Naisasiat

[HIFK]

Lahteen en ikävä kyllä pääse lähtemään, rahat on aika lailla finaalissa näin ennen työn aloitusta. Elokuun puolivälissä alkaisi työt vasta, eli siihen asti täytyisi kärvistellä.

Helsinkiin voisin tässä jossain vaiheessa päästä, vaikka kyllä jokaisen pitäisi ihan itsekkin se nainen löytää :)

 

[Tadu]

Nörttinaisissahan ei ole mitään vikaa. Tai jos on, niin vika johtuu muusta kuin nörttiydestä.

 

[HIFK]

Nörttinaisissahan ei ole mitään vikaa. Tai jos on, niin vika johtuu muusta kuin nörttiydestä.

Mielipide ja makuasioitahan nämä ovat, itse en ainakaan seurustelisi nörttinaisen kanssa. Kaverina tai hyvänä tuttuna voisi mennä, mutta ei mitään sen vakavampaa. Hieman tyyliin, kun naisetkin sitä kaverikorttia aina välillä näyttävät sellaisille miehille, jotka ovat varmasti ihan mukavia, mutta ei mitään sen enempää.

Toiset sitten tykkäävät tuollaisista, eikä siinä mitään väärää tietenkään ole. Omalla kohdallani ei vain natsaa.

 

[Jääkaappi]

Naputtelenpa aikani kuluksi oman tarinani tänne.

Koko pitkän kevään ajan eräs neito oli minusta kiinnostunut ja itsekin kyllä tykkäsin tuosta jo heti alusta alkaen ja paljon soiteltiin/tekstailtiinkin, mutta koska omat naiskuviot ovat aina menneet perseelleen syystä tai toisesta, niin olen sitten muuttunut hieman varovaiseksi ja hitaasti syttyväksi malliksi näissä jutuissa, valitettavasti. Noh, joka tapauksessa hiljalleen sitten ns. lämpenin enemmän ja enemmän ja viimeistään juhannuksena olin "myyty", kun tuo viikonloppu tuli vietettyä käytännössä kokonaan tuon tytön kanssa.

Tähän asti kaikki meni hyvin, oli mitä mainioin fiilis ja ajattelin, että tästähän voisi vielä joskus tullakin jotain, oho! Mutta yleensähän, jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin...

Mainitaan tässä välissä, että tiesin tuon tytön menevän inttiin nyt heinäkuussa, joten tiedossa oli, että mitään ihan täysin vakavaa tästä ei ainakaan vielä tule. Tästä olimme samaa mieltä olemmat, no problem siis.

Juhannus oli siis luokkaa "kivoin viikonloppu ikinä", mutta heti tuon jälkeen olikin sitten kunnon "haista paska!" -viikonloppu ja pudotus takaisin siihen kuoppaan, josta niin monet kerrat ollaan noustu, oli tosiasia jälleen kerran. Eräillä festareilla tuolla tytöllä oli hieman liian läheiset tunnelmat jonkun exänsä kanssa, vaikka olinkin hengessä mukana aivan vieressä parin kaverini kanssa, vaan eipä tuo ihan hirveästi näyttänyt häiritsevän. Tämän jälkeen juteltiin hyvässä hengessä ja kovasti oli kyllä pahoillaan tuosta kännisekoilusta. Intin ja edellisten kokemuksien takia kuulemma kaikenlaiset parisuhdejutut ahdistivat ja saivat hänet epävarmaksi yms. ja halusi myös keskittyä täysillä tuohon inttiin. Ymmärsin kyllä täysin nuo jutut ja koska en ole sellainen tyyppi, joka suuttuu ja on vihoissaan, niin tehtiin kuitenkin jonkinlainen sovinto ja sanoin, että ainakin omasta puolestani voidaan olla kavereita. Tässä vaiheessa kaikki oli ihan ok, jutteleminen auttoi ja ennätysnopea nousu sieltä kuopasta oli tosiasia.

Nyt viime viikonloppuna tuo tyttö oli sitten ensimmäisillä viikonloppulomilla ja nähtiin ohimennen Wanajassa, mutta ohimennen hän myös mainitsi, että oli tavannut jonkun "kivan pojan" intissä. Sunnuntaina sitten kun kävin facebookissa, niin olivatkin jo parisuhteessa. Mitä vittua? :D

Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, että koska tapaa "sen oikean", mutta jos on about kaksi viikkoa aikaisemmin sanonut, että ei halua/kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen, niin tulihan tässä taas hieman kusetettu olo ja oman historian takia alkoi hieman harmittamaa. Itseluottamus kasvoi taas muutaman kilometrin, eiku... Muutenkin, kun nimenomaan tuo tyttö oli se, joka eniten osoitti kiinnostusta jne. koko kevään ajan, niin tuntuu aika oudolta, että sitten alle kahden viikon tuntemisen jälkeen hyppää johonkin mukaparisuhteeseen jonkun inttipojan kanssa.

Noh, eipä tässä muuta. Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kohta onneksi alkaa kiekkokausi sekä koulukin siinä samalla, joten kyllä se tästä taas lähtee! Ja minkäs minä sille voin, jos ei A-luokan seuralainen kelvannut. :)

 

[CaptainSlow]

Minusta tuntuu, että Jääkaapin tapauksessa on kyseessä "roikottaja". Itsekin olen saanut kokea saman kohtalon jo kertaalleen. Mielestäni, jos koko kevään ajan olette tunteneet toisenne, mutta juttu ei etene ollenkaan, niin kyllä juhannuksena peli on jo menetetty. Omassa tapauksessani tunnettiin jostain syksystä asti ja olin kertonut tytölle olevani ihastunut, mutta tyttö sanoi, että "en tunne sua kunnolla, haluan olla kaveri ainakin vielä". Sitten olin niin vitun tyhmä, että jäin tuohon vielä roikkumaan ja reilu kuukausi tuon jälkeen joskus helmi-maaliskuussa näin tytön toisen jätkän kanssa kaupungilla halailemassa, niin siinä vaiheessa vasta tajusin lähteä koko hommasta.

Kyllä minun mielestäni pitäisi jo kuukauden tai 1½ jälkeen pystyä sanomaan, että onko tällä suhteella jotain mahdollisuuksia vaiko ei. Kaikki varalla pitäminen ja muu pelailu on kyllä niin perseestä, että enää ei ole mulla ainakaan minkäänlaista kiinnostusta alkaa painimaan sellaisten kanssa.

 

[Ameno]

Ei mitään uutta tällä rintamalla.

Havahduin, että en oo koko kesänä käyny missään viihteellä. En oo ollu missään baarissa tai missään... Terassijuttuiluakaan en oo koskaan ymmärtänyt, kun en itse ole sellaista oikeastaan harrastellut.. Ärsyttää vähän toi kesän ja vähäpukeisten naisten hehkutus, aika ahistavaa aikaa tää on. Tää Jatkoaika pitää mut ees jotenkuten järissäni ja estää mun tylsyyskuoleman, noh töissä ainakin. Edellisinä vuosina sitä on sentään edes töissä nähnyt kivasti vähäpukeisia naisia, mutta tänä vuonna työtkin ovat tyystin eri paikassa, kuin hiekkarannalla.. Nytten niitä tyttöjä näkee lähinnä vaan oman koneen ruudulta. Ahistaa tää oma laiskuus ja saamattomuus... Juu, eihän ne tuu kotoa hakemaan...

Olen pysynyt periaatteesta Facebookista poissa. Minkähänlainen paikka tuo on kontaktien luomiseen? Toisaalla sanotaan, että se olisi hyvä paikka sosialisoitumiseen, toisaalla taas, että siellä vasta näkeekin kuin yksin on, kun näkee muitten ihmisten juttuja bileistä ja suhteista yms. Ja kun olen vähän sellainen, että saatan helpostikin ahistua siitä, kun luen mistä itse olen jäänyt paitsi, vaikkei se juttu olisi mitenkään minulta pois.. Tyhmää tämäkin. Enhän minä saisi edes montaa kaveria sinne listalleni, enkä mitään jännittäviä kuvia itsestäni hauskoissa tilanteissa, vähän noloo!

Nyt loppuviikosta ois sentää jotkut kotibileet, joihin minutkin on kutsuttu, joten pitää siellä koittaa edes vähän piristyä. Tuskin siellä mitään näiden naisasioiden suhteen itselleni tapahtuu kuitenkaan.

Kunpa osais olla positiivinen itsestään ja tehdä jotain niinkuin nimimerkki Jääkaappi yllä. Voimia sinulle, vaikken osaakaan samaistua tilanteeseen.

 

[Jomppa_Koo]

Ameno: Tuo sinun teksti on kuin suoraan minun näppäimistöltä! Taidat olla jonkun verran vanhempi kuin minä? Itse en ole koskaan missään baareissa tai terasseilla käynyt, vaikka pari tyyppiä onkin mukaan sinne kysellyt. No viime viikonloppuna oli tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa, mutta esteitä tuli vastaan. Lupasin nyt mennä kuitenkin tulevana viikonloppuna jos onnistuu. Mun tarkoitus ei ole kuitenkaan siellä mitään naisia iskeä, vaan vaihtaa kuulumisia niiden harvojen kavereiden kanssa joita sattuu olemaan. Eipä se ihme ole kun ei naisiakaan tunne, jos ei koskaan missään liiku. Ihan huomattu on tuo että kotoa ne ei tule hakemaan. Toisaalta kun ei edes ajokorttia ymmärrä hankkia, niin omaa itseään tästä tilanteesta voi vain syyttää...

 

[Evil]

Ihan huomattu on tuo että kotoa ne ei tule hakemaan.

Tuleepas. Minut ja kaikki kaverini on haettu. Et ole vissiin ollut kotona just siihen aikaan. Too bad.

 

[Jomppa_Koo]

Tuleepas. Minut ja kaikki kaverini on haettu. Et ole vissiin ollut kotona just siihen aikaan.

Olen lähes aina kotona. Ja olen satavarma että täältä mun kotipaikalta ne ei ainakaan tule hakemaan. Ymmärtäähän sen, mitä ne nyt jossain maalla tekee. Ei täällä naiset kävele vastaan, en ole koskaan nähnytkään.

 

[thego]

Oon ny pari päivää ottanu iisimmin naisen kanssa tai etten siis oo juurikaan pitäny yhteyttä siihen. No tänään tuliki viestiä et "hiljaista on.. sielläki suunnalla". Nappasin puhelimen kouraan ja suureksi yllätykseksi nainen vastasi. Sanoin sit ihan suoraan et oon tarkoituksella vähän katellu et kuuluuko sieltä suunnalta mitään ja toisaalta et jos se haluaa ihan rauhassa vaan tapailla niin onko se sit niin pahasta jos ei pariin päivään pidä yhteyttä? Puhutaan nyt siis 2-3 päivästä.. Vähän menee jotenki taas ristiriitaisesti nää jutut jos toinen kerta haluaa ottaa ihan iisisti, mutta ilmeisesti sille pitäis kuitenki joka päivä ilmoitella itestään jotain.

Siellä kuulemma edelleen ahdistaa se et mä haluaisin edetä nopeammin vaikka oon nyt miljoona kertaa tolkuttanu et mulla kyllä järki sanoo et tää on just hyvä tahti ja et oisin jo aikaa sit nostanu kytkintä jos en jaksais tätä enempää. Sit se puhu suhteesta et kun on tottunu päättään asioista yksin ja menemään miten haluaa niin kysyin ihan suoraan et jos nyt alettais puhumaan seurustelusta niin mitä se oikeasti muuttais? Eihän mulla ole mitään sanottavaa sitä naista tai sen lasta koskeviin päätöksiin tai siihen miten se menee ja mitä tekee vapaa-ajallaan. Yritin vielä vakuutella et vaikka oltais suhteessa niin molemmilla on kuitenki se oma elämä ja omat kaverit eikä tarvi 24/7 olla kiinni toisessa. No en tiedä et uskoko se mitään mitä sanoin vai onko se jo päättäny omassa päässään et miten asiat on.

Sain vielä sanottua senki et vähän häiritsee kun toinen ei juurikaan ota yhteyttä tai ehdota tapaamista jne. No se vaan on niin tottunu oleen yksin tai kahestaan sen muksun kanssa ja ehdottaa kyllä jos tulee sellanen tilaisuus. Ja toisaalta päädyttiin myös siihen lopputulokseen et rajoitetaan reilusti sitä aikaa mitä minä vietän muksun seurassa ettei se liikaa totu siihen et oon aina paikalla. Ja toisaalta taas toi nainen aika harvoin saa lapsenvahtia niin eipä tässä kovin useasti pysty/kannate nähdä vaikka haluaiski.

Itellä on nyt taas jostain kumman syystä tosi huojentunut olo ja jotenki varmempi fiilis tästä naisesta. Tai no.. miten sen nyt taas ottaa. Tajusin oikeastaan sen ettei vika oo mussa vaan siinä et naisella vaan on niin helvetisti kaikenlaista mielessä ja toi muksuki vaikuttaa koko ajan tähän juttuun. Sitä en sit tiedä et kuinka pitkään jaksan tätä meininkiä...

 

[Nume]

Pitkästä aikaa teen paluu tähänkin ketjuun.
Itse olen kaukosuhteessa ja neitokaisen kanssa olemme saaneet näkemiset menemään tosi hyvin. Molemmat viettävät toisen luona aina pidemmän ajan kerralla. Viikosta kahteen, riippuen menoista. Onko vastaavassa tilanteissa olleilla mitään mielenkohotusvinkkejä, koska itseäni alkaa vähän "ahdistamaan" tämä tilanne, koska päivät olen töissä ja sen vapaa-ajan mitä töiltä jää, kohdistan ilman muuta tähän tyttöön. Se on päivänselvä asia, koska hän on päivän joutunut minua odottamaan töistä. Itselleni se on vain rankkaa, koska tuntuu kaiken muun jäävän kokonaan. En ehdi edes Jatkoaikaa juurikaan lukea, saati kavereilta kyselemään sosiaalisen median kautta kuulumisia. Mikä neuvoksi?

Tämä on aivan kuin minun entisestä suhteestani. Minulla suhde ei päättynyt onnellisesti, minulle se oli liikaa, etten saanut olla kavereiden kanssa tai katsoa jääkiekkoa tai muutakaan tv:stä tai olla internetissäkään vapaasti, koska koko ajan olisi pitänyt olla puhelimessa tai koneella neidin kanssa, ja vain hänen kanssaan. Tottakai itse karsin menojani todella rankalla kädelläni ja sitten tuli juuri tuo ahdistus, ettei kerkeä tekemään mitään muuta kuin olla tytön kanssa. Ja siis rakastin tyttöäni niin paljon, että halusin viettää sen kanssa kaiken ajan, siinä ei ollut mitään ongelmaa, mutta sitten iski tuo ahdistusvaihe jossakin vaiheessa ja oli vaikea alkaa korjaamaan omia tapojaan, kun oli tottunut olemaan illat pitkät koneella tyttönsä kanssa. Nyt pari kuukautta (wtf?) eron jälkeen on ollut aikaa miettiä, että mikä on mennyt pieleen ja sitä, että mitä olisi voinut parantaa. Tuo on todella hankala tilanne, mutta ehdottomasti pitäisi pyrkiä siihen, että näkisi kavereitakin.

Oletteko te miten yhteydessä? Mikäli puhutte puhelimessa niin voisit yrittää kertoa, että puhelun jälkeen käyt hetken kavereiden kanssa rupattelemassa Facebookissa tai sitten se, että sanot käyväsi kavereittesi kanssa jossakin ihan kasvotusten. Kannattaa yrittää tehdä selväksi, että kaverit ovat sinulle tärkeitä sillä hetkellä, kun ette näe. Toivon, että neitosi ymmärtää sen asian. Näkeekö hän muutes itse kavereitaan, vai käyttääkö kaiken aikansa sinuun? Tuo vaikeuttaa tilannetta mikäli tilanne on sellainen, että hän ei ole kenenkään muiden kanssa ja hän kenties ajattelee sinun toimivan automaattisesti samoin. Mutta ehdottomasti tärkein asia on se, että sinä et saa unohtaa kavereitasi! He saattavat "unohtaa" sinut helposti, mikäli et pidä yhteyttä heihin, itse huomasin, että nyt eron jälkeen kun olen kavereiden kanssa enemmän ollut niin minua on kysytty joka viikonloppu jonnekin päin ja muutenkin kaverit haluavat viettää enemmän aikaa kanssani. Kaverit ihan suoraan ovat sanoneetkin, etteivät minua pyytäneet enää minnekään, koska aina kieltäydyin menemästä, koska halusin viettää aikaa tyttöystäväni kanssa ja osaksi myös ongelmana oli melko suuri mustasukkaisuus.

 

[Creed Bratton]

Niin ottakaapas pojat Sörsselssöniltä mallia noihin tyttöystävä vs kaveri -tilanteisiin. Ei mulla muuta.

Linkki vie Youtubeen säädylliseen videoon.

 

[AnaMasa]

Mikä neuvoksi?

Ohitan muitta mutkitta itse kysymyksen ja kiinnitän huomiota siihen, että kai tilanteelle on näkyvissä joku päätös? Mulla oli joskus kaukosuhteessa vähän toisenlaisia haasteita, jotka alkoivat kiristämään. Ongelmat loppuivat siihen kun teimme ratkaisun, joka johti molemmat samalle paikkakunnalle. Itse päätöksestä meni yli 6kk muuttoon, mutta ei se tuntunut missään, koska ratkaisu oli tulossa. Jos vaan kellutte tuossa tilanteessa ilman tietoa muutoksesta, niin se saattaapi ennemmin tai myöhemmin kääntyä jomman kumman päässä niin, että ongelma ei olekaan vallitseva tila, vaan kumppani.

Yhdellä tutulla on ollut pari vuotta päällä tilanne, jossa toinen ulkomailla. Näkevät joka toinen viikonloppu siten, että matkustavat vuorotellen suuntaansa. Siis todella rassaavaa ja kallistakin. Tilanne oli jo tuottanut oireita, kunnes tekivät päätöksen, että tässä maassa ollaan ja toinen aloittaa työnhaun. Työnhaku on kestänyt jo aikansa, koska rima korkealla, mutta helpotus näkyy kilometrin päähän. Nyt parilla on yhteinen tavoite, johon pyrkivät. Molemmat seuloo toiselle työpaikkoja ja käyvät katsastamassa mahdollisten asuinalueiden tarjontaa. Eihän toi välttämättä noilla mene loppuun asti putkeen, mutta tärkeintä, että näkyvissä on muutos johon yhdessä pyrkivät.

Mikset ottaisi muijaa mukaan kavereiden puuhasteluihin? Vai ovatko kaverit joukkona aivan hulttioita (kuten voi rivien välistä lukea)? Kai siellä joku fiksumpi tyyppi löytyy, jonka voit ottaa mukaan teidän puuhiin? Parastahan olisi jos joku kaverikin seurustelee, niin voitte puuhastella pariskuntien kanssa. Useinhan muuten seurustelusuhteet alkavat kaverin muijan kaverin kanssa. Hoida omia kavereita ja muijan kavereita samaan tilaan alkoholin kanssa vaikka synttäreiden merkeissä, niin luonto hoitaa loput ja kohta teillä on tuttavapariskuntia.

 

[Kulkija]

Eipä sen ihmeellisimpiä täälläkään taas. Tuosta yhdestä naisesta ei sitten koskaan kuulunut enkä sen enempää jaksanut edes murehtia. Viime viikonloppuna tosin tapasin yhden naikkosen jonka kanssa juttu luisti ja parinkin otteeseen katsoimme vain toisiamme silmiin, mutta siihen se jäikin, kun sain kuulla hänen seurustelevan. Suhde kestänyt sen huimat 3kk. Sunnuntaina hän oli kuitenkin lisännyt facebookissa minut kaverikseen. Syyksi, koska minun kanssaan oli tosi kiva olla. Kysymys siis kuuluukin oikeastaan mitä mieltä olisitte, jos tyttöystävänne tekisi samoin?

 

[Kalalokki]

Sunnuntaina hän oli kuitenkin lisännyt facebookissa minut kaverikseen.

Tämä särähti eniten korvaan. Boldasin itse tuon kuitenkin-sanan, aivan kuin tuo kaveriksi hyväksyminen tarkottaisi automaattisesti jotain pidemmälle menevää?

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole tapahtunut. En tiedä, missä tapasitte, baarissa vai missä, mutta tyttöhän oli vain varmaankin oma ystävällinen itsensä, kun kertoi viihtyväsi seurassa. Toinen vaihtoehto on, että naikkonen voi myös olla toista ääripäätä, joka nauttii muiden huomiosta mutta ymmärtää lopettaa "flirttailun" tarpeeksi ajoissa, vaikka sitten seurustelisikin.

 

[Kulkija]

Tämä särähti eniten korvaan. Boldasin itse tuon kuitenkin-sanan, aivan kuin tuo kaveriksi hyväksyminen tarkottaisi automaattisesti jotain pidemmälle menevää?

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole tapahtunut. En tiedä, missä tapasitte, baarissa vai missä, mutta tyttöhän oli vain varmaankin oma ystävällinen itsensä, kun kertoi viihtyväsi seurassa. Toinen vaihtoehto on, että naikkonen voi myös olla toista ääripäätä, joka nauttii muiden huomiosta mutta ymmärtää lopettaa "flirttailun" tarpeeksi ajoissa, vaikka sitten seurustelisikin.

Juu kyllä ja ymmärrän kyllä todennäkösyyden, että meille tulisi jotain on hyvin hyvin pieni. Eikä siinä mitään.

 

[bredi]

En ole pitkään aikaan koko foorumille mitään kirjoittanut mutta nyt on pakko avata arkkua.

Olen tällä hetkellä intissä, kolmas viikko menossa. Aloin seurustelemaan parhaan ystäväni kanssa kolmisen kuukautta sitten, sitä ennen n. kuukauden ajan ollut jo lämpeäviä tunteita. Meikäläinen oli ko. tyttöön ihastunut jo pidemmän aikaa (vuosi), aina välillä mietin että mitäköhän tulisi seurustelusta kun kuitenkin kavereina kemiat kohtaa niin täydellisesti. Ja onhan tuo tyttö vielä todella kauniskin.

Tyttö ei tullut ehkä ihan samoista asetelmista suhteeseen, oli noin pari viikkoa ennen kysymystäni ruvennut miettimään että bredihän on mahtava jannu ja vielä komeakin.

Sen verran ollaan erilaisia, että tyttö ei ole kauhean innokas jakamaan tai saamaan huomiota, enemmän eräänlainen oman tiensä kulkija. Kuitenkin rakkaudenosoituksia välillä tulee ja hyvinä päivinä ihan paras tyttöystävä. Täällä päässä taas kaivataan huomiota pikkaisen enemmänkin ja usein myös kerron kuinka ihanananana tyttöä pidän. Pari kertaa huomion puute ärsyttikin ja siitä sanoin mutta muuten aika on ollut varmaan elämäni parasta.

Intin alku oli helppoon elämään tottuneelle kaupunkilaispojalle aikamoinen shokki. Tunsin itseni täällä tosi yksinäiseksi ja kurjaksi ja helpotusta hain toki porttien toiselta puolelta, tekstareilla ja soitoilla kyseiselle tytölle. Usein myös on tuntunut että tyttö on ainoa syy miksi intissä jaksan. Välillä huomiohuoraukseni meni vähän ylikin ja siitä tyttö sanoikin mutta muuten parin tsemppiviestin ja sotkuvisiitin avulla selvisin ekoihin viikonloppulomiin.

Oltiin sovittu että perjantaina (viime viikon) menen tytölle yöksi kun nähdään pitkästä aikaa ilman intin rajoituksia. Tyttö oli koko illan vähän kylmä ja ennen nukkumaanmenoa kysyinkin että mikä on. Kaikki oli huonosti, olin kuulemma ärsyttänyt huomionhaulla, itseni tyrkyttämisellä ja kaikella todella paljon. Niistä puhuttiin hetki, kerroin kuinka paljon hänestä pidän ja että en jatkossa ärsytä jnejne. Talsin sitten himaan nukkumaan, sovittiin että sunnuntaina palaillaan uudestaan.

Sunnuntaina meillä oli sukujuhlat jonne myös tuo tyttö tuli. Ne sujuivat mahtavasti, oli hauskaa ja esittelin tyttöä mummuille ja vaareille. Juhlien jälkeen keskusteltiin vielä hetki perjantaista, pyysin ärsyttämistä anteeksi ja niin edelleen. Tyttö kuitenkin sanoi että välillä on miettinyt että pitääkö minusta enemmän poikaystävänä vai pelkkänä kaverina. Sovittiin kuitenkin että jatketaan normaalisti ja katsellaan että mitä tapahtuu.

Eilen pääsin iltalomille. Suuntasin heti moikkaamaan tyttöystävääni. Oli jälleen hauska nähdä, intistä oli paljon kerrottavaa ja tyttökin tuntui olevan hyvällä tuulella. Väisti kyllä kaikki suhdeheittoni mutta muuten. Sitten kun lähdin takaisin niin tyttö palasi tähän kaverijuttuun ja sanoi että se on hänelle niin iso asia että suhteemme tuskin enää toimii. Mulla ei oikeasti ollut aikaa jäädä siitä puhumaan vaan hämmennyksissäni vain pussasin ja lähdin ajamaan. Iltavahvarin jälkeen tekstasin että mitävit ja vastauksessa sanottiin tämän olevan tässä. En voi asiaan kuulemma vaikuttaa koska häneltä tuntuu tällaiselta jne. En nukkunut koko yönä ja ajattelin aika synkkiäkin ajatuksia jo. Aamulla kävin joukkueenjohtajan jutuilla, sanoin ensimmäistä kertaa ääneen että 'tyttöystäväni jätti mut' ja murruin kadetin eteen ihan täysin. Sain lomaa nyt pari päivää, sunnuntaina pitää vasta tulla takaisin mutta fiilikset on uskomattoman paskat. Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.

 

[Tadu]

Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.

Tosi paska juttu. Voimia myös sinulle.

Sinuna en kuitenkaan keskeyttäisi inttiä, vaan siellä saat (joudut) olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, saat ystäviä ja tekemistä riittää. Ei se olo tule yhtään nopeammin muuttumaan paremmaksi jos jäät kotiin surkuttelemaan vaikka se houkuttelevalta varmasti vaikuttaa. Päinvastoin!

 

[obi-wan]

Olen lähes aina kotona. Ja olen satavarma että täältä mun kotipaikalta ne ei ainakaan tule hakemaan. Ymmärtäähän sen, mitä ne nyt jossain maalla tekee. Ei täällä naiset kävele vastaan, en ole koskaan nähnytkään.

Jos asut kerrostalossa, saattaapi summerisi olla rikki

 

[eagle]

Tosi paska juttu. Voimia myös sinulle.

Sinuna en kuitenkaan keskeyttäisi inttiä, vaan siellä saat (joudut) olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, saat ystäviä ja tekemistä riittää. Ei se olo tule yhtään nopeammin muuttumaan paremmaksi jos jäät kotiin surkuttelemaan vaikka se houkuttelevalta varmasti vaikuttaa. Päinvastoin!

Jeps armeijan alussa varsinkin kun pääsee siihen "rytmiin", niin siellähän ei tarvitse(tai oikeastaan saakkaan) ajatella itse. Muut ajattelee sun puolesta ja aika kuluu.

Toisekseen vittumaista olisi palata sinne myöhemmin, nyt se on parasta hoitaa alta pois ja toisaalta tuollaiseen saumaan sopiikin mielestäni hyvin. Kun se elämä pyörii ihan muiden asioiden ympärillä kuin "normaali siviilielämä". Siihen on syynsä että ihmiset aikanaan(ja nykyäänkin) lähtivät muukalaislegioonaan. Alkaa vielä sitten vaikka kuntoilemaan ja purkaa sitä vitutusta siihen. Intissä tämäkin tehty aika helpoksi yleensä. Siihen saa sen vapaa-ajankin kulumaan.

 

[Ameno]

Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.

Rupesi tuntumaan vähän pahalta itsestäkin kun tämän luin.

Vaikka kyseisestä tilanteesta ei minulla ole minkäänlaista kokemusta, niin sama neuvo kuin Tadulla. Eli ei välttämättä inttiä kannata lopettaa, vaan yrittää sitten keskittyä siihen. Onpahan jotain tekemistä, eikä tule vaan vellottua himassa punkan pohjalla. Itsellä ainakin unohtui osittain omat murheet (jotka ei kyllä noin vakavia olleet) intissä, kun siellä ei niitä niin ehtinyt murehtia. Ja tosiaan, samalla sieltä voi saada uusia kavereita ja kaveripiiriä. Ja saat vähän etäisyyttä siihen tilanteeseen (ehkä? en tiedä mitä tämä auttaa...).

 

[Creed Bratton]

Tosi paska juttu. Voimia myös sinulle.

Sinuna en kuitenkaan keskeyttäisi inttiä, vaan siellä saat (joudut) olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, saat ystäviä ja tekemistä riittää. Ei se olo tule yhtään nopeammin muuttumaan paremmaksi jos jäät kotiin surkuttelemaan vaikka se houkuttelevalta varmasti vaikuttaa. Päinvastoin!

Samaa mieltä Tadun kanssa. Itse olen lähes 100% varma, että pääset paremmin tuosta yli, kun jatkat intissä. Keskustelet tupakavereiden kanssa asiasta ja saat varmasti tukea heiltä. Ja todennäköisesti myös uusia hyviä ystäviä.

 

[Stonewall]

Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.

Todella ikävä asia, ja toivotan voimia sinulle. Itse olen parhaillaan pitkään jatkuneessa suhteessa, mutta aikanaan olen kokenut muutaman suhteen päättymisen, jotka otin aina raskaasti. Järjellä on helppoa ymmärtää, että suhteeseen tarvitaan kaksi, ja jos toinen ei suhdetta halua jatkaa, niin mikään ei auta. Oikeastaan on parempaa, että ero tulee ennemmin kuin myöhemmin. Mutta tietenkään järkeily ei nosta emotionaalisesta murheen kuopasta. Itselläkin meni kuukausi kaupalla suhteesta toipumiseen, pahimmillaan kai yli puoli vuottakin. Mutta omasta kokemuksestani voin kuitenkin yhtyä kliseisiin, että lopulta elämä voittaa ja että maailma on naisia puolillaan. Kirjaimellisesti. Ja osa niistä on kiinnostunut sinusta. Se on vastustamaton luonnonvoima.
Suosittelen lämpimästi, että yrität jatkaa inttiä, jotta voisit mahdollisimman pian jättää tytön mielestäsi. Kuulostaa raalta ja mahdottamaltakin, mutta tunteiden viilennys kestää aikansa. Kokonaanhan ihastuksen/rakkaan unohtaminen ei tule onnistumaan ennen kuin löydät uuden ihmisen, mutta asepalvelus tarjoaa keskittymistä vaativaa tekemistä, jolloin hetkeksi väkisin unohtuu. Olisi kaikkein helpointa vain rypeä viikkokaupalla itsesäälissä, mutta koita mahdollisimman pian vain painaa leuka rintaan ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä. Elämä on länsimaissa usein (liian) helppoa, ja olemme tottumattomia käsittelemään isoja menetyksiä. Silti näitä sattuu lähes jokaisen kohdalle. Pääset tästä varmasti ajan kanssa yli (vaikka sitä onkin nyt mahdotonta uskoa, niin näin se on) ja kohtaat upeita naisia, joista jonkun kanssa saatat päästä jakamaan elämäsi, jos niin haluat.
Emotionaalinen masennus on takuulla normaalireaktio, mutta ota itsesi hallintaan, äläkä anna masennuksellesi yhtään ylimääräistä tilaa. Aika parantaa haavat satavarmasti. Tsemppiä.

 

[Infamous]

Yhdessä illassa meni tyttöystävä, kaveripiiri ja todennäköisesti myös armeija keskeytyy. Tekisi kovasti mieli hommata c ja lähteä vaan helvettiin täältä Tampereelta sanomatta kenellekkään mitään. En tiedä yhtään mitä elämälläni nyt teen.

Mitenkäs se kaveripiirikin meni samassa illassa? Vai oliko ko. likka sekä tyttöystäväsi että "kaveripiirisi"?

Muuten samaa mieltä edellisten kanssa, intti lienee yksi parhaista paikoista palautua sydänsurusta. Ajatukset saa ainakin helposti (tai helpommin kuin kotosalla) suunnattua toisaalle, mikäli niin haluaa.

 

[bredi]

Mitenkäs se kaveripiirikin meni samassa illassa? Vai oliko ko. likka sekä tyttöystäväsi että "kaveripiirisi"?

Tyttöystävän parhaat kaverit ovat samalla parhaita kavereitani. Ainakin tässä vihapettymyssuru-tilassa kelailen etten halua nähdä tyttöä enää ikinä ja se taas pistää tuon kaveriporukan aika paskaan tilanteeseen kun kuitenkin jatkuvasti ollaan oltu kaikki yhteydessä. Ei se nyt kokonaan mennyt mutta kuitenkin..

Isot kiitokset kaikille tsempistä. Maanantaina kun inttiin palaan niin keskustelen kuraattorin ja joukkueenjohtajan kanssa fiiliksistä. En tiedä. Katsotaan mitä tapahtuu.