mutta toki lapset vaistoavat yhtä ja toista joka tapauksessa. Tyttäremme kasvatuksesta ja huollosta olen vaimoni työn vuoksi vastannut monin paikoin pitkälti yksin.

En tiedä, kuinka kestän mahdollisen tulevan avioeroprosessin. Olen nyt jo aivan lopussa. En pysty oikein syömään. En pysty oikein nukkumaan kuin muutaman tunnin yössä. Sen jälkeen sitten huolehdin lapsemme aamutoimista ja päiväkotiin viennistä, minkä jälkeen yritän itse keskittyä töihini. Työnteko onkin ollut ehkä ainoa pienoinen henkireikä. Siinä tarvittava tiivis ajatustyötarjoaa toisinaan"hetkellisen vapautuksen" kaikesta.

Sen sain vihdoin aikaan, että varasin huomiseksi ajan lääkäriin, koska tunsin, että kaikki on lopussa. Ehkä siitä on jotain apua. Ainakin saan puretuksi vähän ajatuksiani. Ehkä se auttaa, aivan kuin tämän kaiken kirjoittaminen tänne tuntuu hieman auttavan.

Synkimpinä hetkinä ajattelen, että ellen olisi vastuussa pienestä lapsesta eikä omia vanhempiani olisi, tappaisin itseni. Sitä en kuitenkaan tee. Tiedän että mun on vain jaksettava. En vain tiedä miten.

 

[HIFK]

En missään nimessä halveksu lähihoitajia, koulunkäyntiavustajia, jne. todellakaan. En vain arvosta sitä omalla kohdallani. Siis että itse olen avustajana. Sama kuin siivoajat. En millään muotoa halveksu siivoajia, mutta en vain itse tykkää tehdä sellaisia hommia. Olen siis siivoajan ollut jonkun aikaa.

Totta kai varmasti jokainen vanhempi toivoisi, että omalla lapsella olisi työstään pitävä avustaja, mutta tässä en tarkoittanutkaan sitä. Vaan nimenomaan sitä, että kun porukkaa on koolla ja ollaan ihmisten kesken, niin ne alfaurokset vain vievät sen huomion. Naiset voivat ajatella, että onpas mukava nuori mies, kun avustajana toimii, oikein kivaa ja mukavaa, mutta sitten kun se todellinen alfauros tulee paikalle, niin onhan se naisten huomio ihan erilaista siinä kohtaa.

Eli oikein mukava nuori mies varmasti, mutta ne naisten housut kastaa se komea miehinen alfauros, josta miehet, ei vain pelkästään oppilaat, voivat ottaa mallia. Eli hieman enemmän kuin joku pelkkä avustaja. Plussana vain se ulkonäkö, miehisyys, johtajuus ja sitä kautta parempikin roolimalli kuin mitä itse koskaan kykenen olemaan. Siinä missä itse kykenisin sitä yhtä poikaa ohjaamaan, niin tämä alfauros kykenee siinä ohessa vaikka kymmentä. Onhan hän johtanut ihan kunnon miehiäkin paaaaljon kovemmissakin paikoissa. Ihan mukavaa ja hauskaa olla kasvatuksellisessa työssä, mutta sen naisten mielenkiinnon saattaakin herättää ihan jonkunmuunlainen mieshenkilö.

Eli tuossa onkin sitten jo sen verran niitä naisia kiinnostavia ominaisuuksia, että siinä ei mikään onneton avustaja paljoa paina. Muut vievät naiset, vierestä viedään vain. Monet miehetkin sitten saattavat vain olla kateellisia, siitä mitä hän saa aikaan.

Ja sen verran, että oma kirjoitustaito ei kiinnosta minua, on siis se ja sama, osaanko kirjoittaa hyvin vai huonosti. En koe sitä itselleni mitenkään merkitykselliseksi.

 

[Rommeli]

...

Hanki joku seuraavista valamaan itseesi uskoa Juhani Tamminen, Jari Sarasvuo ja Timo T. A. Mikkonen. Maksanee aivan perkeleesti, mutta eiköhän noiden evästyksellä taviksen itsetunto saada pilviin.

 

[Snakster]

Joku koulunkäyntiavustaja esimerkiksi ei ikinä missään olosuhteissa tappele työn arvokkuudessa tai miehisyydessä tuollaisen homman kanssa. Jokainen mies voi sanoa tai puhua ihan miten vain tai mitä vain, mutta kaikkia ei oteta läheskään aina yhtä vakavasti. Eli voin kertoa vaikka mitä hienoja futisjuttuja, kertoa lasten kasvatuksesta tai kertoa miten joku tietokoneongelma ratkaistaan, mutta se ei tarkoita, että olisin joku oikein kiinnostava ja puoleensavetävä alfauros.

Itse olen ollut vuosia lastentarhanopettajan hommissa ennen kuin siirryn viraston puolelle pikkutakkivirkamieheksi ja voin kyllä kertoa, että tuo ammatti nimenomaan on omiaan herättämään ihan positiivista huomiota. Kaikki naisetkaan kun eivät ole niin urpoja, että läähättäisivät pelkistä lihaksista tai testosteronin katkuisesta uhoamisesta.

En myöskään usko, että Timo Hännikäinen on maapallon ainoa kirjallisilla ansioilla köyrimään päässyt.

Mutta haaveile vaan kaikin mokomin joukkueenjohtajan tehtävistä. Ja onhan sellainen alfauros-fantasia varmaan ihan nasta, kun tumputtaa yksin pimeässä.

 

[HIFK]

Onhan alfauroksillakin uskoa vaikka kuinka paljon, mitä siis itse siitä hyötyisin? Mitä etua se muka toisi mihinkään? Totta kai se, että uskoo itseensä, on tärkeä asia, mutta ei sekään ole asia, jonka avulla asiat muuttuisivat niin, että olen oikeasti se halutuin mies porukassa. Ei se tarkoita, että olen automaattisesti oikeasti johtamistaitoinen, komea ulkonäöltään, fiksu, puoleensavetävä, jne.

Voin uskoa itseeni vaikka kuinka ja paljon, muttei se tarkoita sitä, että naisia olisi jonoksi asti.

 

[HIFK]

Itse olen ollut vuosia lastentarhanopettajan hommissa ennen kuin siirryn viraston puolelle pikkutakkivirkamieheksi ja voin kyllä kertoa, että tuo ammatti nimenomaan on omiaan herättämään ihan positiivista huomiota. Kaikki naisetkaan kun eivät ole niin urpoja, että läähättäisivät pelkistä lihaksista tai testosteronin katkuisesta uhoamisesta.

Tuossa onkin se, että herättää ihan positiivisia fiiliksiä. Eli ihan mukavia positiivisia fiiliksiä. Mutta ei mitään sen kovin paljon kummempaa. Ei mitään sellaista kovin erikoista, sellaisia kunnon fiiliksiä. Kyllähän minäkin herätän melkein aina ihan mukavia fiiliksiä, mutta siinä se.

Jos omaa ulkonäköä, että sitä sisäistä komeutta paljon, niin saa ihan kummanlaisia naisia vaan.

Ja alfaurokset eivät vain uhoa, he ovat sitä mitä puhuvat ja muut ihmiset kunnioittavat, arvostavat ja ihailevat niitä sen takia. Niiden ei tarvitse puhua, he tekevät ja ovat ihmisten silmissä vakuuttavia siinä koko ajan.

 

[Rommeli]

Onhan alfauroksillakin uskoa vaikka kuinka paljon, mitä siis itse siitä hyötyisin? Mitä etua se muka toisi mihinkään? Totta kai se, että uskoo itseensä, on tärkeä asia, mutta ei sekään ole asia, jonka avulla asiat muuttuisivat niin, että olen oikeasti se halutuin mies porukassa.

Pitäisikö jokaisen olla se halutuin mies porukassa? Aika kova tungos lienee kyseiselle paikalle...

 

[ms.qvist]

Oi miksi, miksi lähdin mukaan tähän leikkiin?

HIFK:

Kuten jo tuossa Rommel totesi, pitäisikö jokaisen olla se halutuin mies porukassa?

Voin rehellisesti tunnustaa, että en koskaan ole ollut se alfa-uros porukassa, en vaikka olen varmasti tehnyt jotain sellaista jota suurin osa tämän palstan kirjoittajista ei ole tehnyt. Mutta voin vain syyttää itseäni ja sitä etten tuolloin arvostanut itseäni ja saavutuksiani. Nyt minulle mennyt on mennyttä ja elän tässä ja nyt, koetan samalla panostaa tulevaisuuteen ja nauttia elämästä parhaani mukaan - välillä paremmin ja välillä huonommin - mutta olen hyväksynyt sen, että en ole a) alfauros b) ulkoisesti komea c) fiksu. Minun on pärjättävä muin avuin ja ainoa keinoni on olla ahkera ja tunnollinen, mutta katson, että ne riittävät minulle. Riittää, että käytän hyödykseni niitä minun parhaimpia puoliani. Mikset sinäkin tekisi niin? Sinussa on positiivisia puolia, ihan totta, joten unohda kaikki negatiivisuus ja opettele ajattelemaan positiivisesti tai jos se ei omin avuin onnistu hakeudu terapiaan. Se on yksi vaihtoehdo.

vlad.

 

[Jomppa_Koo]

Voin uskoa itseeni vaikka kuinka ja paljon, muttei se tarkoita sitä, että naisia olisi jonoksi asti.

Miksi pitäisi olla naisia jonoksi asti? En ymmärrä. Itse toivoin vain että se yksi olisi ollut kiinnostunut minusta ja ymmärtänyt minua, mutta näin ei käynyt. Silti jatkan edelleen itkemistä saman naisen perään oman pääni sisällä. Ei puhettakaan mistään naisjonoista eikä tule koskaan olemaankaan. Itse asiassa mitkään naisjonosekoilut ei hetkauta juuri ollenkaan. Voin rehellisesti sanoa että tiedän vain yhden naispuoleisen ystävän, jonka kanssa tulen juttuun ja jolle olen kertonut aika henkilökohtaisia asioita. Muita ei ole.

 

[Infamous]

Oikeastaan hieman surullista, että palstalla vieläkin mennään näihin HIFK:n trollitärppeihin, vaikka vastikään ketjuun on ilmaantunut oikeastikin vakavaa naisasian tynkää.

Puscutractorille voimia.

 

[Nume]

Oikeastaan hieman surullista, että palstalla vieläkin mennään näihin HIFK:n trollitärppeihin, vaikka vastikään ketjuun on ilmaantunut oikeastikin vakavaa naisasian tynkää.

Puscutractorille voimia.

Juuri samaa olin tänne kirjoittelemassa...

Toivottavasti Puscutractori teillä menisi asiat vielä paremmin päin. Voimia täältäkin!