Vähän päivitystä omaan tilanteeseen.
Viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä. Menin neljä viikkoa 0-3 tunnin yöunilla. Ravasin eri lääkäreillä joilta sain rauhottavia ja unilääkkeitä vaan mikään ei auttanut. Tilanne kärjistyi siihen, että minut vietiin töistä lääkärille ja olen nyt sairauslomalla. Olin lähes psykoosissa. Sain yötä vasten otettavia masennuslääkkeitä joiden avulla olen pystynyt nyt paremmin nukkumaan. Aamut on pahoja - ei pääse millään ylös sängystä.
Muutto oli viikko sitten. Asun nyt lasten kanssa taakkana iso asuntolaina. Olen ollut tässä yksin monta päivää, kun lapset ovat molemmat reissussa. Synkkää on tämä yksinäisyys ja asiat jankkaa koko ajan mielessä. Järjetön ikävä exää joka kohtelee mua halveksivasti ja käyttää hyväksi tunteitani, mutta minkäs teet tunteille. Autoin häntä muutossa mikä on ihan älytöntä siis auttaa häntä jättämään minut. Tuo loukkaa ja haukkuu minua jatkuvasti, kun matelen ja itkin hänen edessään useita kertoja. Mitä heikompana olen sitä enemmän tulee halveksuntaa. Hän on satuttanut ja vahingoittanut minua aivan järjettömän paljon ja silti yritän roikkua hänessä. En ymmärrä miksi näin monen vuoden jälkeen tuo ihminen haluaa vain pahaa minulle ja loukata. Olen niin vitun heikkona enkä pysty ryhdistäytymään. Nytkin tuo lähti kavereittensa kanssa moneksi päiväksi bilettää muualle eikä suostu edes vastaamaan mulle milloin tulee, kun pitäisi vielä yhteisiä asioita hoitaa. Siinä missä meikäläinen on henkisesti ja fyysisesti (painoa pudonnut 8kg kuukaudessa) täysin loppu, tuo exä juhlii kuin viimeistä päivää ja elää uutta nuoruutta. Mun itsetunto on täysin nollassa kaiken tuon häneltä tulleen ryöpytyksen ja alistamisen jäljiltä. Mikään ei kiinnosta, ei tunnu miltään eikä mikään muu pyöri mielessä. Oikeastaan ainoa mitä odotan on se musertava hetki, kun kuulen hänen löytäneen uuden miehen.
Pyörähdin eilen illalla stadissa, mutta olin kuin horkassa. Kukaan muu ihminen ei kiinnosta, näen ja kuvittelen hänet joka paikassa.
Miten tästä pääsee yli? Kaikki sanoo, että se kestää vuosia. Kuulostaa lohduttomalta. Pahinta vielä, että exä jäi samalle paikkakunnalle asumaan joten joudun näkemään ja kuulemaan häntä vielä pitkään - roikun ikäänkuin löysässä hirressä. Olen ajatellut hakea jotain laastarisuhdetta, mutta muut naiset ei kiinnosta. Vertaan vaan kaikkia häneen eikä minulla ole tässä tilassa edes mitään annettavaa kenellekään.
Tässä tulee pahimmillaan Mika Myllylän kohtalo mieleen. Onneksi en ole alkanut juomaan - enkä aiokaan.