Naisasiat

  • 7 520 198
  • 26 580

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tadulle jaksamisia vaikka lyhen ajan virallisesti olittekin yhdessä. Turha sinun on tuollasta paskaa lukea mitä tämä meidän PP tänne heittää. Antaa hänen yksin ajatella mitä ajattelee. Omasta jutusta sen verran, että tieni nyt todennäköisesti sinne Saksaan näyttää tuossa syksyllä. Siellä viikonpäivät pitäisi olla ja asua naikkosen kämpillä. Samalla sitten tutustua pitäisi paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuuriinkin. Eli sillä asenteella lähden matkaan, että se kaikki kiva mitä voi sattua naisen kanssa on vain plussaa.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Jättäminen meilillä/tekstarilla on lapsellista.

Ei uskaltanut kohdata teikäläistä kun lakanat pelmusivat kun olit pois. Kannattaa muistaa että suurin osa ihmisistä on selkärangattomia luusereita ja kohdella heitä sen mukaan. Silloin on piristävään, jos joku erottuu H&M-massasta ja tuo persoonallaan jotain positiivista elämään. Muutenkin jos ei ole mitään salattavaa asiat voi ilmaista kasvotusten.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Siinä erossa olemisessa on sellainen juttu, että yhteyttä on pidettävä tiiviisti ja viestinnän on oltava sellaista, että nainen oikein odottaa seuraavaa viestiäsi. On siis oltava triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä.

Muuten tosiaan sillä on hiukan turhan paljon aikaa "miettiä".

Tämä siis ei aivan kenellekään erityisesti.
 

Ndboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK ja Kärpät
. Jotenki mulla puuttuu kokonaan se vaihde tunteista jossa vielä rauhassa tutustutaan toiseen ja katotaan pikkuhiljaa et millanen ihminen se toinen todellisuudessa on. Mä oon oikeastaan aina vetäny täysillä tai sit en ollenkaan.

Nyt kyllä tuli semmosta puhetta että voisi olla suoraan omasta kokemuksesta :P Btw, Sillon kun johonkin tyttöön ihastun niin se kestää kauan. No, kuitenkin vuosi sitten näin tytön joka tuli samaan kouluun eri kaupungista. Taisipa olla lukiovuoden ihan ensimmäisiä päiviä. Heti kun näin sen, niin sydämessä pomppas ja käynnisty melkonen tunneralli. Tein sitten ryminällä aloitteen, kyselin että nähtäisiin jossain ja samantien kerroin että tykkään hänestä jne. En voinut yhtään sen varovaisemmin ottaa tietenkään... Totta kai pitäis aluksi tutustua ja silleen. No, hän ei oikein tiennyt mitä sanoa koska tuli asia niin yllättäen, aivan tuntemattomalta tyypiltä. Jonkun verran keskusteltiin mutta eihän siitä mitään tullut kun oltiin täysin erilaisia ja tämmönen epävarma tyyppi satun muutenkin olemaan. Sillon harvon kun siis uskallan lopulta aloitteen tehdä, teen sen ryminällä ja sössin koko homman aivan hevonperseelleen.
 

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Kaippa sitä pitää purkaa sydäntään pienten kalsarikännien saattelemena.

Tapasin naisen noin vuosi sitten. Työpaikalla, kun päädyimme saman projektin pariin työskentelemään. Se oli menoa samantien. En ole koskaan uskonut sanontaan rakkautta ensi silmäyksellä, enkä tiedä voiko sitä siksi nytkään kutsua, mutta tunsin välittömästi ensimmäisten päivien jälkeen sähköä välillämme. Ko. henkilöllä vain oli sitä jotain, joka iski välittömästi. Hyvin pian tutustumisen jälkeen kävi ilmi, että meillä on samanlainen huumorintaju, suunnilleen samanlaiset elämänarvot, hänen kanssaan oli helppo puhua "vaikeistakin" asioista ja eikä ulkonäössäkään valittamista ollut. Tulimme äärimmäisen hyvin toimeen ja uskoin, että tästä voisi kehittyä jotakin suurempaakin.

Lopulta, parin kuukauden jälkeen, rohkaisin mieleni ja pyysin ko. naista ulos. Vastaus oli kuitenkin, että hän arvostaa kutsua mutta hän on kiinnostunut minusta vain ja ainoastaan kaverina - ei mitään muuta. Tämä oli tietysti kova ja osittain kiusallinenkin paikka, mutta eihän siinä auta kuin hyväksyä faktat kun toisella ei ole mitään syvällisempiä tunteita minua kohtaan.

Meni kuukausi, ehkä kaksikin. Olimme edelleen tiiviissä yhteistyössä töiden parissa ja minun tunteeni häntä kohtaan vain kasvoivat. Ehkäpä jopa outoa tässä vaiheessa oli se, että tulimme edelleen erittäin hyvin toimeen keskenämme - nimenomaan kavereina - sillä luulisi, että täysin tyrmätyksi tulemisen jälkeen sitä olisi kiusallista tehdä päivittäistä työtä yhdessä. Päinvastoin, jatkoimme kuin olisimme tunteneet viimeiset 10 vuotta ja olisimme lapsuutemme parhaita kavereita. Omat tunteeni eivät mihinkään kadonneet edelleenkään joten mistään hetken ihastuksesta ei todellakaan voi puhua.

Lopullinen niitti tuli reilu viikko sitten. Olimme muutaman työkaverin kanssa viettämässä iltaa ravintolassa ja ko. nainen oli eksynyt samaan paikkaan - toisen miehen kanssa. En tiedä, miten edes on mahdollista, että vaikkei välillämme ole koskaan ollut edes orastavaa seurustelusuhdetta, miten kovaa ko. näky iski vasten kasvoja. Olin totaalisen lyöty ja lamaantunut vaikka eihän tiedon pitäisi millään tavalla yllättääkään kun nainen on sinkkuna pidempään ollut. Kait se sitten kertoo siitä todellisista tunteista henkilöä kohtaan? Tuolloin todellisuus iski lopullisesti päin naamaa, sitä jotenkin tajusi ettei tule koskaan pääsemään siihen asemaan, missä tuo toinen mies nyt oli. En millään pystynyt sitä hyväksymään. Olikin mielenkiintoinen viikko nyt töissä, kun näen naista päivittäin ja joudumme vieläkin osittain olemaan tekemisissä toistemme kanssa - en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja joka kerta hänet nähdessäni iskee epätoivoinen tuska pintaan.

Sellaista. Koskaan, siis koskaan en ole tuntenut ketään naista kohtaan näin syviä tunteita ilman, että olemme varsinaisesti seurustelleet minuuttiakaan. Siksi onkin äärimmäisen vaikeaa kohdata tämä henkilö lähes päivittäin ja nyt viimeisten tapahtumisen johdosta tajuata se, että yhteinen elämä on pelkkää fantasiaa. Ja ennen kuin kukaan ehdottaa olemaan erossa ko. hlöstä töissä, niin voin kertoa että se on mahdotonta. Pienet piirit jne.

Mitä hain tällä viestillä? En tiedä, kait tämä oli vain pakko purkaa tavalla tai toisella ulos ja pieni nousuhumala antaa siihen aina paremman syyn. Mutta tuskinpa olen ainut jolle näin tai vastaavasti on käynyt, kohtalotovereita?
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Siinä erossa olemisessa on sellainen juttu, että yhteyttä on pidettävä tiiviisti ja viestinnän on oltava sellaista, että nainen oikein odottaa seuraavaa viestiäsi. On siis oltava triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä.

Mä en taas oikein allekirjoittais tätä. Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä. Paras vaihtoehto on olla oma itsensä ja jos se ei olekaan sitä mitä nainen hakee niin miksi alkaa esittää jotain muuta? Totuus paljastuu aina jossain vaiheessa.
 

Baroni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, sympatiaa Lukolle
Jouduin naimisiin!

Elämäni on kuin perussuomalaiset: kovasti töitä, paljon hyviä unelmia, tuli iso jytky ja sitten jouduin oppositioon...
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Mä en taas oikein allekirjoittais tätä. Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä. Paras vaihtoehto on olla oma itsensä ja jos se ei olekaan sitä mitä nainen hakee niin miksi alkaa esittää jotain muuta? Totuus paljastuu aina jossain vaiheessa.

Boldaus minun. Pointti oli se, että naisten kanssa pärjää parhaiten, jos on triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä. Ei siis tarvitse esittää mitään.

Ja pakko sanoa, että tuon suhteen olet kyllä väärässä: "Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä." Naiselle on tärkeää, että saa ikävöidä erossa ollessa. Jos tätä ei ruoki, niin suhteen ennuste ei kovin kaksinen ole.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Naiselle on tärkeää, että saa ikävöidä erossa ollessa. Jos tätä ei ruoki, niin suhteen ennuste ei kovin kaksinen ole.
Hyvää keskustelua ja validin pointin kirjoitit. Omassa keississäni olin kyllä häneen yhteydessä säännöllisesti ja mielestäni juuri kuten pitääkin. Toisaalta en kyllä kovin hääppöinen seurustelija ole koskaan ollutkaan ja naisia en ole ikinä ymmärtänyt.

Kyllähän sitä tunteiden mukaan pitää toimia.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä hain tällä viestillä? En tiedä, kait tämä oli vain pakko purkaa tavalla tai toisella ulos ja pieni nousuhumala antaa siihen aina paremman syyn. Mutta tuskinpa olen ainut jolle näin tai vastaavasti on käynyt, kohtalotovereita?
Kohtalotoveroita löytyy, ehdottomasti. Itsellä oli noin puoli vuotta sitten luulo, ettei lukioaikaisen muijan jälkeen kukaan tule kolahtamaan enää yhtä kovasti, mutta näin on päässyt käymään.

Aloitin uudessa työpaikassa noin kaksi kuukautta sitten ja tämä nainen tuli ikään kuin opastamaan työn aloittamiseen. Siinä vietettiin pari viikkoa tiukasti yhdessä työn parissa ja oli mahtavaa aikaa. Synkkasi heti ja tuntui kuin lukisi toisen ajatuksia välillä. Nainen on mukava, kaunis, hyväkroppainen, siis ihan millä osa-alueella haluaa mitata, niin uskomaton tapaus.

Kovin paljon yhteistä meillä ei ole. Kaveripiiri täysin eri, harrastukset eri jne. Silti homma tuntuu toimivan ja molemmat selvästi nauttii toistensa seurasta.
Omaan aika hyvän itseluottamuksen ja pystyn tekemään ja sanomaan asiat suoraan ilman miettimistä, mutta en tässä tapauksessa. Naisten edessä tulee välillä "esitettyä", mutta tämän kanssa pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Mutta mitä jos muija ei olekaan kiinnostunut? Sen jälkeen se meno on aika kiusallista.

Pakko se on ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain.
 

Dängleri

Jäsen
Sellaista. Koskaan, siis koskaan en ole tuntenut ketään naista kohtaan näin syviä tunteita ilman, että olemme varsinaisesti seurustelleet minuuttiakaan.

Kohtalotoveroita löytyy, ehdottomasti. Itsellä oli noin puoli vuotta sitten luulo, ettei lukioaikaisen muijan jälkeen kukaan tule kolahtamaan enää yhtä kovasti, mutta näin on päässyt käymään.

Noi on pahoja paikkoja, kun olet "ihastunut" tai jopa "rakastunut", ja unelmoit jostakin, mutta et sitten todellisuudessa pääse koskaan kokemaan, olisiko se sellaista kuten kuvittelit. Ehkä olisi, ehkä ei. Fifty fifty.

Itse olen tullut vuosien varrella siihen lopputulokseen, ettei ole olemassa sitä "yhtä oikeaa", vaan jokainen on se oikea sillä hetkellä. Totta kai jokainen "ystävä", "rakkaus", "seurustelukumppani" yms. jättää oman jälkensä omaan elämään, ja niitä joskus aina miettii jälkeenpäin, mutta ei niitä kannata liikaa murehtia. Kun elää elämäänsä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku toinen, joka tuntuu "oikealle".

Törmäsin aikanaan tällaiseen sanontaan, joka tiivistää oleellisen: "Hän tuntuu niin oikealta minulle, kuten niin moni muukin, aiemmin."
 

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Itse olen tullut vuosien varrella siihen lopputulokseen, ettei ole olemassa sitä "yhtä oikeaa", vaan jokainen on se oikea sillä hetkellä. Totta kai jokainen "ystävä", "rakkaus", "seurustelukumppani" yms. jättää oman jälkensä omaan elämään, ja niitä joskus aina miettii jälkeenpäin, mutta ei niitä kannata liikaa murehtia. Kun elää elämäänsä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku toinen, joka tuntuu "oikealle".

Tähän samaan olen itsekin uskonut, mutta tässä tapauksessa on ollut pakko hieman alkaa epäillä omaa kantaansa. Perustan väitteeni nimenomaan sille, että tässä on nyt mennyt jo hieman yli vuosi, ja jos kyseessä olisi ollut hetken ihastus olisi se jo hälvennyt. Lisäksi töiden kautta ko. ihmistä on oppinut tuntemaan melko hyvin ilman parisuhdettakin, ja tunne on vain voimistunut. Lisäksi, vaikka olen siis koko tämän ajan ollut sinkkuna, yksikään toinen nainen ei ole säväyttänyt lähellekään samalla tavalla. Pahintahan tässä tosiaan on se, että nainen on ihan selväksi tehnyt ettei meillä ole sillä tasolla mitään tulevaisuutta, millä minä haluaisin. Ja sitten kun tällaista ihmistä joutuu näkemään päivittäin niin tässä on tulos. Helvetin skitsofreeninen olo. Ja työpaikan vaihtokaan ei oikein tule kyseeseen.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse olen tullut vuosien varrella siihen lopputulokseen, ettei ole olemassa sitä "yhtä oikeaa", vaan jokainen on se oikea sillä hetkellä. Totta kai jokainen "ystävä", "rakkaus", "seurustelukumppani" yms. jättää oman jälkensä omaan elämään, ja niitä joskus aina miettii jälkeenpäin, mutta ei niitä kannata liikaa murehtia. Kun elää elämäänsä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku toinen, joka tuntuu "oikealle".

Törmäsin aikanaan tällaiseen sanontaan, joka tiivistää oleellisen: "Hän tuntuu niin oikealta minulle, kuten niin moni muukin, aiemmin."
Niinhän se on. Itselläni tälläiset ihastumiset ovat aika harvinaisia. Lukioajalta on se ainoa muija, jonka kanssa tuli oltua tosissaan mukana ja ihan kunnolla tunnetta siinä hommassa. Muuten naisjutut ovat olleet lähinnä tunteetonta säätämistä ja pelaamista mahdollisimman monella muijalla samaan aikaan. Pientä säätöä siellä täällä siis. Prkl.

Nyt on oikeastaan toinen kerta menossa kun oikeasti on kiinnostunut jostakin. Pari muijaa tuossa on pari kuukautta yrittänyt meikäläistä lämmitellä ja yleensä ehkä lähtisin leikkiin mukaan, mutta en tällä hetkellä kun on joku joka kiinnostaa ja paljon.
Vaikea sitä on töissä yrittää oikein mitään peliliikkeitä. Melkeen pitää päästä seuraan vapaa-ajalla. Eiköhän tässä nyt jotain keksi. Pakko tämä kortti on katsoa loppuun, kun eihän tästä mitään tule kun ajattelee toista jatkuvasti.

Hyvä esimerkki muuten omasta luonteestani. Reilu vuosi sitten oli yksi muija, josta olin hiukan kiinnostunut. Hän sitten musta vähän enemmänkin. Siinä sen pari kuukautta oli sellaista säätöä ja suurempia ei tapahtunut. Muija rupesi seurustelemaan jonkun kanssa, niin johan samantien meikäläisen kiinnostus heräsi. Sitten valitetaan itsesäälissä kun "juna meni jo".
Pitää näköjään ollu aina jonkinlaista haastetta ja pelaamista mukana.
 

CaptainSlow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, LeKi, Tappara
Nyt saatiin sitten vihdoinkin vaihdettua numerot. Tai pidemmän aikaa likka oli jo kiertämällä yrittänyt saada multa numeroa, mutta ei kysynyt suoraa vaan aina ilmaisi sen tavallaan sivulauseessa. Nyt se sitten sanoi mesessä, että olisi laittanut aamulla tekstaria, mutta ei ollut numeroa, joten annoin sen sille sitten nyt. En kyllä käsitä miksi naiset eivät voi kysyä numeroa, vaan tuonkin pitää muka olla äijien homma. Tullut ilmi jo useassa eri tapauksessa.
Jatketaanpa taas tästä. Kyselin jo aiemmin tuota likkaa treffeille ja vastasi melko kierrellen, että "kai me voitaisiin mennä, kun töitäkään ei ole paljoa" jne. Mulle tuli mieleen, että itse varmaan laittaisin tuon tyylisen viestin, jos en oikeastaan haluaisikaan lähteä mihinkään. Silti se kumminkin tekstailee ja haluaisi jutella periaatteessa kokoajan, niin mulle on tullut jotenkin hämmentynyt olo tästä. Ajattelin odotella vähän aikaa, että jos tuo likka kyselisi itse sitten vaikka kahvittelemaan, kunhan siitä itsestä sitten tuntuu.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Jatketaanpa taas tästä. Kyselin jo aiemmin tuota likkaa treffeille ja vastasi melko kierrellen, että "kai me voitaisiin mennä - -
Ajattelin odotella vähän aikaa, että jos tuo likka kyselisi itse sitten vaikka kahvittelemaan, kunhan siitä itsestä sitten tuntuu.

Ihan rohkeaa kommunikointia vain. Ei tyttö kysymisestä rikki mene. Turha sun on täällä arpoa, mitä tyttö tahtoo, kun voit sen kysyä muutaman sekunnin lauseella.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jatketaanpa taas tästä. Kyselin jo aiemmin tuota likkaa treffeille ja vastasi melko kierrellen, että "kai me voitaisiin mennä, kun töitäkään ei ole paljoa" jne. Mulle tuli mieleen, että itse varmaan laittaisin tuon tyylisen viestin, jos en oikeastaan haluaisikaan lähteä mihinkään. Silti se kumminkin tekstailee ja haluaisi jutella periaatteessa kokoajan, niin mulle on tullut jotenkin hämmentynyt olo tästä. Ajattelin odotella vähän aikaa, että jos tuo likka kyselisi itse sitten vaikka kahvittelemaan, kunhan siitä itsestä sitten tuntuu.
Tuosta tulee sellainenkin fiilis, että ehkä se odottaa sun vievän tilannetta. En ota vastuuta, mutta ehkä sun pitää sanoa sille, mitä tehdään ja sillä selvä. Toki kannattanee ensin varmistaa ettei sillä ole iltaduunia yms. ja sitten soittaa, että pöytä on varattu/liput ostettu.
 

CaptainSlow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, LeKi, Tappara
Tuosta tulee sellainenkin fiilis, että ehkä se odottaa sun vievän tilannetta. En ota vastuuta, mutta ehkä sun pitää sanoa sille, mitä tehdään ja sillä selvä. Toki kannattanee ensin varmistaa ettei sillä ole iltaduunia yms. ja sitten soittaa, että pöytä on varattu/liput ostettu.
Niin siis sanoin likalle, että olisiko sitä eilettäin kiinnostanut lähteä mun kanssa lenkkeilemään, kun olin menossa, mutta sillä oli töitä. Noh, eihän siinä mitään, joskus toiste sitten ajattelin. Kumminkin se sitte töiden jälkeen soitteli mulle illalla ja yhtäkkiä sanoi, että on menossa kaverinsa kanssa iltalenkille, joten olin sitten hieman ihmeissäni. Sanoin sitten vaan, että pitäkäähän hauskaa, enkä viitsinyt sen tarkemmin kysellä.

Ihmeellistä, että se kuitenkin puhuu, että haluaisi lähteä mun kanssa ulos, mutta sitten kumminkin aina sivulauseessa tavallaan peruu puheensa. Tai, että vastaa niin pitkästi yksinkertaiseen kysymykseen. Jotenkin tuntuu liian hankalalta taas. Vai onko tämäkin sitten vaan jotain peliä, että "miehen pitää tehdä töitä, että pääsee mun kanssa treffeille" tai jotain muuta paskaa. Mielelläänhän nuo naiset aina jonkun "kaverin" kanssa muuta tekevät, kun lähtevät mihinkään. Mun mielestä ainakin tuo voisi olla ihan hyvin jotain peliä, koska miksi muuten se sitä mulle olisi tuolla tavalla sanonut ja vielä tuollaisena päivänä, jolloin olin sitä itse lenkille mukaan kysellyt. Tai mistäpä sitä tietää.

Oikein hyvännäköinen ja kaikin puolin mukavan oloinen likka olisi kyllä kyseessä, mutta en minäkään tässä kyllä loputtomiin jaksa kysellä siltä mitään. Ei oikein puhelimessa puhuminen saati sitten mesessä/facebookissa jutteleminen oikein edistä tätä hommaa. Ja nyt kun itse lukee tätä tekstiä, niin miettii, että miten helvetissä joku saa näistä jutuista itselleen näin saatanan hankalia.
 

Dängleri

Jäsen
Ja nyt kun itse lukee tätä tekstiä, niin miettii, että miten helvetissä joku saa näistä jutuista itselleen näin saatanan hankalia.

KapteeniHidas yrittää nyt vaan vielä uudelleen. Mun mielestä paras vaihtoehto on kysyä vastapuolta juurikin esim. lenkille tai kahville tms. tilanteeseen, jossa pääsette juttelemaan. Heitä sille jotenkin huumorin varjolla, että "lainaisikohan se sen ystävä sitä sun lenkkikaveriks", tai "millon sun vuoro on viedä se lenkille", tai "milloin ois mahdollista saada lenkkiseuraa". Yleensä huumori ja pilke silmäkulmassa toimii.

Vaikuttais siltä, että se on kuitenkin ainakin jollain tasolla susta kiinnostunut. En olisi kuitenkaan täysin yllättynyt, jos tää on taas niitä "oot huippu kaveri, mut en oo susta silleen kiinnostunut" - tyyppejä.
 

CaptainSlow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, LeKi, Tappara
KapteeniHidas yrittää nyt vaan vielä uudelleen. Mun mielestä paras vaihtoehto on kysyä vastapuolta juurikin esim. lenkille tai kahville tms. tilanteeseen, jossa pääsette juttelemaan. Heitä sille jotenkin huumorin varjolla, että "lainaisikohan se sen ystävä sitä sun lenkkikaveriks", tai "millon sun vuoro on viedä se lenkille", tai "milloin ois mahdollista saada lenkkiseuraa". Yleensä huumori ja pilke silmäkulmassa toimii.

Vaikuttais siltä, että se on kuitenkin ainakin jollain tasolla susta kiinnostunut. En olisi kuitenkaan täysin yllättynyt, jos tää on taas niitä "oot huippu kaveri, mut en oo susta silleen kiinnostunut" - tyyppejä.
Jep, täällä taas. :) No vähän tuohon tyyliin sitä yritinkin heittää, mutta ei sitä ilmeisesti sitten kiinnostanutkaan lähteä. Ei vielä kuitenkaan aivan tekisi mieli luovuttaakkaan, mutta eihän sitä väkisin mun kanssa mihinkään kahvittelemaan voi pakottaa. Noh, onhan tässä jo viime aikoina kaverikortteja keräiltykin useita, niin eiköhän sinne vielä ainakin yksi sovi nippuun lisää. Nyt taitaa tulla jo sellainen ennen ensimmäistäkään kunnon tapaamista.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Sain määkin kaverikortin kaheksan vuotta sitten. En tykänny. No seitsemän vuotta ollaan nyt yhdessä oltu, vaikka aluksi kaverikortti tulikin.

Ei näissä hommissa ainakaan lannistua kannata.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Vai onko tämäkin sitten vaan jotain peliä, että "miehen pitää tehdä töitä, että pääsee mun kanssa treffeille" tai jotain muuta paskaa.

Mä en ehkä lähtis ollenkaan tuohon leikkiin mukaan. Jos sä nyt alat pelaan sen säännöillä niin todennäköisesti tulevaisuudessakin tanssitaan sit naisen pillin mukaan. Tai ainaki se heti alusta asti tottuu siihen et sä teet vitusti duunia sen eteen. Oot mun mielestä tehny aika selväks et sua kiinnostaa ja pallo on nyt naisella.

Tosin mun naisasiat on huumoriketju kamaa et ei ehkä kannate tätä vihjettä ottaa kovin tosissaan.
 

CaptainSlow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, LeKi, Tappara
Mä en ehkä lähtis ollenkaan tuohon leikkiin mukaan. Jos sä nyt alat pelaan sen säännöillä niin todennäköisesti tulevaisuudessakin tanssitaan sit naisen pillin mukaan. Tai ainaki se heti alusta asti tottuu siihen et sä teet vitusti duunia sen eteen. Oot mun mielestä tehny aika selväks et sua kiinnostaa ja pallo on nyt naisella.

Tosin mun naisasiat on huumoriketju kamaa et ei ehkä kannate tätä vihjettä ottaa kovin tosissaan.
Noh, eipä näissä munkaan naisasioissa kovin kaukana huumoriketjusta olla liikuttu, joten eipä siinä.

Samaa tässä olen pelännyt itsekin, että talutusnuoraanhan tässä joutuu, jos tässä alkaa liikaa tekemään duunia. Vähän oikeastaan alkaa kiinnostuskin lopahtamaan tähän naiseen, mutta kyllähän tietysti sinne treffeille vielä lähtisin jos se mua mukaan kysyisi. Onhan tämä nyt saatana outoa, että muija tekstaa/soittelee/juttelee facebookissa melkeinpä jatkuvasti, mutta sitten sitä oikeastaan kiinnostakkaan nähdä mua. Tyttö ei myöskään ole luonteeltaan todellakaan mitenkään ujo, että minkään "jännittämisen" tai muun piikkiin ei oikein voi laittaa.

Onneksi noita likkoja on tääkin kaupunki pullollaan.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
thegolle; En millään jaksa lukea ketjua taaksepäin, mutta olitko oikeasti noin kyyninen ja pessimistinen naisten suhteen ennen tuota sinun säätöäsi? Ei pahalla tietenkään.

Captainslow; Nyt otat sen luun kauniseen käteen vain. Esität suoraan kysymykset a) Koska sinulla on vapaata b) kiinostaako lähteä kahville/lenkille silloin. Sillähän tuo selventyy. Turha pohtia pään sisällä asioita ja kehitellä mitä ihmeellisempiä teorioita. Parin kertaan itsekkin olen siihen sortunut ja sanotaanko, että ihminen alkaa pikku hiljaa uskomaan omia "valheitaan" todeksi.

Omista seikkailusta, että kaverin otan mukaan ja Saksaan lähden lomalle. Samaan aikaan sitten täällä Suomessa on tuo "varattu" naikkonen, joka ei siltä yhtään vaikuta. Heittää flirttiä ja kyselee, millon nähdään taas etc etc, mutta juurikin tässä kohtaan pessimisti olen ja oletan, että hän vain ylikohtelias on. Ei sitten myöhemmin satu enempää, kun kuulee ettei minusta kiinostunut olekkaan.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
thegolle; En millään jaksa lukea ketjua taaksepäin, mutta olitko oikeasti noin kyyninen ja pessimistinen naisten suhteen ennen tuota sinun säätöäsi? Ei pahalla tietenkään.

Jos nyt siis tarkoitat tuota ettei kannate lähteä pelailuihin mukaan niin oon kyllä sitä mieltä ollu oikeastaan aina. Jos on tarpeeksi hyvä nainen (kuten mulla tätä yh:tä edellinen) niin kyllä sitä tietyn ajan jaksaa katella kunhan se loppuu hyvissä ajoin. En muutenkaan oikein hyväksy tätä ajattelutapaa et miehen pitäis tehdä kaikki työ aina naisen eteen ja nainen on ikäänkuin joku palkinto jota kaikkien tulisi tavoitella. Joo näinhän se on tainnu aina mennä, mutta mikä pakko sen on jatkua samalla tavalla? Tiedän myös paljon naisia joille toi pelailu on vaan ajanviihdettä ja ne nauttii saamastaan huomiosta vaikka ei niillä oliskaan mitään intressejä kyseistä miestä kohtaan. Ehkä joo olen hieman kyyninen, mutta jos puhutaan kahdesta aikuisesta ihmisestä jotka ovat toisistaan kiinnostuneita niin miksi sitä aikaa pitää tuhlata johonkin pelailuun?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös